Toivon sanoman julistamisen tarve

(Tämä on eilistä; olin kirjoittanut jo eilen, ja julkaissutkin sen toisessa blogissani. Tulkoon nyt tännekin, kun teksti kerran oli tännekin luonnoksiin talletettuna.):

Rukoilin tänä aamuna omien ahdistuneiden ajatusteni vuoksi Jumalaa. Mieleen tulivat sitten myös muut ahdistetut; kaikenlaiset toivoa vailla olevat. Pyysin heillekin  apua, ja toivon sanomaa tuotavan; heille, joita on paljon. Ihmisen päältä ei välttämättä voi hänen ahdistuksiaan ja tarpeitaan nähdä. Joku voi näyttää oikein hyvivoivalta ja pärjäävältä kaikin tavoin, mutta olla silti suuressa hädässä sisimmässään. Joku toinen taas voi näyttää siltä, että kaikkea tarvitsee, mutta voi hyvin sisimmässään. 

Päivän luettavat kun otin sitten esiin, oli niissä mielestäni samaa asiaa:

"Jeesus kulki sitten kaikissa kaupungeissa ja kylissä. Hän opetti ilosanomaa taivasten valtakunnasta ja paransi kaikki ihmisten taudit ja vaivat. 

Kun hän näki ihmisjoukot, hänet valtasi sääli, sillä ihmiset olivat näännyksissä ja heitteillä, kuin lammaslauma paimenta vailla.

 

Silloin hän sanoi: "Satoa on paljon,

mutta sadonkorjaajia vähän.

Pyytäkää siis Herraa, jolle sato kuuluu,

lähettämään väkeä elonkorjuuseen." 

Matt. 9:35-38 KR-92

"Jeesus kutsui kaksitoista opetuslastaan luokseen ja antoi heille vallan karkottaa saastaisia henkiä ja parantaa kaikkia tauteja ja vaivoja." ... "ja julistakaa: 'Taivasten valtakunta on tullut lähelle.' Parantakaa sairaita, herättäkää kuolleita, puhdistakaa spitaalisia ja ajakaa pois pahoja henkiä. Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa." Matt. 10:1,7-8 KR-92

Kirjavinkki: Minä pidän sinusta huolen

Löysin tämän kirjan syksyllä kirppikseltä. Kun olin sitä hieman kirpparilla silmäillyt, totesin kirjan olevan varmaankin minulle mieleen. Ja niin todella on ollut! Siinä on rohkaisevia, lyhyitä tekstejä eri kirjoittajilta, vieläpä kauniiden kuvien kera. Tekstit ovat väsyneellekin helppoja luettavia, sillä monet ovat niin lyhyitä, että sivulla voi olla kahdenkin kirjoittajan sanoja. Mutta puhukoon se juuri puolestaan, että aina ei tarvita monia sanoja siihen, että teksti on vaikuttava!

Kirja: Minä pidän sinusta huolen. Ikuisia ajatuksia rakastavan Jumalan huolenpidosta. Kirjaan tekstit koonnut Sirpa Laurila. Kirjan kuvat Pia Haatajan. Kustantaja Sley-Media Oy, 2021.

Kirjan toimittanut Sirpa Laurila,  sanoo alkusanoissaan lukijalle näin: 

"Hyvä lukija. Toivon, että nämä tekstit saavat olla Sinulle hiljaisten hetkien ilona, rohkaisuna ja lohtuna. Toivon mukaan ne herättävät Sinussa samanlaisia ihastuksen ja hämmästyksen tunteita kuin minulle niiden äärellä. Meillä on ihmeellinen Jumala." 

Kirjan takakansi sanoo vielä mm. näin: "Kovin usein huolehdimme ja hätäilemme sitä, mitä itse olemme, teemme ja jaksamme. Kaikki saavutuksemme ja koko elämämme lepäävät kuitenkin Jumalan varassa". Ja takakansi kertoo myös sen, että kirjoittajina on ihmisiä "kirkon 2000-vuotisen historian ajalta". 

Tätä kirjaa löytyy netin mukaan monista paikoista, myös käytettynä saa. Ja Sleyn omilta sivuilta tätä saa myös pdf-versiona tilattua, jolloin ei mene postikulujakaan.

Nyt tekeillä tällaiset sukat

Eilen piirsin vähän aikomusta. Sain yhdeltä tyttäreltä punaruskeaa lankaa, joka oli jäänyt hänen projektistaan. Oli sitten jo ennestään saatuna toiselta tyttäreltä vaaleansinistä lankaa, ja myös kolmannelta tyttäreltä joskus saatua tummempaa, kimaltelevaa sinistä lankaa, kuten myös itsellä vielä ennestään vähän tähän sopivaa. Näiden lankojen väreistä se lähti, ja ylläni olleiden vaatteiden väreistä☀️

Kevätsukat jämälangoista☀️

Vaikka kesä on tulossa (ja vaikka ei siltä nyt näytä, kun auton päälläkin on lunta melkein 20 cm) tarvitaan sukkia kylmille lattioille.  Innostuin aiemmin saaduista jämälangoista tekemään lyhytvartisia kevätsukkia. Ensin tein yksiväriset. Toiset tein moniväriset, ja ne ei tasaraitaisesti, koska en ollut tasavarma, että miten langat riittäisivät siihen, että sukat olisivat samanlaiset. Niinpä niistä tuli tehtyä tällaiset:

Aiemmin tehdyt yksiväriset ovat tuossa alla. 

Tuntuu siltä, että vieläkin olisi hieman innostusta tällaisten tekemiseen. Täytyy vielä tutkailla lankoja, millaiset kevät/kesäsukat olisi mahdollista jämälangoista tehdä. Tai sitten ostaa kivanvärisen lankakerän☀️

Kesä on lähempänä - kuin joulu. Mutta siltä ei tunnu...

Niin, nyt on jo huhtikuun puoliväli, ja kesä jo todella lähellä. Mutta siltä ei tunnu, koska lunta on vielä paljon maassa. Ja mielessä enemmän mennyt talvi, kuin tuleva kesä. Silti se ei muuta sitä tosiasiaa, että kesä on lähempänä meitä nyt, kuin joulu. Kesän tulo on varmempi kuin väistyvän talven valta, vaikka onkin vielä lumi näkyvissä. Tulee mieleen, että samoin on taivaallisen "kesän" laita. Se on varmempi kuin tämä ajallinen, ja nyt vielä silmiimme näkyvän, "talven", valta. Kesä on lähellä, lähempänä kuin osaamme kuvitella!

Noita mietin aamulla, kun ikkunasta katsoen näyttää niin tympeältä ja harmaalta. Se vanha (v. 2020) Päivän tunnussana tarjoili tälle päivälle tällaista luettavaa:

"Minun vanhurskauteni on lähellä, minä tuon pelastuksen ja luja käteni jakaa kansoille oikeutta." Jesaja 51:5 KR-92

"Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Suuressa laupeudesssaan hän on synnyttänyt meidät uuteen elämään ja antanut meille elävän toivon herättämällä Jeesuksen Kristuksen kuolleista." 1. Pietarin kirje, 1:3 KR-92

- Niin, esikoisena siinä... Sitten me muut. -

Ja vielä tällaiset kohdat oli, Jeesuksen ylösnousemuksesta, ja niistä - jotka Jeesuksen olivat todistettavasti sen jälkeen nähneet: Joh. 20:1-10 sekä 1. Kor. 15:1-11

Johanneksen evankeliumi 20:1-10  KR-92

1. Korinttolaiskirje 15:1-11  KR-92

Jos hän kuitenkin hylkää? - Anna näiden lämmittää tänään sydäntäsi❤️

"ei Herra hylkää iankaikkisesti,

 jos hän on murheelliseksi saattanut, 

osoittaa hän laupeutta suuressa armossansa"

"kärsihän Kristus ainutkertaisen kuoleman,

vanhurskas syntisten puolesta"

"minä olen sinut nimeltä kutsunut, 

sinä olet minun"

"sen suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa,

kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä"

"ystäviksi minä sanon teitä"

Lämmittäköön nämä  vapaasti muistellut sanat  sydäntäsi, kuten ne lämmittävät minuakin☀️🌿☀️

Tänään tehty kuva karkkilaatikoon

 

Olin säästellyt tuota laatikkoa juuri tällaiseen tarkoitukseen; siinähän tulee kuvalle samalla kehys😊

Olitko sinä, Jeesus, koskaan masentunut?

Minä olen alituiseen. Mutta olitko sinä koskaan? Sinullahan oli niin vahva yhteys Isän kanssa kuitenkin. Mutta Golgatan tapahtumien edellä kuitenkin aloit kauhistua ja tulla tuskaan, ja oli tuskanhiki. Ja ihan tavallisena arkenasi halusit olla välillä itseksesi, että sait puhua Isän kanssa. Mitähän kaikkea tunsit, mitä ajattelit, puhuit, Isälle niinä hetkinä? Entä olitko koskaan sairas? Meitä kiusaa milloin mikäkin vaiva, ja ne aiheuttavat omat kurjat ajatuksensa. Sinun sanottiin kyllä kantaneen meidän sairautemmekin ristin puulle.... Mitä se sitten tarkoittaakin?  Synnin sairauttako vai/ja kaikkea muutakin? Sitä mitä sairaus saa meissä aikaan?

Sinä olit kuitenkin ihminen täällä ollessasi niinkuin mekin. Sinullakin oli varmasti ne omat hetkesi, joiden tunteita ja ajatuksia et halunnut jakaa muiden - kuin Isäsi kanssa. Kävit niinä yksinäisinä hetkinäsi Isän luona juuri saamassa lohdutusta ja virkistystä, että jaksaisit olla toisten seurassa, ja kaikenlaisen avun tuoja ihmisille.

Kun olin aamulla kirjoittanut näitä vihkoon, lueskelin siitä käyttämästäni vanhasta Päivän Sanasta jakeita, jolloin tuli esiin mm. pääsiäiseenkin liittyviä jakeita: Joh. 13:1-15. Luin hieman pidemmälle tuota. Ja jakeessa 20 tuli esiin myös Jeesuksen järkyttyminen: "Näin Jeesus puhui. Järkyttyneenä hän sanoi heille: "Totisesti: yksi teistä kavaltaa minut."  Siinä petti ystävä. Siinä oli mainittuna se tunne. Jeesus ei ollut tunteeton olento. Hän eli ja oli ihmisenä täällä. Joten kyllä hän ymmärtää meidän tuntemuksemme ja ajatuksemme myöskin. 

Valoisaa päivää sinulle☀️  Sitä toivon kyllä itsellenikin. Ja aurinkoa myös näkyviin.

---

Teksti oli eilistä vihkotekstiä. Sille on ikäänkuin  parina  (myös  tänään julkaisemani) edellinen teksti. Olisin voinut julkaista nämä toisessakin blogissani, mutta tänne ne nyt päätyivät kummatkin.

Älkää olko huolissanne mistään

(Tämä on vihkotekstiä parin päivän takaa.)

Sehän on se yksi Raamatun kohta, joka niin sanoo. Se ei suinkaan tarkoita, ettei huolia olisi... On niitä, ihan kuten muillakin ihmisillä. Mutta usein me kyllä hätäilemme liikaa - tarkoitan; vaivaamne päätämme turhan paljon sillä, miten mikäkin asia tulee menemään. Ja samaan aikaan olemme koko ajan Jumalan suunnitelmissa. Eilen (7.4.) katsoimme elokuvan Ruutista. Hän jos kuka, oli valittu olemaan niissä mukana. Mutta silti hän koki monet vaiheet, joissa inhimillisesti katsoen näytti, että kaikki menee varmaan hullusti, ja ei ainakaan siten, miten itse toivoisi... Tai mikä Jumalan aikomus kenties olisi.

Ja eilen meillekin tuli yllätys: vävy oli ostanut meille auton huutokaupasta! Me itse jopa saimme olla siinä kauppatahtuman loppusekunneilla mukana katselemassa, tajuamatta mitä todella on meneillään! Kiitos Jeesus kaikesta tästä! Siunaa vävyämme! Ja miten mekin olemme päätämme vaivanneet tällä autoasian järjestymisellä. Sinä näet kaiken ennalta. Sinulle ei ole yllätyksiä. Auta meitä myös kaikessa muussakin. Myös terveysmurheissamme, ja kaikessa mitä eteemme tulee minäkin päivänä.

Rukous: 

Anna uskon levollisuutta, kun tulee vastaan asioita

joista mielemme tulee niin levottomaksi. Muistuta, että Sinä kaikkea hallitset!

Jatkan vielä aiheesta:

Meillä on taipumus (minulla ainakin, ja tuskin olen ainut...) murehtia isompien seikkojen ohella lukuisia pieniä yksityiskohtia, että miten mikin menee, ja miten sovittaa niitä yhteen. Eikä ne tunnu sopivan millään. Ja me hätäännymme... kun emme osaa käytännössä ottaa Sinua lukuun, Jumala! Sinun apuasi ja hallintaasi, vaikka sinä et ole jättänyt tätä maailmaasi ajelehtimaan holtittomasti toivottomuuden meressä, vaan on Hallitsija, joka "kaikkea luontoa hallitsee". (En muista kenen sanoin...)

---

Tälle  tekstille on ikäänkuin pari, toinen tänään julkaisemani vihkoteksti, joka puolestaan on eiliseltä.

Yksi kuva-aihe

Aiheen lähde, luonnoksen kera, tuolla toisessa blogissani:

 https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2024/04/jumalan-suunnittelutoita.html

Tähän päivään

Laitan tähän linkin toisen blogini tämän aamun juttuun, jossa on jutun lopussa rukous tätä päivää varten - olkoon se päivä sitten mikä hyvänsä kun sitä kenties luetaan:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2024/04/ei-enaa-vieraana-vaan-tuttuna.html

Nappasin tähän kuvitukseksi tämän, kun se pöydälläni on oleillut. Jeesus voi yllättää meidät monin tavoin - ja milloin tahansa. Tuosta hetkestä se alkoi. Eikä hänen toimintansa ole loppunut, vaikka niin helposti luullaan. Hänhän rukoileekin meidän puolestamme; muun muassa.

Vielä tuosta kuvasta. Pikkulampaat ne kököttelee tuossa vanhassa kynälaatikossa, siinä kohtaa oli sopivasti niille sopiva aukko ja laatikkoa en ole raaskinut heittää pois, kun se miellyttää silmääni☀️

Ja tuli nyt tuon kirjoittaessani mieleen, että jos minä välitän tyhjästä laatikosta, miten paljon enemmän Jumala välittääkään omista tekemistään ihmisistä - sinusta, minusta, jokaisesta... ❤️

Kauppakäynti - Ja lopuksi "rehukassi" mukaan🙂

Olipa kiva kun Lidlin myyjä vinkkasi kassalla, että nyt olisi kahdella eurolla...

Lidlin hukka-ale kassi sisältöineen,  hinta 2 euroa.

Valkkasin tarjolla olevista tuollaisen kassin. Oli kiva, että myyjä antoi vinkin. Noita ei siellä aina suinkaan ole, ja voi helposti jäädä huomaamattakin. Olin niin ilahtunut tuosta löydöstä, että se päätyi heti jutun aiheeksi, kun oltiin saatu kauppatavarat kaappiin☀️ Nyt menenkin sitten kahvinkeittopuuhiin... ☕

Mämmilaatikon kanteen - vanha merikarhu muistelee

Kun oli tänään tavallista enemmän oltava vaakatasossa päivälläkin, niin totesin että siinäkin voi piirustella. Tekele tuli tehdyksi mämmilaatikon kanteen. Ensin piirsin ison puun toiseen reunaan. Sitten tuli vettä ja lokkeja (niitä linnut olevinaan, ulkomuodosta viis:) En tiedä mistä pujahti mieleen vähän niinkuin tarina; kai se oli ihan vain siitä, kun kuvaan jotain piti keksiä. Siitä tuli sitten  tarina. Siinäpä nyt sitten vanha merikarhu rannalla istuen viettää aikaa, ja muistelee. Hän muistelee vanhaa legendaa, että näihin rantavesiin olisi joskus laiva haaksirikkoutunut. Sen voi kuulemma joskus nähdä - hyvällä mielikuvituksella - aaltojen lomassa pilkottavan🌊

Mutta oli siitä vaikea saada valokuvaa, jossa se erottuisi. Ei auttanut nyt edes hyvä mielikuvitus, eikä valaistuksetkaan. Nyt on vain toivottava että sen hahmo näyttäytyy...

Pomarkussa taas - unessa

Eilen aamulla olin unessa muka ihmettelemässä vanhan kirkon vierustaan ilmaantuneita isohkoja puita. Piti sitten piirustella, ja ottaa kuvaan myös kirkkomaan kävelytie, joka menee aivan vanhan kirkon vierestä. Oli ylipäätään kivaa saada taas joku kuva-aihe kokeiltavaksi. Siinä samaisessa unessa esittelin myös muka jollekin ajatusta siitä, että vanhat komeat navetat voisi muuttaa komeiksi majoitustiloksi... Mutta siinä unessa hylkäsin itsekin ajatuksen kannattamattomana. 

Mutta että taas Pomarkku. Siellä olen unissaani ollut erinäisiä kertoja. Sepä oli kuitenkin lapsuuteni ja nuoruuteni paikka; vuodesta 1969 vuoteen 1992 yhtäjaksoisesti, ja muutama rippunen sen jälkeenkin. Mutta täälläkin olen jo asunut yhtä pitkään.

Edustakoon tuo punainen kirkon seinä samalla vaikka muitakin vanhoja kirkkoja ja kirkkopolkuja - ja muita muistorikkaita paikkoja☀️

Mutta joskus voisikin olla kiva yrittää ihan oikeasti vaikka Pomarkun kirkkojen kuvat tehdä. Niitähän on siellä peräti kaksi, ihan samalla kirkkomaalla lähekkäin ovat. Toinen, se uudempi kirkko, on harmaasta kivestä tehty. 

Kolme päivää oli kulunut...

He olivat uskossaan varmasti aivan runneltuja, puolikuolleita, niin järkyttyneitä kaikesta olivat. -"Miten tällaista saattoi tapahtua?" heidän sydämensä itkien varmaan huusi! Jeesus, johon he olivat kaiken toivonsa laittaneet, oli kuollut, vieläpä niin hirveällä tavalla, ja rikollisen tavoin.

"Muita hän on auttanut, auttakoon nyt itseään... jos on Jumalan Poika..." muisteli ehkä joku. Muisteliko kukaan tätä: "Ei hän ole kuollut, hän nukkuu..."

Se aamu oli yhtä harmaa, suorastaan musta - heidän mielessään, kuten oli ollut jo pari muutakin tätä ennen. Ei näyttänyt elämässä olevan enää mitää toivoa. Kaikki oli kuollut. Vain murhe tuntui enää olevan elossa.

MUTTA: Se oli se aamu... jolloin tapahtui kuitenkin se; että lähdettiin juosten viemään viestejä siitä, että Jeesus on noussut ylös! 

Aurinko nousi sittenkin sinä aamuna!☀️

---

Muutama päivä sitten kirjoitettua toisessa blogissani:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2024/03/aamu-millainen-olisi-ihana.html