Olin joskus toukokuussa laittanut yhden pienen ilmoituksen tyttärille viestillä. Se oli ollut vain osa jostain Lieksan Lehden jutusta, josta en ollut nähnyt kuin vain pienen palan. Eikä siitä sitten sen enempää siinä kohtaa. Mutta heinäkuussa, tällä viikolla, asiaan palattiin. Nyt yhden tyttären toimesta. Minulta kysyttiin, aoimmeko osallistua siihen silloin mainittuun juttuun. Vastasin, etten ollut edes muistanut nyt sen olevan, eikä ollut aikomusta... Vaikka toisaalta asia kiinnostikin kyllä. Muutaman päivän päästä tyttö oli hankkinut minulle ja isännälle liput siihen, josta olin vinkannut tytöille toukokuussa, ajatuksella, että jos heitä kiinnostaisi... Mutta vaikka heitä kiinnostikin, se olisi ollut mahdollinen vain niille, jotka ovat jo täysi-ikäisen kirjoissa.
No mitäpä minä ja isäntä sitten? Mentiin, kun liput kerran jo oli. Kyseessä oli konsertti Brahe-teltassa, ja siellä esiintymässä Dingo. Minä hieman elättelin toivetta, että jospa saisin hankittua tytöille edes nimmarit... Mutta en uskonut, että aie voisi toteutua. Tytöillä oli tarkoitus kuitenkin ulkona kuunnella konserttia. Kun me sitten isännän kanssa kökötimme teltan takaosan penkillä, jonka paikan onneksi saimme - (istuimia oli tosi vähän, mutta tarkoitus olikin lähinnä yleisön seisoa) - niin siinä kököttäessämme saimme tytöiltä viestin, että pääsevätkin sisälle, niin oli joku vartija sanonut. Kuikuilimme ovelle, mutta tyttöjä ei näkynyt. Ajattelimme sitten, että se tarkoittikin varmaan vain alueelle pääsyä.
Konsertti alkoi ja otin muutamia kuvia, ja videotakin. Mutta ne ovat kaukaa otettuja, siltikin, vaikka välillä hiippailin vähän lähemmäksikin kuvaamaan. Mutta olisinpa tiennyt... niin olisin varmaankin pyrkinyt niin eteen, kuin suinkin... Nimittäin konsertin loputtua - ja tytötkin jo kyytiin saatua, saimme kuulla sen suurimman yllätyksen: hehän olivat päässeet sinne eteen laulamaan! Dingo laulatti yleisöäkin aina välillä ja siellä lavan edessä oli väkeä laulamassa. Mutta tästä kolmen tytön tyttökaveriporukasta oli kaksi myös lavalla laulamassa Neumannin kanssa! Yksi tytöistä videoi sen. Eipä me tiedetty isännän kanssa mitään siitä, mitä siellä edessämme oli, että siellä ne tytöt oli! Yllätyksenä heillekin se kaikki tullut. Olivat otettu sinne sisälle niinkuin bändin vieraina.
Ja se nimmariasia sitten. Minä olin varautunut kolmella lappusella, että niihin voisin, jos tilaisuus tarjoutuisi - (jota ei tullut) - niin nimmarit pyytää tyttöjä varten. Nytpä kävikin niin, että meille tuotiin sieltä tyttöjen toimesta nimmarit. He saivat myös hyviä kuvia itse, ja bändikin otti tyttöjen kanssa yhteiskuvia.
Semmoinen yllätys. Itse kuuntelin Dingoa 80-luvulla vain porilaiselta ystävältä saaduilta kaseteilta ja radiosta tietysti kuuli. Livenä olin Neumannin nähnyt vain ohimennen, hänen käydessään Pomarkussa Pomarfinnin kenkätehtaalla. Konsertissa en ollut koskaan käynyt. Enpä olisi osannut kuvitella tilannetta, että vuosikymmenten jälkeen joku tytöistäni tulisi vielä laulamaan sen silloisen huippubändin kanssa. Niin nyt kuitenkin yllättäen kävi.
Olin kirjoittanut Dingosta jo aiemminkin, v. 2017:
https://vaaranlaella.blogspot.com/2017/07/kuka-muistaa-dingon.html
Dingosta aletaan kuulemma kuvata syyskuussa elokuvaa.
