Kaksi yllätystä eilen juna-asemalla Uimaharjussa

Olin pysäköinyt auton Uimaharjun asemalla kulkuväylän reunaan, pusikoiden viereen. Vain yksi toinen auto oli odottelemassa vähän kauempana.  Siinä pusikoiden vieressä ollessani, pian silmäni rekisteröivät yllättäen: "Eikö tuossa ole tyrniä!" Tyrni ei kasva luonnonvaraisena Pohjois-Karjalassa. Eilen silmiini osunut erikoisemman näköinen pensas toi mieleen Porin Reposaaressa yli 30 vuotta sitten asuessamme, rannoilla ihmettelemämme oudot pensaat. Meille selvisi silloin, että se oli sitä tyrniä. Eilinen näky Uimaharjun asemalla auton vieressä, ällistytti. En ole vuosiin nähnyt tyrniä ja piti oikein netistä tarkistaa, että sitäkö siinä oikeasti on, vai luulenko jotain koristepensasta siksi? No tyrni se näytti olevan. Mutta koristepensaan osassa siinä kylläkin. Nimittäin oli kolmekin pensasta siihen joskus aikoinaan istutettu neliönmuotoisiin laatikoihin. Mutta nyt ne jäävät helposti huomaamatta, kun ympäristö on pusikoitunut. Juna toki asemalla vielä pysähtyy. Sen takia minäkin siellä eilen olin ja pysäköinyt autoni sinne, pensaikon viereen - ja siinä se tyrnikin sitten. 

Se - tai siis ne kolme, olivat tuon portin kohdan oikealla puolella. Siihen aikanaan tietysti olivat somisteeksi istutettu. Tuosta portin kohdasta kai lie ollut se kulku asemarakennukseen. Nyt kulku junalle tuosta varastorakennuksen päädyn ympäri. Komeat on rakennukset olleet. Nyt on hiljaista.

No, siinä kun jonkin aikaa olimme olleet, minä ja mukana ollut tytär, ja junan tuloaika alkoi olla; näkyi takaapäin ilmestyvän linja-auto. Onneksi en ollut liian leveälti autoa parkkeerannut siihen ajoväylän varteen. Tytär ehti tuumia, ettei mahda paljon porukkaa siihen linjaan olla... Kun se linjuri sitten pysähtyi, sieltä tuli vain yksi ihminen, nuori mies, se meidän junasta odottama kyytiläinen; oma poika:) 

Hän kertoi, että Joensuusta lähtevä juna oli ollut peruttu ja korvattu sillä linja-autolla. Sai kuulemma vähän siellä katsella, että missä ja mikä se korvaava auto on. Onneksi löytyi kuitenkin ajoissa se. "Kosonen" se hänet sitten Uimaharjuun toi. Junahan kulkee nopeammin kuin linja-auto. Aika ajoillaan oli linja silti siinä kohtaa. Miten lie sitten, kun seuraava pysähdyspaikka kai oli Vuonislahti; niin sinne kyllä on vähän toista ajella hiekkatietä osittain, joten matka käy hitaammin🤔 Mikähän lie sitten ollut ylipäätään junan kulkua estämässä. 

Juna- ja silta-asioita - myös Lieksan sillasta vähän

Mekin tällä viikolla madeltiin junan kyydissä Syrjäsalmen sillan ylitys hidasta vauhtia.  Nuo kuvat otin juuri äsken. Ja sitä ennen lukemani Ylen uutinen kertoo junan vauhdin olevan siinä kohtaa huimat 10 km tunnissa. 

Tässä se Ylen juttu aiheesta: https://yle.fi/a/74-20211279

Meillä on vielä junamatkan jälkeen kotiinpaluussa osana Joensuusta tunnin linja-automatka ja sitten tallustelu kotiin noin puolitoista kilometriä kelissä, joka on vielä arvoitus. Onko tie aurattu, vai kahlataanko hangessa... Monta vaihetta matkassa ja tuntien istuminen kun Etelä-Suomessa käy. Silti kiva kun saa käydä välillä, kiitollisia saadaan olla siitä, että päästiin taas rakkaita näkemään. Ja nähtiin yhden opiskelijakämppäkin ekaa kertaa nyt. Kuvissa toki oltiin jo ennenkin nähty.

---

Tuota yllä olevaa juttua junassa kirjoittaessani mieleeni tuli, että eräs blogiystävähän kaipasi kuvia Lieksaan tulevan uuden sillan eli sen Kaarisillan (eli Mähkönsillan) tilalle tulevan sillan kuvia, edes jotain siitä.  No nyt kun kotona olen, rupesin etsimään ja löysin ihan tuollaisen sivuston, johon aika ajoin laittavat kuvia projektin etenemisen mukaan. Viimeisin kuva siellä näkyi olevan tammikuulta:

https://lieksa.fi/asuminen-ja-ymparisto/kadut-ja-yleiset-alueet/mahkonsilta-siltaprojektin-seuranta/

Vierailuilla ja kotona taas

Meillä oli oikein matkaviikko tässä; joka sisälsi myös yllätystysmomentteja. Meidän reissuthan on yleensä ihan vain läheisten luona käyntejä; ja sitä sisälsi nytkin. Oltiin tyttären perheen luona ja sieltä käsin saatiin käydä myös äitiä ja siskon perhettä katsomassa. Nämä viimeksimainitut kaksi oli juuri niitä yllättäen tulleita mahdollisuuksia. Rukousvastauksiksi ihan niitä on sanottava, sillä kotona olin jo pitkään pähkäillyt ja tuonne taivaaseenkin päin heittänyt pyyntöä, että asia jotenkin järjestyisi. Lähtiessämme ei tiedetty, että tyttären luokse tehty reissu laajenee vielä toisaallekin. Mutta niin vain kävi, kun tyttären perhe järjesteli asiat sille mallille:) Siinä isoisoäitikin (minun äitini) sai nähdä samalla uusimman lapsenlapsenlapsensa. Siitä hetkestä näkyi olevan iloa muillekin siellä äitini asumispaikassa oleville talon asukkaille; nähdä pientä ihmistä luonaan:)  

Reissumme odotettu ja jo edeltä tiedetty osuus oli myös risteily Tallinnaan. Sen nuorin tytär oli järjestänyt meille ja hänen kanssaan oltiin siellä. Voisi mennä toistekin. Mutta kamala stressi minulla ja isännällä oli ennen matkaa, kun systeemit siellä reissaamiseen eivät olleet ennestään tuttuja meille. Mutta kiva käynti oli, kun oli oma "matkaopas" mukana:)

Mutta eilen illalla palattiin kotiin ja tänä aamuna  saa katsella kotimökin ikkunasta syksynkaunista  metsää.

---

Alla vielä toisen blogini teksti tältä aamulta. Olin silmäillyt, että mitä minulta oli jäänyt viikon aikana näkemättä Päivän Tunnussanasta. Sepä oli sitten kumminkin ollut mukanani, vaikka matkalla toisin luulin, kun se ei näppeihini osunut kassin syövereistä. No nyt tänä aamuna tuntui läheiseltä löytää mm. jae vierailusta...  Joten näistä aineksista tänä aamuna täältä. 

Kotona taas:)

On ollut melkein viikon hiljaisuus täällä. Lähdettiin isännän kanssa viime viikolla viemään yhden tyttären tavaroita kohti etelää. Samalla reissulla sitten oli mummuiluakin ja isännällä ukin osassaan olemista:) Eilen tultiin takaisin.

Ja muuten, se viime juttuni pesty laukku ei päässyt reissuun, ei ehtinyt kuivua, kun jouduin vielä toisenkin kerran sitä pesemään. Täällä se nyt odotti kylppärin katon rajassa roikkuen, oikeinpäin kääntämistä ja käyttöönottoa. Mutta milloin lienen sitä seuraavan kerran käyttöön tarvita.

En ylipäätään välittäisi mitään laukkuja kanniskella, mutta puhelimet kun on nykyään niin "mohloja", etteipä niille mitkään pikkutaskut riitä. Olen miettinyt, että olisi hyvä joku kännykkäpussukka tehdä, mutta noinkohan saan aikaiseksi...:)

Ai niin, reissusta vielä sekin, että saatiin käydä Nuuksion maisemiakin ihailemassa. Oli kyllä jylhää, ja samalla kotimaisematkin mieleen tuovaa - jopa paljon isommassa mittakaavassa kuin omilla nurkilla on. En tiedä, mistä olen saanut mielikuvan, että etelässä olisi maisemat ihan lättyä eli tasaista. No tietysti sitäkin, mutta jylhyyttäkin on, enempi kuin olen kuvitellut.

---

Tässä toisen blogini tämänaamuinen:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2025/08/tuli-kuolla-mutta.html

Kun yllättäen löysin itseni tekemästä jotain yllättävää...:)

Jälkeenpäin ajattelin: "kuin olisi heitetty suoraan syvään päätyyn" - mukavalla tavalla:) Mentiin tervehtimään äitiäni paikkaan, jossa asuu muitakin samankaltaisessa elämäntilanteessa olevia. Siellä olikin juuri meneillään yhteinen lauluhetki halukkaille. Äitikin oli siellä.  Meidän väki aikoi mennä odottelemaan äidin huoneeseen. Mutta meitäpä pyydettiin mukaan laulamaan. No suostuttiinkin sitten; varsinkin kun toisen laulattajista tunnistinkin vanhastaan tutuksi.  Päädyttiin suoraan virsiveisuuhetkeen, vaikka ensin meinattiin mennä äidin huoneeseen. 

No siinäpä sitten annettiin meillekin virsikirjat kouraan. Ja minä jopa laulaa kähisin mukana! Vaikka muutoin  laulan nykyään ääneen vain metsätiellä yksikseni.  Matkaseuralaiseni eivät luvanneet laulaa, mutta lupasivat kyllä  seurata paikalla kirjoista niitä lauluja. Kaikki lauletut virret olivat minullekin tuttuja. 

Se oli kivanoloinen yllätys siihen käyntiin, vaikka jos olisin etukäteen tiennyt siihen joutuvani, niin olisin luultavasti minäkin vain kirjoista äänetönnä seurannut sitä. Niin ruosteessa ääneni oli. Ehkä siinä on sekin, että yksin ollessa voi laulaa itsevalitsemallaan, haluamallaan äänenkorkeudella; sillä mikä omaan äänialaan ja lauluun tuntuisi sopivan. Mutta eniten yllätti se, että innostuin siellä laulamaan, ja jopa yhtä, muille hieman tuntemattomattomammaksi jäänyttä ikäänkuin vedin... Mutta itsepä siinä olin juuri sitä virttä tullut toivoneeksi - hetken mielijohteesta, kun se oli virsikirjassa olleeksi silmääni osunut ja toiveita kysyttiin... Pääsiäisvirsi vaikka olikin: "Lensi maahan enkeli...".  Mutta saahan sitä muulloinkin laulaa:)

Kun sitten äidin huoneessa oltiin, nämä lauluhetken vetäneet kaksi naista yllättivät meidät vielä äidin huoneeseenkin tuoden mehua ja keksejä meille. Oli ehkä jääneet siitä lauluhetkestä ne, niin luulisin. 

Kiva oli huomata, että virsienveisuukin on vielä mahdollista! Onhan kuitenkin niin, että kovin hankalaksi on esim. kouluissa mennyt mikään uskoon viittaava. Mutta onhan tärkeää myös saada harjoittaa omaa uskoaan; ja siihen virret sopivatkin oikein hyvin. 🌿

Olipa yllättävä kohtaaminen - eräs näyttelijä!

Kävipä eilen erikoinen tapaus eräässä kaupungissa, jossa pidimmme kahvitaukoa matkallamme. Eräänä hetkenä huomasin viereiseen pöytään tulevat henkilöt. Yksi heistä oli näöltään sellainen, että jäin heti miettimään, että miten hän näyttää niin tutulta? Kuka hän on?  Hetken mietittyäni keksin vastauksen. Teki mieli käydä kysymässä häneltä arvioni todenperäisyys, kun hän siinä viereisessä pöydässä istui. Mutta en vain saanut itseäni liikkeelle. Ja sitten hän lähtikin pöydästä jonnekin, ja ajattelin tilaisuuteni nyt menneen. Olihan meidänkin jo aika jatkaa matkaa. Mutta kävipä niin, että kun puuhastelimme poistumista, hän tuli jo takaisin ja vastakkain tullessamme sain ottaa asiani esille; jotensakin näin: "Anteeksi, mutta kun minun mielestäni te näytätte ihan siltä näyttelijältä, joka Hovimäki -sarjassa näytteli opettaja Katri Seppää." Ja hän sanoi: "Minä olen se." Vaihdoimme siinä sitten muutaman sanan. Se oli minun mielestäni kiva kohtaaminen. Toivottavasti se oli sitä hänenkin mielestään. 

Hän oli näyttelijä Kaija Pakarinen. 

Hän näytteli Hovimäki -sarjassa Sepän Katria vanhempana; eli opettaja Katri Seppää, häntä vanhempana opettajana.

Meillä on tykätty kovasti Hovimäki-sarjasta.  Se hankittiin aikoinaan meille itselle dvd-levyiltä katsottavaksi, kun oli ensin huomattu kirjastosta lainattuna se hyväksi sarjaksi. Se sarja tuo kivalla ja todenmukailla tavalla esiin historiaa. Ja myös siitä sarjan näyttelijän kanssa muutaman sanan vaihdoimme.

Ilmaisten linja-autokyytien perjantai eli "Auton vapaapäivä 2023"

Tämä tieto ja tilanne tuli minulle aivan yllättäen tyttärien toimesta. Näitä on ollut kuulemma ennenkin, mutta jos olen kuullut, niin ohi on mennyt tai tehokkaasti unohtunut. Näitä on ollut eri kaupungeissa, ja Joensuun seudulla ns. Waltti-liikennealueen kuntiin suuntautuva liikenne kuului siihen, kuten esim. Lieksa. 

https://jojo.joensuu.fi/-/waltti-bussilla-paasee-maksutta-perjantaina-22-9-2023:

Päätin sitten mennä tyttöjen mukana kun kerran kysyttiin, vaikka valmistautumisaikaa ei jäänyt juurikaaan. Tytöt kun tulivat koulusta kotiin, niin puolentoistatunnin päästä piti olla uudestaan linja-auton kyydissä. Mutta minä kun olin sitä alkuillan lähtöaikaa ja myöhäistä paluuta vähän miettinyt ja huomannut, että Joensuun keskustassa esim. Kauppakeskus Iso Myy ja Sokos menevät jo klo 19 kiinni, niin tuumin etteihän siitä tule mitään... kun saapuisimme Joensuuhun klo 18 aikaan ja mainitut paikat olisi vain tunnin auki! Mitäs sitten tekisimme Joensuun pimeässä illassa, kun paluukyyti lähtisi noin klo 21? No lähdin sitten tyttöjen seuraksi kuitenkin. Sainkin huomata perillä, ja reissuhan oli ihan kiva ja virkistävää vaihtelua:)  Ruokapaikkoja ja kahviloita oli auki. Ja ehdittiinhän niitä ennen käydä vaatekaupoissakin katselemassa mitä kivoja juttuja olisi tarjolla. Ja käveltiinkin hieman kaupungin valoissa, varsinkin kun Ilosaaren kautta mentiin linja-autoa odottelemaan, vaikka toriltakin olisi päässyt. Mutta kun meillä oli sopivasti aikaa:)

Tässä kuvakierrosta reissusta.

Alkumatkaa ihan. Enpä vielä tiennyt, että ihan kiva reissu siitä tulee.

Alemmassa kuvassa tapahtui kuskin vaihto linja-autoissa. Joensuun suunnasta tulleen auton kuski tuli meitä kyytimään ja hän olikin meillä sitten iltamyöhällä myöskin palatessa. 

Uimaharjussa on pyramidi risteyksessä, ollut noin parikymmentä vuotta. Pomarkussakin on kunnantalon edessä.

Joensuun uusi hieno kauppahalli!

Kolme kulkijaa...

Kyllä oli kaunis valaistus! Napsin useita kuvia, koska voihan olla niin, etten toiste tuolleen kuljeskele Joensuun pimeässä illassa. 

Pitkät koivet - ei kun varjot☀️

Ilosaaren kaarisilta.

Oli ihanasti valaistut puut! Mutta pelottavaa oli hieman se, että molemmilla puolin kävelytietä oli synkeät vedet, ei mitään kaiteita...

Ja kohta kotiinpäin taas.  

Kuulin sellaisenkin tiedon, että jotkut olivat kuulemma matkustaneet aamulla toiseen suuntaan, eli lähteneet tutustumaan Lieksaan👍

---

Kiitokset haluaisin välittää kaikille asianosaisille jotka tällaisen päivän on mahdollistaneet!☀️

Reissulaisena - ja pieni neuletyö, joka osoittautui luultua vaikeammaksi minun tehtäväkseni

Olen ollut kotoa poissa melkein viikon, mikä on sinänsä jo aika harvinaista. Ja se vasta erikoista onkin,  että me isännän kanssa oltaisiin eri paikoissa, koska yleensä olemme aina kaikkialla yhdessä. Nyt kuitenkin tulin tyttären perheen luo etelään pojan kyydissä ja isäntä jäi kotiin meidän nuorempien kanssa. Minunkin oli tarkoitus palata pojan kyydissä kotiin parin yön jälkeen, mutta täälläpä vielä olen. Olen saanut seurata vauva-arkea täällä. Joku päivä sitten kävimme tyttären kanssa kävelemässä läheisessä puistossa, toisena päivänä olimme koko perheen voimin kauppakierroksellakin.

Olin ottanut myös kotoa mukaani jo kotona aloitetun käsityön, jota olen sitten täälläkin tehnyt.  Kyseessä on pieni neuletakki noin 60 vuotta vanhasta kirjasta: Kodin neuvokki, neuleita nuorimmille. Olisi ollut kiva, jos olisin saanut sen täällä valmiiksikin, mutta kyllä siitä kotiinkin jää tehtävää. Eilen jouduin purkamaan toisesta etukappaleesta sen, mitä olin eilen saanut aikaiseksi. En ollut riittävästi tarkistanut, että kaikki olisi mennyt samaan malliin kuin toisessa kappaleessa oli.  No nyt onneksi on jo saavutettu se, mitä oli purettava eilen.

Mikä moka etukappaleissa...

Nyt näyttää paljon paremmalta:)

---

19.9.2023 Kotona kirjoitettua: Hohhoijaa... Huomasin joku päivä sitten, kun olin saanut tuon alemmassa kuvassa olevan keskeneräisen kappaleen valmiiksi, että pieleen meni taas! Silmukoita on ilmeisesti liikaa tuossa kuvion loputtua, eli ensimmäisen kuvan pieleen menneeksi luulemani, olikin ilmeisesti oikein... Nämä seikat selvisivät minulle, kun halusin kokeeksi harsia tehdyt kappaleet toisiinsa nähdäkseni miltä näyttää. No eipä näyttänyt hyvältä:(   Kaulaa varten ei olisi jäänyt juurikaan tilaa. Joudun siis nuo etukappaleet tekemään uudestaan tuosta kuvion viimeiseltä kierrokselta alkaen. 

No eipä olekaan hyvä noin...

Tämä vanhasta  kirjasta tekemäni pieni neuletakkiyritelmä ei mitenkään houkuttele uusiin kokeiluihin niin vanhoilla ohjeilla... koska näköjään tarvitsen nykyaikaisemmat neuleohjeet, jotta niistä tulee sitä mitä pitääkin🙄

Taulu v. 2001: Punkaharjun Valtionhotelli

Meillä on tänään kaiveltu varastojen sisältöä. Sieltä tuli esiin myös vuosia sitten tekemäni taulu, joka esittää Punkaharjun Valtionhotellia. Olimme siellä aikanaan kaksikin kertaa tuetulla lomalla. Ensiksi päärakennuksen yläkerrassa ja toisella kerralla ns. Keisarinnan huvilan alakerran kahdessa huoneessa. Mallia kuvaan otin silloin aikanaan postikortista. Tänään kun katsoin tuon hotellin tietoja (nyk. Hotelli Punkaharju) niin yksi esittelykuva ainakin oli samalta puolelta rakennusta, kuin piirtämässäni kuvassa, eli rakennuksen taustapuolelta päin.

Punkarjun Valtionhotelli

Tuohon olin nähnyt todella  vaivaa saadakseni siitä mahdollisimman hyvän kuvan tehtyä. Nykyään ei taitaisi minulla enää olla samalla lailla malttia, vaan tekemiseni on enemmänkin sellaista kiireisempää huiskimista.

Matkalla oltiin mekin, niin tarttui kait mieleen se matka-aihe muutoinkin paremmin...

Joskus etukäteen voi haaveilla matkoista, kuinka matkasäätkin on hyvät ja aurinkoiset ja mielikin sopusoinnussa. Mutta todellisuus ei välttämättä ole ihan sitä. Me kun kävimme vajaa viikko sitten kolmen vuoden tauon jälkeen länsirannikolla, niin matka meni  hyvin kyllä. Saatiin tavata äiti ja siskon perhe, mikä oli tosi hyvä. Mutta jo matkan suunnittelu oli tosi vaivalloista, ja ne suunnitelmat oli kuin vuoristorataa joka vaihteli koko ajan. Ja tunnelmat matkan aikana on jotain puolipilvistä ehkä. Entisillä kotikonnuilla käyminen on aina monenlaista ajatusta synnyttävä kokemus; toisaaalta kiva ja toinen puoli surua siitä, että kaikki muuttuu.

Mutta tässäpä yksi asia Pomarkusta; satavuotias silta, joka näytttää samalta kuin ennen, vaikka se hajotettiin täysin osiin ja koottiin korjattuna entisen näköiseksi. Nostan hattua sille, että niin tehtiin, eikä ruvettu pykäämään uudennäköistä siltaa siihen. Aikoinaan koulumatkat ylitettiin tuota siltaa pitkin, kun ei mitään kevytväyliä silloin ollut. Nytkin kävin eräänä hiljaisena aamuna kävellen tuon sillan ylittämässä. Siitä ne linja-autotkin taas kulkevat... :)

Mutta tässä sitten tämän aamun luettavista tullutta mietettä, matkasta siinäkin oli kyse:

ALKUMATKA (Roomaan, merimatkan alku Kesareasta) Apt. 27

Millaisinhan miettein Paavali astui Kesareassa laivaan? Se oli merimatkan alku. (Muutoinhan hänen vaikeaksi osoittautunut, mutta silti Jumalan kädessä ollut matkansa oli alkanut jo Jerusalemista.) 

Nyt on yksi matkapäivä takana merillä. (Jokainen voi miettiä tässä omia matkojaankin.) Oliko se Paavalin matkan alku virkistävä tuulahdus ja vaihtelu maissa ololle? Emme tiedä. Voimme kuvitella, että aurinko paistoi ja raikas merituuli virkisti, Paavali hyvillä mielin. Olihan häntä kuljettava sadanpäämies Juliuskin häntä kohtaan ystävällinen. Toisinkin olisi voinut olla. Mutta vaikka säät olisivat olleet hyvät - ja matkaseurakin, saattoi Paavalia vaivata sisältä pelot. Sellaista ilmaisuahan hän joskus käytti. Mutta nyt hänellä oli vielä jotain sairauttakin mieltä himmentämässä, sillä; kun vuorokausi oli laivassa oltu ja tultiin ensimmäiseen satamaan, oli Paavali hoidon tarpeessa johonkin asiaan:

"Seuraavana päivänä saavuimme Sidoniin, ja Julius, joka kohteli Paavalia hyvin, antoi hänen käydä ystävien luona hoitoa saamassa." Apt. 27:3 KR:92

Siinä oli yksi vuorokausi tehty matkaa. Tuo jae jotenkin kiinnitti huomioni tällä kertaa. Meillä meni yhdeksän tuntia ajomatkaam poikki maan. Siinä ehtii väsyä ja virkistyä, jne.

----

Tässäkin vielä yhdenlaista matka-aihetta; joskus kulkukohtana voi olla pimeä ja pelottava laakso:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2022/07/vaikka-vaeltaisin-pimeassa-laaksossa.html

Maltalle pelastuneet

Laiva oli haaksirikkoutunut Maltan (Melite) edustalla. Mutta kaikki, jopa täysin uimataidottomat

olivat pelastuneet laudankappaleilla ym. saarelle. Maltalla oli ystävällisiä ihmisiä. Se ilahdutti järkyttyneitä ihmisiä. Heille tehtiin jopa nuotio, että saisivat lämmitellä, sillä oli kylmä ja oli ruvennut satamaankin. Yksi merestä pelastuneista jaksoi vielä puuhastella risujen keruussa nuotioon. Mutta kun tuli oli jo saatu syttymään, tuli käärme kuumuuden tähden esiin ja kävi kiinni sen miehen käteen. Läsnolevat olivat kauhuissaan sen nähdessään. Mutta mies pudisti tyynesti käärmeen kädestään nuotioon. Eikä hänelle tapahtunutkaan yhtään mitään käärmeen tähden, vaikka niin uskottiin käyvän.

Saaren mahtavimmalla miehellä oli maatiloja siinä lähellä. Tuo mies otti heidät vieraikseen kolmeksi päiväksi. Hän teki sen, vaikkka hänellä itsellään oli huolia. Hänen isänsä oli sairaana kuumeessa ja punataudissa. Risuja keräillyt, ja käärmeenpureman saanut mies tahtoi mennä katsomaan sitä sairasta miestä. Hän rukoili sairaan puolesta pannen ihan kätensä hänen päälleen. Ja tapahtui niin, että sairas isä parani. Sen seurauksena  tulivat muutkin sairaat sinne, ja heidätkin parannettiin.

Haaksirikkoiset saivat  saarellaoloaikana kokea ystävällisyyttä, huolenpitoa ja kunniaakin. Kun he kolmen kuukauden päästä pääsivät jatkamaan matkaansa, varustettiin heidät kaikella tarvittavalla vielä siihenkin. Maltalta he lähtivät Syrakusaan, sieltä Reegioniin, sitten Puteoliin, jonka jälkeen olikin jo vuorossa määränpää Rooma.


---
Melite: https://fi.wikipedia.org/wiki/Melite Malta: https://fi.wikipedia.org/wiki/Malta
Syrakusa: https://fi.wikipedia.org/wiki/Syrakusa
Reggio di Calabria: https://fi.wikipedia.org/wiki/Reggio_di_Calabria
Puteoli: https://fi.wikipedia.org/wiki/Pozzuoli


Matkalainen, jota käärme puri oli Paavali, (ent. nimeltään Saul). Miksi minua tämä Paavalin matka nyt niin kiinnosti?  No, tuohan voisi olla kuvaus ihan tältäkin päivältä. Samoilla tienoilla ihmisiä pelastetaan merestä. Kaikki  mainitut paikat ja kaupungitkin ovat yhä olemassa.

Paavali aloitti matkansa Kesareasta. Tai tavallaan se alkoi jo Jerusalemista, mutta Kesareassa hän joutui odottamaan asiansa tulevia vaiheita pari vuotta. Kesareasta he astuivat laivaan ja seuraava laivan pysähdyspaikka oli Siidon. Kypron suojassa he olivat myös matkansa vaiheissa. Samoin Kreeta tarjosi heille suojaa kovalta tuulelta.  Mutta jos kiinnostaa lue itse: Matka alkaa. Apostolien teot luvut 27-28 (linkki Koivuniemen Raamattuhaku, v. -33/-38 Raamattu)

Siidon: https://fi.wikipedia.org/wiki/Sidon
Kesarea: https://fi.wikipedia.org/wiki/Caesarea_Maritima


Paavali ei ollut pakolainen, vaan vanki. Mutta samoin kuin pakolaiset nykyään, hän joutui hätään merellä. Paavalin tapaus oli aikojen taakaa, mutta luitko jo sen yhden tapauksen ihan lähiajalta, kun pakolaisten veneestä, joka oli matkalla Turkista Kreikkaan, pieni tyttö putosi veneestä mereen ja millainen suuri ihmetyksen aihe oli hänen pelastumisensa?

https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/kuka-pelastaa-minut-syvista-vesista/

Käytiin Pomarkussa

Niinpä käytiin. Ja Kankaanpäässä myös. Eilen "illalla" palasimme. Kello oli siinä vaiheessa jo 23... Saimme oikein ennätyspaljon kulumaan tuohon poikki kotomaan ajamiseen, sillä siihen meni aikaa peräti 14 tuntia. No, se johtui siitä, että poikettiin niin monesti kaupoissa. Itsekin sitä tahdoimme, mutta nuorimmat tahtoivat myös koulun alkua varten etsiä erinäisiä asioita. Joten niinhän sitä aikaa sitten meni. Taisimme pysähtyä jokaisessa kaupungissa välillä Pomarkku-Lieksa, paitsi Joensuussa, koska mihin kaupaan sitä enää siellä olisi edes ehtinytkään, saati jaksanut.

Matkalla tulin syöneeksi paljon salmiakkia. Aika vähän välitän enää muista makeisista. Pandan tehtaallekaan en Vaajakoskella mennyt, vaikka toiset menivät. Saan heiltä kyllä suklaata sen verran kuin sen makean hinkua tulee:)

Mutta koska minulla ei nyt ole omia kuvia otettuna reissulta, sopinee tähän tohtori "G. Tropin" minulle 80-luvulla määräämän "lääkepussin" kuva.  Kuuri näyttää kumma kyllä jääneen himpan verran kesken, sillä pussista pilkottaa yksi "pilleri". Samalla kertaa sain myös pullotettua troppia, mutta enpä vain nyt tiedä, missä pullo tällä hetkellä on.

Älkää ihmetelkö...

Älkää ihmetelkö, kun tänne ei ilmaannu muutamiin päiviin mitään.

Minä ja vanhin tytär reissaamme länsirannikolle erään tuttavan kyydissä. Suurimman osan matkaa menemme hänen kyydissään ja loppumatka hoituu sukulaisen kyydissä:) Kotiin jäävät isäntä ja nuorimmat tyttäret taloa pitämään. Vähän erikoinen tilanne tällainen meillä.

Mutta tuota allaolevaa "hirvenpäätä", eli tienpielessä ollutta puupökkelöä, minä monesti ohikävellessä ihmettelin. Kun tarpeeksi monta kertaa olin sen jo ohittanut, pitipä siitä erään kerran kuva ottaa.

Ja tässä vielä muita tien pielestä löydettyjä...

Blogitouhuihin palailen sitten kotiin palattuani.  Matkalla ne hommelit ei onnistu. Mukavia syyspäiviä!

Kadonneen bussikortin arvoitus

Torstaiaamuna neidon bussikortti oli  vielä tallessa. Iltapäivällä molemmat nuoremmat neidot menivät uimahalliin koulun jälkeen ja pääsivät meidän kyydissämme takaisin kotiin. Korttia ei siis tarvittu silloin.

Sitten koitti perjantaiaamu. Neito lähti kouluun. Kohta soi puhelin ja hän ilmoitti kortin puuttuvan. Minun käskettiin katsoa toisesta repusta, olisiko se siellä. Ei ollut. Ei ollut verkkaritakin taskussakaan. No, löytyyhän se jostain, oli ajatus. Kyytiin tyttö silti pääsi, kun sanoi kortin jääneen kotiin ja iltapäivällä pääsi takaisin samalla tavalla. Kyllä se viikonlopun aikana jostain kotoa löytyy, arveltiin yhä.

Koitti maanantaiaamu. Korttia ei ollut kotoa löytynyt. Lähdimme kaupungille aikaisin ja tyttö pääsi kyydissämme sinne. Minä kävin uimahallilla korttia kyselemässä; ei oltu siellä nähty. Tytär oli koulupäivän aikana käynyt koulun toimistossa asiaa kyselemässä. Ei ollut sielläkään korttia, mutta toiselle koululle oli  kuulemma yksi  ilmaantunut. Sieltä sen sitten joku kiikutti sinne kouluun, jossa tytärkin oli, ja hänen piti sitten käydä tiettyyn aikaan katsomassa, olisiko se hänen.

No, kortti oli sitten tuotu. Niissähän ei mitään nimeä ole, joten mistä sen tietää kenen kortti on?  Eipä siitä kukaan olisi osannut sanoa, kenen se on... mutta, tyttöpä tunsi omansa - suklaatahrasta joka siinä oli:)  Eikä kukaan muukaan ollut korttia kaivannut.

Joku ystävällinen ja rehti ihminen oli vienyt sen löytöpaikkaa lähinnä olevalle koululle, joten tuntematon löytäjä saisi tästä kiitokset!  Ja oltiinhan kortin löytymisen puolesta rukoiltukin, joten kiitos kuuluu Taivaan Isällekin tästä! Oltiinpa tyytyväisiä kun kortti löytyi!  Jotain hyötyä voi joskus olla suklaatahrastakin:)

Ei voi ruveta sooloilemaan...

Jostain tuli taannoin mieleeni nuo otsikon sanat ja siitä sitten rönsyili jotain ajatuksia. "Tarviiko sitä uskoa/uskontoa niin vakavasti ottaa?"  "Kai sitä voi vähän hauskaa pitää?" "Eikö voisi vähän rennommin ottaa?" Noin voi joku ajatella.

Vastaus voisi olla: "Kuninkaan palveluksessa oleva ei voi ruveta sooloilemaan". Kuka Kuningasta palvelee, pyrkii tekemään  sen saamiensa ohjeistusten mukaan, eikä sooloile oman päänsä mukaan. Virheitä tulee, vaikka pyrkimys on oikeaan, mutta virheet tuodaan Kuninkaan eteen ja hän ymmärtää meitä kyllä.  Mutta ken tieten tahtoen rupeaa tekemään täysin oman tahtonsa, tai mikä vielä pahempaa, vieraan vallan toiveiden mukaan, mitä siitä sanomme? Hänen asiansa ratkaiskoon Kuningas, Jumala itse, joka meidät tuntee.

Mutta... usko ei ole uskontoa.

Se on yhteys Jumalaan; häneen,  joka on Kuninkaamme, Isämme, Luojamme.
Se on napanuora, jonka varassa elämme.
Se on pelastusköysi ja pelastusrengas, jonka varassa elämämme on.
Se ei ole perinnettä, jota voi uusia tai vaihtaa toiseen.
Se on enemmän.
Se on kaiken perusta.
Elämämme voima.
Kaiken moottori  ja polttoaine.
Ilma, jota hengitämme.
Vesi, jota juomme.
Valo, jota tarvitsemme.

Ilman häntä olisimme kuin akanat, jotka tuuli lennättää pois.
Kuin lumi, joka sulaa helteessä.
Nyt olemme kuin puutarhaan istutettu kallis siemen.
Vielä ei ole käynyt ilmi,  mitä meistä tulee.

Ja mitä siihen alussa mainittuun hauskanpitoon tai rennosti ottamiseen tulee, antaa Kuningas siihenkin aikoja ja mahdollisuuksia. Levon hetketkin ovat hänen antamaansa, hänen on kaikki, mitä teemme.

Nekin saavat monestä hyvästä osansa, jotka pakenevat Kuningasta.
Ne, jotka eivät enää uskaltaudu hänen eteensä.
Kyllä Kuningas heidät mieluusti ottaisi vastaan.

Kuninkaan pöytään on kutsu kaikille.
Kaikki eivät tahdo.

Paossa oleva ei ole vapaa...
Vapaa on se, joka armahdetaan.


---
Tässä jälleen yritykseni kuvata jotenkin sitä, mitä usko on. Sanakäänteissä on varmaan paljon sanomista, mutta tuon kummemmin en sitä osaa. Se usko ei ole vain jotain kulttuuria. Se on sitä, että uskoo yhäkin olevan elävän Jumalan, johon ihminen voi olla yhteydessä. Se on uskoa Jumalaan, joka välittää ihmisestä, joka antaa yhä syntejä anteeksi kaipaavalle.

Kirjoitin muistikirjaani viime sunnuntaina näin:

"Saako tarpeekseen? Noin mietin, kun olin jälleen laittanut "vaaranlaelle" tekstin, joka oli "uskonnollinen". Ajattelin, että joku voi kokea, että mitta on nyt täynnä sellaista, eikä enää halua käydä blogissa. "Joku voi saada tarpeekseen..." Jollekin se voinee olla  myös sitä, että nyt on riittävästi, ei tunnu vajaalta."



---
Tässä vielä yksi eilisiltainen piirustelu. Neito nimittäin palaa tänään kotimaahan puolivuotiselta reissultaan! Illalla hän viestitteli, kun oli jo aloittanut kotimatkansa.  Sen perusteella minä sitten kuvittelin vähäsen, millaista hänen alkumatkansa oli...:)

Niin se kuulemma oikea laituri  olikin  sopivasti suoraan nenän edessä:)