Kaikille kansoille! Ja sotilaan virsikirjasta.

"Tarkoitan tätä: Kristus on tullut

palvelemaan juutalaisia. Hän on

tullut vahvistamaan isille annetut

lupaukset osoittaakseen, että

Jumala pysyy sanassaan.

Hän on tullut myös,

jotta muut kansat

saisivat ylistää Jumalaa

hänen laupeudestaaan,

niin kuin on kirjoitettu:

-Siksi ylistän sinua

kansojen keskellä,

laulan kiitosta sinun nimellesi.

Ja edelleen: - Riemuitkaa kansat,

yhdessä hänen kansansa kanssa.

Ja vielä: - Kiittäkää Herraa, 

kaikki kansat! Ylistäkää häntä,

kansakunnat!

Jesaja taas sanoo:

Iisain juuresta nousee verso,

joka kohoaa kansojen hallitsijaksi.

Häneen kansat panevat toivonsa."

Room. 15:8-12 KR92

HÄN ON JEESUS - KAIKILLE KANSOILLE.

Niin on tarkoitettu.

---

Aamun kirjoittelujen jälkeen, kun olin tarvinnut  jotain rohkaisevaa, alkoi soida mielessäni vanha laulu, virsi; kun näin ikkunasta katsoessani pienen linnun lennähtävän männyn kylkeen. Laulu on: Pikkulintu riemuissaan. Tuosta näkee sanat (uudistetut). 

https://www.sley.fi/sk304/

Lapsuudesta tuttu tuo laulu ja sen sävel. Halusin vielä etsiä ne vanhemmat sanat. Ne löytyi yli 80 vuotta sitten käytössä olleesta virsikirjasta, jossa on "Virsikirja sekä Hengellisiä lauluja ja Virsiä". Virsikirja oli uusi v. 1940, silloin ilmestynyt. Kyseinen kirja on ollut mieheni sedän, nuoren miehen; joka kuoli v. -44, kohta jo loppuneen sodan jälkeen miinoja raivatessaan. Hänen virsikirjansa alkulehdillä on käsin kirjoitettuna: "Mun anna muistaa alati, ompi lyhyt ikäni ja kuitenkin niin kallis." Ja niinhän se olikin. Kyseinen virsikirja on lyhyenä käyttöaikanaan ollut todellakin käytössä, useita merkintöjä lauluista, ja merkattu joitakin tärkeiksi koettuja Raamatun kohtia; kuten Joh. 14:1:

 

"Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan, uskokaa minuun." Joh.14:1 

Tuota samaa ja siitä eteenkinpäin, oma isäni luetti minulla itselleen ääneen ollessani lapsi, kun hän kaipasi jotain. Siitä on hieman yli 50 vuotta. Virsikirjaan merkattuna yli 80 vuotta. Raamattuun merkattuna 2000 vuotta... Ajaton sanoma, voimassa yhä!

---

Toisen blogini tämänaamuinen:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/10/toivoksi-lohduksi-kestavyydeksi.html?m=1

Jeesuksen tykö saa tulla!

 "Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon." Matt. 11:28 KR92

"Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Matt. 11:29 KR92

"Hän  (Jeesus) katsoi ihmisiin, joita siellä istui hänen ympärillään, ja sanoi: "Tässä ovat minun äitini ja veljeni." Mark. 3:34 KR92

---

Siinä oli Jeesuksen ympärillä varmaan monenlaista väkeä, jotka tunsivat itsensä vajavaiseksi Jumalan läheisyyteen. Siinä he kuitenkin nyt Jumalan edessä janoisina olivat, ja heitä juotettiin Jumalan rakkaudella... ❤️ 

Jeesus perheväekseen heitä kutsui. Koskee meitäkin...☺️

Miten se näyttelijään mahtoi vaikuttaa?

 Jaakko Ohtonen näyttelee Mel Gibsonin ohjauksessa, herkistyy puhuessaan suurelokuvasta | MTV Uutiset

 https://share.google/YUkJR7FVj399y85hG

Näyttelijä ei tarkemmin kerro; ei hän sano, että olisi uskoon tullut. Mutta aamusta iltaan koko ajan Jeesuksen roolinsa pyöri hänen mielessään. Hän jopa näki unia siitä. Mielessä pyörivät ajatukset ovat tietysti paljolti voineet olla ihan siihen näyttelijäntyön suorittamiseenkin liittyviä, Jeesuksen roolissa olemiseen. Mutta luulen, ettei sitäkään voi tehdä ihan vain käsikirjoitusta lukemalla, ja päätellä siitä miten esiintyy roolihenkilönään. Tietysti ohjaajallakin on asiaan osansa. Mutta luulisin, että näyttelijän on pitänyt - jos roolinsa hyvin aikoo esittää, niin varmaan täytynyt tutustua myös roolihenkilöönsä, eli Jeesukseen. Ja tässä tapauksessa se tutustuminen on varmaan täytynyt tapahtua Raamatun teksteihinkin paneutumalla. Sieltähän Jeesus löytyy sellaisena, kuin hänet tunteneet ovat hänestä kertoneet. 

Kun näyttelijältä jutussa kysyttiin, että miltä tuntui näytellä Jeesusta; vastaaminen ei ollutkaan yksinkertainen asia. Hän sanoi sen olevan jotain samaa, kuin kysyttäisiin, että "miltä tuntui syntyä".

---

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/08/kun-han-istui-siella.html?m=1

Rohkaisevana ja lohdullisena aamulla mieleen tullut jae

Kuvat otettu taannoin tieltä, joka menee  Joensuuhun Ahvenisen kautta. Lieksasta Joensuuhun mennessä on valittavissa kaksi reittiä, molemmat suunnilleen yhtä pitkiä. Molempia käytämme. Joskus niin, että toista mennään, toista palataan.

Merkkiviirinä kansoille!

"Sinä päivänä Iisain juurivesa kohoaa merkkiviirinä kansoille. Hänen luokseen pyrkivät kaikki kansat..." Jesaja 11:10 KR92

"Vedestä noustessaan Jeesus näki, kuinka taivaat aukenivat ja Henki laskeutui häneen kyyhkysen tavoin. Ja taivaista kuului ääni: "Sinä olet minun rakas Poikani, sinuun minä olen mieltynyt." Markus 1:10-11 KR92

"Jeesus siirtyi sitten taas opetuslastensa kanssa järven rannalle, ja sinne kerääntyi suuri joukko ihmisiä. Heitä tuli Galileasta, Juudeasta ja Jerusalemista, Idumeasta ja Jordanin takaa sekä Tyroksen ja Sidonin seudulta. Heitä tuli suurin joukoin hänen luokseen, kun he kuulivat, mitä kaikkea hän teki. Jeesus käski pitää venettä varalla, jottei hän jäisi väkijoukon jalkoihin. Hän näet oli parantanut monia, ja niin kaikki, joilla oli vaivoja, tungeksivat häntä kohti yrittäen koskettaa häntä. Kun saastaiset henget näkivät hänet, ne heittäytyivät hänen eteensä ja huusivat: "Sinä olet Jumalan Poika!" Mutta hän varoitti ankarasti niitä paljastamasta häntä." Markus 3:7-12 KR92

Tuota oli edeltänyt tämä tapaus:

"Jeesus meni taas synagoogaan. Siellä oli mies, jonka käsi oli surkastunut. Fariseukset pitivät silmällä, parantaisiko Jeesus miehen sapattina, sillä he tahtoivat nostaa syytteen häntä vastaan. Jeesus sanoi miehelle, jonka käsi oli surkastunut: "Astu esiin", ja kysyi sitten fariseuksilta: "Kumpi on luvallista, tehdä hyvää vai tehdä pahaa, pelastaa ihmishenki vai tappaa ihminen?" He eivät vastanneet mitään. Jeesus loi heihin vihaisen katseen; hän oli murheissaan heidän sydämensä kovuudesta. Hän sanoi miehelle: "Ojenna kätesi." Mies ojensi kätensä, ja se tuli ennalleen. Mutta fariseukset menivät ulos ja ryhtyivät heti Herodeksen kannattajien kanssa suunnittelemaan, miten saisivat Jeesuksen raivatuksi pois tieltä." Markus 3:1-6 KR92

Fariseukset vahtivat muiden tekemisiä. Eivät tainneet vahtia omia tekojaan - ja murhanhimoisia ajatuksiaan. Olisivatpa kuunnelleet  ja seuranneet Jeesuksen sanoja ja tekoja avoimin mielin. Tutkineet niitä heille jo entuudestaan tuttuja kirjoituksia uusin silmin. Ja miettineet, mikä todella olisi Jumalan tahto. Heille itselleen olisi ollut parempi niin. Mutta kirjoitusten oli käytävä toteen: niiden, jotka ennustivat Jeesuksen kuolevan puolestamme....

"mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain  tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut." (parantuneet)  Jesaja 53:5  vanhempi käännös

---

Jeesus istuu rannalla, kuulostelee väen tulevan. Kuva ja teksti: 

 https://vaaranlaella.blogspot.com/2026/08/paivan-piirustus-eilen.html?m=1

Jeesuksesta - Hänen elämästään täällä

Jeesus puhui joskus sanoja itsensä kieltämisestä, (Mark. 8:34). Hän joutui noudattamaan sitä itse, mitä suurimmassa määrin. Hän olisi voinut, halutessaan, puhua ja varsinkin kaikin tavoin toimia niin, etä kaikki olisivat nähneet, ymmärtäneet, uskoneet, että mikä mies tämä todella on. Hän olisi voinut - halutessaan, kutsua esiin legioonittain vaikka niitä enkeleitä, taivaan sotajoukkoja, tuomaan esiin sitä tosiasiaa: taivaallisen kuninkuuden ja Jumalan Pojan kirkkautta, voimaa ja loistoa - ja kaikki olisivat heti uskoneet häneen... Mutta sen aika ei ollut nyt, ei ihan vielä. Sen aika on vähän myöhemmin.

Nyt oli vielä ihan muuta tehtävää, ja sitä ei saanut pilata mikään oman kunnian esitys, vaikka hänen asemansa olisi kaiken sen Jumalan Poikana mahdollistanutkin. Nyt oli vielä toinen aika. Itsensä kieltämisen, vaikeuksien ja häpeän aika. Suuri tehtävä oli meneillään - ihmiskunnan synnit oli sovitettava, muuten he kaikki hukkuisivat synteihinsä. Nyt oli vielä täällä ihmisenä eläessä, ihmisten joukossa kestettävä sitäkin, että omat perheenjäsenetkään, esim. omat veljet, eivät tajunneet. Kukaan ei ymmärtänyt, ei edes äiti ihan - vielä, vaikka hän tiesi ja ymmärsi, että jotain suurta; kuninkuus - oli oleva hänen. Mutta näin alkuun, äitikin näki sen vain maallisena kuninkuutena, ja joutuisi pettymään. Tekeillä oli kuitenkin paljon suurempaa: maailman kuninkuus Jumalan Poikana; ja ihmisten syntien sovitus sijaiskärsijänä. Kukaan ei tätä käsittänyt hänen aikanaan kunnolla, ei siltikään, vaikka useat profeetat olivat asian ilmoittaneet vuosisatoja ennnen.

Nyt oli tämä aika käsillä, eikä Jeesus voinut ihan vielä kuninkaallista kunniaansa tuoda julki, eikä edes Messias-nimitystään antaa vielä julistaa, koska nyt; ihan kohta olisi maailman synnit iskettävä ristille hänen ruumiissaan - joka itse ei ollut pahuutta, ei syntiä tehnyt.

Jeesuksen arjessa hän sai kuulla kommentteja, jotka hän olisi voinut halutessaan ampua helposti alas. Jopa omat veljet toivat asenteensa esiin. Mutta Jeesus, itsensä kieltäen, vastasi vain: "Nyt ei vielä ole minun aikani - teille sopii mikä aika hyvänsä." Joh. 7:6 KR-92; kun nämä ärsyttivät Jeesusta mm. sanoen: "Eihän kukaan salaile tekojaan, jos haluaa julkisuutta. Jos kerran pystyt tällaiseen, näytä maailmalle, kuka sinä olet!" Joh. 7:4 KR-92. Ja Raamattu toteaa tuossa lisäksi, että: "Veljetkään eivät näet uskoneet häneen." Joh. 7:5 KR-92.

---

Ja tässä vielä se alussa mainitsemani Jeesuksen sanominen itsensä kieltämisestä - jota hän itsekin sitten noudatti: "Jeesus kutsui väkijoukon ja opetuslapsensa ja sanoi heille: "Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni ja evankeliumin tähden kadottaa, on sen pelastava. Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää sielunsa? Millä ihminen voi ostaa sielunsa takaisin? Joka tämän uskottoman ja syntisen sukupolven keskellä häpeää minua ja minun sanojani, sitä Ihmisen Poika on häpeävä, kun hän tulee Isänsä kirkkaudessa pyhien enkelien kanssa." Mark. 8:34-38 KR-92

Todettava on, että me kaikki jäämme vajaaksi tässä, niinkuin monessa muussakin kohdassa. Jeesus täytti kaikki meidän puolestamme ristillä. Hän on armollinen ja antaa syntimme anteeksi jos sitä toivomme. Meidän sopii myös muistaa Jeesuksen opetuslapsi Pietari. Hän kielsi aivan Jeesuksen ristiinnaulitsemisen edellä Jeesuksen tuntevansa.... Mutta häntäkään ei Jeesus hylännyt. Kysyi vain ylösnousunsa jälkeen rannalla Pietarilta kolme kertaa, että "rakastatko sinä minua?" Ja Pietari rakasti, todella. Vaikka olikin heikko ihminen, heikolla hetkellä sen heikkouden esiin tuonut.

Siunausta Sinulle, joka tätä ehkä luet. Samanlaisia armon tarvitsijoita ollaan me kaikki! Synnit saa anteeksi. Ei omin teoin, vaan Jeesus antaa. Hänhän syntiemme tähden juuri kuoli.

---

Kun olin juuri saanut juttuni kirjoitettua, puhelimeen tuli viesti. Yksi taivaan tien matkalainen oli aamuyöllä päässyt perille. Hän on nyt kotona siellä... 

  

Toisesta blogistani juttu - ja yksi muu juttulinkki myös

Jos jotakuta kiinnostaa tämä pohdinta, kun eilen mietin, että miten juutalainen kansa havahtuu huomaamaan, kuka heidän Messiaansa on:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/08/miten-juutalainen-kansa-havahtuu.html?m=1

---

Piispa Repo vastaa Timo Airaksisen väitteeseen kuolemanjälkeisen elämän olemattomuudesta – "Usko ei synny pelosta vaan rakkaudesta" https://share.google/0nyEEH66Gc7mH9tkD

---

Arkea: Aloitin eilen uuden palapelin kokoamisen. Peli on itseasiassa vanha, äiti joskus meille sen lähettänyt. Siihen laatikon päälle äiti oli kirjoittanut, että pelistä "puuttuu 10 palaa". No ei se mitään. Halusin nyt vaihteeksi tällaisen. Monista meillä olevista palapeleistä tämä oli kotoinen.  Siinä on ihanat heinät, ja lampi muistuttaa läheistä Sänkilampea.

Heinistä aloitin:)

"Voiko Nasaretista tulla mitään hyvää?"

Niin tokaisi Natanael Filippukselle, kun tämä halusi esitellä löytöään: nasaretilaista Jeesusta. Filippus vastasi: "Tule ja katso." Ei tarvinnut luottaa pelkkiin omiin mielikuviin - sen kaupungin asukkaasta.

Mutta entäpä nasaretilaiset itse? Olettivatko he, että että heidän kaupungistaan voisi tulla jotain hyvää? No ei. Niitä armon sanoja kyllä kiiteltiin, joita Jeesus heidän kuultensa puhui... Mutta: "Eikö tuo ole Joosefin poika?" Ilmeisesti ajatus taustalla oli, että ei siitä perheestä ainakaan mitään suurta tule! Niinpä Jeesus joutui tokaisemaan heille: "Kohta kaiketi tarjoatte minulle sananlaskua 'Lääkäri, paranna itsesi!' Ja hän lisäsi vielä sen toteamuksen: "Totisesti, kukaan ei ole profeetta omalla maallaan."

Jeesus suuntasi sitten kulkunsa Kapernaumiin. Ja siellä "... ihmiset olivat hämmästyksissään hänen opetuksestaan, sillä hän puhui niin kuin puhuu se, jolla on valta."  Liekö siellä ollut sitten kuulolla jo silloin sekin sadanpäällikkö, joka oli jopa rakennuttanut Kapernaumiin synagoogan! Kun Jeesus jälleen kerran tuli siihen kaupunkiin, hän ainakin uskoi Jeesuksen erityisyyteen; koska pyysi Jeesusta parantamaan palvelijansa. Ja hän sai, mitä pyysi. Palvelija parantui Jeesuksen sanojen vaikutuksesta. Jeesus totesi sitten tuon sotilaan uskosta: "Kuulkaa, mitä sanon: tällaista uskoa en ole tavannut edes Israelin kansan keskuudessa."

---

Niin... Voiko Nasaretista sittenkin tulla jotain hyvää...? Voi sieltä! Sieltä tuli. Eikä sen vaikutus jäänyt vain Israelin kaupunkeihin, tai silloisiin lähialueisiin. Se vaikuttaa ja toimii yhä vieläkin. Jeesus elää, vaikkakin ei enää silminä näkyvänä täällä olekaan.

Lueskelin aamulla: Luuk. luvuista 4 ja 7. Sekä Joh. luvusta 1.

 

Eilen kävelyllä alkaneita ajatuksia

Toisen blogini puolelta tämänaamuisesta; osa siitä tässäkin nähtävissä: (klikkaa isommaksi:). Linkki juttuun tuolla alempana.

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/08/hankinta-osto-lunastaminen-onko-niilla.html?m=1

Epätavallinen venematka, epätavallinen kyytiläinen

Jokainen heistä muisti taatusti sen venematkan elämänsä loppuun saakka!

"... opetuslapsilla oli täysi työ soutaa vastatuuleen..." 

"Illan tullessa vene oli vene oli keskellä järveä ja Jeesus yksin maissa. Hän näki, että opetuslapsilla oli täysi työ soutaa vastatuuleen. Neljännen yövartion vaiheilla hän tuli vettä pitkin kävellen heitä kohti ja aikoi mennä heidän ohitseen. Kun he näkivät hänen kävelevän vettä pitkin, he luulivat häntä aaveeksi ja rupesivat huutamaan. Kaikki näkivät hänet ja säikähtivät. Mutta samassa Jeesus jo puhui heille: "Pysykää rauhallisina, minä tässä olen. Älkää pelätkö."  Hän nousi veneeseen heidän luokseen, ja tuuli tyyntyi. Opetuslapset olivat hämmästyksestä suunniltaan. Sekään, mitä leiville tapahtui (silloin aiemmin rannalla) ei ollut avannut heidän silmiään. Niin paatuneet heidän sydämensä olivat." Mark. 6:47-52 KR-92

Ei siis ihme, jos he varmaankin nytkin, niinkuin  kerran muulloinkin, kun Jeesus oli oli ollut heidän kanssaan veneessä myrskysäällä ja nukkunut siellä, ja herätessään oli aallot tyynnyttänyt niitä nuhtelemalla, niin: "Ihmiset hämmästyivät ja sanoivat: "Mikä mies tämä on? Häntähän tottelevat tuulet ja aallotkin." Matt. 8:27 KR-92

Mikä mies tosiaan?

Ei aivan tavallinen mies.

Ihmiseksi syntynyt Jumalan Poika!

---

Sama teksti toisen blogini puolella eri venekuvalla varustettuna ja teksti kuvana suoraan vihosta: 

 

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/08/epatavallinen-venematka-epatavallinen.html?m=1

Rohkaiseva lukupaikka

 

Kun kaipasin tänä aamuna jotain rohkaisevaa luettavaa...

 "... Herra, sinä joka olet hyvä, anna anteeksi jokaiselle, joka tahtoo täydestä sydämestään palvella sinua, Herraa, isiensä Jumalaa..." 2. Aik. 18,19 KR-92

Rohkaiseva jaejakso, kuten minä sen tänä aamuna sain luettavakseni. Mutta itseasiassa vielä rohkaisevampi kokonaan luettuna, ottaen mukaan vielä edeltävänkin jakeen:

"Seurakunnassa oli paljon sellaisia, jotka eivät olleet puhdistautuneet. Koska he eivät olleet kelvollisia pyhittämään pääsiäislammasta Herralle, leeviläiset teurastivat sen heidän puolestaan. Monet kansasta, varsinkin Efraimin, Manassen, Isaskarin ja Sebulonin heimoista, eivät olleet puhdistautuneet, vaan söivät pääsiäislammasta säädösten vastaisesti. Silloin Hiskia rukoili heidän puolestaan: "Herra, sinä joka olet hyvä, anna anteeksi jokaiselle, joka tahtoo täydestä sydämestään palvella sinua, Herraa, isiensä Jumalaa, vaikka ei olekaan puhdistautunut pyhäkköä varten." 2.Aik. 17,18,19 KR-92

---

Puuttuneesta jakeesta ja jakeenosista tulee mieleen Välimies Jeesus.... 

Kaipasin itse tänä aamuna jotain rohkaisevaa.

Jotain sellaista, jonka voisin jakaa muillekin. Sitten sain lukeakseni tuon. Arkinen, pieni rukousvastaus:)

Rukous

Jeesus, sinä tunnet meidän kaikkien ihmisten elämäntarinat. Ihan alusta loppuun asti. 

Sinä näet kuinka ihmisellä voi olla monenlaista kärsimystä, elämätilannetta, valintoja, ongelmia, sairauksia, ahdistusta, joiden juuria me emme ymmärrä. Sinä ymmärrät. Armahda meitä itsekutakin, vaikka olisimme kuinka vikaan menneet, kenties pitkänkin elämän ajan. Tule sinä etsimään meidät, pelasta meidät omista virheistämme! Älä jätä meitä oman onnemme nojaan..

Sinähän olet kärsinyt ja kuollut jokaisen ihmisen puolesta - jotta meillä kaikilla olisi mahdollisuus uuteen kotiin ja elämään, vapauteen, sinun luonasi kotona.

Kutsu, kutsu kaikin tavoin meitä. Anna halu kuulla sinusta, anna halu tuntea sinut, anna halu tulla ystäväksesi.

---

Tämän rukouksen halusin kirjoittaa, kun olin lukenut kolmen ihmisen  elämäntarinoista palasia. Meillä kaikilla on omat elämäntarinamme, ja ne täysin tuntee vain Jumala. Muut saavat vain palasia niistä tietää, isompia tai aivan pieniä. Emme itsekään tiedä ihan kaikkea edes omastamme.

Päivän piirustus - eilen

 

Kuvituksena toisen blogini juttuun tehty. Tähän, edellispäiväiseen tekstiin:

"... kun hän istui siellä..." Matt. 15:29 KR-92

Kuvitellaan vähän:

Siinä istuu mietteissään, kaikessa rauhassa, 

ympärilleen katselee. Ehkä katsoo jonnekin

kauas, näkee laaksot, meren, vuoret... 

tai vieläkin kauemmas.

Ja kuulee äänen, lähestyvien äänen.

Kohta he tulevat tuolta näkyviin, ovat tässä...
_ _ _

Viimeinen nyppylä vielä, 
ja ollaan varmaan kohta perillä.

Tuonnehan heidät joku vinkkasi.
Ensimmäinen on saavuttanut jo näköyhteyden 
etsittyyn, ja viittoo muita tulemaan.
_ _ _

Siinä he nyt ovat... tuo joukko. 
Ja lisää tulee koko ajan. 
Hän ei sano heti mitään, katsoo heihin. 

Joku rohkaistuu aukaisemaan suunsa 
ja polvistuu hänen eteensä, esittää asiansa.

Niin he taas hänet löysivät, 
nämä etsijät, nämä kaipaavat.
Voisinko jättää heidät huomiottta?  
En voisi... Hehän ovat tulleet niin kaukaa,
ja niin monin tavoin vaivaisina.
Ovat kuin paimenta vailla...

Niinpä alkoi etsityn työpäivä taaskin...

Kahdenlaiset juuret, osansa kummastakin

Niin sen sitten piti näköjään olla, osallisuus ihmisen juuriinkin piti olla. 

Kenestä tästä nyt puhutaan? Jeesuksesta, joka oli Jumalan Poika, uskoo sitä ihminen tai ei.

Hänellä täytyi kai olla myös ihmisen juuret ihmisenä ollessaan, jotta hän kykeni täysin ihmisenä elämään. Mutta ilman synnin tarttumista häneen. Vaikuttiko siinä kestävyytenä ne jumalliset juuret? Varmastikin, sillä hänen alkunsa oli täysin jumalallinen. 

Ihmisenä olla synnitön, virheetön... vaikea paikka. Mahdoton meille kenellekään muulle.  Jeesus oli! Silti jotkut olivat sitä mieltä, että hän oli kaikkea muuta kuin täydellinen... Sopimaton oli heidän mielestään, kun ei sopinut heidän ajatuksiinsa ja "viisauteensa".

Vanhassa liitossa (Mooseksen aikaan) erämaavaelluksen aikaan Jumala antoi Moosekselle ohjeita mm. syntiuhrien suorittamisesta. Ne olivat esikuva Jumalan suunnitelmasta, jonka hän myöhemmin toteuttaisi. Molemmissa tarvittiin syntejä sovittamaan jokin virheetön: vanhassa liitossa se oli täydellisen virheetön uhrikaritsa. Siinä ei saanut olla pienintäkään moitteen sijaa. Uudessa liitossa, siinä Jumalan varsinaisessa suunnitelmassa, tarvittiin myös virheetön "uhrikaritsa" sovittamaan ihmisten synnit. Kaikki ihmisten synnit annettiin tämän sijaiskärsijänä, sovittajana, olevan uhrikaritsan kannettavaksi. Se uhrikaritsa, se virheetön sovittajamme, meidän kaikkien - oli Jeesus; Jumalan oma poika, ihmisen sukua myös oleva... 

Jospa me ihmiset käsittäisimme minkä lahjan, minkä armahduksen, olemme saaneet! Menköön se siihen "kaaliimme" eli meidän järkeemme, käsityskykyymme, että meidän ei tarvitse omalla hyvyydellämme yrittää syntejämme maksaa! Se on turhaa vaivannäköä. Ne on jo maksettu, aikaa sitten! Mutta voisimme ottaa sen lahjan vastaan kylläkin... Ottamaton lahja ei kyllä mitään hyödytä, jos pakettia ei ota edes näppeihinsä, eikä sitä avaa...

Se kai ihmistä tökkii ajatuksena, että se mitä lahjana tarjotaan, olisikin joku vaatimus, että pitäisi itse itsensä muuttaa. Emme me siihen kykene. Se annetaan. Rakkaus sulattaa kyllä vaikka minkä jään. Enkä nyt puhu ihmisten välisestä rakkaudesta, vaan siitä, että Jumala - josta mekin olemme alkumme saaneet luotuina, on rakastanut meitä niin paljon, että katsoi meidät pelastamisen arvoisiksi; vaikka usein emme edes itse pidä itseämme minkään arvoisena. 

"Sinä Betlehem, sinä Efrata, sinä olet pienin Juudan sukukuntien joukossa! Mutta sinun keskuudestasi nousee Israelille hallitsija. Hänen juurensa ovat muinaisuudessa, ikiaikojen takana." Miika 5:1 KR92

" 'sillä hänessä me elämme ja liikumme ja olemme, niinkuin myös muutamat teidän runoilijoistanne ovat sanoneet: "Sillä me olemme myös hänen sukuansa'." Apostolien teot 17:28

"Jumala on tehnyt eläviksi teidät, jotka olitte kuolleita rikkomustenne ja syntienne tähden." Efesolaiskirje 2:1 KR92

"Tätä pelastusta ovat profeetat etsineet ja tutkineet. He ovat ennustaneet ja puhuneet teidän osaksenne tulevasta armosta, ja tutkineet, mihin ja millaiseen aikaan heissä vaikuttava Kristuksen Henki viittasi todistaessaan Kristuksen kärsimyksistä ja niitä seuraavasta kirkkaudesta. Heille ilmaistiin, etteivät he palvelleet itseään vaan teitä puhuessaan siitä, minkä teille nyt ovat julistaneet ne, jotka taivaasta lähetetyssä Pyhässä Henngessä ovat tuoneet teille evankeliumin. Tähän pelastukseen haluavat enkelitkin päästä luomaan edes silmäyksen." 1. Pietarin kirje 1:10-13 KR92

Meillä ihmisillä voi olla (-  ja on!) paljonkin ennakkoluuloja ja kyräilyä toistamme kohtaan. Saatetaan katsoa ihmistä, jota emme tunne, että 'mikä tuo luulee olevansa' , 'ei mitään ymmärrä', 'tuohon en halua ainakaan tutustua', 'sillä on ihan väärät mielipiteetkin'. Mutta jos joskus sitten osummekin tilanteisiin, joissa pakostikin tulee hieman tutustumaan toiseen; huomaakin, että voi löytyä ymmärrystä toista kohtaan ja kenties ihan mukava ihminenkin, vaikka ei jakaisikaan kaikkia toisen mielipiteitä. Tämä pätee myös asetelmaan uskovat vs. ne, jotka eivät usko. Jumalakin suostui tekemisiin meidän kanssamme, vaikka ei useinkaan ole voinut jakaa kaikkia meidän ajatuksiamme. Hänkin on tutustumisen arvoinen. Itse saa päättää, haluaako häntä sitten seuraansa enemmänkin vaiko ei.

Siunausta tai mukavaa päivää, ihan kummin vain tuon haluat☀️

---

Tulipa pitkät kirjoittelut... Mutta kun oli paljon rauhallista aikaa tällaiseen puuhaan. Pyykkikine pyörii kuitenkin jo. Ja nyt otan ☕

 

Tutkimattomia tekoja, siemenet kasvavat

 "Suuria tekoja hän tekee, tutkimattomia ihmeitä, joilla ei ole määrää, ei rajaa." Job 9:10 KR-92

"... Tällainen on Jumalan valtakunta. Mies kylvää siemenen maahan. Hän nukkuu yönsä ja herää aina uuteen päivään, ja siemen orastaa ja kasvaa, eikä hän tiedä miten. Maa tuottaa sadon aivan itsestään..." Mark. 4:26-28 KR-92 (Jeesus puhui tämän.)

Meillä on ilahduttanut tyttären kylvämät ruiskaunokit ja kehäkukat🌿 Jos joku tykkää kasvattaa puutarhassaan jotakin kaunista ja/tai hyödyllistä, niin tekee se Suuri Puutarhurikin, se ihan ensimmäinen... Vaalii meitäkin, jotka heikosti kasvamme. Ei jätä työtään kesken. Valmisti Poikansa kanssa suojan❤️

Aamun luettavista olivat yllä olleet jakeet. Kuin myös tapaus Filippin kaupungista: Apt. 16:23-34 KR-92. 

Siinä olivat Paavali ja Silas suljettu vankilaan ruoskittuina. "Keskiyön aikaan Paavali ja Silas rukoilivat ja laulaen ylistivät Jumalaa, ja toiset vangit kuuntelivat heitä." jae 25. Kukaties sitä joutui kuuntelemaan myös vanginvartija. Ties vaikka olisi kuullut heidän puheitaan jo kaupungilla? Mutta jos eivät ne olisi vaikuttaneet (ja kukaties vaikuttivatkin), niin ainakin se ystävällisyys ja syvä huolenpidon ilmaisu - vanginvartijalle, siinä tilanteessa, kun hän oli riistää hengen itseltään luullessaan vankien karanneen juuri olleen maanjäristyksen jälkeen. "Silloin Paavali huusi kovalla äänellä: "Älä tee itsellesi mitään! Me olemme kaikki täällä." jae 28. 

Jotain syvempää oli tapahtunut, kuin vain maanjäristys ja vankilan murtuminen: "Vartija pyysi valoa, ryntäsi sisään ja heittäytyi vavisten Paavalin ja Silaksen eteen. Hän vei heidät ulos ja kysyi:

"Herrat! Mitä minun on tehtävä, että pelastuisin?"

He vastasivat:

"Usko Herraan Jeesukseen,
niin pelastut, sinä, ja sinun perhekuntasi."
 Apt. 16:29-31 KR-92

---

Siemen oli alkanut siinäkin ihmeellisesti itää🌿

---

Tuon kuvan näkee isompana klikkaamalla. Tai tästäkin: https://vaaranlaella.blogspot.com/2020/07/sisimmassa-vankikopissa.html?m=0

Mitähän Mooses - Egyptin "prinssi", kaikesta ajatteli...

Hänellä täytyi kaiken tapahtuneen - sen Egyptiin 40 vuoden jälkeen tulleen paluun jälkeen, alkaa mielessä pyöriä monenlaiset muistot. Hän varmaan katseli paikkojakin sillä silmällä, että mitä kaikkea oli muuttunut; mitä uusia mahtavia rakennuksia oli tullut, miten kaupungit kasvaneet. Ja millaiselta näytti se paikka... jossa tapahtui se... hänen Egyptistä lähtönsä aiheuttanut asia: kun hän tappoi sen egyptiläisen. Senkin asian Jumala oli sovittanut omaan suunnitelmaansa. Eihän hän muuten olisi lähtenyt erämaahan neljäksikymmeneksi vuodeksi... Mutta sitäkin oppia hän tarvitsi. Jos hän Egyptin "prinssinä" ollessaan oli ehkä kuvitellut itsensä hebrealaiset orjuuden ikeestä vapauttavaksi (vaikkapa vain tavan palkkalaisiksi) niin Jumala oli ne kuvitelmat turhiksi osoittanut. Hän - Jumala, ei tarvinnut niitä. Hänellä oli itsellä paremmat, toimivat, yllättävät, pelottavat - ja kauaskantoiset suunnitelmat! Nehän ovat toiminnassa itseasiassa nykyäänkin hebrealaisten eli juutalaisten eli israelilaisten elämäsää. Elävät suuri osa heistä omassa maassaan tänäkin aikana, vaikka heitä yritettiin oikein kansana hävittää. Mutta Jumala näki - ja toimi.

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/07/se-naytti-ihan-holmolta-mutta-kaiken.html?m=1

(Tuossa toisen blogini tämänaamuinen. Pari tämän blogin tekstille.)

---

Meidän VAPAUTTAJAMME, "PRINSSIMME"  ON JEESUS! Hänet lähetettiin tänne "erämaahan" meitä varten. Otetaan todesta se asia. HÄN VIE MEIDÄT KOTIMAAHAN, vaikka matkalla on kaikenlaista. Tämä "matka" ei suinkaan ole se päätepiste, eikä kotimaa. SE ON TAIVAS!

"Auta minua epäuskossani!" - Rukousasiaa; ihan pyyntöä arkiseen asiaan ja yksi hauska vastauskin saatuna yhteen pyyntöön:)

Ensin siitä, mitä koin mielekkääksi kirjoittaa vihkoonikin tänä aamuna: "Auta minua epäuskossani!" Niin huusi kerran eräs isä, tuodessaan sairaan poikansa Jeesuksen luokse. "Silloin pojan isä heti huusi: "Minä uskon! Auta minua epäuskossani!" Mark. 9:24 KR-92

Siinä ne oli, usko ja epäusko ihan rinnakkain. Niin ne oli silloin, niin ne ovat nyt; uskomme ja epäilemme, että auttaaako se Jeesus juuri minua, juuri nyt, ja tässä asiassa. Markuksen luvussa 11, Jeesus erään kerran yhtä ihmettä  ihmetteleville (kuivettunut viikunapuu), Jeesus sanoi: "Uskokaa Jumalaan." Mark. 11:22 KR-92  

Ja jatkaa sitten sanomalla, että vuorikin voi siirtyä paikaltaan jos sydämessään ei epäile sen tapahtumista. (Helppo heti nähdä, missä toteutumisten ongelma piilee... )  Ja sitten Jeesus vielä lisää tämän: "Niinpä minä sanon teille: Mitä ikinä te rukouksessa pyydätte, uskokaa, että olette sen jo saaneet, ja  se on teidän." Mark. 11:24 KR-92

Mutta lohdullista siis on,  että Jeesus epäröiviäkin auttaa, kuten sen sairaan pojan tapauksessa...! Se isä toi epäilynsäkin Jeesuksen eteen.

---

Sitten arkinen rukousaihe meiltä. Pesukone tilttasi eilen. Valutti vesiä hieman lattialle, eikä suostunut pyörittämään koneessa ollutta satsia loppuun. Piti ämpärissä ne vaatteet huuhtaista. Kone ei ole ihan kunnossa ollut jo pidemmän aikaa. Sitä yritettiin korjauttaakin ehkä vuosi tai pari sitten yhden vian takia, mutta siihen jäi yhä se vika, mutta konetta pystyi silti käyttämään. Mutta jo jonkin aikaa on huomannut muuten, että ei ihan ok ole, ja uusimistarpeen on jo tiedostanut, että kohta se varmaan on. No nyt se sitten tuli. Vaikka Lieksaankin on nyt tullut Citymarketin aulaan pikapesula, onneksi; niin uusi pyykkikone olisi kyllä saatava. Ja mieluiten niiin, kun nyt kerran toivoa saa, ettei sitä tarvitsisi ostaa niin, että osamaksuja tarvitsisi ruveta makselemaan. Näyttää mahdottomalta, mutta onhan meillä kaikkien mahdollisuuksien Jumala. Kirjoitin vihkoni sivuun tänä aamuna rukouksena: - Auta meitäkin, nyt tässä pesukoneasiassa! Ja sitten toiseen sivuun: - Älä hätäile, minä järjestän sen... Kiitos! 

---

Yksi urheilullinen rukousvastaus

Yksi urheilua katsova (en siis minä:) jalkapallokisoja katsoessaan eilen toivoi maalia nimenomaan yhdelle maalle siinä juuri. Hän mietti mielessään, että usein uskomme kyllä, että vastaus voi tulla joskus, myöhemmin; mutta usein emme usko, että se siinä ihan heti... Mutta hänpä nyt sitten päätti siinä rukoilla sellaisen uskon rukouksen, että se yksi maa saisi sen maalin. Ja niin siinä muuten sitten kävikin. Se maa sai sen maalinsa heti siinä! Tämän tapauksen sain kuullakseni heti tapauksen jälkeen, kun se oli tapahtunut.

Siinäpä miettimistä.  Jeesus muistutti joskus: "Sentähden minä sanon teille: kaikki, mitä te rukoilette ja anotte, uskokaa saaneenne, niin se on teille tuleva." Mark. 11:24 v. -38 käännös

Auta meitä epäuskossamme! Sinä, Jeesus, joka jouduit omista opetuslapsistasikin toteamaan, ettei heillä ole uskoa sinapinsiemenen vertaa... Mutta myöhemmin heidän uskonsa varmaankin jonkin verran kasvoi, koska ihmetekoja tekivät. Ja sinä, Jeesus, annoit vallan tehdä niitä tekoja.

Mikä mies tämä oikein on...

"Ihmiset hämmästyivät ja sanoivat: "Mikä tämä mies on? Häntähän tottelevat tuulet ja aallotkin." Matt. 8:27 KR-92

En liene aiemmin ajatellut näitä kohtia lukiessa muita, kuin vain niitä veneessä olevia. Nyt tuli mieleen myös rannalla olevat ihmiset. Vaikka rannoilla ei olisi ollut yhtään ihmistä vartavasten kalastajien touhuja seuraamassa, kyllähän muuten rantamailla oleskelevat sen taatusti huomaavat, kun yhtäkkiä kova myrskytuuli tyyntyy ja järven aallotkin, äsken niin pelottavat, yhtäkkiä muuttuvat tyveneksi. Liekö tullut ihan rasvatyyni. Kaikki seisoi ja hiljeni. Ihmisetkin ihmetyksestä ensin, kunnes joku aukaisi suunsa ja alkoi ääneen ihmetellä.

Mikä mies tosiaan? Raamattu antaa siihen vastauksia. Seurataan vähän jälkiä; samasta luvusta voidaan aloittaa: "Jeesus vastasi hänelle: "Ketuilla on luolansa ja taivaan linnuilla pesänsä, mutta Ihmisen Pojalla ei ole mihin päänsä kallistaisi." Matt. 8:20 KR-92 

Kulkija siis, vailla pysyvvää olinpaikkaa.

Mutta mitä muuta sanotaan:

 "Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa," Fil. 2:6-7 KR-92

"Tehän tunnette Herramme Jeesuksen Kristuksen armon: hän oli rikas mutta tuli köyhäksi teidän vuoksenne, jotta te rikastuisitte hänen köyhydestään." 2. Kor. 8:9 KR-92

"Hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti. Sen tähden Jumala on korottanut hänet yli kaiken ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman." Fil. 2:8-9  KR-92

Aina joskus sanotaan jostakin ihmisestä, että "on saanu nimeä". Suurin nimensaaja on kuitenkin Jeesus, se köyhäksi tullut, meidän puolestamme: "Jeesuksen nimeä kunnioittaen on kaikkien polvistuttava, kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, jokaisen kielen on  tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi: "Jeesus Kristus on Herra." Fil. 2:10-11 KR-92

Sellainen Herra! Sellainen mies; joka loasta nostaa köyhän, ja katsoo alhaiseen: "Hän, joka tomusta nostaa alhaisen, korottaa loasta köyhän." v. -33. Ps. 113:7  Ja: "...köyhää minä katson, köyhää, hengeltään särkynyttä, sanani alla arkaa." Jes. 66:2 KR-92

---

Kuva peräisin tästä:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2020/07/aamun-piirustelu.html?m=1

"Iisain kanto" ja "Herran henki"

Eilen olin kirjoitellut aamulla vihkooni tätä - ja raapustanut jonkunmoisen kannon kuvan vihon sivuun. Tähän aamuun taas uusin ajatuksin heräsin, luin, ja kirjoittelin. Kirjoitellessani huomasin, että siinähän on samaa kuin eilisessä... Eilinen on nyt tässä. Tämänaamuiset kirjoittelut toisen bloginin puolella.

"Iisain kannosta nousee verso

vesa puhkeaa sen juuresta ja 

kantaa hedelmää.

Hänen ylleen laskeutuu 

Herran henki, 

viisauden ja ymmärryksen henki, 

taidon ja voiman henki,

totuuden tuntemisen ja

Herran pelon henki:

hänen ilonsa on totella Herraa.

Hän ei tuomitse silmämitalla

eikä jaa oikeutta korvakuulolta

vaan antaa heikoille 

oikean tuomion

ja ajaa vakaasti 

maan köyhien asiaa.

Hän lyö väkivaltaista 

sanansa sauvalla 

ja surmaa huultensa henkäyksellä

väärintekijän.

Vanhurskaus on hänellä 

varustuksena ja uskollisuus

vyönä hänen uumillaan.

Silloin susi kulkee karitsan kanssa

ja pantteri laskeutuu levolle

vohlan viereen,

vasikka ja leijonanpentu 

syövät yhdessä ja

pikkupoika on niiden paimenena.

Lehmä ja emokarhu 

käyvät yhdessä laitumella,

yhdessä laskeutuvat levolle

niiden vasikat ja pennut,

ja leijona syö heinää kuin härkä.

Ja imeväinen leikkii

kyyn kolon äärellä,

vastikään vieroitettu lapsi

kurkottaa kättään kohti 

myrkkykäärmeen luolaa.

Kukaan ei tee pahaa, 

ei tuota turmiota

minun pyhällä vuorellani,

sillä maa on täynnä

Herran tuntemusta 

niinkuin meri on 

vettä tulvillaan.

Sinä päivänä Iisain juurivesa

kohoaa merkkkiviirinä kansoille.

Hänen luokseen pyrkivät 

kaikki kansat, 

hänen asuinsijaansa

ympäröi kunnian hohde.

Sinä päivänä Herra jälleen

kohottaa kätensä... "

Jesajan luvut 1-10 KR-92

Ja olin kirjoittanut, että 

lue jakeet 11-16 Raamatusta;

"ovat ihanaa jatkoa jo kirjoitettuun".

Jakeissa 1-16 on koko luku.

 

Jeesus on "Iisain kanto" ja "juurivesa", myös meidän syntimme sovittaja, kun otti itse maksaakseen  vääryyksiemme velat ristillä:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/06/jeesus-lunastajani.html?m=1

"Aamun koitto"...

"Sinä johdat hänen kansansa tuntemaan pelastuksen, syntien anteeksiantamisen. Näin meidän Jumalamme hyvyydessään armahtaa meitä. Korkeudesta saapuu luoksemme aamun koitto. Se loistaa pimeydessä ja kuoleman varjossa eläville, se ohjaa jalkamme rauhan tielle." Luuk. 1:77-79 KR-92 Sakariaan kiitosvirrestä

"Ajatelkaa, veljet, mitä te olitte, kun teidät kutsuttiin: teissä ei ollut monta ihmisten mielestä viisasta, ei monta vaikutusvaltaista, ei monta jalosukuista. Mikä maailmassa on hulluutta, sen Jumala valitsi saattaakseen viisaat häpeään. Mikä maailmassa on heikkoa, sen Jumala valitsi saattaakseen häpeään sen, mikä on voimakasta. Mikä maailmassa on vähäpätöistä ja halveksittua, mikä ei ole yhtään mitään, sen Jumala valitsi tehdäkseen tyhjäksi sen, mikä on jotakin. Näin ei yksikään ihminen voi ylpeillä Jumalan edessä. Jumalan vaikutusta on se, mitä te Kristuksessa Jeesuksessa olette. Hänet Jumala on antanut meille viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi. Näin toteutuu kirjoitus: "Joka ylpeilee, ylpeilköön Herrasta." 1. Kor. 1:26-31 KR-92

Vierailunsa kohteeeksi Jeesus valitsi Sakkeuksen, ja hänen kotinsa. Halveksittava valinta monen mielestä. "Mutta tultuaan sille kohtaa Jeesus katsoi ylös ja sanoi: "Sakkeus,  tule kiireesti alas. Tänään minun on määrä olla vieraana sinun kodissasi." Luuk. 19:5 KR-92

Tai Johannes - Kastaja; mies autiomaasta, vieläpä omituisesti pukeutunut ja omituisesti syövä... Mutta; juuri hänestä sanottiin: " Ja sinua, lapsi, kutsutaan Korkeimman profeetaksi. Sinä käyt Herran edellä ja raivaat hänelle tien. Sinä johdat hänen kansansa tuntemaan pelastuksen, syntien anteeksiantamisen." Luuk. 1:76-77 KR-92

Johannes oli valmistamassa tietä Jeesukselle. Valmistamassa kansaa ottamaan vastaan kuninkaansa sanan...