Tänään puikoilla: Neulepusero, jonka ohje on peräisin v. 1988 käsityölehdestä. Homma loppusuoralla, toinen hiha puikoilla. Tyttären ja minun yhteisprojekti.
https://vaatekomerolla.blogspot.com/2026/01/puseroprojekti-v-1988-suuri.html
Eilen kuuntelin varastosta tuotua vanhaa kasettia nuoruuden ajaltani. Kasetti oli The Choice "Myrskytuuli". Se on erittäin hyvä, eikä ole menettänyt tehoaan - (vaikka äänen laatu onkin...). Tykkään siitä yhtä paljon, kuin silloin kauan sitten. Julkaisusta on lähes 50 vuotta. Julkaistu v. 1979, Ristin Voitto/Prisma; nyk. Aikamedia.
Siitä jäi soimaan mieleeni sanoja, mm: "...kuulkaa kaikki kansat maailman, on ylösnoussut hän..." laulusta: "Tähän maailman yöhön syntyi" - jonka suomalaiset sanat Leevi Launonen ja Kalevi Vaija.
Kasetin tiedot löytyvät myös tuosta Finna-linkistä. Sieltä näkee myös kaikkien 10 kappaleen nimet, ja niiden sanoittajat ja säveltäjät:
https://finna.fi/Record/fikka.4622335
Olin eilen jo ajankulukseni väsännyt blogia varten yhtä juttua, jossa oli asumiskuvioista myös, kun oli yksi vanha valokuva 80-luvulta tullut esille. Tänään osui silmään Yleltä juttu: https://yle.fi/a/74-20149669 Jaanaksi nimitetystä naisesta, joka oli pyytänyt asuntoyhtiötä lukitsemaan makuuhuoneessa oven niin, ettei hänellä itsellä ole siihen enää avainta. Sellaista nimitetään kuulemma joustoaunnoksi. Tällä jutun naisella oli tärkeä syynsä tähän käytäntöön: Kela oli ilmoittanut, että hänen vuokransa on liian iso; olisi joko muutettava tai maksettava erotus itse. Mutta nyt hänen asuntoyhtiönsä suostui pienentämään vuokraa, koska makuuhuone ei enää ole hänen käytössään. Hyvä että näinkin voidaan tehdä.
Meillä, minun lapsuuskodissani, oli vastaava järjestely 60-luvulla. Asuimme Pomarkussa Kiilholman kylän juuri lakkautetulla koululla. Ensin ns. "hellahuoneessa", joka oli yksi asuinhuone. Sitten kun koulun opettaja lähti asunnostaan, pääsimme siihen. Asunnossa oli kaksi huonetta ja keittiö. Mutta vanhempani halusivat jättää makuuhuoneen vuokraamatta, arvatenkin säästösyistä, ja se sopi niiin. Siinä tosin ovea ei tarvinnut lukita. Olin himppua vaille kouluikää silloin ja kurkistelin välillä siihen tyhjään huoneeseen, josta on mielikuva, että olisi ollut kärpäsiä tyhjän huoneen lattialla. Olisin halunnut leikkiä siellä. Kerran äiti antoi minun olla siellä vähän aikaa, mutta selitti tilanteen, ettei sitä sopisi käyttää ja jättää sinne mitään tavaroita. Hän tiesi, että asiaa voitaisiin tulla joskus tarkastamaankin. Ja niin tultiinkin joskus; jonkun näennäisen muun syyn mainiten, halusivat kunnan miehet tarkastaa huoneen. Se oli 60- lukua.
Mutta päinvastainen asumisongelma oli minulla nuorena tyttönä omassa ensiasunossani. Ei ollut pienempää asuntoa kotikerrostalossani silloin saatavana vuokralle, kun tälle tytölle oman kämpän hinku tuli. Vuokrasin kolmion ja jätin siitä kaksi makuuhuonetta käyttämättä. Joku hämärä mielikuva on, että tuollaista mahdollista alennusta käyttämättömyyden vuoksi olisi kyselty, mutta siihen ei olisi suostuttu. Muutaman kuukauden asuin ja palasin sitten kotiin. Vaikka olin töissä, rahat oli tiukalla. Ei sitä osannut rahoista niin kiinni pitää, ja autokin mulla oli. Ja voi olla, että toisaalta oli kiva palata äiteen ruokapöydän ääreenkin😊 Ei niin tarkkaan enää muista näitä.
Tuossa allaolevassa kuvassa on siis äskettäin kaksikymmentä täyttänyt neiti T äiteensä kanssa. Esitellään näköjään joululahjaksi saatua plyysiaamutakkia. Kuvan alalaidassa sohvapöydällä näyttää lojuvan kalenteri, joululahja jollekulle tietysti sekin, ja se näyttää - kun oikein tarkkaan katsoo, kannessaan kohta alkavan vuoden luvun: 1984.
Olin siinä kohtaa jo muuttanut takaisin kotiin. Kuvassa näkyy ensimmäinen sohvani; hunajankeltaista plyyshiä. Siihen kuului myös kaksi nojatuolia. Olin ostanut sohvakaluston käytettynä sieltä kotikunnasta. Mistä lienen saanut tiedon, en kyllä yhtään muista. Olkkarin verhotkin näyttävät olevan minun. Olin ollut muutaman kuukauden omillani samassa kerrostalossa, mutta palasin kotiin takaisin. Ainakin sohvakalustoni on sitten mahdutettu sinne kaksioon...😚 Jossain kohtaa sitten vähän myöhemmin ostin uuden, pienen plyyshisohvan, joka tuntui kalliilta hankinnalta muistaakseni isän mielestä. Mutta päästiinpä samalla eroon isommasta sohvakalustosta, joka vei paljon tilaa. Se eka oma vuokrakämppäni oli ollut niin iso, että sinne olisi mahtunut vaikka mitä - kun oli kolmio, josta jätin kaksi makuuhuonetta käyttämättä, asustellessani lähinnä olkkarissa. Sen takia olin vuokrannut niin ison, kun ei pienempää ollut tarjolla juuri silloin, kun hinku omalla kämpälle oli iskenyt. Takaisin kotiin muuttaessani - kun ei ollut tuntunut oikein rahat siihen omaan kämppään riittävän, jaoin jälleen huoneen siskon kanssa. Isä ja äiti asuttivat siinä kaksiossa tuota olkkaria.
Ja vielä, kun tuota kuvaa tarkkaan nyt oikein katson, näyttää takana olevaan ikkunaan heijastuvan kirjahylly. En ole tainnut aiemmin ehkä ajatellakaan tuota, että onko tuokin se, jollainen minulla myöhemmin oli; tumma, kaksiosainen🤔 Kuvasta ei oikein saa selvää. Vanhemmillanikin oli asunnossaan kyllä oma, isompi kirjahylly ainakin myöhemmin, mutta ehkei olla vielä tuonnoin...
33-vuotias Janita pitää ajotarvikeliikettä naisille - siis niille, jotka moottoripyörällä ajavat. No siinäpä taas juttu, joka sai minut muistelemaan, kun olisin itsekin halunnut moottoripyörän. Jutun Janita ei kuulemma saanut mopoa, vaikka olisi halunnut:
https://www.is.fi/menaiset/tyo-ja-raha/art-2000010703032.html
Itse olisin halunnut moottoripyörän, mutta en sitä saanut, kun kotona vastustettiin. Ei tukenut isäkään sitä hinkua, vaikka oli itsellään ollut moottoripyörä; ja oli opettanut minut kyllä mopolla ajamaan ja hankkinut minulle myös sen ekan mopon. Toisen ostin itse, ihan uutena paikallisesta pyöräliikkeestä. Mutta se motskari... Ymmärrän kyllä nyt, että siinä oli vanhemmilla se vaaran huomioiminen takana. Ja varmaan se silloin minulle ihan ääneenkin sanottiin. Ja sitten oli se näkökanta, että kohtahan voisin auton ajokortin hankkia 18 täytettyäni. Niinkuin sitten teinkin. Sain ajokortin 10 päivää synttäreideni jälkeen. Ja isä oli tukena auton ostossa, vaikka hänellä itsellään ei koskaan ollut auton ajokorttia. Auton oli kyllä silti nuorena miehenä omistanut... Mutta mopo oli siis se hänen varsinainen kulkuneuvonsa jonka muistan; kunnes siirtyi sitten ihan polkupyörään.
Alla kuvia ja juttuja joita on ollut aiemmin. Ekassa kuvassa isä ja minä v. 1970.
Sinä päivänä Luvialla käveltiin kauppaan; isäntä, minä, ja taapero rattaissa. Oltiin ihan tuoreita asukkaita Luvialla, ja samalla omakotitalon omistajia. Pomarkusta sinne muutettu vuokra-asunnosta. Ihmeteltiin puolitangossa olevia lippuja. Mietittiin, että onko presidentti kuollut. Ja kun asian oikea syy selvisi, ei sen mittaluokkaa varmaan käsittänyt ensin ollenkaan oikein. Sehän oli kuin "Suomen Titanic". Estonia upposi käsittämättömän nopeasti, vain alle tunnissa! Sitä en olisi muistanutkaan, mutta tuosta jutusta luin:
https://www.aamulehti.fi/kotimaa/art-2000010725638.html
Nyt on moniakin uutisjuttuja luettavissa tästä asiasta. Eilen luin jonkun jutun, jossa kerrottiin yhden virolaisen kaupungin, käytännössä koko johdon, olleen sillä matkalla, eikä kukaan tullut takaisin. Kaupunginjohtajan perheestä perheen nuoret jäivät vaille vanhempiaan. Eräs matkalle aikonut, jo ihan asemansakin puolesta kaupungin johdossa, oli saanut ennen matkaa omituisen tunteen, ettei sille reissulle pidä hänen lähteäkään. Tunne oli niin voimakas, että hän lopulta jäi matkalta pois, vaikka päätös oli vaikea. Lippukin jo maksettu. Yksi hänen ystävänsä sitten matkusti sillä... Kuka olisi voinutkaan ikinä arvata tämmöistä juuri omalle tai läheisten kohdalle tapahtuvaksi, tai kenellekään, juuri silloin🚢 🌊😥
Kyllä sen tapauksen jälkeen - ja Titanic myös mielessä, on laivareisuilla joskus miettinyt, että mitä mikäkin on; joku hälytysääni vaikkapa. Nyt on mennyt muutama vuosi, ettei olla risteilyllä oltu.
80-luvulla Turun ja Tukholman väliä seilasi Viking Linen Rosella ja juuri se silloinen Viking Sally. Molemmilla tuli risteiltyä. Se laivahan nyt oli, kumpi nyt kulloinkin sattui juuri omana aiottuna matka-ajankohtana olemaan meno- ja tulovuorossa. Riippui siitäkin, että lähtikö illalla vai aamulla, tai tekikö miniristeilyn vai sellaisen päivä Tukholmassa -risteilyn.
Sopii, jos tehdään ohjeen mukaan taikina. Tämä "Reininmaan perunakakku - kartoffeltorte" tehtiin ohjeen mukaan, joka minulle on ikäänkuin 90-lukulainen, koska silloin saimme kyseisen leivontakirjan lahjaksi isännän tädiltä. Kirja on Kotilieden leivontakirja, joka on painettu 80-luvun lopulla. Irtokantinen raasu jo tuo kirja. Kakkua tehtiin vanhimman tyttären kanssa yhteistyössä.
Mutta toissailtana oli vähän huvittava juttu iltaruoan suhteen. Kakkuohjeiden katseleminen sai aikaan sen, että iltaruoaksi määräytyi perunat ja jauhelihakastike. No kun kakkua varten tarvittiin keitettyjä perunoita:) Mutta kakkuohjeiden katselu taas alkoi siitä, kun löysin kaapista sinne unohtuneen pienen sukaattirasian. Sitten seuraavana päivänä piti kaupasta täydentää aineksia, joita kaapissa ei ollut, kuten mantelijauho.
Ja eilenillalla oli sitten iltaruoaksi kaalikeittoa, kun olin heräteostoksena sen kaalin ostanut. Siitä keitosta saatiin vielä tänään päiväruoka.
 |
| "Taikayön hand made" |
