Asumiskuvioista - ja muistelua ensiasunnostani

Olin eilen jo ajankulukseni väsännyt blogia varten yhtä juttua, jossa oli asumiskuvioista myös, kun oli yksi vanha valokuva 80-luvulta tullut esille. Tänään osui silmään Yleltä juttu: https://yle.fi/a/74-20149669  Jaanaksi nimitetystä naisesta, joka oli pyytänyt asuntoyhtiötä lukitsemaan makuuhuoneessa oven niin, ettei hänellä itsellä ole siihen enää avainta. Sellaista nimitetään kuulemma joustoaunnoksi. Tällä jutun naisella oli tärkeä syynsä tähän käytäntöön: Kela oli ilmoittanut,  että hänen vuokransa on liian iso; olisi joko muutettava tai maksettava erotus itse. Mutta nyt hänen asuntoyhtiönsä suostui pienentämään vuokraa, koska makuuhuone ei enää ole hänen käytössään. Hyvä että näinkin voidaan tehdä.

Meillä, minun lapsuuskodissani, oli vastaava järjestely  60-luvulla. Asuimme Pomarkussa Kiilholman kylän juuri lakkautetulla  koululla. Ensin ns. "hellahuoneessa", joka oli yksi asuinhuone. Sitten kun koulun opettaja lähti asunnostaan, pääsimme siihen. Asunnossa oli kaksi huonetta ja keittiö. Mutta vanhempani halusivat jättää makuuhuoneen vuokraamatta, arvatenkin säästösyistä, ja se sopi niiin. Siinä tosin ovea ei tarvinnut lukita. Olin himppua vaille kouluikää silloin ja kurkistelin välillä siihen tyhjään huoneeseen, josta on mielikuva, että olisi ollut kärpäsiä tyhjän huoneen lattialla. Olisin halunnut leikkiä siellä. Kerran äiti antoi minun olla siellä vähän aikaa,  mutta selitti tilanteen, ettei sitä sopisi käyttää ja jättää sinne mitään tavaroita. Hän tiesi, että asiaa voitaisiin tulla joskus tarkastamaankin. Ja niin tultiinkin joskus; jonkun näennäisen muun syyn mainiten, halusivat kunnan miehet tarkastaa huoneen. Se oli 60- lukua.

Mutta päinvastainen asumisongelma oli minulla nuorena tyttönä omassa ensiasunossani. Ei ollut pienempää asuntoa kotikerrostalossani silloin saatavana vuokralle, kun tälle tytölle oman kämpän hinku tuli. Vuokrasin kolmion ja jätin siitä kaksi makuuhuonetta käyttämättä. Joku hämärä mielikuva on, että tuollaista mahdollista alennusta käyttämättömyyden  vuoksi olisi kyselty, mutta siihen ei olisi suostuttu. Muutaman kuukauden asuin ja palasin sitten kotiin. Vaikka olin töissä, rahat oli tiukalla. Ei sitä osannut rahoista niin kiinni pitää, ja autokin mulla oli. Ja voi olla, että toisaalta oli kiva palata äiteen ruokapöydän ääreenkin😊 Ei niin tarkkaan enää muista näitä.

Tuossa allaolevassa kuvassa on siis äskettäin kaksikymmentä täyttänyt neiti T äiteensä kanssa. Esitellään näköjään joululahjaksi saatua plyysiaamutakkia. Kuvan alalaidassa sohvapöydällä näyttää lojuvan kalenteri, joululahja jollekulle tietysti sekin, ja se näyttää - kun oikein tarkkaan katsoo, kannessaan kohta alkavan vuoden luvun: 1984. 

Olin siinä kohtaa jo muuttanut takaisin kotiin. Kuvassa näkyy ensimmäinen sohvani; hunajankeltaista plyyshiä. Siihen kuului myös kaksi nojatuolia. Olin ostanut sohvakaluston käytettynä sieltä kotikunnasta. Mistä lienen saanut tiedon, en kyllä yhtään muista.  Olkkarin verhotkin näyttävät olevan minun. Olin ollut muutaman kuukauden omillani samassa kerrostalossa, mutta palasin kotiin takaisin.  Ainakin sohvakalustoni on sitten mahdutettu sinne kaksioon...😚 Jossain kohtaa sitten vähän myöhemmin ostin uuden, pienen plyyshisohvan, joka tuntui kalliilta hankinnalta muistaakseni isän mielestä. Mutta päästiinpä samalla  eroon isommasta sohvakalustosta, joka vei paljon tilaa. Se eka oma vuokrakämppäni oli ollut niin iso, että sinne olisi mahtunut vaikka mitä - kun oli kolmio, josta jätin kaksi makuuhuonetta käyttämättä, asustellessani lähinnä olkkarissa. Sen takia olin vuokrannut niin ison, kun ei pienempää ollut tarjolla juuri silloin, kun hinku omalla kämpälle oli iskenyt. Takaisin kotiin muuttaessani - kun ei ollut tuntunut oikein rahat siihen omaan kämppään riittävän,  jaoin jälleen huoneen siskon kanssa. Isä ja äiti asuttivat siinä kaksiossa tuota olkkaria.

Ja vielä, kun tuota kuvaa tarkkaan nyt oikein katson, näyttää takana olevaan ikkunaan heijastuvan kirjahylly. En ole tainnut aiemmin ehkä ajatellakaan tuota, että onko tuokin se, jollainen minulla myöhemmin oli; tumma, kaksiosainen🤔 Kuvasta ei oikein saa selvää. Vanhemmillanikin oli  asunnossaan kyllä oma, isompi  kirjahylly ainakin myöhemmin, mutta ehkei olla vielä tuonnoin...