Miten sitä jaksaa taas tämän päivän?

Tuollainen kysymys nousi tänä aamuna omaan mieleeni. Väsymystä voi olla monenlaista ihmisellä; olla joko kropassa tai mielessä. Tai molempia. Ei tälle päivälle mitään niin ihmeellistä kuitenkaan ole. Kaupassa käyntiä, yhden nuoren vähien muuttotavaroiden kuljettamista ja minulla mammografia. Eilinenkin ehkä väsyttää, ja oma unen laatu ei välttämättä ole aina niin hyvää. Eilen oli Joensuussa käynti, joka tuntuu  jotenkin vaikuttavan vielä tänäänkin. Sitä isäntäkin tänä aamuna tuumi, kun hänellä eilen oli käynti sairaalalla, vaikka ei sekään mitään ihmeellistä ollut. Mutta jo pelkät ajomatkat edestakaisin vie pari tuntia Joensuussa jos käy. Ja menihän siellä sairaalallakin silti aikaa pari tuntia, kun joka välissä vähän odotellaan. Auton saimme sentään hyvästi parkkiin ihan sairaalan lähelle, ja sopivasti päästiin autolle takaisin ennenkuin parkkiaika tuli täyteen.  Mutta ainahan Joensuussa käydessä käydään sitten jossain muuallakin kuin siellä, mikä varsinainen asia on. Eilen tosin ne ylimääräiset aiotut jäi enimmäkseen käymämättä, kun kumpikin koki ettei jakseta. Poikamme tavattiin ja käytiin kahvilla hänen kanssaan.  

Kahvipaikkana oli Metla-talo.

Suutarista haettiin sitten yhdet kengät, ja jätettiin toiset laitettavaksi. Kontissa käytiin. Isäntä ei löytänyt mitään. Minä löysin yhden keskeneräisen kirjontatyön. Hintaa vain 0,75 e:) Lankoja siinä ei ollut, mutta arvelin kotoa löytyvän sopivia värejä. Meinasin, että jos se jaksaisi kiinnostaa.* (Kun aloitettu pitsisukkakin on jäänyt seisomaan, enkä ole saanut aloitetuksi mitään piirustustakaan. Mikään muukaan mielenvirkistystekeminen ei ole oikein saanut tuulta siipiensä alle.) No tuo kirjomus sitten, nyt sitten on vähän se olo, että niinköhän sitä tulee tehtyä, vaikka sopivia värejä kyllä tosiaan oli, kun olen joskus saanut lankoja. 

Kotiin lähtiessä haettiin vielä pikasapuskat kotiin vietäväksi itselle ja kaikille kotona nyt oleville. Ja minä menin sitten illalla nukkumaan tavallista aiemmin.

Kävin äsken, tämän jutun kirjoittamisen välissä, kuskaamassa yhden neidon linja-autoa odottamaan. Mutta nyt pitäisi kai tässä vähitellen ruveta miettimään viikonlopun ruokaostoksia, kauppalappua kirjoittamaan... Tämän VALOkuvan nappasin aiemmin aamulla keittiön ikkunasta. Valoa pitää olla🌟