Sinne suunnisti myös Nestorin veli Wilhelm Vihtori. Nuorten miesten isä - myös Nestori nimeltään - menetti sinne myös nuorimman sisarensa Emma Ulrikan. Hänet oli merkattu siellä olevaksi v. 1913. Nuorempi Nestor Laitinen ja veljensä Wilhelm Vihtori (myöh. Victor Kent) olivat mummuni vanhemmat veljet. Mummu ja hänen jälkeensä syntynyt Kaarle "Kalle" jäivät tänne synnyinmaahansa ja sen vuoksi minäkin tässä nyt olen olemassa. Mummun nuoremmat kaksi veljeä jäivät myös tänne kotimaahan, mutta vuosi 1918 oli heille kohtalokas. Henki meni nuorilta miehiltä. Niin myös heidän serkultaan, (joka oli heille myös velipuoli).
Minulla on ajoittaista tämä näihin asioihin paneutuminen. Nyt on taas ollut sellaista aikaa. Taannoin osui silmään tieto, että että se mainittu mummun serkku Tyrväällä, Rautaniemen alueella, oli ollut jonain punaisten johtohahmona. On mahtanut olla äidillään Emmalla (siis minun mummuni tädillä/ollen myös äitipuoli kuolleen siskonsa lapsille) olla ankeat oltavat niinä aikoina... Kaksi siskonpoikaa oli mennyt jo Amerikkaan. Ja nyt sitten oma poika, ja kaksi nuorempaa siskonpoikaa, olivat vaarallisissa asioissa mukana - lopulta menehtyen niissä. Tämä Emma-äiti mainitaan kuolleeksi näin maaliskuussa 100 vuotta sitten: 7.3.1925 Helsingissä. Tuo Helsinki, jonka äskettäin huomioin, minua ihmetyttää; että mikä sai Vesilahdesta hänet menemään juuri Helsinkiin?! Menikö hän pakoon kaikkea sitä ikävää, mitä oli ollut? Vai menikö jonkun sairauden vuoksi? Vai aikoiko lähteä hänkin jonnekin merien yli? Se mitä äkkiseltään olen ehtinyt vähän katsella, niin näyttäisi, ettei hänen lapsiaan olisi siellä kuitenkaan asunut. En ole nyt vielä saanut ongittua esiin hänen miehensä Nestorin kuolinvuotta. Sekin on mahdollista, että se minulla jossain onkin; sillä osa papereistani on jossain varastossa.
Mutta palatakseni jutun otsikkoon, löysin netistä Amerikkaan menneestä nuoremmasta Nestorista sen tiedon, että hänellä oli ollut ainakin kaksi lasta; 80-luvun alussa olivat kuolleet kaksi hänen poikaansa. Hyvin tipoittain mitään tietoa löytyy, ja usein käy niin, että ne tiedot voikin olla minulla jo; mutta kun muistiinpanoja on monilla papereilla ja moneen kertaan jotkut. Haaveeni olisi, että saisi jotenkin järjestykseen muistiinmerkityt asiat, jotta olisi helpompi lukea niitä, ehkä muidenkin joskus. Jokin kirja se vallan kiva olisi, mutta taitaa olla liian iso haave sellainen.
Kyseinen nuorempi Nestori oli isäni eno. Häntä isäni ei olisi voinut koskaan tavata, sillä isäni syntyi tasan kaksi vuotta Nestorin kuoleman jälkeen - sama päivä, kaksi vuotta väliä.
Pitää vielä mainita tässä, että nämä tuonaikaiset nimikäytänmöt on kyllä sellaisia, että tarkkana saa olla. Kun isillä ja pojilla, äideillä ja tyttärillä, voi olla samoja nimiä. Tai hieman aiemmalta sukupolvelta otettuja. Tai jos joku lapsi on perheestä kuollut, on ollut melko tavallista muistaa mennyttä antamalla uudelle syntyneelle sama nimi.
Ja kun näitä Nestoreitakin nyt oli kaksi - isä ja poika - niin vanhemman Nestorin kuolinaika minulta vielä näyttäisi puuttuvan. Hän oli syntynyt v. 1863. Olisi kiva tietää, olisiko hänellä ollut mahdollisuutta nähdä sitä lapsenlastaan, joka oli sitten minun isäni. Omista lapsistani vain yksi ehti nähdä oman isoisänsä - vai pitäisikö paremmin sanoa, että isäni näki hänet:) Tenava kun oli vain puolivuotias silloin, niin ei muistikuvia jää.
---
https://vaaranlaella.blogspot.com/2016/04/kapinassa-kadonneita-ja-ameriikkaan.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti