Vanhassa Testamentissa on paljon siitä, kuinka Jumala varoittaa, ja myös uhkaa kansoja sillä, että hän rankaisee heitä; koska eivät ole häntä kuunnelleet, uskoneet, totelleet, kunnioittaneet. Jumala on sama kuin silloinkin, vanhan testamentin aikaan. Se on erona, että nyt me elämme Uuden Testamentin aikaa, joka tarkoittaa sitä aikaa, jolloin Jeesus syntyi, ja siitä eteenpäin. Elämme sitä. Ja mitä se sitten merkitsee meille: Meille ei asetettu samanlaisia lakiin* perustuvia velvoitteita, kuin mitä juutalaisten lakiin kuului ja kuuluu - (* tarkoitan Mooseksen lakia. Joka oli Jumalan antama). Joka sen hylkäsi, samalla Jumalan hyläten, ei selvinnyt helpolla rikkeistään.
No, miten sitten meidän aikanamme? Elämme armon aikaa. Jumala on luvannut sen tähden antaa meille synnit anteeeksi, koska Jeesus suostui kuolemaan puolestamme - meidän syntiemme takia. Hän otti ne päälleen, kuin olisi ollut hänen syytään. Syytön kärsi meidän syyllisyyksiemme tähden. No entä sitten? Me saamme olla vapaat synnin rangaistuksesta, jos tunnustamme syntisiä olevamme ja haluamme ottaa vastaan sen armahduksen, jota meille tarjotaan... Sanon vielä tämän tähän väliin, että vanhan liiton aikoinakin, kun ihmisten joukosta olivat määrätyt papit syntiuhreja uhraamaan - joita oli yhtenään toistettava; oli silti silloinkin tarvetta Jumalan armolle - ja sitä oli. Mutta jos ihmiset vain halusivat mennä omia teitään, Jumalasta välittämättä, hän ei sietänyt sitä. Siitä ei seurannut mitään hyvää millekään kansalle, ainakaan pidemmän päälle.
Entä nyt? Kuinka luulemme Jumalan suhtautuvan siihen, jos hylkäämme hänen kalleimman meille antamansa lahjan - Jeesuksen!? Jos hylkäämme ja halveksimme sitä?
Jumala on armollinen Jumala, joka rakastaa luotujaan. Ja hän antaa - ja on antanut, meille rakkautta ja armoaan - Jeesuksen - ja edelleen antaa. Mutta kaikki aika on rajallista täällä. Jumalan kärsivällisyys... miten kauan? Jumala on ilmoittanut sanassaan Raamatussa, että mitä tälle meidän tuntemallemme maailmalle tapahtuu. Ajat lopussa eivät tule olemaan helpot. Me elämme lopun aikoja (joiden pituus ei saisi hämätä meitä luulemaan, että kaikki jatkuu ennallaan.) Jumala on ilmoittanut kirjoitetussa sanassaan jo kauan sitten, millaisia aikoja on tuleva: maanjäristyksiä, sanomia sodista, sotien melskettä, nälänhätää, ym. Ne eivät vielä ihan ole tämän maailman loppu; mutta voivat olla (loppu) kuitenkin (monille) varsin kohtalokkaita aikoja eläville ihmisille.
Nyt olisi hyvä kääntyä Jumalan puoleen; anoa hänen armoaan, meidän jokaisen. Jumala on armollinen yhä - on armon aika vielä. Ja on sitä ahdingon aikoinakin, antaen syntejä anteeksi. Me emme tiedä, mitä nykyisessäkin maailmassamme tapahtuu, meillekin - ja mitä myllerryksiä. Niin epävarmoilta ja oudoilta ajat nyt näyttävät, meillekin - jotka olemme saaneet elää rauhan aikoja. Mutta miten meille käyneekin kansoina täällä, ja yksittäisinä ihmisinä, ikiaikainen turvamme on silti Jumalassa - jos haluamme turvata Häneen. Yhä Hän lahjoittaa anteeksiannon lahjan; ja sen myötä elämän - Elämän, joka jatkuu myös tämän ajan jälkeen - rauhan ja ilon aikana, Jeesuksen - meidän Sovittajamme luona - taivaassa. Siellä vietetään vielä kerran suurta ilojuhlaa, häitä. Niitä valmistellaan jo. Koti odottaa.
---
Tämä kirjoitus lähti liikkeelle tänä aamuna siitä, kun ajatuksiin tuli, että alamme ehkä vähän ymmärtää Vanhan Testamentin ajan ihmisiä, kun he odottivat miettien ja peläten tulevia asioita - sotia, kun niitä oli tuloillaan.
Tänään auttaa Herra🌟❤️
Alla piispa Häkkise teksti, joka osui silmään tuota ylläolevaa sanontaa etsiessäni:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti