Seurakuntalainen sivustolla oli luettavana yhden nuoren naisen kertomus omasta toipumisestaan:
Ylellä on ollut myös jo jonkin aikaa nähtävissä elokuva, jota olen jo kiertänyt kuin kissa kuumaa puuroa. Mutta tähän asti olemme aina jättäneet sen, koska olemme ajatelleet sen olevan kovin ankea... Mutta nyt halusin katsoa sen elokuvan, kun luin tuon yllä olleen jutun Seurakuntalaisesta. Siinä nuori nainen kertoi kuinka toipui raskaista kokemuksista - hänen isänsä kuoli siinä sodassa - ja nyt hän kertoo muille sen kokeneille omasta tiestään toipumiseen.
Luettava juttu ja elokuva valottavat hieman kuvaa siitä, mitä koettiin, ja miten on voitu jatkaa elämää sen kaiken jälkeen. Ne asiathan oli aikoinaan kovin esillä uutisissa. Jopa ilman näitä nykyajan tiedotusmahdollisuuksia...
Elokuva: Maa sisälläni - kertoo Kosovon sotaa Sveitsiin paenneen miehen paluusta takaisin kotimaahansa: https://areena.yle.fi/1-65635714
(Tuo tuossa yllä eilen illalla kirjoitettua. Mehän sitten katsottiin se elokuva eilen.)
---
Tänä aamuna kirjoitin sitten tämän vihkoon:
"Aamulla herätessäni oli mielessä se eilen illalla katsottu elokuva, joka kertoi Kosovon sodasta 90-luvulla. Se lienee tehnyt hieman ankeutta mieleen; jota tietysti voi olla muutoinkin. Mutta aamu ei ollut enää kuitenkaan pimeä. Sitten sinä Jumala sytytit puihin valot; niiden latvat alkoivat olla valaistuja, vaikka taivas näytti vielä harmaalta. Aurinko kuitenkin jo vaikutti. Ne siinä valaistut puut ilahdutti minua. Muistin senkin, että olen joskus jotain kuvaakin sellaisesta tehnyt. Sitä tosin en tiedä, onko tallessa enää, koska syksypuolella heittelin jotain piirustuksia poiskin, kun hermostuin säilytysvaikeuksiin, (joka poisheittely nyt harmittaakin, ainakin osin).
Muistin siinä puidenlatvojen valaistumista katsellessani, kuinka yllätit Saulus Tarsolaisen; Paavalin, ihan yllättäen valollasi, vaikka hän ei sellaista osannut siinä kaivata edes. Se kohtaaminen muutti hänen elämänsä.
Ja mieleen tuli sitten se toinen jonka yllätit; joka kaipasi: Sakkeus! Ilahdutit häntä vielä suuremmin, kun tulit jopa hänen kotiinsa vieraaksi, vaikka hän toivoi vain vilaukselta näkevänsä sinut.
Yllätä, ilahduta, virvoita meitäkin valollasi, kun kaipaamme! Ja vaikka emme edes osaisi kaivata... Tule Sinä, ja auta!
Ja mieleen tulee nyt tässä kirjoittaessa (klo on 7.07) vielä yksi, jonka yllätit: Kuolemasi, ja ylösnoususi jälkeen yllätit Tuomaksen, joka ei muiden lailla jaksanut uskoa sinun elävän; koska ei ollut sinua muiden lailla nähnyt. Mutta sitten Sinä tulit - ja annoit hänen nähdä arpesi ja pyysit koskettamaan niitä... Kiitos, kun tulit silloin Tuomaan synkkyyden keskelle, valaisten senkin pimeyden valollasi. Kiitos, että teet sellaista yhä. Kaikenlaisten ihmisten luokse voit tulla yllättäen."
Kuva eiliseltä kävelyltäni😊
---
Löysin jutun, jossa olin valaistuja puunlatvoja kuvannut piirustelulla:
https://vaaranlaella.blogspot.com/2023/04/ylosnousemuksen-paiva-ja-aamuaurinko.html
Jännä havainto näin illalla klo 17.54: samalla tavalla, samat puunlatvat valaisee nyt laskeva aurinko, kuin mitä se teki aamullla aurinko toisesta suunnasta:)
VastaaPoistaKauniita kuvia. On ihanaa kun päivät pidentyy
VastaaPoistaja on valoisaa aamulla ja illalla on vielä valoisaa
melko pitkään,minä nautin siitä:)
On tosiaan ollut ihanaa saada nauttia nyt auringosta! Pimein talvikausi ohi:)
Poista