Uudet koulutaipaleen aloittajat mielessä

Näinä päivinä on eri puolilla maata aloiteltu taas koulua. Yksi sellainen juttumaininta sai minut miettimään myös omaa koulun aloitustani kauan sitten. Silmiini osuneessa uutisenpätkässä pieni tyttö istui reppu selässä jossakin portailla, ja ilmeisesti ei ollut innoissaan kouluun menosta, koska totesi, ettei tarvitse koulua mihinkään... Hän osasi jo lukea. Itse en osannut lukea kouluun mennessä, mutta olin kuullut jotain juttuja koulusta... Ja niinpä olin päättänyt etten halua sinne. Suunnitelmassani olikin sitten paeta koulua menemällä polkupyörällä Helsinkiin (siis Porin lähistöltä Pomarkusta)...😃  No kouluunhan oli kuitenkin mentävä, halusi tai ei. Itse en tainnut missään vaiheessa koulusta tykätä. Mutta onneksi minulla oli oikein hyvä ystävä siellä❣️ Häneen tutustuin juuri siellä koulussa. Parasta koulussa olikin juuri hän😀

Tällaisina koulun aloitusaikoina toivoisi, että kaikki lapset saisivat mennä sinne hyvillä mielin; iloisina, pelkäämättä, ja saada hyviä kavereita, hyviä opettajia sekä rohkaisevia kokemuksia ja iloa ihan siitä oppimisestakin.

Meillä oltiin meidän omien lasten kanssa ikäänkuin koulutaipaleella (ala-asteelta lukion loppuun) tänne asti, alkaen v. 2000. Nyt se on loppu, lapset aikuisia ja opintonsa toisin jatkuvat. Mutta meidän vanhempina ei tarvi enää ajatella koulun alkamista ja aikatauluja. Aikoinaan kun ensimmäinen meiltä meni kouluun, tuntui minusta itsestäni kuin olisin joutunut kahleisiin - kun oli koulun aikataulut ja säännöt. Kaikkeen tietysti tottuu, kun aikaa kuluu.

Mutta nyt tosiaan sopii taas muistaa vaikka rukouksin kaikkia kouluun menijöitä, pieniä ja isompia. Ja niitä koulussa työskenteleviäkin. Niin myös päiväkoteja samoin.

Kiitos Lieksa! Juhlassa soi ihan ensiksiksi: Suvivirsi☀️

Eilen oli ylioppilaiden juhla. Meilläkin oli aihetta juhlaan, kun nuorin tyttäremme oli myös lakitettavien joukossa. Näin vanhempina ollessamme koemme, että ikäänkuin yksi osuus osaltamme on ohi: koulutaipale vanhemman osana. Tosin eihän niihin ole tarvinnut enää muutamaan vuoteen muutenkaan osallistua, kun peruskoulu oli ohi jo aiemmin, ja ylioppilas on täysi-ikäinen ja hoitanut itse hommansa muutenkin. 

Eilinen juhla oli hieno. Se pidettiin muutama vuosi sitten rakennetussa, uudessa koulurakennuksessa. Meillä oli etukäteen mielikuva, että miten sinne mahtuu juhlaa viettämään. Mutta oikein hyvin mahtui. Juhlan jälkeen uusi ylioppilaamme tahtoi kuvia otettavan Lieksan kirkon puistossa, jossa oli siihen hyvät, kauniit, mahdollisuudet. Koulun alueeella ei sellaista silmänruokaa ole tarjolla.  Mutta juhlasta vielä: juhlapuhujana oli kaupunginvaltuutettu Reijo Kortelainen. Hänen puheensa tuntui kuunnellessa koskettavalta, hyvältä. Olisin halunnut tallettaa sen mieleeni. Tai olisipa se ollut paperilla luettavanakin vielä. Mutta luettavana oli eilen Ylellä tällainen asia: Lieksan lukio oli pienten lukioiden joukosta mainittu yhtenä kärkilukiona! Se oli mukava tieto.

Kotonakin meillä oli juhlat sitten. Tytär oli  suunnitellut ne ja halusi kutsua muutakin väkeä kuin vain oman perheen jäsenet. Onneksi eilen oli sään suhteen kivempi, kuivempi, lämpimämpi väli; jotta ne saatettiin ulkona takapihalla järjestää hänen toiveensa mukaan. Oli kivoja kohtaamisia ihmisten kanssa. Pihalla kun oli tuoleja ripoteltu kahden ns. seisovan pöydän lähistölle, niin oli hauska katsella kuinka keskustelijat siirtyilivät aina välillä jollekin toiselle vapautuneelle tuolille  keskustelemaan jonkun  toisen kanssa. Ja samalla tutustuen ihan uusiin ihmisiin. Uskon että kävijätkin tykkäsivät:)  

Onneksi ei toteutunut minun ajatukseni juhlien vietosta täällä sisällä! En pitänyt ollenkaan ajatuksesta, ja mahdollisena, että niitä voisi mitenkään ulkona pitää. Minun mielikuvitukseni kun on valitettavasti sellainen, että se keksii aina kaikki mahdolliset negatiiviset asiat esteeksi🫣🤔 Onneksi tytär piti päänsä🌹😀 

Koulunpäätöspäivän hauska "loppunäytelmä"

Niinpä niin... Todistukset oli jaettu. Me aikuiset odottelimme vielä omiamme opinahjostaan. Olipa ihan hauskakin seurata hetken aikaa koulun takapihalla poikajoukon lomallepääsyriemua. Ensinnä katseltiin valtavaa "savutusoperaatiota". Pojilla oli mopoja ja muita niihin rinnastettavia ajoneuvojaan. En tiedä mikä esitys se oli, mutta yhtä mopoa, tai itseasiassa sen tuottamaa savua esiteltiin oikein. Pakoputki oli sopivasti koulun suuntaan ja sinnepäin suuntautui se valtava savu, jota moposta aikaan saatiin. Tuli vain mieleen, että liekö se oikein tarkoituksella tehty, ja sinne suunnattu; vai sattuiko se esitys vain muuten niin menemään.

Mutta sitten saimme katsella, kun porukka alkoi lähteä siitä pärinöineen. Menivät editsemme mopoineen. Olipa hauska näky, kun yhden nelipyöräisen perään oli sen takakulmiin saatu laitettua pystyyn sojottamaan punaiset ruusut. Sellaisiahan oli jaettu koulunsa päättäneille. Liekö sen nelipyöräisen kuski saanut ruusuja kaksi, vai kyyditsikö hän jonkun toisenkin kukkasta, se jäi epäselväksi.

Mutta liikenteen vähän rauhoituttua, huomasimme, että siinä melkein edessämme oli jonkun ruususta tipahtanut osa maahan. Joku siis sai kaiketi myöhemmin huomata, että mukana oli enää vain pätkä vartta...

Sellaisia takapihan huomioita Lieksan uuden yläkoulun ensimmäisenä koulunpäätöspäivänä🌹😀

Yritin piirtääkin, mutta kuvasta tuli ihan surkea. Enhän minä mitään mopoa osaa piirtää ilman mallia, kun niitä mopoja en yhtenään katsele. Mutta tulipahan ainakin yritettyä kuvittamista. Porukkaa ja mopoja oli tietty aika paljon. Sille "savukoneellekin" tietenkin oli yksi kaasukahvasta ytyä vääntämässä.  Ja toiset katselemassa.

Koulun pihalla - viisi vuotta sitten.

Meidän pyörimisemme kyseisen koulun pihapiirissä alkoi vuonna 2000.  Ja loppui tänä keväänä vuonna 2020. Luulen, että joka vuosi on sen pihalle meiltä saattanut olla asiaa, vaikka aivan jokaisena vuotena ei meiltä koululaista ole siellä ollut. Kun isommat olivat jo yläkoulussa, eivätkä nuorimmat vielä olleet koululaisia, oli pihapiirissä kuitenkin kerho. Ja jos ei ollut keväällä asiaa, niin oli syksyllä. Tänä keväänä piti olla viimeiset äitienpäivä- tai kevätjuhlat, mutta korona muutti senkin asian. Joulujuhlat olivat viimeiset. Ja koulunkäyntikin loppui jo maaliskuussa tuolla kuin leikaten. Tänään oli yksi tytär katsellut vanhoja kuvia. Siltä jäljiltä minäkin nämä vanhat kuvat löysin. Ovat elokuulta 2015. Isäntä otti silloin kuvat ja  äitee siinä tutkii tyttöjen kanssa heidän leikkipaikkaansa koulun pihalla. Nuo kuusenjuuret olivat silloin oikein suosikkipaikka. Välillä minua ärsyttikin se tuolla tonkiminen, se maan kaivelu, sillä keväisin ja syksyisin oli aina hanskat ravassa.

Ollaan kuin argeologit muinaisjäännöksillä... Ja kyllä sieltä välillä jotain kiinnostavia juttuja löytyikin. Mitäs, kun koulu ollut sillä paikalla jo yli 100 vuotta.

Mutta nyt tälle koulunpihalle on luvassa aikaa enää vuosi.  Se siirtyy muistojen joukkoon. Koulun ovet pannaan säppiin ja koululaiset käyvät alakoulunsa siitä lähtien Lieksan keskustassa. Siitä oli Ylellä uutinenkin viime kesänä: https://yle.fi/uutiset/3-10846121

Toivottu tai inhottu kouluruoka!

Minä sain eilen etäkoulun "keittäjänä" toimittaa pöytään yhden toiveruoan: pinattikeittoa piti saada. Ja koulussa siihen kuulemma laitetaan munanpuolikas keiton pinnalle. Toive toteutettiin meillä lämmittämällä ihan vain pari kaupan pakastealtaasta otettua pinaattikeittopakettia. Nämä olivatkin vissiin eräs osa niitä  kouluruokailun lahjakorttiostoksia. Toinen lahjakortti odottaakin vielä vuoroaan.

Kuvassa näkyy muuten suosikkilusikkamallini keiton syömiseen. Aina kun meillä on keittoa, käytän noita. Nuohan ovat vanhoja. Meilläkin kotona aikanaan tuollaisia oli. Mutta meillä on sitten muilla ihan omat suosikkimallinsa keittolusikkatarjonnastamme.

Itselläni ei ole mitään erityistä mielipidettä pinaattikeitosta; en inhoa, mutta ei ole toiveruokakaan. Pinaattikeittoja on tietysti niin monenlaisia, kuin on tekijöitäkin. Eilinen pakastekeitto ei mitenkään erityisesti makuhermojani hivellyt, parhain osuus oli minusta tuo kananmuna. Mutta näyttipä tuo  kivalta ja syödyksi tuli. Se pinaattikeittoa toivonut saa iloita annoksesta sitä vielä tänäänkin, sillä yhden annoksen verran sitä jäi kattilan pohjalle, kun kaikki neljä olimme aterioineet.

---

Laitan tähän vielä jakeen, josta osanen tuli mieleeni aamulla:

"Mutta kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen, lunastamaan lain alaiset, että me pääsisimme lapsen asemaan." Galatalaiskirje 4:4-5

- lähetti siis ihmiseksi tulleen Jumalan.

Jumala vihaa, siis inhoaa syntiä, mutta rakastaa ihmistä, synnin vallassa olevaa. Sitä varten Hän lähetti Jeesuksen; Poikansa, ja samalla itsensä, että Hän poisti synnin kirouksen jokaisen yltä, joka haluaa sen lahjan omalle kohdalleen omistaa.

Jeesus sanoi toisinaan jollekulle: Seuraa minua. Jonkun kotiin hän tuli yllättäen vierailulle, vaikka ympärillä olevat ihmiset paheksuivat vierailua. Niin oli esim. tullimies Sakkeuksen tapauksessa. "Kunnollisten" ihmisten mielestä Jeesuksen ei olisi pitänyt mennä "sellaisen" luo. Mutta Jeesus yllätti Sakkeuksen itsensäkin toimimalla niin. Hän voi tänäänkin ilmestyä kenen hyvänsä elämään.

Sakkeuksesta: "Ja katso, siellä oli mies, nimeltä Sakkeus; ja hän oli publikaanien päämies ja oli rikas. Ja hän koetti saada nähdä Jeesusta, kuka hän oli, mutta ei voinut kansalta, kun oli varreltansa vähäinen. Niin hän juoksi edelle ja nousi metsäviikunapuuhun nähdäkseen hänet, sillä Jeesus oli kulkeva siitä ohitse. 

Ja tultuaan sille paikalle Jeesus katsahti ylös ja sanoi hänelle: "Sakkeus, tule nopeasti alas, sillä tänään minun pitää oleman sinun huoneessasi". Ja hän tuli nopeasti alas ja otti hänet iloiten  vastaan. Ja sen nähdessään kaikki nurisivat sanoen: "Syntisen miehen luokse hän meni majailemaan."  Luuk. 19:2-7 

Ihmiset inhosivat Sakkeusta -  mutta Jeesus ei!

(Tulipa vähän muutakin lisää keittoasiaan, kuin vain se jae, mutta olipa ainakin sikäli aiheeseen sopivaa, kun jotkut inhosi, joku ei:)

Hyvää alkanutta päivää sinulle!

Päivämme "opeina" - Ja innostus tarttuu!

Nyt kun koululaiset kotoa käsin koulutehtäviään tekevät, lankeaa joskus vanhemmille hieman open hommia muistuttavaakin. Jos on matikan tehtävistä kysyttävää, niiden kanssa kannattaa mennä isännän pakeille. Sama koskee maantietoon liittyviä kysymyksiä, kuten myös vieraiden kielten asioita. Aika hyvin tytöt ilman meitä pärjäävät, mutta toisinaan on jotain kysyttävää silti.

Minulle on langennut vähän kässäopen hommiin viittaavia juttuja. Yläastelainen saa kotona käsitöinään tehdä kesäpuseroa, joka oli aloitettu jo ennen koronatilannetta. Tytär oli sen bongannut Suuri Käsityö -lehdestä ja halusi tehdä sellaisen itselleen. Löysin silloin kotoa kankaan, joka soveltui hommaan. Mitään ei siihen varta vasten ole ostettu.

Tänä aamuna on jälleen kässätunti edessä. Puseron kädentiet ja kaula-aukko työn alla. Vinonauha kuuluisi niihin ohjeen mukaan, mutta koska sitä ei ole, sävelletään. Niinpä käytämme siihen trikoosta leikattua suikaletta. Tämä asia aiheutti hiukkasen minulle päänvaivaa aiemmin, kun ei sitä vinonauhaa ollut, eikä sopivaa kangastakaan. Puseron kangasta ei ollut kuin pieniä palasia jäljellä.

Toinen tyttö on kirjonut ahkerasti viime perjantaista asti. Hän oli jo koulussa tehnyt pyyhetelineen ja siihen pyyheliinapeitteen. Siihen on kirjomus tekeillä. Kun hän sitä teki, innostui eilen toinenkin huvikseen kokeilemaan kirjontaa. Hän ei ollut sitä koulussa tehnyt; oli vähän erilaisia töitä, kun ope oli hänellä eri. No, kun tytöt kirjoivat, innostuin minäkin kaivamaan esiin yhden tekeleeni, joka on ollut kesken jo jonkun vuoden...

Toisten innostus voi tartuttaa toisetkin:)

(Tätä kirjoittaessa, alkaa runsaan kahdenkymmnen minuutin päästä se kässätunti klo 8. Valmistelin sitä jo aiemmin aamulla etsimällä trikoita esiin, joista leikata suilaletta... Nyt menen vielä juomaan kahvia ennenkuin kahvinkeitin taas sammuu... Ehkä lisään tänne kuviakin, kunhan ehdin.)

---

Kässätunti alkaakin tänään kuulemma hieman myöhemmin, ja jonain muuna päivänä se oli aamulla ensimmäisenä. No, ehdinpähän nyt sitten hyvin laittaa tänne muutaman kuvan.

Nuoremman pyyheliinapeitteeseen tulee iso ananas.

 Yläkoululainen teki pienen kirjontakokeilun.

Minä järjestelin ensin kirjontalankalaatikkoni. Parempi jatkaa sitä keskeneräistä työtäkin kun langat ovat ojennuksessa...

Ja koululaiset painuivat juuri ovesta ulos. Klo on 8.20,  ja noin tunnin päästä kuulemma alkaa se yksi kässätunti.

Kiitos Lieksa!

Kiitän Lieksan kaupunkia siitä, että jokainen oppilas oli oikeutettu näihin! Eilen haettiin meidän kahdelle peruskoululaiselle.

Viime viikolla tuli tyttären Wilmaan viesti näistä lahjakorteista. Kukin oppilas oli oikeutettu 40 euron lahjakorttiin kouluruokailua korvaamaan. Ja eri kouluissa olevien oppilaiden lahjakortteja ei tarvinnut haeskella eri paikoista, vaan meilläkin molempien kortit saattoi saada samalta koululta.

Eilisillan omituista tunnelmaa - ja tämänpäivän puuhasteluja.

Eilenillalla käväisimme Lieksassa. Oli hiljalleen alkanut tulla lunta jo lähtiessämme, ja se matkan aikana vain kiihtyi. Menomatkalla kuitenkin avoimemmat paikat ison tien varrella näyttivät jo lähes lumettomilta. Mutta Lieksassa ollessa tuuli oli jo kova, ja lunta tuli lisää.

 Paluumatkalla näytti tällaiselta, ei kovin  keväiseltä.

Ja kun tänä aamuna katsoi ikkunasta ulos, oli taas aivan talvista. Mutta tänäänkin oli Liekasaan mentävä. Mietimme, että emme taida päästä takaisin tullessa enää autolla ylös kotipihaan. Meillä oli kauppaostokset mukana lähes viikoksi. Päätimme yrittää kuitenkin mäkeä ylös, koska sen lastin kuskaaminen pulkalla ja kantaen ei oikein innostanut. Mutta auto jäi juuri isoimman mäen harjalle, ja oli hilkulla, ettei luistanut ojaan. Ei sitten auttanut muu, kuin ottaa auton perästä ne kaksi pulkkaa ja latoa ostoskassit niihin ja lähteä vetämään. Joku pussi oli vielä kädessäkin kannettava. Ja perunasäkki jätettiin siinä vaiheessa auton perään odottamaan. Kun olimme saaneet ostokset pihaan, ne luovutettiin kotikoululaisille sillä ohjeistuksella, että laittavat ne asiaankuuluviin paikkoihin, eli jääkaappiin, ja pakastimeen nyt varsinkin. Me palasimme isännän kanssa auton kimppuun, mutta nyt kahden hiekalla täytetyn pulkan kanssa. Toinen pulkallinen kun oli auton pyörien eteen ja taakse hiekkaa ladottu, lähti auto sinne, mihin kuuluikin - eli kotipihaan. Perunasäkkikin pääsi kotiin ilman kantamista:)

"Kotikoulun" liikuntatunti

Koululaisten kouluhommat ei käy niinkuin aluksi kuviteltiin, että tehtäviä tehdään silloin kun itseä paremmin huvittaisi, vaan niinkuin koulussa muutoinkin oltaisiin. Siispä tänään oli toisella  tyttärellä liikuntatunti aamuyhdeksästä alkaen, eikä vain yksi, vaan kaksoistunti. Hän olisi varmaankin siskonsa kanssa sen ulkona vietettävän liikuntatunnin  mieluiten ollut, kun muutoinkin tykkäävät käydä kahdestaan ulkoilemassa.  Mutta kun nyt toisellakin oli omat kouluhommansa, joista ei sovi poiketa, niin minä sitten lähdin sille ulkoliikuntatunnille seuraksi. Tytär olisi tykännyt ehkä hiihtääkin, mutta minä en olisi siihen nyt ruvennut. Siispä kävelimme puolisentoista tuntia. Ensin vähän tietä pitkin, sitten peltoaukeilla, kun oli sopivasti hankikanto. Ja sitten vielä metsässä, ja kävimme rotkon pohjallakin.

Peltoaukealla oli metsäsaareke. Siellä oli jännä hämyinen tunnelma, eikä lunta lainkaan. Ympärillä kuitenkin aivan lumiset pellot. Isoja muurahaispesiä oli siellä useampikin. Kun yhtä kännykälläni sihtasin, näin sen takana jotain kiinnostavaa. Se näytti pohjattomalta tynnyriltä. No, pitihän minun mennä tarkemmin sitä katsomaan. Se olikin jotain muuta kuin pelkkä tynnyri: siinä oli luukku kyljessä! En keksinyt muuta kuin sen, että olisiko siinä jonkun vanhan kiukaan kuoret. Ja isäntä tuuumi kuvan nähdessään, että vanha kamiina,  aika vanha varmaan.

Tässä kuvasatsi "liikuntatunnilta".

 

Koulujen joulujuhlien vietosta ja uskonnonvapaudesta

Nyt on ollut esillä sitä, ettei koulujen joulujuhlia saisi kirkossa järjestää. Tänäänkin siitä oli juttu Ylellä. Siinä oli mainittu myös Lieksan tilanteesta, jossa kaksi koulua joutui siirtämään yhteiseksi aiotun joulujuhlansa pois kirkosta. Mielestäni täkäläisen rehtorin mielipiteet tästä asiasta olivat varsin hyvät. Itseasiassa Ylen jutun otsikkokin oli rehtorimme suusta. Täällähän kaksi myöhemmin yhdistyvää koulua aikoi viettää yhteistä juhlaa. Oppilaat olisivat saaneet tuntumaa toisiinsa jo nyt. Nyt sekään ei toteudu. Täällä on myös ylioppilasjuhlat yleensä järjestetty kirkossa.

Kouluilla on varmasti aika  stressaavaa, sillä nyt pitää muuttaa suunnitelmat yht'äkkiä aivan toiseksi. Lapsetkin harjoittelevat ohjelmansa nyt huomattavasti lyhyemmällä aikatauulla. Tämä koskettaa myös minun lastani. Tänäkin aamuna siitä oli puhetta.

Muutoin minun lapseni kannalta on ihan kiva asia, kun juhla onkin vielä omalla koululla, sillä tämä joulujuhla on hänellä viimeinen ala-astelaisena.

Toivon todella, että tässä asiassa otetaan järki käteen ja sallitaan juhlien järjestäminen kirkoissa jatkossakin. Miten on mahdollista, että kaikilta otettaisiin pois mahdollisuus järjestää juhla kirkossa, kun vieläpä kuitenkin enemmistö kansasta  kuuluu kirkkoonkin.

Jos tässä asiassa mennään kaikkea uskonasioita kaihtavan vähemmistön ehdoilla, on taatusti niin, että kohta keksitään jokin uusi asia, joka täytyy saada muutettua uskonnottomien näkemysten mukaiseksi. Heillähän on tavoite tietenkin hävittää kristinusko. Ja kaiketi muutkin uskonnot.

Tytärten krouvia koulutaidetta - ja muutakin kouluasiaa Lieksasta

Löysin nämä vuoden takaiset taulukuvat. Tytöt olivat tehneet ne koulussa. Ne oli kuulemma tehty siten, että ensin oli taustaan liimattu erilaisia kangaspaloja ja siitä tulee tuo jännä epätasaisuus taulun pintaan. Minusta se kuulosti niin hauskalta touhulta, että joskus olisi kiva itsekin kokeilla moista tekniikkaa.

Tykkään kovasti näistä tauluista.

Nyt on koulun kohtalo taas vaakalaudalla, sillä sitä suunnitellaan jälleen suljettavaksi. Sama kohtalo odottaa toistakin alakoulua. Kesäkuussa valtuusto kuulemma päättää. Jos koulu menee kiinni, se on todella harmi.  Mikäli aikomukset menee, niinkuin luettu on,  meidän neitokaiseen päätöksen ei pitäisi enää vaikuttaa.  Mutta on monia pieniä koululaisia, joihin se toteutuessaan vaikuttaa ikävästi. On aika kurjaa pistää pienet kulkemaan syyspimeillä odottamaan ison tien varteen linja-autoa. Kaikkihan eivät saa sitä taksikyytiäkään pysäkille. Ja ei kaikkien vanhempien ole mahdollista itse olla kuljettamassa lasta näitä matkoja. Ja mitä linja-autopysäkkeihin tulee, ei kaikilla ole sitä pysäkkiäkään. Meidänkin koululaiset ovat joutuneet odottelemaan autoa ison tien varressa ilman pysäkkiä. Sellaiset ohjeet annettiin jo aikanaan isompien mennessä yläasteelle, että kyllä ne linja-autot siitä ottaa. Lähimmät pysäkit on noin viiden kilsan päässä siitä odottelupaikasta. Tänä keväänä on yläastelaiselle käynyt ainakin pari kertaa niin, että oudompi kuski on ajanut siitä ohi hänen kotiinpäin tullessaan. Kerran hain sieltä varsinaiselta pysäkiltä hänet ja toisen  kerran hän käveli, kun oli sitten jätetty autosta vähän lähemmäs. Siitä joka koulupäiväiseltä odottelupaikalta, tien päästä, on vielä kävelymatkaa vajaa pari kilometriä  suuntaansa joka tapauksessa.