Näinä päivinä on eri puolilla maata aloiteltu taas koulua. Yksi sellainen juttumaininta sai minut miettimään myös omaa koulun aloitustani kauan sitten. Silmiini osuneessa uutisenpätkässä pieni tyttö istui reppu selässä jossakin portailla, ja ilmeisesti ei ollut innoissaan kouluun menosta, koska totesi, ettei tarvitse koulua mihinkään... Hän osasi jo lukea. Itse en osannut lukea kouluun mennessä, mutta olin kuullut jotain juttuja koulusta... Ja niinpä olin päättänyt etten halua sinne. Suunnitelmassani olikin sitten paeta koulua menemällä polkupyörällä Helsinkiin (siis Porin lähistöltä Pomarkusta)...😃 No kouluunhan oli kuitenkin mentävä, halusi tai ei. Itse en tainnut missään vaiheessa koulusta tykätä. Mutta onneksi minulla oli oikein hyvä ystävä siellä❣️ Häneen tutustuin juuri siellä koulussa. Parasta koulussa olikin juuri hän😀
Tällaisina koulun aloitusaikoina toivoisi, että kaikki lapset saisivat mennä sinne hyvillä mielin; iloisina, pelkäämättä, ja saada hyviä kavereita, hyviä opettajia sekä rohkaisevia kokemuksia ja iloa ihan siitä oppimisestakin.
Meillä oltiin meidän omien lasten kanssa ikäänkuin koulutaipaleella (ala-asteelta lukion loppuun) tänne asti, alkaen v. 2000. Nyt se on loppu, lapset aikuisia ja opintonsa toisin jatkuvat. Mutta meidän vanhempina ei tarvi enää ajatella koulun alkamista ja aikatauluja. Aikoinaan kun ensimmäinen meiltä meni kouluun, tuntui minusta itsestäni kuin olisin joutunut kahleisiin - kun oli koulun aikataulut ja säännöt. Kaikkeen tietysti tottuu, kun aikaa kuluu.
Mutta nyt tosiaan sopii taas muistaa vaikka rukouksin kaikkia kouluun menijöitä, pieniä ja isompia. Ja niitä koulussa työskenteleviäkin. Niin myös päiväkoteja samoin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti