Silitysrautakaksoset 80-luvulta

Ostin nuorena silitysraudan, höyryttömän sellaisen. Sehän sitten joskus putosi minulta ja hajosi siten, että yksi pieni muoviosa meni kahdeksi kappaleeksi. Toinen niistä irtosi raudasta. No, minä (näin ei pitäisi tehdä) teippasin sen palan takaisin kohdilleen ja silittelin sillä yhä vaan. Mutta ajatus iti, että uusi rauta olisi tarpeen. Vaan kun minua ei nykyraudat oikein kiinnostaneet. Tykkäsin omastani, kun oli niin sirokin mielestäni. Vaan nytpä löytyi silitysraudalleni kaksonen: on ihan samanlainen, paitsi "päätykolmiosta", jossa on kankaiden nimiä ja "lämpötilapisteitä" niille. Tästä "uudesta vanhasta" puuttuu teksteistä suomen kieli.

Vasemmalla nyt ostamani  rauta, oikella se kauan sitten ostettu.

Mietin ihan, että on Jumalalla huumorintajua; sain samanlaisen raudan kuin entinen, kun en kerran uutta, enkä erilaista vanhaakaan, oikein halunnut ostaa. Tämä maksoi vain 1 euron. Putsaamista vaati, mutta nyt on jo silityskelpoinen ja koesilityskin tehty:)

Joskus saa mitä tilaa. Joskus taas ei saa sitä mitä tilaa.  Saa jotain muuta, tai sanotaan, että odota. Tai ei saa ollenkaan. Joskus saa, mitä ei vielä ole  tilattukaan...

Koin tämän pienen arkisen asian rohkaisevaksi. Isompien asioiden ollessa kesken, Jumala osoitti minulle, että kyllä hyvin tiedetään mitä haluan ja tarvitsenkin... joten jatketaan odotusta niiden isompien suhteen.

Hyvää levollista päivää!