lauantai 31. joulukuuta 2016

Ihan toisin

Tämän aamun mietteitä, kun mietin tätäkin joulunaikaa, joka  meni hiukan toisin kuin sitä kuvitteli tai halusi.

Jeesus, sun seurassasi menee asiat usein aivan toisin, kuin oletamme. Niinhän se tosin oli jo alusta alkaen. Varmasti vanhemapsi olivat pettyneitä olosuhteisiin, joissa synnyit. Eihän heille ollut tilaa edes majapaikassa ja alkeellisissa oloissa piti äitisi synnyttää ja laskea sinut eläinten seimeen nukkumaan. Kuitenkin vanhempasi olivat saaneet kuulla ja kokea suuria ja saivat edelleenkin, kun paimenet tulivat kertomaan kokemaansa ja sitämyöten lasta katsomaan. Sitten tulivat tietäjät; ihmeellisiä vieraita kaukaisilta mailta, ihmeellisine asioineen ja lahjoineen. Ja sitten seurasi taas ikävä yllätys, kun piti yllättäen lähteä pakomatkalle Egyptiin... mutta ainakin reissun rahoitus oli kait järjestetty sen tietäjien käynnin ansiosta. Vanhempasi tiesivät, että kaikista epämiellyttävistä yllätyksistä huolimatta, he olivat Jumalan suunnitelmassa. Vaikka elämä oli kuin "vuoristorataa", he tiesivät, että kannattaa pysyä mukana suunnitelmassasi; seurata enkelin antamia ohjeita.

Kun olit tullut aikuiseksi, lähdit kulkemaan. Varmaan läheisesi olisivat toivoneet sinun toimivan toisin; asettuvan aloillesi vaikkapa, perustavan kenties perheen ja hankkivan hyvän aseman... joka tulevalle suuruudelle sopisi. Kukaan ei käsittänyt, kuinka toisin kaikki menisi. Oli varmaan hienoa sitten kuulla, että suuria tunnustekoja tapahtui kauttasi; vihdoinkin jotain suurta. Mutta sitten kaikki romahti, varmasti ainakin opetuslastesi mielestä. Kaikki suuruutesi kätkit jatkuvasti halpoihin ja ikäviin kääreisiin. Niin oli kuitenkin oltava. Niin kaikki tuli täydelleen tehtyä. Emmekä me vieläkään  sitä salaisuutta oikein käsitä. Halvoissa kääreissä yhä usein annat kalliit lahjasi, etkä toimi kuten me oletamme.



HYVÄÄ  TULEVAA VUOTTA 2017!

Täältä niiskutuksen keskeltä toivottelee Metsäntyttö

perjantai 30. joulukuuta 2016

Mitä sun sijoiltasi näkyisi?

Minä olen ollut "kivasti" koko joululoman flunssassa. Paljon on kulunut aikaa sängyssä makoillen ja ainakin kolme Viisikko-kirjaa olen lukenut. Taitaa tulla kohta perinne siitä, sillä ennenkin olen niitä sairasvuoteella lueskellut. Ne on kevyitä pidellä ja tarinoista tykkään. Mutta pitihän sitä sängyssä maaten vähän kameraakin käyttää. Tälläiset näkymät on minun sairasvuoteeltani.  Ensimmäiset kuvat päätyikkunoista otetut. 





Nämä alemmat  kuvat on sivuikkunasta. Tuo vähäinen sinerrys se minua houkuttelikin kameraan tarttumaan.





Kuvia otin kahdella eri seinällä olevista ikkunoista, kolmaskin suunta olisi ollut mahdollinen. Se olisi ollut pihan puolelle.

Millaiset sinun näkymäsi on, kun sairaana makoilet?

keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Vanha säästölipas

Tämä metallinen säästölipas on Kassakaappi Oy:n valmistama.  Oletan sen 60-lukulaiseksi. Tälläistä ei isketäkään rikki, joten näissä kyllä kolikot säilyy. Tämänkin sisällä kolikoita on ja olisi niin mukava tutkia sisältöä, mutta kun ei ole avainta, niin siellä ne pysyvät.





















Tämä on ollut erään sukulaisen oma. Itselläni oli lapsena jokin samantapainen, mutta punainen. Sitä en enää muista, minkä pankin se omani oli.


------

Kirjoitin tämän jutun muutama päivä sitten ja ajatukseni oli julkaista se joulun jälkeen, kuten nyt teenkin. Mitään kunnollista juttua en nyt saisikaan aikaiseksi, sillä olen flunssassa. Se oli seuralaisena jo joulunpyhinä ja saa nähdä kauanko tätä taas kestää. Lapsilla ainakin on ollut pitkäkestoista.

maanantai 26. joulukuuta 2016

Mikä on marttyyri?

Otsikkona on lapsen minulle esittämä kysymys joskus viime vuonna.Tämän tekstin kirjoitin sen jälkeen miettiessäni lapsen kysymystä. Aihe liittyy pyhäinpäivään, mutta sopinee tähän tapaninpäiväänkin, jolloin myös marttyyreitä muistetaan.

-----


Tälläisenkin kysymyksen sain lapsen suusta kuulla eilen. Hetkistä aiemmin hän oli kysynyt, mikä on pyhäinpäivä? Ja viimeisinpänä  tuli kysymys, miksi emme pidä halloweenista?  Kysymykset tulivat yllättäen ja olin valmistautumaton vastaamaan niihin. Siten  vastaukseni myös otsikon kysymykseen ei oikein tyydyttänyt minua ja jäinkin miettimään koko aihetta tarkemmin.

Lapsen ensimmäiseen kysymykseen pyhäinpäivästä vastasin jotain sellaista, että silloin ihmiset vievät haudoille kynttilöitä ja silloin muistellaan marttyyreitä. No, siitähän sitten seurasikin kysymys niistä marttyyreistä. Tähän vastasin jotenkin niin, että niitä ovat ne, jotka on uskoneet Jeesukseen ja sen tähden tulleet tapetuiksi. No, se vastaus ei aiheuttanut lisäkysymystä siitä aiheesta, mutta tulipa sitten se halloween-kysymys. Olipa hän vaistonnut mielipiteemme kyseisestä aiheesta.

Hallloweenista kuulemma kaikki koulussakin puhuu. No, eipä ihme kun sen suosio vain tuntuu lisääntyvän. Kaupoissakin on siihen liittyvää tavaraa tarjolla vaikka kuinka. Ja eräänkin kaupan mainoslehdykässä oli kuvitukseen kelvanneet hautakivet ja hautausmaan ristit... Jännä juttu, että ristit kelpaa halloweenin juhlintaan, mutta kristinuskon symbolina ne eivät saisi ketään "häiritä".

Pyhäinpäiväähän vietetään juuri uskossa kuolleiden vainajien sekä uskonsa tähden kuolleiden, eli marttyyrien muistoksi. Tämän merkityksen tilalle on nyt tulossa entistä suuremmalla voimalla halloweenin juhlinta. Siinä otetaan vähän kuolema-aihetta "mausteeksi" ja paljon hauskuutta päälle, niin siihen se todellinen kuolema-ajatus  "mukavasti" peittyy. Vaatetuksessa  on myös nykyään suosittuja pääkallot yms. Niitä on jo aivan pientenkin lasten vaatteisssa. Kallonkuva saattaa olla kuorrutettu vaikka ruusuilla... Varmasti useimmat ajattelevat kaiken sen olevan vain harmitonta hauskuutta. Mutta  mistä lähteestä kumpuaa sen kaltaista hauskuutta? Siitä lähteestä, jonka intresseissä onkin että ihmiset eivät "liian" vakavasti ajattele kuolemaa.

Pääkallo ja risti voisi tuoda mieleen myös tapahtuman parintuhannen vuoden takaa. Paikka oli Golgata (eli pääkallonpaikka) ja silloin tapahtui jotain, joka mursi kuoleman vallan... Kuolema ei ole kaiken loppu, vaan portti ikuisuuteen. Silloinhan pitäisi miettiä, mihin portista menee...

Marttyyreistä vielä, että he eivät ole pelkästään mitään ammoin kuolleita. Kristittyjä vainotaan tänäkin päivänä ja moni joutuu surmatuksi juuri sen tähden, että uskoo Jeesukseen Kristukseen.

---

Jutun aihe on melkoisen kolkko ja epämukava, mutta ei voi olla niinkään, että itse vain mukavasti ollaan ja unohdetaan kärsivät uskonveljet ja -sisaret. Jos itse olisimme heidän asemassaan, haluaisimme taatusti, että meitä kannettaisiin rukouksin Jumalan eteen. Muistetaan siis rukouksin nykyään uskonsa vuoksi kärsiviä! Ei vain tänään, vaan myös arjessa....  Rukouksella on valtava voima. Suurempi kuin me koskaan voimme käsittää. Kukaan ei omassa voimassaan vainoissa uskollisena kestä, vaan siihen tarvitaan  taivaasta annettua voimaa.

Tässä vielä linkki järjestöön, joka tekee auttavaa työtä vainottujen hyväksi: http://www.marttyyrienaani.fi/


lauantai 24. joulukuuta 2016

"Kuului laulu enkelten..."

Tämä on yksi jouluni suosikkikoriste. Kotoisin lapsuuskodistani. Näitä meillä oli silloin 70-luvulla kuusessa useampikin. Oletan tämän olevan alkuaan 60-lukulainen.


Kun olin tästä kuvia ottanut, niin mieleeni tuli kuvia ajatellessa, Viktor Klimenkon laulamana kaunis joululaulu:

"Kuului laulu enkelten, tänään syntyi Hän. 
Hän elää kautta aikojen, sai joulu aikaan sen...."


Taustalla näkyvä kukkakuva isännän ottama.

Tosin voisi mieluummin ajatella niin päin, että Hänen syntymisensä sai aikaan sen joulun..., mutta erittäin kaunis laulu jokatapauksessa.



Siunattua jouluaikaa sinulle, olet sitten missä tahansa!

torstai 22. joulukuuta 2016

Jos kaikki ei menekään kuten toivotaan


Viimeeksi tulleessa Uusi Tie-lehdessä oli kirjoitus, josta haluan lainata pienen pätkän:

"Odotammeko Häntä? Olemmeko valmistautuneet ottamaan Jeesuksen vastaan? Ehkä emme. Mutta niin eivät olleet muutkaan ennen meitä. Lähtien Mariasta, joka ei ollut valmis äidiksi, tai Joosefista, joka ei varsinkaan ollut valmis isäpuoleksi. Jeesus tulee odottamatta. Hän tulee keskeneräisten valmistelujen, sotkujemme ja riitojemme keskelle. Hän ei tarvitse siistiä kotia eikä siistiä sydäntä. Jeesus tulee elämäämme sellaisena kuin se on, tänäkin jouluna."  Susanna Sarimaa /Uusi Tie -lehti


Joulujuhlan tähti


Meilläkin koti on kyllä puettu ennenaikaiseti jouluasuun, koska meillä kävi nuorison toimesta ulkomaalainen vieras, mutta muuten on melkoisen keskeneräistä, eikä kaikki ole niinkuin toivoisi. Lapsetkin flunssaisia. Mutta tulee se joulu silti. Toivoisin tänään saavani puuhastelut lanttujen kanssa aikaiseksi:)

Mietin jokin päivä sitten, että on  jotain taivaallista alkuperää olevaa nähtävissä siinäkin, että niin iso osa meistä ihmisistä odottaa joulua niin kovasti ja satsaa siihen. Ollaanko pelkkään tunnelmaan valmiita satsaamaan niin paljon? Luulen, että sydämessä on odotus, kenties tiedostamaton, johonkin paljon suurempaan, mikä ei millään silmään näkyvällä täyty...


tiistai 20. joulukuuta 2016

Vanhat kuusenkynttilänpidikkeet

Joulukoristeidemme joukossa on myös yksi ruskea pussi, jonka sisältönä on vanhat kuusenkynttilänpidikkeet.



Nämä kaikki ovat mieheni suvulta peräisin.  Tuollaisia nipsulla oksaan kiinnitettäviä oli minunkin kotonani. Nuo toiset asetetaan kuusenoksaan roikkumaan tuosta varresta olevasta mutkasta. Alaosan koriste on paino, joka pitää koko komeuden pystyssä.




Kaivelin tänä vuonna tuon vanhan pussin pohjiaan myöten, koska halusin nähdä tätä juttua varten tarkemmin kaikki pussissa olevat pidikkeet. Pussin pohjalta löytyikin jotain yllättää: pari kolikkoa. Toinen ruotsalainen, toinen saksalainen.  Toisessa oli vuosiluku 1985 ja toisessa 1976.


maanantai 19. joulukuuta 2016

Valkoiset puut

Illan pimeydessä ravasin eteisen ja varaston väliä, kun rahtasin joulukoristelaatikoita takaisin varastoon. Sää oli lämmin ja puut kauniita:)










Siunausta sinun viikkoosi!

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Jotain eiliseltä

Eilenaamulla oli tiedossa säpinäpäivä. Piti kaupassa käydä ja minun oli etsittävä täydennystä äidille lähetettävään lahjaan kauppaostosten lomassa. Tavoitteena saada paketti postiinkin. Nuorimmillakin oli omia lahjaostoksia tehtävänään. Ja seurakuntamme  myyjäisissäkin halusin käydä ja kirppiksellä käydä ja vanhin tytär oli otettava kyytiin Lieksan asemalta...

Olin edellisenä iltana huomannut netistä, että myyjäiset on ja niitä edelsi hartaushetki. Ja jotain tarjoiluakin oli. Muistin vuosien takaa, kun nuorimpia ei vielä ollut, että olimme Joensuussa lahjaostoksilla lasten kanssa. Jostain olimme saaneet tietää Rantakylän kirkossa olevasta tilaisuudesta, jossa oli hartaus ja tarjoilua. Se oli muistaakseni tarkoitettukin juuri niille, jotka jouluostoksiaan tekivät... Yllättävää meiltä, mutta sinne päätimme mennä jouluostosten lomassa. Se osoittautui hyväksi hetkeksi silloin ja samoin oli eilen. Aluksi oli hartaushetki ja siitä sain jotain, voit halutessasi katsoa tästä: Rauhaa jo julistetaan.  Ja tulihan sieltä ostettua niitä karjalanpiirakoitakin, joita isäntä ja muutkin meillä kaipaa pöytään:)

No, sitten jatkui reissumme. Lahjaostoksia tehtiin; lapset ja isäntä tekivät omia hankintojaan ja minäkin sain pakettini täydennykset hankitttua. Paketti on nyt valmis postiin, sillä jätin sen paketointihomman sitten kumminkin kotiin. Ja kun kaupoissa ja kirppikselläkin kierrellessä meni monta tuntia, menimme sitten Citymarketin kahvilaankin. Siellä istuessamme isäntä ojensi minulle lahjapussin, jossa oli kortti sekä rasiallinen Alku-karkkeja. Jotain alkoi 25 vuotta sitten... tapasimme silloin ensi kerran. Ja isäntä halusi sen paketin minulle juuri kahvilassa antaa sen vuoksi, että silloin kävimme kahvilassa myös. Silloin oli pöydässämme glögit. Niin oli meillä pieni juhlallinen hetki arjen keskellä.

Ja  vähän ajatuksia herättävää oli sekin, kun vanhin tytärkin oli saatu juna-asemalta seuraamme ja aloimme tehdä lähtöä kotiinpäin, niin hän ilmoitti halukkuudestaan toimia kuljettajana. Ja niin me sitten istuimme paluumatkan hänen kyydissään. Mitähän olisimme tuumineet siitä näkymästä silloin 25vuotta sitten...

Sunnuntaiaamun rauhaa!


perjantai 16. joulukuuta 2016

Napeista aioin jotain

Aikomukset ei aina toteudu. Tässä muutama päivä sitten kaivelin nappilaatikkoni esiin. Minulla oli jo jonkin aikaa lojunut pieni rautalankakiekko pöydällä. Siitä ja napeista oli aikomus jotain kaunista värkätä. Suunnitelma olikin mielestäni ihan kaunis...





Mutta toteutus meni aivan pieleen. Ensinnä napit menivät limittäin, joten niitä kuluikin enemmän, kuin luulin. Toiseksi rautalanka oli aivan liian kevyttä tuohon touhuun, joten siitä ei saanut muodossa pysyvää sydäntä tehtyä... ja niin se koko rautalankahäkkyrä on mytättynä laatikossani. Siitä mahtaakin olla kiva nyhertää kaikkk napit irti....

 ...mutta olipa suunnitelma ainakin kiva.



 Hauskaa päivänjatkoa:)

torstai 15. joulukuuta 2016

Vanha liina

Taannoin ostin Fidalta kauniin, kirjotun liinan. En voinut (lue: halunnut) vastustaa kiusausta ostaa sitä,  vaikka en yhtään liinaa lisää tarvitse. Mutta oli minulla hyvä  tekosyykin, se meneekin tyttären huusholliin:)






Tänään tuon liinan silitin. Ja tuo alla pilkottava jouluinen liinakin on hänen. Se puolestaan oli viimevuotinen löytö joulun alla.

maanantai 12. joulukuuta 2016

Pari käsin tehtyäkin joukossa

Meillä on tänä vuonna useampi kalenteri. Tyttöjen kaupasta valkkaamat  suklaakalenterit... (kuinkas muuten:) ja  tätinsä lähetti heille pienen kuvakalenterin, jossa kuvitus on todellisen joulun sanoman sisältämä. Ja vielä  kirppikseltä  löytynyt kuvakalenteri Martta Wendelinin kuvin, jonka vanhin neito halusi itselleen. Mutta nyt haluan esitellä pari käsintehtyä. Toinen on jo viidentoista vuoden takaa, ystäväni minulle aikanaan lähettämä ja toinen tämänvuotinen, nuorimmaiseni tekemä.



Ystäväni tekemä sisältää 24 kirjekuorta ja niissä sisältönä joka päivälle omanlaisensa asia. Näitä ovat vaikkapa joku ruoka- tai leivontaohje tai askartelu. Tälle päivälle, eli 12. joulukuuta, oli Aprikoosi-valkosuklaanamit. Muutama päivä sitten oli ohje Kirjolohikepakoille. Erään päivän ohje on koristeltu jäälyhty.

Tämän päivän ohje
Aprikoosi-valkosuklaanamit:

2 dl kuivattuja aprikooseja
1 rkl tuoretta inkivääriä
1/2 dl appelsiinimehua
30 g voita
150 g valkoista suklaata
2 rkl kermaa
1 tl vanilliinisokeria
3 dl riisimuroja

Pilko aprikoosit ja raasta inkivääri. Anna niiden marinoitua appelsiinimehussa noin tunti. Sulata vesihauteessa voi ja suklaa. Lisää tilkka kermaa ja sekoita. Mausta vanilliinisokerilla. Jäähdytä seosta hetki. Sekoita sulatettuun suklaaseen aprikoosi-inkivääriseos ja riisimurot. Ota seoksesta teelusikalla nokareita leivinpaperin päälle. Jäähdytä keot ja tarjoa.


Mutta kaikkien kivojen ohjeiden ohella, parasta oli varmaankin se ihana saatekirje, jonka ystäväni oli siihen kirjoittanut! Se ei kuitenkaan kuulu tänne julkaistavaksi. Mainittakoon vielä, että kuorissa oli punaisten, vihreiden ja muutaman valkoisen joukossa,  yksi sininen ja se oli itsenäisyyspäivälle:)

Ja sinivalkoisin värein on tämä seuraavakin esiteltävä. Tänä vuonna meillä nuorin halusi värkätä kalenterin ihan itse.


Hän leikkasi vanhaan postituslaatikkoon luukut, päällysti ne numeropapereilla ja sisälle aukkoihin teippasi paperipäällysteiset karkit. Ne ovat sitä Fazerin  sekoitusta, jota minunkin ikäluokkani lapsena söi.

 Siinä Rex-karkki tuloillaan 5. päivä.


Kiva jännätä kelle tulee kissakarkki tai jääkarhun kuvalla varustettu ja niin edelleen... Molempia on saatu jo.  Kalenteri on tarkoitettu koko perheen käytttöön, joten vuorotellen kaikki luukkuja availemme, eli nuoriso silloin, kun sattuu täällä olemaan.

Alla tämän päivän karkki, eli 12. päivä:


 Ja sen karkin sai tänään tekijä itse:)

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Valoja Uimaharjussa

Taannoin oli aihetta ajella pimeän aikaan Uimaharjun läpi. Siellä on tehdasalue, jonka valomeri on kyllä vaikuttavan näköinen pimeällä.  Se alue on kuin valaistu kaupunki ilmestyessään pimeydestä silmien eteen. Tosin sen valot värjäävät taivaan punertavaksi jo useita kilometrejä ennen sitä. Ja Uimaharjussa oli myös katuvalopylväissä mielestäni erittäin kauniit jouluvalot, joille ottamani kuvat eivät kyllä tee lainkaan oikeutta. Ja ei kyllä noille tehdastalueen valoillekaan. Niistä on vaikea ottaa kuvaa, kun autoja kulkee koko ajan ja pitäisi vartavasten pysähtyä kuvailemaan.


Kai minulla on pimeän metsän keskellä asuvana jonkinlainen "valopula", kun olen niin viehättynyt kylien ja kaupunkien valoista... Joten yrittäkää ymmärtää tämäkin postaus  "siinä valossa":)



Ja Uimaharjussa on tien risteyksessä  pyramidi, joka on pimeällä valaistu. Entisen kotikuntani Pomarkun kunnanviraston edessäkin oli pyramidi. Kun se valmistui, kai se 80-lukua oli, sitä hiukan huvittuneesti ihmeteltiin:)


Ja vielä vähän jouluista loistetta erään liikkeen pihasta. Kuusi oli kaunis, mutta pitihän minun vähän leikkiä kameran kanssa ja  kokeilla lisävälkettä siihen:)



Kohta se alkaa pimeys vähentyä ilman lisävalaistuksiakin:)


Hyvää kolmatta  adventtisunnuntaita!