Kenties tämä teksti "kuuluisi" paremmin toisen blogini puolelle, mutta laitan sen nyt kumminkin tähän... Häpeä on aihe, johon kaikki ovat taatusti tutustuneet; on "menetetty kasvot" kuten sanotaan. Niin voi olla ihmisten edessä - tai Jumalan edessä. Luin tänä aamuna tekstin, joka sopii juuri sellaiselle, joka kokee häpeää.
"Minut on lyöty maahan, ja olen menettänyt kasvoni ihmisten edessä. Häpeä täyttää mieleni, eikä minulla ole pakotietä. Voiko itsetuntoni vielä palata? Voinko vielä nostaa häpeän tahraamat kasvoni ja palata ihmisenä ihmisten joukkoon?
Sinä kärsit ja kuolit meidän puolestamme. Sinä kannoit ihmisten pilkan ja kutsuit meitä veljiksesi. Suostuit nolattavaksi ja heikoksi tehdäksesi meidät vahvoiksi. Kuolemallasi kohotit meidät enkeleitä ihmeellisemmiksi. Otit omaksesi, annoit rikkautesi ja avasit taivaan. Ylistän sinun paljastavaa totuuttasi, joka auttaa minua tulemaan terveeksi jälleen."
Näin rehellisesti uskalsi kirjoittaa Juha Vähäsarja rukouskirjassaan Joka päivä armon suojassa. Tuota tekstiä edelsi vielä tälläinen kohta Raamatusta: "Kohota minut takaisin kunniaan ja lohduta minua jälleen, niin lyyrani sävelin saan ylistää sinun totuuttasi, Jumala, ja harppuni kielillä kiitttää sinua, Israelin Pyhä!" Ps 71:21-22
Toivottavasti nämä sanat voisivat rohkaista sitä, jota häpeä painaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti