Pilattu mahdollisuus? Vai Jumalan suunnitelma?

"Herra sanoi: "Minä olen totisesti nähnyt kansani kurjuuden Egyptissä ja kuullut heidän huutonsa sortajainsa tähden, sillä minä tiedän heidän tuskansa." 2. Moos. 3:7 JKPR*. Ja seuravaava jae alkaa:

"Sentähden minä olen astunut alas vapauttamaan heidät..."  Jumala itse.
 Mutta Mooseksellekin oli varattu siihen osa.

Jumala olisi voinut vain käskeä Mooseksen lähteä, mutta hän sanoo sitä ennen nuo: "Minä olen totisesti nähnyt", "kuullut" ja "minä tiedän. Miksi hän sanoi noin Moosekselle? Eihän Mooses ollut vuosikymmeniin asunut oman kansansa parissa. Hänhän oli kaukana erämaassa. Mutta ehkä Mooseksen sydämessä oli ainainen kipu ja toive kansansa tähden. Ehkä hän oli vuosikymmenet rukoillut vapautusta kansalleen. Ehkä hän oli kysynyt Jumalalta moneen kertaan, eikö Hän näe, eikö kuule, eikö auta? Kenties hän oli kysynyt, eikö ollut ketään, joka voisi auttaa hänen kansaansa? Kenties Mooses oli katkerasti katunut kiivauttaaan, jonka seurauksena hänen oli ollut lähdettävä pakoon Egyptistä. Hänhän oli vihoissaan tappanut egyptiläisen työnjohtajan.  Jos hän olisi ollut maltillisempi ja saanut elää Egyptissä, eikö hän olisi faaraon hovin jäsenenä voinut tehdä jotain? Mutta hän pilasi mahdollisuutensa. Sitä hän oli katkerasti katunut. Erämaan lammaspaimenella ei ollut  mitään mahdollisuuksia. Mutta nyt oli Jumala ottanut asian esiin. Ja Hän käski Mooseksen mennä. Jumalan mahdollisuuksia ei ollut mikään pilannut. Mooses kylläkin tunsi nyt vajavaisuutensa sen edessä ja yritti vakuuttella Jumalalle kelvottomuuttaan siihen tehtävään.

Mutta koska Jumala oli päättänyt, johdatti Mooses kansan pois Egyptistä siihen esi-isiensä maahan, Israeliin, jonka Jumala Aabrahamille oli antanut.

Mutta mikä tapahtumasarja aikanaan oli alkuna sille, että kansa oli päätynyt asumaan Egyptiin? Siitä on kertomus kirjoitettuna tässä: He eivät tienneet, mitä tuleman piti

---
*JKPR: Jumalan kansan Pyhä Raamattu/Uusi Tie  (perustuu v. -33/-38 kirkkoraamattuun)

Lunta ja auringonsäteitä

Jos olet kiireinen katsoja, läkähdyt varmaan tähän kuvien paljouteen, lumen läpi kahlaamiseen. Sopii paremmin sille, joka tahtoo meidän kallioilla käyneiden tavoin hitaasti kulkea, pysähdellä ja katsella ympärilleen, jahdata auringonsäteitä.

Tässä oli tietysti ihan liikaa. Mutta en jaksanut ruveta pähkäilemään, mitä siitä pois napsisin. Eilen otettuja kuvia.

Kun on enempi aikaa piirtää ja aiheita löytyy, niin silloin piirretään...

Kun nyt lomalla ei ole kiire kenelläkään mihinkään, niin minullakin on aamuisin toisten nukkuessa enemmän aikaa tällaiseen puuhasteluun. Tätä tein eilen, enkä pelkästään aamulla, vaan päivälläkin välillä otin keskeneräisen tekeleen pöydälle. Ja tulihan se valmiiksi. Tämä erikoinen aihe vaatii selityksen. Sain siihen aiheen hartauskirjan kohdasta: "...Mutta perkele on paha ja se sitoo pettämänsä ihmiset ensin syntiin ja lopulta pimeyteen. Jeesus on kuitenkin edelleen Vapahtaja, joka antaa anteeksi todellisia syntejä ja vapauttaa pahan pettämiä..."  Juha Vähäsarjan kirjasta Joka päivä lupaus kantaa.

Tekstit kuvan keskellä:

- Sarvelan Ranch! Olen aina halunnut kokeilla...

- Ei sinne! Mennään mieluummin puusepän luo.

- Miksi sinne muka? Eihän siellä ole mitään jännää. Tuo Sarvelan tila, ja sen isäntä, näyttää mielenkiintoiselta!

- Et saa mennä sinne! En luota pätkääkään siihen. Hänestä en ole kuullut mitään hyvää, mutta puusepästä olen kuullut pelkästään hyvää.

----

- Voi, miksi tulin tänne? Miksi en uskonut, että olisi ollut parempi mennä puusepän luo! Kuka meidät täältä pelastaa??

- Olen kuullut siitä puusepästä juttuja, hän kuulemma työkseen käy pelastamassa ihmisiä tästä paikasta...

- Huudetaan häntä apuun, josko hän tulisi!

- Kuunnelkaa... Joku on tulossa...

- Hss... askeleet kuuluu...

Melkein perillä

"Melkein perillä jo!" Ehkä kumpikin oli huudahtamaisillaan sen toiselle. Heidän katseensa vain olivat hieman eri suuntiin. Marian katse oli vielä kiinnittynyt kaukana näkyvään lammaslaumaan - ja merkillisen isona loistavaan tähteen. Sitähän he olivat Joosefin kanssa jo matkalla ihmetelleet. "Mitä se oikein merkitsisi?", olivat he toisiltaan ihmetellen kyselleet. Ja ehkä äänettömästi myöskin Jumalalta. Mutta nyt  juuri tässä olivat Joosefin silmät jo tutkailemassa heidän määränpäätään, Beetlehemin kaupunkia. "Mistähän he löytäsivät sieltä majapaikan? No, ei kai se olisi mikään ongelma. Olihan siellä sukulaisiakin, kaukaisia tosin, mutta kai heille jokin paikka löytyisi." 

---

Tänä aamuna piirretty.

Ei enää seimessä uinuva lapsi...

Jeesus on Herra!

Hänen viitassaan luki: "Kuningasten Kuningas ja herrain Herra." 

Jeesus ei jäänyt sinne seimeen pieneksi lapseksi. Hänestä kasvoi aikuinen mies. Hän oli mies, jonka luokse saivat tulla sairaat; saastaiset pitaalisetkin, jotka eivät olisi saaneet edes tulla ns. "ihmisten ilmoille".  Hän ei estänyt toisten halveksimaa, huonomaineista naista koskemasta itseään. Tienvarren sokean Jeesus kutsui luokseen parannettavaksi.  Synnit hän antoi anteeksi halvaantuneelle miehelle, jonka toiset laskivat suoraan hänen eteensä. Siitä Jeesus närkästyi, kun jotkut yrittivät estää lapsia tulemasta hänen luokseen. Jeesus oli myös  mies, joka naulattiin rikollisen tavoin ristille, vaikka ei ollut pahuutta tehnyt.  Hänen kanssaan naulattiin ristille meidän kaikki syntimme. Vielä ristilläkin Jeesus kutsui seuraansa rinnallaan riippuvan ryövärin. Kaiken tämän jälkeen Jeesus palasi taivaaseen.

Mutta hän tulee vielä takaisin! Nyt Kuninkaana, jota jokaisen polvien on notkistuttava kunnioittaman.

Tämä piirrokseni sai alkunsa tästä Raamatun kohdasta:

"Ja minä näin taivaan auenneena. Ja katso: valkoinen hevonen, ja sen selässä istuvan nimi on Uskollinen ja Totinen, ja hän tuomitsee ja sotii vanhurskaudessa. Ja hänen silmänsä olivat niinkuin tulen liekit, ja hänen päässään oli monta kruunua, ja hänellä oli kirjoitettuna nimi, jota ei tiedä kukaan muu kuin hän itse, ja hänellä oli yllään vereen kastettu vaippa, ja nimi, jolla häntä kutsutaan, on Jumalan Sana. Ja häntä seurasivat ratsastaen valkoisilla hevosilla taivaan sotajoukot, puettuina valkeaan ja puhtaaseen pellavavaatteeseen. Ja hänen suustansa lähtee terävä miekka, että hän sillä löisi kansoja. Ja hän on kaitseva heitä rautaisella valtikalla, ja hän polkee kaikkivaltiaan Jumalan vihan kiivauden viinikuurnan. Ja hänellä on vaipassa kupeellaan kirjoitettuna nimi: "Kuningasten kuningas ja herrain Herra." Johanneksen ilmestys 19:11-16

Kuten Jeesus maan päällä ollessaan otti kaikenlaisia ihmisiä vastaan, paransi, ja antoi syntejä anteeksi, tekee Hän sitä yhä.  Joka hänen luokseen tulee, sitä Hän ei heitä ulos. Niin hän sanoi itse.

Siunattua Vapahtajamme syntymäjuhlaa sinulle!

Voi näitä kuvia...

Voi näitä kuvia... Näin täytyy todeta. Kuvat on ovat kehnoja, koska yritän vaatimattomalla kännykälläni niitä ottaa.  Tässä taas yksi onneton tuotos.

Lyijykynäpiirustukset, jollainen tämäkin on, on pahimpia kuvattavia. Joskus olen mustalla kynällä vedellyt lyijykynäpiirustuksista viivat paremmin näkyviksi, mutta silloin piirros usein menettää jotain siitä "elävyydestä".

Mutta kuvan lähtökohta oli hauska: piirustus sai alkunsa väärin luetusta uutisotsikosta. Se oli runsas viikko siiten, kun luin lehdestä, että oli salakuljetettu rajan yli 32 rekkaa! Ehdin jo ihmetellä, että miten sellainen on voinut onnistua... Kunnes uutisesta selvisi asian oikea laita: olikin kyseessä 32 miekkaa. Tapaus huvitti meitä silloin melkoisesti. Piirsin sitten kuvankin aiheesta. Siinä on jossain tullin takavarikkoalueella (kuvitttelin, että sellainen alue on), ne 32 rekkaa... Näin mielikuvassani 32 rekan seisovan parijonossa jossain rajalla, mutta koska en osaa muutenkaan rekkoja piirtää, niin tyydyin parijonon ensimmäisiin vain.

Todellinen rakkaus

Rakastetun ei tarvitsisi kysellä mielessään, että miksi Hän minua rakastaa? 

Tai mitä minussa on sellaista, jonka vuoksi Hän rakastaa?

Sen rakkauden alkulähde on Hänessä, ei meissä.

Hän rakastaa meitä, koska Hän itse on rakkaus.

"Iankaikkisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut..." Jeremia 31:3

Sellainen  todellinen rakkaus on kestävää. Se ei etsi omaansa.

 Koska sen ei tarvitse.

"Omasta halustani minä teitä rakastan..." Hoosea 14:5

Sen rakkauden tulen ei tarvitse saada polttoainetta meistä.

Jos se meistä pitäisi löytyä, emme me siihen riittäisi.

"Eivät suuret vedet voi rakkautta sammuttaa, 

eivät virrat sitä tulvaansa upottaa.

Jos joku tarjoaisi kaikki talonsa tavarat 

rakkauden hinnaksi,

 häntä vain halveksuttaisiin."

Korkea Veisu 8:7

Hän sitoutui meihin loppuun asti!

"Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan,

että me eläisimme hänen kauttansa. 

Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa,

vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa

 meidän syntiemme sovitukseksi." 

1. Johanneksen kirje 4:9-10

Vaikka ei tarvitsisi, rakastettuna olevakin ryhtyy toisinaan kyselemään. 

Herra sotii teidän puolestanne

"Herra sotii teidän puolestanne, ja te olkaa hiljaa." 2 Moos. 14:14

 Kun sotatila on käynnissä, kuinka vaikea meidän onkaan olla hiljaa ja paikoillamme! Paljon mieluummin pakenisimme. Tai ryntäisimme taistoon, päin vihollista - omin voimin.

"Mooses vastasi kansalle: "Älkää peljätkö; pysykää paikollanne, niin te näette, minkä pelastuksen Herra tänä päivänä antaa teille; sillä sellaista, minkä näette egyptiläisille tapahtuvan tänä päivänä, ette koskaan enää tule näkemään."  2 Moos. 14:13

Uskommeko, että meidänkin elämässämme Herra Jumala voi tehdä sellaisia suuria tekoja, jotka ovat aivan ainutkertaisia elämämme aikana? Samoin Hän joka päivä auttaa ja huolehtii meistä; älkäämme väheksykö niitä asioita. Pidetään silmät auki - ja korvat.

---

Ketä kuuntelen? Kenen puhetta, kenen lupauksia?  Kuuntelenko mieluummin itseäni tai vihollista? Haluan kuitenkin olla se, joka kuuntelee mieluummin Jumalaa. Anna anteeksi Jumalani, että usein löydän kuitenkin itseni kuuntelemassa muita ääniä kuin sinun. Ne meluavat niin kovaa. Anna uskon korvatulpat suojautuakseni niiltä ääniltä. Vahvista sensijaan korvani kuulemaan sinun puhettasi. Ja anna rohkeus olla hiljaa, kun on sen aika.

No just! Taas mulle kävi samoin, että kirjoitin tekstin tänne, kun se piti sinne toisaalle laittaa... No, jätinpä tekstin sitten tännekin.

Tuossa sivupalkissahan se linkki sinne toiseen blogiinikin on, kuten myös kaikkiin muihinkin blogeihini.

.

Joka päivä...

"Kiitetty olkoon Herra joka päivä!
Meitä kantaa Jumala, meidän apumme."
Ps 68:20

"Ja hän on sinun aikojesi vakuus,
avun runsaus, viisaus ja ymmärrys;
Herran pelko on  oleva Siionin aarre."
Jes. 33:6

"Ravitse aamulla meitä armollasi,
suo meille iloa ja riemua
kaikkina päivinämme."
 Ps 90:14


Tänä aamuna, kun hieman apeallla mielellä menin katsomaan millaisen jakeen rukouskirja tähän päivään tarjoilisi, oli siellä tuo "joka päivä". Vaikka en olisi kiitollisten tunteiden ympäröimä juuri nyt, on Herra silti kiitettävä joka päivä. Miksi; jos en kerran nyt juuri tunne mitään erityistä iloa, tai kiitollisuusmieltä? Ensinnäkin, tunteet vaihtelevat. Ne ovat kuin tuulet. Toiseksi: Herra kantaa meitä joka päivä. Silloinkin kun mielessämme on vain ahdistuksia, pelkoa, vastoinkäymisiä. Silloinkin Hän on aikojemme vakuus. Muuta ei voisi ollakaan.

---
Itseasiassa minun ei pitänyt tähän blogiin tätä kirjoittaa. Tekstin kirjoitettuani huomasin, että olenkin "väärässä" blogissa. Laitoin tekstin sitten sinne, mihin oli aikomuskin, mutta päätin jättää tämän tännekin. Käpykuva on molemmissa, mutta erilaiset. Sen toisenhan näkee tuosta sivupalkista.

Siunattua lepopäivää!

Tänäänkin hän pysähtyy jonkun luokse

"Jeesus, sinä kuljet hiljaa kaduillamme ja kujillamme, kodeissamme ja työpaikoillamme. Jonkun kohdalle sinä pysähdyt ja puhuttelet tätä. Jollekin sanot hyvän sanan, toisen nostat tautivuoteesta. Yhden elämän solmut avaat, toisen kysymyksiin annat yllättävän vastauksen. Kaikkien niiden kohdalle seisahdut, jotka lausuvat nimesi ja pyytävät apuasi. Jeesus, kiitos siitä, että olet pysähtynyt myös minun luokseni ja antanut sanasi puhutella.  Kiitos, että kärsivällisesti olet ohjannut minua, vaikka moni asia on avautunut minulle kovin hitaasti. Kiitos, että olet kuullut ne vaikeatkin kysymykseni, joita en kenellekään muulle ole kyennyt kertomaan. Olet kulkenut uskollisesti kanssani. Kiitos, että saan seurata sinua. Kulje itse aina edelläni ja avaa tie, niin en kompastu vaikeisiinkaan esteisiin." Juha Vähäsarja Joka päivä armon suojassa

Jakeena tuohon tekstiin oli se, kun Jeesus kutsui seuraansa tullimies Matteuksen:

"Kun Jeesus kaupungista lähtiessään kulki tulliaseman ohi, hän näki Matteus-nimisen miehen istuvan siellä. Jeesus sanoi hänelle: "Seuraa minua", ja hän nousi ja lähti seuraaamaan Jeesusta." Matt. 9:9 KR-92

Tee sinäkin samoin... 

Lähde seuraamaan häntä, jos et vielä ole hänen seurassaan kulkenut.

Toisessa blogissani: Hän varjelee sinun sielusi.

Parit vaatepiirrokset

Ensin "tötterölakki". Minullahan oli tämänmallinen valkoinen karvalakki lapsena. Ja niin oli ystävällänikin. Hänen lakkinsahan se oli mielestäni ollut niin hieno, että minun piti saada samanlainen:)  Mutta nytpä piirsin tällaisen aikuisten version. Takkkiin otin vissiin mallia omasta vihreästä villakangastakistani. Piirsin naiselle laukuksi pärekorin. Mahtaisikohan olla trendikäs näky... Erikoinen kylläkin.

Nämä toisen kuvan jutut sensijaan on trendikkäitä siitä päätellen, että niitä Hm:llä näin pari päivää sitten.

Ruudulliset jakut ja hameet on taas muotia. Ja tuollainen punainen mekko  puolestaan toi mieleeni vanhan käsityölehden mallin. Sitä lehdistäni etsiessäni löysin toisenkin samantyylisen. Molemmat olivat Suuri Käsityökerho -lehdessä vuonna 1982. Mustavalkoinen mekolta näyttävä malli on itseasiassa pusero ja minihame. Ihastelin tuota asua silloin aikanaan ja yhä se on minusta kaunis. Se oli se etsimäni malli ja oli lehdessä 9/1982. Tuo sininen pusero löytyi lehden 10/1982 numerosta. Molemmissa oli muhkeat hihat.

Suuri Käsityökerho, 10/1982 ja 9/1982

Salaperäinen rasia

Tämä nukkapintainen rasia löytyi kirpparilta hintaan 2,30 euroa.  Näin pieni seimiasetelma ei vie paljon tilaa. Mahtuu vaikka kämmenelle.

Eilisaamun punaisena loistava taivas

Eilisaamun punaisena loistava taivas oli kyllä todella upea. Kuva on vain kalpea aavistus siitä, mitä silmillä näki. Sitä oli vaikea kuvata jopa tyttärien kännykkäkameroilla, saati sitten minun vekottimellani.

Pieni "valokuvapuu"

Tämä on muutaman viikon takainen kirppislöytö. Ostin tämän Joensuusta ja tämä oli vissiinkin sieltä "rillasta"*.  Hintaa tällä löydölläni oli muistaakseni 3,50 euroa. Minusta tämä on hauska ihan  tällaisenaankin, vaikka ei yhtään valokuvaa noihin kukkiin laittaisi.

* Minua ärsyttää sen kirppiksen nimi. Sehän on Kirpparilla. Ja siinä vielä .fi perässä.  Miten sellainen yleinen, kaikkiin kirppiksiin soveltuva sana onkin kelpuutettu putiikin nimeksi? Ja vielä tuollaisessa muodossa? Kun joku kysyy toiselta: "Mihin kirppikselle mennään ensin?" (Kun paikkakunnalla yleensä on useampi kirppis kuin vain yksi...) Toinen vastaa: "No, vaikka sinne rillaan". Näin meillä ainakin minä sanon, sillä sanoisinko muka: "Mennään sinne kirpparilla kirpparille ensin."?

Vaatimaton seimiviritys

Löysin muutama viikko sitten Kontin tuunausosaston tilpehöörilaatikosta pieniä seimihahmoja. Paimenet puuttuivat tuosta joukosta. Ovat kai ehtineet jo lähteä takaisin kedolle...

Kotona minulla oli esillä muutama sopivanoloinen laatikko tähän hommaan. Valitsin sitten lopulta sen, jossa oli laatikon reunassa ikäänkuin vähän kehystäkin, vaikka "kehyksetön" versio olisi ollut himpun verran tilavampi.

Tähdeksi löysin vähän paljetteja ja isoimman revin jostain karkkipaperista. Sopivasti se isoin tähti loistettaan tuossa toisessa kuvassa luo...

Mutta olin kyllä eilen vähällä kiskoa nuo hahmot tuosta irti. Tämä oli pettymys kuvitelmiini verraten. Sitäpaitsi olen aivan tottumaton käyttämään liimapistoolia, sekin ärsytti. No, tänään kuitenkin "kiltisti" liimasin paremmin niitä kohtia jotka lerpattivat irrallaan. Ainakin on nyt yksi vaatimaton seimiasetelma tehty... Sellaisen tekemistähän olen varmaan vuosittain ajatellut, kun olen ihaillut  valmiita seimiasetelmia.

---

Tästä minun seimivirityksestäni puuttuivat ne paimenet. Mutta heille ensiksi oli ilmoitettu Vapahtajan syntyneen; heille, jotka olivat ihmisten silmissä niitä hyljeksittyjä. Siitä oli muuten hyvä kirjoitus tässä: https://www.seurakuntalainen.fi/blogit/iloa-viimeisillekin/