Sitä naista kaikki katsoivat "nenänvarttaan" pitkin!

Jos mietittäisiin, millainen olisi nyt sellainen nainen, tai mies, joka olisi kaikkein epäsopivin tulemaan jonkun, ns. "paremman" väen taloon - vieläpä kesken aterian, millainen hän mahtaisi olla? Ja mitä hänelle tehtäsiin? Mitä sanottaisiin? Ajettaisiin pois varmaankin. Kehotettaisiin ehkä menemään johonkin muualle; hänelle sopivaan paikkaan, hänelle sopivien ihmisten seuraan.

Tässä on sellainen tapaus aikojen takaa, että taloon tulee epäsopivaksi katsottu nainen. Mutta talossa oli  syömässä yksi, joka suhtautui naiseen rakastavasti!:

"Ja katso, siinä kaupungissa oli nainen, joka eli syntisesti;
ja kun hän sai tietää, että Jeesus oli aterialla fariseuksen talossa,
toi hän alabasteripullon täynnä hajuvoidetta ja asettui hänen jalkojensa kohdalle,
itki ja rupesi kastelemaan hänen jalkojansa kyynelillään ja kuivasi ne päänsä hiuksilla
ja suuteli hänen jalkojaan ja voiteli ne hajuvoiteella.

Mutta kun fariseus, joka oli hänet kutsunut, sen näki,
ajatteli hän mielessään näin: "Jos tämä olisi profeetta, tietäsi hän,
mikä ja millainen tuo nainen on, joka häneen koskee: että hän on syntinen."

Niin Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Simon, minulla on jotakin sanomista sinulle".
Hän virkkoi: "Opettaja, sano". -

"Lainanantajalla oli kaksi velallista; toinen oli velkaa viisisataa denaria, toinen viisikymmentä.
Kun heillä ei ollut,  millä maksaa, antoi hän molemmille velan anteeksi.
Kumpi heistä siis rakastaa häntä enemmän?"

Simon vastasi ja sanoi: "Minun mielestäni se, jolle hän antoi enemmän anteeksi".
Hän sanoi hänelle: "Oikein sinä ratkaisit".

Ja naiseen kääntyen hän sanoi Simonille: "Näetkö tämän naisen?
Minä tulin taloosi; et sinä antanut vettä minun jaloilleni,
mutta tämä kasteli kyynelillään minun jalkani
ja kuivasi ne hiuksillaan.
Et sinä antanut minulle suudelmaa,
mutta tämä ei ole lakannut suutelemasta minun jalkojani
siitä asti, kun tulin sisään. Et sinä  voidellut öljyllä minun päätäni,
mutta tämä voiteli hajuvoiteella minun jalkani.

Sentähden minä sanon sinulle:
tämän paljot synnnit ovat anteeksi annetut: hänhän näet rakasti paljon;
mutta jolle vähän anteeksi annetaan, se rakastaa vähän."

Sitten hän sanoi naiselle: "Sinun syntisi ovat anteeksi annetut".

Niin aterinkumppanit rupesivat ajattelemaan mielessänsä:
"Kuka tämä on,joka synnitkin anteeksi antaa?"
Mutta hän sanoi naiselle: "Sinun uskosi on sinut pelastanut; mene rauhaan"."

Luukas 7:37-50

Fariseus oli itse pyytänyt Jeesusta kotiinsa syömään: "Niin eräs fariseuksista pyysi häntä ruualle kanssaan; ja hän meni fariseuksen taloon ja asettui aterialle." Luuk. 7:36

Mitä lie ruuallekutsuja ajatellut? Ehkä hänkin rakasti Jeesusta, vähän ainakin? Mutta nainen asetti itsensä alttiiksi torjutuksi tulemiselle, poisajamiselle, hylkäämiselle. Useimmat ihmiset olisivat sen varmasti mieluusti tehneetkin, mutta ei Jeesus. Sen kohtaamisen jälkeen nainen tiesi, että oli ainakin yksi, joka häntä oikeasti rakasti ja hyväksyi hänet.

Noista pulloista oli joskus juttua tässä.

Sadanpäämiehen usko - uskovainen sotilas

"Ja eräällä sadanpäämiehellä
oli palvelija, joka sairasti
ja oli kuolemaisillaan
ja jota hän piti suuressa arvossa.

Ja kuultuaan Jeesuksesta
hän lähetti juutalaisten vanhimpia
hänen tykönsä ja pyysi, että hän tulisi
parantamaan hänen palvelijansa.

Kun nämä saapuivat Jeesuksen tykö,
pyysivät he hartaasti ja sanoivat:
"Hän ansaitsee, että teet hänelle tämän;
sillä hän rakastaa meidän kansaamme,
ja on rakentanut meille synagoogan".

Niin Jeesus lähti heidän kanssansa. Mutta kun hän ei enää ollut kaukana talosta,
lähetti sadanpäämies ystäviänsä sanomaan hänelle: "Herra, älä vaivaa itseäsi,
sillä en minä ole sen arvoinen, että tulisit minun kattoni alle; sentähden
en katsonutkaan itseäni arvolliseksi tulemaan sinun luoksesi;
vaan sano sana, niin minun palvelijani paranee.

Sillä minä itsekin olen toisen  vallan alaiseksi asetettu,
ja minulla on sotamiehiä käskettävinäni, ja minä sanon tälle:
'Mene', ja hän menee, ja toiselle: 'Tule', ja hän tulee,
palvelijalleni: 'Tee tämä', ja hän tekee."

Tämän kuultuaan Jeesus ihmetteli häntä, kääntyi ja sanoi kansalle, joka häntä seurasi:
"Minä sanon teille: en ole Israelissakan löytänyt näin suurta uskoa."
Ja taloon palatessaan lähettiläät tapasivat
palvelijan terveenä."

Luukas 7:1-10


Sotilas ei yleensä tule ensimmäisenä mieleen uskovaista ajatellessa...

Mutta oli vielä toinenkin sadanpäämies, joka uskoi.
Hänen nimensä oli Kornelius ja hän asui Kesareassa.
Apostolien teot, luvusta 10, jakeet joissa Kornelius mainitaan.

Kokonaan Apostolien teot, luku 10.

(molemmt linkit Koivnuniemen Raamattuhakuun)

Aabrahamin unelma

Aabrahamillakin oli varmaan oma unelmansa siitä, millaiseksi hänen elämänsä tulisi muodostumaan, silloin kun hän oli nuori. Varmaan siihen kuului vaimo, jonka hän saikin, rikkautta, jota hän myös sai, ym. Siihen kuului myös lapset. Hän saikin niitä, mutta se kaikki ei varmaan mennyt kuin unelma. Se meni niinkuin suunnitelma. Jumalan suunnitelma.

Aabraham lähti, kun Jumala käski. Mitä hän siltä määränpäältään odotti? Kukaties valtavia maa-alueita? Tavallaan hän niitä saikin, mutta ei sillätavoin varmasti, kuin oli ajatellut, sillä hän joutui olemaan vaeltava "muukalainen" luvatussa maassaan. Entäs se lapsiasia?  Sekin toteutui, mutta varsin vaikean ja pitkän kaavan mukaan. Mutta se tapahtui silloin, kun Jumala oli päättänyt sen toteutuvaksi.

Nämä ajallisen unelmien toteutumiset näyttivät erilaisilta, kuin mitä oli alkuun kuviteltu. 

Mutta oli Aabrahamilla toinenkin unelma, se suurempi, ja se oli vaeltaa Taivaan Jumalan, kaiken Luojan yhteydessä, ja kerran viettää iäisyys Hänen kanssan. Se unelma kantoi häntä kaikkien vaikeiden ja käsittämättömien vaiheiden yli - eikä se ollut pelkkä unelma - se oli Jumalan todellisuus, jossa Aabraham sai olla mukana.

Ehkä meilläkin on ne omat unelmat. Ne voivat olla vaikka talo, auto, perhe, hyvä työ, arvostusta ja ystäviä, terveyttä. Ehkä niitä on saatukin, mutta moni meistä on saanut huomata, ettei se kaikki ole mennyt sitä rataa, kuin ehkä joskus kuvittelimme. Tie on ollutkin kivikkoisempi kuin luulimme. Mutta kaikkien näiden vaiheiden läpi meitäkin on kantanut isompi unelma, unelma kotimaasta, jossa "kaikki kyyneleet pyyhitään". Sinne olemme vielä matkalla, mutta kotimaa lähestyy koko ajan - askel askeleelta.

Pudistelemme ehkä matkan lopulla aiempaa enemmän pölyjä ja rapaa vaatteistamme, kun emme kehtaisi Isälle näyttäytyä niin suttuisina. Ei hätää, sillä Isällä on uudet, puhtaat vaatteet ryysyjemme tilalle - ja vielä sormus sormeenkin. Ihan kuin tuhlaajapojalle aikoinaan!




Löysin tuon pari vuotta sitten kirjoitetun tekstin muistikirjastani.

Hyvää poikkeusolojen lauantaita

 joka tapauksessa:)

Pajunkissat vaiheessa

Pajunkissoilla oli nyt meneillään "punertava vaihe". Kun tarkkaan katsoo, huomaa sen näistä kehnoista kuvistakin, että "turkin" juurelta kuultaa punainen väri.

Sittenhän niillä on myöhemmin muita vaiheita, kuten "mustat kuoret" ja "sädekehät". Piirrokset viime vuoden huhtikuullisia, silloin blogissakin olleita.

Tiesithän sinä, että Jumala rakastaa sinua?

Tämän jaan sinulle tekstiä Juha Vähäsarjan kirjasta Joka päivä lupaus kantaa:

"Mutta jos joku rakastaa Jumalaa, hänet Jumala tuntee." 1 Kor. 8:3 KR-92

"Raamatussa tunteminen tai tietäminen tarkoittaa rakastamista ja yhteyttä siihen, joka tunnetaan. Kun Jumala tuntee meidät, hän rakastaa meitä. Me voimme tuntea Jumalan oikein vain rakastamalla häntä. Rakkaus ei tarkoita hempeää tunnelmaa, vaikka tunnettakin voi siihen sisältyä. Rakkaus on ennenkaikkea tahtomista ja tekemistä, kunnioittamista ja rakkauden tekojen toteuttamista. Ennenkaikkea se on Jumalan käskyjen pitämistä, koska vain siten ihminen voi rakkautensa Jumalaan osoittaa. Jumala rakastaa myös sellaisia ihmisiä, jotka eivät häneen usko. Jumala antaa hyvyytensä kohdata heidänkin elämäänsä ja hän toivoo, että he tulisivat tuntemaan kohtaamansa rakkauden todellisen lähteen. Todellisen Jumalan, joka vain odottaa saadakseen olla heille armollinen. Hän osoittaa omilleen olevansa kaiken rakastamisen arvoinen ja vielä paljon enemmän." Juha Vähäsarja/Joka päivä lupaus kantaa

Eräässä laulussa sanotaan: "....tunnen suurta Jumalaa vain vähän, hän on juuri minut löytänyt.... Hän sanoi, älä pelkää rangaistusta..."

Löydät kyseisen laulun sanat tästä: Sley/Tunnen suurta Jumalaa vain vähän. Anna-Mari Kaskisen sanat.

Tätä laulua voi aina silloin tällöin kuulla vaikkapa Radio Deiltä.

Päätös asiaan

"...tekivät päätöksen..." Mark. 15:1

"Ja heti aamulla ylipapit ynnä vanhimmat ja kirjanoppineet ja koko neuvosto tekivät päätöksen, sitoivat Jeesuksen, veivät hänet pois ja antoivat Pilatuksen käsiin." Mark. 15:1

"Niin Pilatus kysyi häneltä: "Oletko sinä juutalaisten kuningas?"
Hän vastasi ja sanoi hänelle: "Sinäpä sen sanot."
Ja ylipapit tekivät monta syytöstä häntä vastaan.
Ja Pilatus taas kysyi häneltä sanoen: "Etkö vastaa mitään?
Katso, kuinka paljon syytöksiä he tekevät sinua vastaan."
Mutta Jeesus ei enää vastannut mitään, niin että Pilatus ihmetteli."
Mark. 15:2-5

Tekivät päätöksen, johon olivat hakemalla hakeneet jotain aihetta; saadakseen tehdä itselleen mieluisan päätöksen. Jopa väärät todistajat kelpasivat siihen yritykseen ja päätöksenteon suunnitteluun. Lopulta "päätös" syntyi, mutta he eivät tienneet mitä tekivät.

He päättivät  päästä lopullisesti eroon "juutalaisten kuninkaasta". Eiväthän he tosin uskoneet hänen kuninkuuteensa, mutta se syy hänen ristiinsä kiinnitettiin Pilatuksen toimesta. "Päätöksentekijät" näkivät siinä häirikön, josta tuli päästä eroon mahdollisimman pian. Ja siihen tarkoitukseen kävi heidän mielestään naulitseminen ristiin. Vaikka eivät löytäneet hänestä mitään syytä. Paitsi sen, että pitivät häntä suurimman luokan valehtelijana, koska hän antoi ymmärtää olevansa yhtä Jumalan kanssa.

Mutta todellinen syy tähän kaikkeen oli se, että Hän oli juuri kaikkea sitä, mitä oli sanonutkin olevansa. Hän oli juuri sitä varten taivaasta  tullut tänne, että olisi sovittaja ja sijainen meille. Hän tahtoi kantaa meidän meidän syntimme ja kaikki rikoksemme kuolemalla meidän puolestamme.

Jeesus sanoi ristillä: "Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät." Luuk. 23:34

Niin, kuka lopulta teki päätöksen? Isä ja Poika yhdessä olivat päättäneet asian jo aikojen alussa. Juuri tuo sama Jeesus, aikanaan Beetelehemiin syntynyt, oli Isän, Jumalan, kanssa sen yhdessä näin sopinut,  ettei meidän tarvitsisi rangaistusta kärsiä, sillä Jeesus suostui siihen meidän puolestamme. Se päätös oli tehty jo aikoja sitten taivaassa, että synnitön kuolee kaikkien syntisten edestä. Mutta maalliset päätöksentekijät eivät käsittäneet, mitä he tekivät.

"Sillä joka on päässyt hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan, hänkin, niinkuin Jumala omista teoistansa." Hebr. 4:10

Mies Jerusalemista - Simeon nimeltään

"Jerusalemissa oli mies, nimeltä Simeon". Jerusalemissa oli, ja on, tietenkin paljon miehiä; kaikenikäisiä ja -luontoisia ja kokoisia, mutta Raamatun valokeila osoittaa tässä yhteen tiettyyn vanhaan mieheen. Jotain erityistä hänessä siis täytyi olla, vaikka hänestä ei kerrota mitään maine- tai sankaritekoja. Tavallaan tavallinen mies, eikä kuitenkaan ihan. Tämä vanha mies, Simeon, ei varmastikaan ollut mies, joka äijäporukassa olisi juoruillut (kyllä miehetkin osaa) kaikenlaista ja puhunut sopimattomia. Jotkut äijäringit kenties saattoivat vähän naureskella ja vitsailla hänen kustannuksellaan; olihan hän niin kovin "hurskas ja jumalinen mies."

Hänessä oli jotain erikoista, jonka ehkä havaitsivat häntä tarkkailevat jotenkin, sillä hänestä sanotaan: "Pyhä Henki oli hänen päällänsä." Hän odotti kovasti jotain; "Israelin lohdutusta". Odottihan  sitä ehkä moni muukin puheissaan, mutta kuinka moni käytännössä? Tämä vanha mies odotti ihan tosissaan. Hänellä oli siihen syytäkin. Nimittäin "Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei hän ollut näkevä kuolemaa, ennenkuin oli nähnyt Herran Voidellun." Siinä! Siinä se oli, mikä oli tehnyt Simeonista niin varman asiastaan. Hän ei pelännyt varmaan mitään, ei ainakaan kuolemaa, sillä hän tiesi, ettei se koita, ennenkuin hän on nähnyt "Herran Voidellun." Minkä voidellun? Ei sillä ole mitään tekemistä ainakaan voitelurahojen kanssa! Outoa puhetta tuo voiteluhomma. Mutta siihen aikaan, kun jostakin oli tuleva kuningas, hänet asetettiin virkaansa "voitelemalla" hänet. Ja myös papit asetettiin virkaansa siten. Siihen ja moneen muuhunkin asiaan käytettiin öljyä. (Alempana  linkki Raamatun kohtiin, joissa tästä asiasta puhutaan).

Mutta sitten tuli se odotettu päivä, jolloin Simeon saattoi sanoa: "Herra, nyt sinä lasket palvelijasi rauhaan menemään, sanasi mukaan; sillä minun silmäni ovat nähneet sinun autuutesi, jonka sinä olet valmistanut kaikkien kansojen nähdä, valkeudeksi, joka on ilmestyvä pakanoille, ja kirkkaudeksi kansallesi Israelille". No, kenet hän sinä päivänä oikein näki? Vastasyntyneen Jeesuksen! Kaikille kansoille...

Hänet tuli samaan aikaan paikalle näkemään myös toinen ihminen, vanha nainen. Hänen nimensä oli Hanna. Ja Hanna tykkäsi puhua  varsinkin tästä lapsesta:)

Simeonista: Luuk. 2:25-35
Hannasta: Luuk. 2:36-38


Sanan voitelu -merkityksestä  Raamatussa

(linkit Koivuniemen Raamattuhaku)

Lauantaiulkoilua

Oli hyvä ulkoilla, kun aurinko paistoi ja päästiin kävelemään hankikantosilla, sielläkin missä ei muuten tule käveltyä. Käveltiin suolla, metsässä ja lammen rannalla. Lammella olikin yllätykseksemme kaksi joutsenta. Kuvissa ne ei erotu, sillä niin lähelle emme päässeet, että olisin kännykälläni niistä kunnon kuvaa saanut. Siellä lammen rannoilla kävellessä sitä oli vähän "varpaisillaankin", sillä vaikka oli hankikanto, niin sitä yritti katsoa, että kävelee niissä kohdin, missä kesäiseen aikaankin on jonkinlaista maastoakin, eikä pelkkää vettä. Kesällä en uskaltaisi tuon lammen soisille ruohostoille mennä kävelemäänkään, mutta nyt oli kiva nähdä lammen avointa keskiossaa, joka olikin kovin matalanoloista vesialuetta. Kasvaa ennenpitkää umpeen koko paikka.

Meitä oli siis viisi tuolla ulkoilemassa. Yksi porukasta on kaupungissa. Isäntä aloitti ulkoilun hiekoittamalla jäisimpiä tienosuuksia.

Tyttärillä oli keskenään hauskaa. Varsinkin kun yrittivät kai tiputtaa toisiaan ojan yli menevän rungon päältä. Onneksi oja kuitenkin oli jäässä.

Vanhoja peltopaikkoja ennen lampea.

Joutsenetkin on tuolla, mutta ei niitä silmät näistä kuvista nää. Minä tuosta alemmasta kuvasta tiedän, missä ne on... pari valkoista pistettä kuvan keskellä.

Tässä toiset suunnistivat jo kotiin, ja toiset menivät vastakkaiseen suuntaan yhtä isoa kiveä katsomaan. Minä sitten keskellä kumpaakin ryhmää kuvasin:)

Ja nyt jo melkein kotona. Jäinen kotitie.

"Kotikoulun" liikuntatunti

Koululaisten kouluhommat ei käy niinkuin aluksi kuviteltiin, että tehtäviä tehdään silloin kun itseä paremmin huvittaisi, vaan niinkuin koulussa muutoinkin oltaisiin. Siispä tänään oli toisella  tyttärellä liikuntatunti aamuyhdeksästä alkaen, eikä vain yksi, vaan kaksoistunti. Hän olisi varmaankin siskonsa kanssa sen ulkona vietettävän liikuntatunnin  mieluiten ollut, kun muutoinkin tykkäävät käydä kahdestaan ulkoilemassa.  Mutta kun nyt toisellakin oli omat kouluhommansa, joista ei sovi poiketa, niin minä sitten lähdin sille ulkoliikuntatunnille seuraksi. Tytär olisi tykännyt ehkä hiihtääkin, mutta minä en olisi siihen nyt ruvennut. Siispä kävelimme puolisentoista tuntia. Ensin vähän tietä pitkin, sitten peltoaukeilla, kun oli sopivasti hankikanto. Ja sitten vielä metsässä, ja kävimme rotkon pohjallakin.

Peltoaukealla oli metsäsaareke. Siellä oli jännä hämyinen tunnelma, eikä lunta lainkaan. Ympärillä kuitenkin aivan lumiset pellot. Isoja muurahaispesiä oli siellä useampikin. Kun yhtä kännykälläni sihtasin, näin sen takana jotain kiinnostavaa. Se näytti pohjattomalta tynnyriltä. No, pitihän minun mennä tarkemmin sitä katsomaan. Se olikin jotain muuta kuin pelkkä tynnyri: siinä oli luukku kyljessä! En keksinyt muuta kuin sen, että olisiko siinä jonkun vanhan kiukaan kuoret. Ja isäntä tuuumi kuvan nähdessään, että vanha kamiina,  aika vanha varmaan.

Tässä kuvasatsi "liikuntatunnilta".

 

"Lukeeko tuo mies tosiaan Raamattua?!"

Jotensakin tuohon tapaan ajattelin maanantaina aamupäivällä hammaslääkärin odotustilassa, jossa olin odottelemassa hammaslääkärin pakeilla olevaa isäntää. Olin ehtinyt  siinä odotellessa jo nähdä telkkarin ruudulta pariakin ohjelmaa. Ja nyt pyöri "Pisara" -niminen ohjelma. Siinä mies puhui ja musisoi, sekä tosiaan luki myös Raamattua, mikä minua iloisesti yllätti, kun oli Ylen ohjelma kyseessä. Kyseinen mies osoittautui Petri "Täällä pohjantähden alla" Laaksoseksi. En heti häntä ulkonäöstä tunnistanut, mutta uumoilin kyllä, että olisiko hän. Laulu sitten varmisti uumoiluni. Jokainen varmaan on kuullut sen laulun joskus. Minullekin tuttu jo nuoruudestani. Tykkään hänen lauluistaan muutenkin, niitä meillä cd-levylläkin on.

Tästä pääset halutessasi katsomaan tuon lyhyen ohjelman (kesto 4 min.): Yle/ Pisara/Rakastettujen laulujen tekijä pohtii elämää.

Siihen tunteeseen, että olisi yksin jätetty selviämään

Päätin laittaa tännekin saman tekstin, jonka tänä aamuna toiseen blogiini laitoin. Nyt on poikkeuksellinen tilanne itsekullakin. Näissä oloissa saatamme tuntea itsemme yksinäiseksi tai hylätyksi. Itseäni lohdutti tänä aamuna nämä:

"saati jos sanot, ettet voi häntä nähdä, asia on hänen edessänsä: odota häntä." Job 35:14

"Herra, sinun Jumalasi, on sinun keskelläsi, sankari, joka auttaa. Hän ilolla iloitsee sinusta, hän on ääneti, sillä hän rakastaa sinua, hän sinusta riemulla riemuitsee." Sef. 3:17

"Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut." Room. 8:28

"...en minä kuitenkaan yksin ole, sillä Isä on minun kanssani." Joh. 16:32

Nämä tuntuivat minusta tänä aamuna lohdullisilta, kun kaikenlaiset huolet alkoivat liikaa pyöriä mielessä. Tuo alin jaehan on itsensä Jeesuksen sanoista: 

"Katso, tulee hetki ja on jo tullut, jona teidät hajotetaan kukin tahollensa ja te jätätte minut yksin; en minä kuitenkaan yksin ole, sillä Isä on minun kanssani."  Joh. 16:32

Kun rupesin tuota mieleeni tulleen jakeen loppuosaa etsimään, muistelin, että se olisi jostain Paavalin sanomasta. Mutta se olikin itsensä Jeesuksen. Kyllä Jeesus hyvin tietää, miltä meistä tuntuu.

Ja sitten Jeesus vielä jatkoi: "Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa  turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman." Joh. 16:33

Tältä aamulta

Oli pakkasaamu ja helppo kävellä metsäaukion hankikantosilla. Voimia itsekullekin näiden aikojen haasteisiin, jotka meitä jokaista koskettavat!