Sadanpäämiehen usko - uskovainen sotilas

"Ja eräällä sadanpäämiehellä
oli palvelija, joka sairasti
ja oli kuolemaisillaan
ja jota hän piti suuressa arvossa.

Ja kuultuaan Jeesuksesta
hän lähetti juutalaisten vanhimpia
hänen tykönsä ja pyysi, että hän tulisi
parantamaan hänen palvelijansa.

Kun nämä saapuivat Jeesuksen tykö,
pyysivät he hartaasti ja sanoivat:
"Hän ansaitsee, että teet hänelle tämän;
sillä hän rakastaa meidän kansaamme,
ja on rakentanut meille synagoogan".

Niin Jeesus lähti heidän kanssansa. Mutta kun hän ei enää ollut kaukana talosta,
lähetti sadanpäämies ystäviänsä sanomaan hänelle: "Herra, älä vaivaa itseäsi,
sillä en minä ole sen arvoinen, että tulisit minun kattoni alle; sentähden
en katsonutkaan itseäni arvolliseksi tulemaan sinun luoksesi;
vaan sano sana, niin minun palvelijani paranee.

Sillä minä itsekin olen toisen  vallan alaiseksi asetettu,
ja minulla on sotamiehiä käskettävinäni, ja minä sanon tälle:
'Mene', ja hän menee, ja toiselle: 'Tule', ja hän tulee,
palvelijalleni: 'Tee tämä', ja hän tekee."

Tämän kuultuaan Jeesus ihmetteli häntä, kääntyi ja sanoi kansalle, joka häntä seurasi:
"Minä sanon teille: en ole Israelissakan löytänyt näin suurta uskoa."
Ja taloon palatessaan lähettiläät tapasivat
palvelijan terveenä."

Luukas 7:1-10


Sotilas ei yleensä tule ensimmäisenä mieleen uskovaista ajatellessa...

Mutta oli vielä toinenkin sadanpäämies, joka uskoi.
Hänen nimensä oli Kornelius ja hän asui Kesareassa.
Apostolien teot, luvusta 10, jakeet joissa Kornelius mainitaan.

Kokonaan Apostolien teot, luku 10.

(molemmt linkit Koivnuniemen Raamattuhakuun)