Kahdenlaiset juuret, osansa kummastakin

Niin sen sitten piti näköjään olla, osallisuus ihmisen juuriinkin piti olla. 

Kenestä tästä nyt puhutaan? Jeesuksesta, joka oli Jumalan Poika, uskoo sitä ihminen tai ei.

Hänellä täytyi kai olla myös ihmisen juuret ihmisenä ollessaan, jotta hän kykeni täysin ihmisenä elämään. Mutta ilman synnin tarttumista häneen. Vaikuttiko siinä kestävyytenä ne jumalliset juuret? Varmastikin, sillä hänen alkunsa oli täysin jumalallinen. 

Ihmisenä olla synnitön, virheetön... vaikea paikka. Mahdoton meille kenellekään muulle.  Jeesus oli! Silti jotkut olivat sitä mieltä, että hän oli kaikkea muuta kuin täydellinen... Sopimaton oli heidän mielestään, kun ei sopinut heidän ajatuksiinsa ja "viisauteensa".

Vanhassa liitossa (Mooseksen aikaan) erämaavaelluksen aikaan Jumala antoi Moosekselle ohjeita mm. syntiuhrien suorittamisesta. Ne olivat esikuva Jumalan suunnitelmasta, jonka hän myöhemmin toteuttaisi. Molemmissa tarvittiin syntejä sovittamaan jokin virheetön: vanhassa liitossa se oli täydellisen virheetön uhrikaritsa. Siinä ei saanut olla pienintäkään moitteen sijaa. Uudessa liitossa, siinä Jumalan varsinaisessa suunnitelmassa, tarvittiin myös virheetön "uhrikaritsa" sovittamaan ihmisten synnit. Kaikki ihmisten synnit annettiin tämän sijaiskärsijänä, sovittajana, olevan uhrikaritsan kannettavaksi. Se uhrikaritsa, se virheetön sovittajamme, meidän kaikkien - oli Jeesus; Jumalan oma poika, ihmisen sukua myös oleva... 

Jospa me ihmiset käsittäisimme minkä lahjan, minkä armahduksen, olemme saaneet! Menköön se siihen "kaaliimme" eli meidän järkeemme, käsityskykyymme, että meidän ei tarvitse omalla hyvyydellämme yrittää syntejämme maksaa! Se on turhaa vaivannäköä. Ne on jo maksettu, aikaa sitten! Mutta voisimme ottaa sen lahjan vastaan kylläkin... Ottamaton lahja ei kyllä mitään hyödytä, jos pakettia ei ota edes näppeihinsä, eikä sitä avaa...

Se kai ihmistä tökkii ajatuksena, että se mitä lahjana tarjotaan, olisikin joku vaatimus, että pitäisi itse itsensä muuttaa. Emme me siihen kykene. Se annetaan. Rakkaus sulattaa kyllä vaikka minkä jään. Enkä nyt puhu ihmisten välisestä rakkaudesta, vaan siitä, että Jumala - josta mekin olemme alkumme saaneet luotuina, on rakastanut meitä niin paljon, että katsoi meidät pelastamisen arvoisiksi; vaikka usein emme edes itse pidä itseämme minkään arvoisena. 

"Sinä Betlehem, sinä Efrata, sinä olet pienin Juudan sukukuntien joukossa! Mutta sinun keskuudestasi nousee Israelille hallitsija. Hänen juurensa ovat muinaisuudessa, ikiaikojen takana." Miika 5:1 KR92

" 'sillä hänessä me elämme ja liikumme ja olemme, niinkuin myös muutamat teidän runoilijoistanne ovat sanoneet: "Sillä me olemme myös hänen sukuansa'." Apostolien teot 17:28

"Jumala on tehnyt eläviksi teidät, jotka olitte kuolleita rikkomustenne ja syntienne tähden." Efesolaiskirje 2:1 KR92

"Tätä pelastusta ovat profeetat etsineet ja tutkineet. He ovat ennustaneet ja puhuneet teidän osaksenne tulevasta armosta, ja tutkineet, mihin ja millaiseen aikaan heissä vaikuttava Kristuksen Henki viittasi todistaessaan Kristuksen kärsimyksistä ja niitä seuraavasta kirkkaudesta. Heille ilmaistiin, etteivät he palvelleet itseään vaan teitä puhuessaan siitä, minkä teille nyt ovat julistaneet ne, jotka taivaasta lähetetyssä Pyhässä Henngessä ovat tuoneet teille evankeliumin. Tähän pelastukseen haluavat enkelitkin päästä luomaan edes silmäyksen." 1. Pietarin kirje 1:10-13 KR92

Meillä ihmisillä voi olla (-  ja on!) paljonkin ennakkoluuloja ja kyräilyä toistamme kohtaan. Saatetaan katsoa ihmistä, jota emme tunne, että 'mikä tuo luulee olevansa' , 'ei mitään ymmärrä', 'tuohon en halua ainakaan tutustua', 'sillä on ihan väärät mielipiteetkin'. Mutta jos joskus sitten osummekin tilanteisiin, joissa pakostikin tulee hieman tutustumaan toiseen; huomaakin, että voi löytyä ymmärrystä toista kohtaan ja kenties ihan mukava ihminenkin, vaikka ei jakaisikaan kaikkia toisen mielipiteitä. Tämä pätee myös asetelmaan uskovat vs. ne, jotka eivät usko. Jumalakin suostui tekemisiin meidän kanssamme, vaikka ei useinkaan ole voinut jakaa kaikkia meidän ajatuksiamme. Hänkin on tutustumisen arvoinen. Itse saa päättää, haluaako häntä sitten seuraansa enemmänkin vaiko ei.

Siunausta tai mukavaa päivää, ihan kummin vain tuon haluat☀️

---

Tulipa pitkät kirjoittelut... Mutta kun oli paljon rauhallista aikaa tällaiseen puuhaan. Pyykkikine pyörii kuitenkin jo. Ja nyt otan ☕

 

Rohkaisevien sanojen äärellä

Kaipasin tänä aamuna rohkaisevia sanoja. Kirjoitin niitä omaan tarpeeseeni toisen blogini puolelle. Linkki siihen aivan jutun lopussa.*

Entäs sitten tämä? Kun vielä näiden blogieni parissa viipyilin, osui silmiin sellainen vanha teksti. Siinä oli ollut jännä hetki, kun yksi rohkaiseva jae pomppasi silmien eteen kahdestakin paikasta. Siitä toisesta jae tuli paperilappusena esiin kirjan välistä:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2018/04/rohkaiseva-sana-tahan-aamuun.html?m=1

Tuo kivinen lintu, tyttären aikoinaan tekemä🐦

---

*Tämänaamuinen: https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/07/herran-varaan-koko-elama.html?m=1

Mitähän Mooses - Egyptin "prinssi", kaikesta ajatteli...

Hänellä täytyi kaiken tapahtuneen - sen Egyptiin 40 vuoden jälkeen tulleen paluun jälkeen, alkaa mielessä pyöriä monenlaiset muistot. Hän varmaan katseli paikkojakin sillä silmällä, että mitä kaikkea oli muuttunut; mitä uusia mahtavia rakennuksia oli tullut, miten kaupungit kasvaneet. Ja millaiselta näytti se paikka... jossa tapahtui se... hänen Egyptistä lähtönsä aiheuttanut asia: kun hän tappoi sen egyptiläisen. Senkin asian Jumala oli sovittanut omaan suunnitelmaansa. Eihän hän muuten olisi lähtenyt erämaahan neljäksikymmeneksi vuodeksi... Mutta sitäkin oppia hän tarvitsi. Jos hän Egyptin "prinssinä" ollessaan oli ehkä kuvitellut itsensä hebrealaiset orjuuden ikeestä vapauttavaksi (vaikkapa vain tavan palkkalaisiksi) niin Jumala oli ne kuvitelmat turhiksi osoittanut. Hän - Jumala, ei tarvinnut niitä. Hänellä oli itsellä paremmat, toimivat, yllättävät, pelottavat - ja kauaskantoiset suunnitelmat! Nehän ovat toiminnassa itseasiassa nykyäänkin hebrealaisten eli juutalaisten eli israelilaisten elämäsää. Elävät suuri osa heistä omassa maassaan tänäkin aikana, vaikka heitä yritettiin oikein kansana hävittää. Mutta Jumala näki - ja toimi.

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/07/se-naytti-ihan-holmolta-mutta-kaiken.html?m=1

(Tuossa toisen blogini tämänaamuinen. Pari tämän blogin tekstille.)

---

Meidän VAPAUTTAJAMME, "PRINSSIMME"  ON JEESUS! Hänet lähetettiin tänne "erämaahan" meitä varten. Otetaan todesta se asia. HÄN VIE MEIDÄT KOTIMAAHAN, vaikka matkalla on kaikenlaista. Tämä "matka" ei suinkaan ole se päätepiste, eikä kotimaa. SE ON TAIVAS!

"Auta minua epäuskossani!" - Rukousasiaa; ihan pyyntöä arkiseen asiaan ja yksi hauska vastauskin saatuna yhteen pyyntöön:)

Ensin siitä, mitä koin mielekkääksi kirjoittaa vihkoonikin tänä aamuna: "Auta minua epäuskossani!" Niin huusi kerran eräs isä, tuodessaan sairaan poikansa Jeesuksen luokse. "Silloin pojan isä heti huusi: "Minä uskon! Auta minua epäuskossani!" Mark. 9:24 KR-92

Siinä ne oli, usko ja epäusko ihan rinnakkain. Niin ne oli silloin, niin ne ovat nyt; uskomme ja epäilemme, että auttaaako se Jeesus juuri minua, juuri nyt, ja tässä asiassa. Markuksen luvussa 11, Jeesus erään kerran yhtä ihmettä  ihmetteleville (kuivettunut viikunapuu), Jeesus sanoi: "Uskokaa Jumalaan." Mark. 11:22 KR-92  

Ja jatkaa sitten sanomalla, että vuorikin voi siirtyä paikaltaan jos sydämessään ei epäile sen tapahtumista. (Helppo heti nähdä, missä toteutumisten ongelma piilee... )  Ja sitten Jeesus vielä lisää tämän: "Niinpä minä sanon teille: Mitä ikinä te rukouksessa pyydätte, uskokaa, että olette sen jo saaneet, ja  se on teidän." Mark. 11:24 KR-92

Mutta lohdullista siis on,  että Jeesus epäröiviäkin auttaa, kuten sen sairaan pojan tapauksessa...! Se isä toi epäilynsäkin Jeesuksen eteen.

---

Sitten arkinen rukousaihe meiltä. Pesukone tilttasi eilen. Valutti vesiä hieman lattialle, eikä suostunut pyörittämään koneessa ollutta satsia loppuun. Piti ämpärissä ne vaatteet huuhtaista. Kone ei ole ihan kunnossa ollut jo pidemmän aikaa. Sitä yritettiin korjauttaakin ehkä vuosi tai pari sitten yhden vian takia, mutta siihen jäi yhä se vika, mutta konetta pystyi silti käyttämään. Mutta jo jonkin aikaa on huomannut muuten, että ei ihan ok ole, ja uusimistarpeen on jo tiedostanut, että kohta se varmaan on. No nyt se sitten tuli. Vaikka Lieksaankin on nyt tullut Citymarketin aulaan pikapesula, onneksi; niin uusi pyykkikone olisi kyllä saatava. Ja mieluiten niiin, kun nyt kerran toivoa saa, ettei sitä tarvitsisi ostaa niin, että osamaksuja tarvitsisi ruveta makselemaan. Näyttää mahdottomalta, mutta onhan meillä kaikkien mahdollisuuksien Jumala. Kirjoitin vihkoni sivuun tänä aamuna rukouksena: - Auta meitäkin, nyt tässä pesukoneasiassa! Ja sitten toiseen sivuun: - Älä hätäile, minä järjestän sen... Kiitos! 

---

Yksi urheilullinen rukousvastaus

Yksi urheilua katsova (en siis minä:) jalkapallokisoja katsoessaan eilen toivoi maalia nimenomaan yhdelle maalle siinä juuri. Hän mietti mielessään, että usein uskomme kyllä, että vastaus voi tulla joskus, myöhemmin; mutta usein emme usko, että se siinä ihan heti... Mutta hänpä nyt sitten päätti siinä rukoilla sellaisen uskon rukouksen, että se yksi maa saisi sen maalin. Ja niin siinä muuten sitten kävikin. Se maa sai sen maalinsa heti siinä! Tämän tapauksen sain kuullakseni heti tapauksen jälkeen, kun se oli tapahtunut.

Siinäpä miettimistä.  Jeesus muistutti joskus: "Sentähden minä sanon teille: kaikki, mitä te rukoilette ja anotte, uskokaa saaneenne, niin se on teille tuleva." Mark. 11:24 v. -38 käännös

Auta meitä epäuskossamme! Sinä, Jeesus, joka jouduit omista opetuslapsistasikin toteamaan, ettei heillä ole uskoa sinapinsiemenen vertaa... Mutta myöhemmin heidän uskonsa varmaankin jonkin verran kasvoi, koska ihmetekoja tekivät. Ja sinä, Jeesus, annoit vallan tehdä niitä tekoja.

Lohdullinen sana

"Silloin kaikki se, mikä oli katkeraa, kääntyy parhaakseni. Sinä pelastat minut kuoleman kuilusta. Selkäsi taakse sinä heität kaikki minun syntini." Jes. 38:17 KR-92

Jakeen alkuosa tuli mieleen tänä aamuna. Etsin sitten koko jakeen. Jae on osa kuningas Hiskian kirjoittamaa kiitoslaulua: "kun hän oli ollut sairaana ja toipunut taudistansa", kertoo Jesajan jae 38:9, vanhemnan käännöksen mukaan.

Näihin tapahtumiin liittyy myös se ihme, kun Jumala ilmoitti: "... minä annan aurinkokellon varjon siirtyä takaisin kymmenen *astetta, jotka se jo on auringon mukana laskeutunut Aahaan *aurinkokellossa...". Jes.38:8 v. -33 käännös. Ja niin myös tapahtui, kuin Jumala oli ilmoittanut.

*Tuo aurinkokellon varjon siirtyminen 10 askelmaa eli porrasta takaisinpäin, oli Jumalan antama ihme ja merkki Hiskialle siitä, että hän todella tulisi parantumaan, kuten Jumala oli luvannut. Ja niin myös tapahtui, kuin Jumala oli sanonut. 

"Katso, Ahasin yläsalin portaikkoon lankeaa varjo, joka auringon mukana laskeutuu alas portaita. Minä palautan sitä taaksepäin kymmenen askelman matkan." Ja varjo siirtyi portaikossa taaksepäin, kymmenen askelman päähän siitä, mihin se oli ehtinyt laskeutua." Jesaja 38:8 KR-92

Maailmassa on paljon ihmeellisiä asioita, joita ihmisen järki ei voi selittää. Tässä yksi niistä. Ja paljon on tapahtunut aikojen saatossa sellaisia Jumalan ihmeitä - tapahtuu yhäkin, joita ei ole kirjoitettu mihinkään ylös, mutta ne on koettu. Varmaan tänäänkin monessa paikassa sellaisia koetaan, ja kiitetään niistä Jumalaa☀️🌿🐟💦 Parantumisia, ynnä paljon muuta🧎

Tuossa myös toisen blogini tämänaamuinen. Mutta linkistäkin pääsee lukemaan sen: 

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/07/paavali-polvistui-isan-eteen-miksi.html?m=1

Mikä mies tämä oikein on...

"Ihmiset hämmästyivät ja sanoivat: "Mikä tämä mies on? Häntähän tottelevat tuulet ja aallotkin." Matt. 8:27 KR-92

En liene aiemmin ajatellut näitä kohtia lukiessa muita, kuin vain niitä veneessä olevia. Nyt tuli mieleen myös rannalla olevat ihmiset. Vaikka rannoilla ei olisi ollut yhtään ihmistä vartavasten kalastajien touhuja seuraamassa, kyllähän muuten rantamailla oleskelevat sen taatusti huomaavat, kun yhtäkkiä kova myrskytuuli tyyntyy ja järven aallotkin, äsken niin pelottavat, yhtäkkiä muuttuvat tyveneksi. Liekö tullut ihan rasvatyyni. Kaikki seisoi ja hiljeni. Ihmisetkin ihmetyksestä ensin, kunnes joku aukaisi suunsa ja alkoi ääneen ihmetellä.

Mikä mies tosiaan? Raamattu antaa siihen vastauksia. Seurataan vähän jälkiä; samasta luvusta voidaan aloittaa: "Jeesus vastasi hänelle: "Ketuilla on luolansa ja taivaan linnuilla pesänsä, mutta Ihmisen Pojalla ei ole mihin päänsä kallistaisi." Matt. 8:20 KR-92 

Kulkija siis, vailla pysyvvää olinpaikkaa.

Mutta mitä muuta sanotaan:

 "Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa," Fil. 2:6-7 KR-92

"Tehän tunnette Herramme Jeesuksen Kristuksen armon: hän oli rikas mutta tuli köyhäksi teidän vuoksenne, jotta te rikastuisitte hänen köyhydestään." 2. Kor. 8:9 KR-92

"Hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti. Sen tähden Jumala on korottanut hänet yli kaiken ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman." Fil. 2:8-9  KR-92

Aina joskus sanotaan jostakin ihmisestä, että "on saanu nimeä". Suurin nimensaaja on kuitenkin Jeesus, se köyhäksi tullut, meidän puolestamme: "Jeesuksen nimeä kunnioittaen on kaikkien polvistuttava, kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, jokaisen kielen on  tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi: "Jeesus Kristus on Herra." Fil. 2:10-11 KR-92

Sellainen Herra! Sellainen mies; joka loasta nostaa köyhän, ja katsoo alhaiseen: "Hän, joka tomusta nostaa alhaisen, korottaa loasta köyhän." v. -33. Ps. 113:7  Ja: "...köyhää minä katson, köyhää, hengeltään särkynyttä, sanani alla arkaa." Jes. 66:2 KR-92

---

Kuva peräisin tästä:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2020/07/aamun-piirustelu.html?m=1

"Iisain kanto" ja "Herran henki"

Eilen olin kirjoitellut aamulla vihkooni tätä - ja raapustanut jonkunmoisen kannon kuvan vihon sivuun. Tähän aamuun taas uusin ajatuksin heräsin, luin, ja kirjoittelin. Kirjoitellessani huomasin, että siinähän on samaa kuin eilisessä... Eilinen on nyt tässä. Tämänaamuiset kirjoittelut toisen bloginin puolella.

"Iisain kannosta nousee verso

vesa puhkeaa sen juuresta ja 

kantaa hedelmää.

Hänen ylleen laskeutuu 

Herran henki, 

viisauden ja ymmärryksen henki, 

taidon ja voiman henki,

totuuden tuntemisen ja

Herran pelon henki:

hänen ilonsa on totella Herraa.

Hän ei tuomitse silmämitalla

eikä jaa oikeutta korvakuulolta

vaan antaa heikoille 

oikean tuomion

ja ajaa vakaasti 

maan köyhien asiaa.

Hän lyö väkivaltaista 

sanansa sauvalla 

ja surmaa huultensa henkäyksellä

väärintekijän.

Vanhurskaus on hänellä 

varustuksena ja uskollisuus

vyönä hänen uumillaan.

Silloin susi kulkee karitsan kanssa

ja pantteri laskeutuu levolle

vohlan viereen,

vasikka ja leijonanpentu 

syövät yhdessä ja

pikkupoika on niiden paimenena.

Lehmä ja emokarhu 

käyvät yhdessä laitumella,

yhdessä laskeutuvat levolle

niiden vasikat ja pennut,

ja leijona syö heinää kuin härkä.

Ja imeväinen leikkii

kyyn kolon äärellä,

vastikään vieroitettu lapsi

kurkottaa kättään kohti 

myrkkykäärmeen luolaa.

Kukaan ei tee pahaa, 

ei tuota turmiota

minun pyhällä vuorellani,

sillä maa on täynnä

Herran tuntemusta 

niinkuin meri on 

vettä tulvillaan.

Sinä päivänä Iisain juurivesa

kohoaa merkkkiviirinä kansoille.

Hänen luokseen pyrkivät 

kaikki kansat, 

hänen asuinsijaansa

ympäröi kunnian hohde.

Sinä päivänä Herra jälleen

kohottaa kätensä... "

Jesajan luvut 1-10 KR-92

Ja olin kirjoittanut, että 

lue jakeet 11-16 Raamatusta;

"ovat ihanaa jatkoa jo kirjoitettuun".

Jakeissa 1-16 on koko luku.

 

Jeesus on "Iisain kanto" ja "juurivesa", myös meidän syntimme sovittaja, kun otti itse maksaakseen  vääryyksiemme velat ristillä:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/06/jeesus-lunastajani.html?m=1

"Aamun koitto"...

"Sinä johdat hänen kansansa tuntemaan pelastuksen, syntien anteeksiantamisen. Näin meidän Jumalamme hyvyydessään armahtaa meitä. Korkeudesta saapuu luoksemme aamun koitto. Se loistaa pimeydessä ja kuoleman varjossa eläville, se ohjaa jalkamme rauhan tielle." Luuk. 1:77-79 KR-92 Sakariaan kiitosvirrestä

"Ajatelkaa, veljet, mitä te olitte, kun teidät kutsuttiin: teissä ei ollut monta ihmisten mielestä viisasta, ei monta vaikutusvaltaista, ei monta jalosukuista. Mikä maailmassa on hulluutta, sen Jumala valitsi saattaakseen viisaat häpeään. Mikä maailmassa on heikkoa, sen Jumala valitsi saattaakseen häpeään sen, mikä on voimakasta. Mikä maailmassa on vähäpätöistä ja halveksittua, mikä ei ole yhtään mitään, sen Jumala valitsi tehdäkseen tyhjäksi sen, mikä on jotakin. Näin ei yksikään ihminen voi ylpeillä Jumalan edessä. Jumalan vaikutusta on se, mitä te Kristuksessa Jeesuksessa olette. Hänet Jumala on antanut meille viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi. Näin toteutuu kirjoitus: "Joka ylpeilee, ylpeilköön Herrasta." 1. Kor. 1:26-31 KR-92

Vierailunsa kohteeeksi Jeesus valitsi Sakkeuksen, ja hänen kotinsa. Halveksittava valinta monen mielestä. "Mutta tultuaan sille kohtaa Jeesus katsoi ylös ja sanoi: "Sakkeus,  tule kiireesti alas. Tänään minun on määrä olla vieraana sinun kodissasi." Luuk. 19:5 KR-92

Tai Johannes - Kastaja; mies autiomaasta, vieläpä omituisesti pukeutunut ja omituisesti syövä... Mutta; juuri hänestä sanottiin: " Ja sinua, lapsi, kutsutaan Korkeimman profeetaksi. Sinä käyt Herran edellä ja raivaat hänelle tien. Sinä johdat hänen kansansa tuntemaan pelastuksen, syntien anteeksiantamisen." Luuk. 1:76-77 KR-92

Johannes oli valmistamassa tietä Jeesukselle. Valmistamassa kansaa ottamaan vastaan kuninkaansa sanan...

Profeettojen elämästä. Heissä sitä oli tosi monenlaista ihmistä. Ja yksi piirroshahmotelma aiheeseen.

(Tämän olin joskus kirjoittanut ja jättänyt sitten luonnoksiin ilmeisesti sen takia, kun yhden nimeä en ollut siinä heti muistanut, että kuka olikaan kyseessä. No nytpä vähän jatkan. Ja vähän piirustinkin kirjoitusvihkoseni sivuun, kun aamulla osui luettavaksi Hesekielistä jakeita. Ja Hesekiel oli juuri se mies, jonka nimi oli juttua alunalkaen värkätessä ollut hukassa:)

Profeettoja oli monia, ja monenlaisia. Heidän tehtävänsä ja toimintansa oli varmastikin Jumala ikäänkuin räätälöinyt itsekullekin. He joutuivat erikoisiin hommiin, sellaisiin, jotka eivät usein olleet lainkaan kivoja hetkiä - päinvastoin pelottavia. Tai muiden silmin nähtynä omituisia. Jumalan  on täytynyt valita niihin tehtäviin ihmisiä, jotka hän tiesi kykeneviksi niihin. Mutta silti, koville toisinaan otti profeetalle julistaa sanomaa jonka tiesi ns. särkevän kuulijoiden korvia - ja sydäntä.

Yksi tunnetuimmista profeetoista oli varmaan Joona. Hänen nimensä tuntee varmaan lähes jokainen. Hänhän se joutui kalan suuhun ja vatsaan, mutta selvisi siitä. Tosin Jumala ei ollut häntä merimatkalle käskenyt mennä, vaan Niiniveen. Niiniveen hän meni kiltisti vasta sen "kalareissunsa" jälkeen. Niiniven väki otti vastaan sen sanan, jonka Joona toi, ja pelastuivat tuholta. Joonan mieli myrtyi Jumalan armollisuudesta. Hän koki tehneensä turhaa työtä. Hän olisi kai halunnut nähdä näytöksen Niiniven tuhosta.

Joku sai Jumalalta ohjeen ottaa huonomaineinen nainen vaimokseen. Aika erikoinen vaimovalinta profeetalle! Mutta mistäpä me tiedämme, vaikka Hoosea - se oli sen profeetan nimi, olisi ollut ihastunut tähän naiseen jo aiemmin, tai jopa nainen ollut kiinnostunut Hooseasta. Mutta oli miten oli, nainen ei tosiaan ollut mikään yhden miehen nainen... Hänet Hoosea kuitenkin vaimokseen otti tai sai, olkoon nyt kuinka päin tahansa. Lapsiakin tuli. Lapsille profeetan piti antaa nimiä, jotka kuvastivat sitä, mitä pian oli tapahtuva. Jossain vaiheessa vaimo ehkä meni taas vieraisiin. Mutta mies haki vaimonsa takaisin ja "suostutteli häntä", että vaimo hänen olisi. Kukaties profeetta joutui kyläläistensä pilkan ja naurun aiheeksi, kun hänellä oli sellainen vaimo, joka vieraiden perään vilkuili. Nyt tätä kirjoittaessa uskonkin, että Hoosea varmasti oikeasti rakasti tuota vaimoaan, koska profeettojen elämällä Jumala jotain ihmisille tahtoo osoittaa. Tällä sitä myös, että rakastaa sitäkin, joka ei samalla tavoin kykene rakastamaan takaisin ja olemaan uskollinenkaan. Tämä profeetta oli Hoosea.

Sitten oli joku profeetta, eli nyt se Hesekiel, joka joutui tekemään erikoisia asioita. Sanottaisiinkohan niitä nykyään performansseiksi kenties. Kerran hän joutui makoilemaan kuukausia: ensin toisella kyljellä, sitten toisella. Ja joutui rakentelemaan pienoismalleja esitystensä tueksi. Hän joutui rakentamaan pienoismallin Jerusalemin piirityksestä:  tiileen piirtämään kaupungin, ja sen ympärille rakentamaan piiritysvallit, valtausluiskan, ja sotaleirejä ja muurinmurtajia siihen ympärille. Mutta vaikeinta oli, kun hän itse joutui makoilemaan kauan siinä vieressä, niinkuin oli ohjeen Jumalalta saanut. Se oleminen siinä ja hänen surkea ruokansakin, kuvasi kaikki sitä, millaiset olosuhteet olivat tulossa. Hesekiel näki myös jotain aivan vastakkaista joskus, profeetan työnsä alkajaisiksi.  Se oli näkymää taivaasta. Ehkä sekin osaltaan rohkaisi ja auttoi jaksamaan vaikeassa profeetan työssään, johon hänet Jumala kutsui. Hän oli kutsun saadessaan jo itse aiemmin vietyjen pakkosiirtolaisten joukossa "Kebarjoen varrella". Mutta siitä hänen taivaallisista näkemästään olen jo aiemminkin halunnut jotain kuvaa nähdäkseni. Tämä aamuna jotain yritin vihkoni sivun alalaitaan hahmotella siitä, mitä siinä näyssä oli. Ne näyn asiat löytyy halukkaille luettavaksi Hesekielin luvusta 1.

Sitten oli myös Daniel, joka oli vankina viety Nebukadnessarin hoviin Babyloniaan. Siellä hänestä ja kahdesta osatoveristaan tuli kuninkaan hovin väkeä. Daniel kykeni selittämään kuninkaan unen. Daniel joutui  kuningas Dareioksen aikana leijonien luolaan, koska ei ollut suostunut rukoilemaan - juonittelijoiden ovelasta ehdotuksesta tehtyä - ja kuninkaan sitten vahvistaman määräyksen mukaisesti, vain kuningasta kuukauden ajan... Mutta leijonat eivät olleet kiinnostuneita syömään Danielia, koska Jumala oli niin päättänyt! Kuningaskin iloitsi löytäessään hänet elossa. Daniel oli siis entinen vanki, pakkosiirtolainen; mutta sitten myöhemmin hoviväkeä kuninkaan palveluksessa. Mutta Danielille Jumala ilmoitti myös muutoin tulevia tapahtumia, jotka on kirjoitettu hänen nimellään olevaan kirjaan.

---

Tämmöistä täältä tänään. Meni siinä pienen piirustuksen kanssa jokunen hetki, vaikka alkuun piti vain niinkuin luonnostella lyijykynällä.

Kun joku pato murtui, alkoi vyöry... - Ja laulun purokin hieman lirisee...

Ajattele sellaista hetkeä, tilannetta, kun joku pienen purosen saama kulkureitti murtaa kohta koko padon... Silloin alkaa suuret vedet virrata. Kukaan ei mahda niille mitään...

Apostolien tekojen luvussa 4 on tapahtuma, jossa myös näkyy se, kuinka Jumalan virta on vyörymässä esiin, pato on murtunut jo, eivätkä sitä estää yrittävät hallitusmiehet enää mahda sille mitään:

"Mitä me teemme näille miehille? Heidän toimestaan on selvästikin tapahtunut ihme. Jerusalemilaiset sen jo tietävät, emmekä me voi sitä kiistää. Mutta ettei tapaus tulisi kansan parissa vielä laajemmalti tunnetuksi, meidän on paras jyrkästi kieltää heitä puhumasta sen miehen nimessä kenellekään." Apt. 4:17 KR-92

Siinähän on aivan sisäpiiritietoa hallitusmiesten puheista! Kuulusteltavat on pistetty pihalle siksi hetkeksi, kun mietittiin sopivaa tapaa toimia. Myöhäistä yrittää estää... Pato oli jo murtunut. Olisivat olleet järkyttyneitä, jos olisivat tienneet miten laajalle tulee tuokin sanominen julkiseksi - saati muut. Täällä Suomessakin vuosituhansia myöhemmin sitä julkistetaan edelleen. Kukahan se oli, joka sen tiedon päästi julki tuolta? Mutta ihmetekoa julistivat apostolit. Sen he heti suoraan ilmoittivatkin tekevänsä, vaikka heitä juuri kiellettiin parantumistapauksesta kertomasta.

---

Ja tämän aamun mieleen tullut laulu oli sitten:  "Jumalan virta nyt kuohuu..." Ja silloin: "... korpikin kukkii, kauniina kuin morsian.." On se jännä, kun lauluhana, tai puro, aukeaa; silloin alkaa virta vyöryä... Kun eilen, niin sitten tänäänkin:) Tosin mielessä vain soivat, ei vielä ääneen:) Siinä laulussa muuten sanotaan jotenkin näinkin: "virrat, virrat ne armon, autuutta lohtua tuo..." Juuri eilenhän kirjoitin, että vaikkapa lapsena jo opitut laulut ja virret voisivat tuoda lohtua ja iloa myöhemmin elämässä. Sitä en suinkaan muista, missä vaiheessa tuokin laulu on tullut tutuksi ja sävel opittua. Voi se olla lapsenakin opittu, kun äidin mukanahan me Pomarkun helluntaiseurakunnan rukoushuoneella usein kuljimme, ja siellähän niitä monia lauluja kuuli ja oppi. Se oli 70-luvun alussa se,  kun äiti uskoon tuli. 

---

Olin näköjään tuosta laulusta joskus saanut idean peräti kuvantekoon. Tuossa juttuun linkki, ja siellä on linkki, jos haluaa kuunnella laulun.

  https://vaaranlaella.blogspot.com/2022/01/musiikista-alkunsa-saanut-kuva.html?m=0

Siinä oli Jeesus. Siinä oli Isä! Siinä oli kaikki, silmien edessä nähtävänä juuri...

Jeesuksen kaverit eivät tajunneet, mitä heidän silmiensä edessä todella oli...!

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/06/siina-oli-jeesus-siina-oli-isa-siina.html?m=1

Tämänaamuista ensin vihkoon kirjoittelin, sitten naputtelin toisen blogini puolelle. Jos ei Jeesuksen kaverit tajunneet, mitä heidän silmiensä edessä justiinsa oikeasti oli, niin ei tietysti ole kumma, jos me ollaan vielä  "tajuttomampia" usein🫣☺️ Mutta sellaisten seuraan Jeesus hakeutui, kuin mitä mekin ollaan🌿🕊️❤️

Joensuussa tänään

Oli sairaalanmäellä asiointia meillä kummallakin isännän kanssa. Sen jälkeen käytiin syömässä ja sitten tavan kirppiskierros. Fidalta ostin mustat, sopivan matalat,  nahkaiset remmmikengät käytettäväksi hameen kanssa. Hintaa oli hurjat 4,60 e😄 Samalla käytin suutarilla näytillä yhdet hajonneet kengät, mutta ei niitä suutari ottanut nyt korjatakseen. Näistä kengistä juttu ja kuvat; löytyy vaateblogini jutusta:

 https://vaatekomerolla.blogspot.com/2026/06/kenkajuttu.html?m=1

Sitten ostin muutaman kirjan, niitä löysin sekä Fidasta että Kontista. Allaolevan kuvan pienet kirjat on Kontista. Pienimmät on pari Raamattua, hinnat kaksi ja kolme euroa. Mustakantinen niistä on kaksikielinen: tekstit vierekkäin samalla sivulla suomeksi ja englanniksi. En tarvitse kyllä lisää Raamattuja, niitä on meillä ihan tarpeeksi. Mutta minulla on unelma, että jos voisi joskus jossain pitää pientä kirjapöytää esillä, ja siitä saisi ihmiset ottaa mitä haluavat.  Ei maksua niistä, muuten vaan tarjolla halukkaille.

Mutta sitten oli noista ostoksista vielä tuossa kuvassa nuo kaksi isoa, ja aika paksua kierrekansissa olevaa juttua. Ne opukset oli 2 euron hintalapuin varustettu kumpikin. Ne löytyi Fidalta. Niistä olen innoissani, siinä on minulle tekemistä, (vaikkapa sudokujen vastapainoksi), sillä nuo opukset ovat mulle nyt jotain samaa kuin jollekin lapselle annettu tehtäväkirja😃 Niissä on Raamatun asioita käyty läpi niin Uudesta kuin Vanhastakin testamentista. Ja noissa on sitten tehtäviä eri aiheista läpi Raamatun, ihan silleen tehtäväkirjatyyliin. En tiedä miltä vuodelta nuo on, mutta oli miltä oli, niin Raamatun sanahan ei vanhene. Se on aina  sama.

Sittenhän oli vielä tuo puolitoista euroa maksanut piispa Huovisen hartauskirja, jonka sisältö näytti minusta hyvältä. Kauniit kuvat ja lohdulliset tekstit☀️🌿

Tällaista täältä tänään. Kuulokeskuksessa itse kävin vähän korvakappalemekaanikolla hiotuttamassa vasemman korvan "pötikkää", joka on hiertänyt ja painanut. Käytin sen takia siinä korvassa välillä vanhaa kuulolaitettani. Mutta nyt tuntuu hyvältä hiottu korvakappale, ei vaivaa ollenkaan nyt.

Elokuvallista... Ja muuta, jotain suurempaa.

Katselimme muutama päivä sitten meillä olevan elokuvan Egyptiin joutuneesta Joosefista. Elokuva: Raamattu/Joosef. Alkuperäisnimi: The Bible/Joseph. Vuodelta 1995, kesto 3 h 8 min. Kyseinen elokuva on kyllä yksi parhaista, mitä Raamatun henkilöistä on tehty! Siinä on hyvät näyttelijät; (mm. Ben Kingsley) ja käsikirjoittajat ovat osanneet käsikirjoittaa roolit ja tapahtumat kiinnostavalla tavalla. Ei ole vähääkään tylsä tämä elokuva; koskettava se on!

Tästä näkee halutessaan elokuvan kansikuvan, ja selitykset jotka ovat englanniksi. Itse annoin tämän näpeissäni olevan vekottimen hoitaa käännöshomman suomeksi.

https://en.wikipedia.org/wiki/Joseph_(1995_film)

Joosefista tuli osa Jumalan suunnitelmaa. Hän näki unet, jotka osoittautuivat myöhemmin todeksi ja näyttivät etukäteen, mikä tuli olemaan Joosefin asema tulevaisuudessa. Vaikka sitä ei silloin kotiväkensä keskuudessa kukaan pitänyt muuna kuin haihatteluna. Mutta niin vain kävi, että hänen isänsä Jaakobin perhekunta, myös ne häntä vihanneet veljet, pelastuivat nälkäkuolemalta; samoin kuin koko Egyptin kansa - Joosefin uuden aseman ansiosta Egyptin hallinnossa. Sen oli Jumala suunnitellut ja toteuttanut, vaikka kukaan ei olisi ikipäivänä mitenkään voinut kuvitella ja uskoa sellaista tapahtuvan!

Raamattu kertoo siitä näin: "Kun Joosef oli seitsentoistavuotias... Kerran Joosef näki unen... "Kuulkaapa millaista unta minä näin! Me olimme pellolla lyhteitä sitomassa, ja yhtäkkiä minun lyhteeni nousi pystyyn ja teidän lyhteenne kokoontuivat ympärille ja kumartuivat maahan minun lyhteeni eteen." Veljet sanoivat hänelle: "Sinustako tulisi meidän kuninkaamme, sinäkö muka hallitsisit meitä?"

Ja näiden unien ja puheiden takia he vihasivat häntä vielä enemmän. Jooset näki vielä toisenkin unen ja kertoi senkin veljilleen: "Taas minä näin unta, ja siinä aurinko, kuu ja yksitoista tähteä kumartuivat minun eteeni." Kun hän oli kertonut tämän isälleen ja veljilleen, isä nuhteli häntä: "Mitä tuollaiset unet ovat olevinaan? Pitäisikö minun ja äitisi ja veljiesi muka tulla kumartamaan sinua?" 1. Moos. 37:2,5,6-10 (v. -33)

Mutta niin ne Joosefin unet kuitenkin näyttivät, mitä tuleman piti: Hänestä tuli heidän herransa Egytissä; faaraosta seuraava. Ja sinne veljet itse olivat hänet myyneet - orjaksi! Mutta Jumalalla oli se suunnitelma...!

---

Tässä on linkki hakusanalla "Joosef" löytyneisiin juttuihin tästä blogista. Kaikissa tosin ei ole se Egyptissä ollut Joosef, olihan heitä muitakin: Joosef Arimatialainen ja Joosef Marian mies. Mutta Egyptin Joosefilla se alkaa:

https://vaaranlaella.blogspot.com/search?q=Joosef

---

Sitä elokuvaa kun oli katseltu, niin muistui mieleen osia paristakin jakeesta, niin piti etsiä että mistä ne löytyy. Jumalan suunnitelmat niissäkin kyseessä, jo aikojen alussa Jeesukseenkin myös viittasivat:

"Minä näen hänet, en kuitenkaan nyt, minä katselen häntä, en kuitenkaan läheltä. Tähti nousee Jaakobista, ja valtikka kohoaa Israelista..."4. Moos. 24:17 (v. -33) 

Bileam joutui siunaamaan Israelin, vaikka oli palkattu kiroamaan heidät...

"Ei siirry valtikka pois Juudalta eikä hallitsijan sauva hänen polviensa välistä, kunnes hän tulee, jonka se on ja jota kansat tottelevat." 1. Moos. 49:10 (v. -33)

Jaakob siinä siunaa poikansa Juudan... Josta sitten tuli Jeesuksenkin esi-isä. Jeesukseenhan nämä yllä olevat juuri viittaavat. 

Jo Eedenin käärmetapauksen jälkeenhän ennustettiin hänestä, joka polkee rikki käärmeen pään... 1. Moos. 3:15

Siinä niitä Jumalan suunnitelmia. Eivätkä ne jää pelkiksi suunnitelmiksi, kuten meillä ihmisillä monet asiat saattavat jäädä.

Kun isän nimi on Toivo. Minun isäni nimipäivä on tänään.

Toivon päivä. Nimipäivä. Liputuspäivä. 

Isä vitsaili, että hänen nimipäiväänsä liputetaan:)

Mutta on suurempikin toivo, kuin mitä isäni oli. 

"Hänen nimeensä kansat panevat toivonsa." 

Matt. 12:21 KR-92

Se nimi on Jeesus. Suurimman, vahvimman, 

vanhimman ja ensimmäisen Isämme Poika.

"Jesaja taas sanoo: - Iisain juuresta nousee

 verso, joka kohoaa kansojen hallitsijaksi.

 Häneen kansat panevat toivonsa.

Toivon Jumala täyttäköön ilolla ja rauhalla

 teidät, jotka uskotte, niin että teillä Pyhän

 Hengen voimasta olisi runsas toivo." 

Room. 15:12-13 KR-92

---

Tässä alla minä ja siskoni isän kanssa 70-luvun puolivälissä. Äiti otti kuvan; sillä laatikkokamerallaan, jota ei suinkaan pidetty kasvojen kohdalla kuvatessa, vaan vatsan korkeudella ja ylhäältäpäin katsottiin kameran etsimeen, että kuvattavat ovat kohdillaan😀

Tuossa linkissä puolestaan juttu, kun isä minulle housut ompeli 60-luvun lopulla:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2018/06/isa-ompeli-housut-50-vuotta-sitten.html

Jumalan Sana. Varma ja vastaanottamisen arvoinen

Pietari kirjoittaa 2. kirjeensä luvussa 3 siitä, että kuinka varmaa se on, että Herra tulee; vaikka: "He sanovat pilkaten: "Onko hän muka tullut, niin kuin lupasi? Isämme ovat nukkuneet pois, ja kaikki on entisellään, niin kuin on ollut maailman luomisesta asti." 2. Piet. 3:4 KR-92

Ihmiset voivat pilkaten puhua kyllä, mutta totuus, ja Jumalan säätämät asiat ei sillä muutu. Joku voi kysyä, että miksi muka Pietari esimerkiksi oli siitä kaikesta niin varma; miksi hän muka tiesi enemmän kuin vaikka nykyajan ihmiset? No hänhän oli Jumalan suurten tekojen todistaja, silminäkijä, apostoli. Hän oli ollut alkujaan kalastaja, joka kutsuttiin juuri siihen Jeesuksen vierelle yhdentoista muun kanssa. Ja niin he tulivat Jumalan opettamiksi, kun kuuntelivat ja katselivat ja mieleensä painoivat Jeesuksen tekoja, sanoja ja opetuksia.

Sitten on Paavalikin todistajana; mm. Hänethän yllätettiin ihan täysin sillä Jumalan kutsulla, sillä itse hän oli valinnut aivan toisen tien: vainota Jumalan seurakuntaaa; uskovia... Mutta Jumala teki - hänestäpä juuri, oman apostolinsa! Hänen leirinsä vaihtui ns. lennosta! Hän - Paavali, kirjoittaa sitten näin:

"Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin." 1. Timoteuskirje 1:15 (v. 38 käännös)

"Sillä minä olen apostoleista halvin enkä ole sen arvoinen, että minua apostoliksi kutsutaan, koska olen vainonnut Jumalan seurakuntaa." 1.  Korinttolaiskirje 15:9 (v. 38 käännös)

"Mutta minut armahdettiin, jotta Kristus juuri minussa osoittaisi, kuinka suuri hänen kärsivällisyytensä on. Näin olisin myös vastedes esimerkkinä niille, jotka uskovat häneen ja saavat ikuisen elämän." 1. Timoteuskirje 1:16 KR-92

Ja kun Paavali sitten sai osakseen kärsimystä uskonsa tähden, hän sanoo kirjeessään:  "Sen kuuluttajaksi, apostoliksi ja opettajaksi minut on asetettu.  Siksi minä saan kärsiä tätä kaikkea. En silti häpeä, sillä tiedän, keneen uskon, ja olen varma siitä, että hän kykenee varjelemaan sen, mikä minun haltuuni on uskottu, aina tulemisensa päivään asti." 2. Tim. 1:11-12 KR-92

---

Jeesuksesta muuten sanoi myös hänen seurassaan kulkenut apostoli Johannes:

"Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme..." Joh. 1:14  KR-92

"... Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa.

Hän oli täynnä armoa ja totuutta."  Joh. 1:14 

(Ihan kirjaimellisestikin: kirkkautta; kun hän, Johannes, ja kaksi muuta,  ns. kirkastusvuorella saivat nähdä Jeesuksen hahmon muuttuvan hetkiseksi ja kuulla äänen, joka tunnusti Jeesuksen pojakseen... Tapauksesta kertoo mm. Matteus, luvussa 17.)

Ja siitä samasta todistajien, silminäkijöiden joukosta apostoli Johannes oli myös. Kalamies muuten hänkin; ja joka sitten kirjoittaa myöhemmin,  1. kirjeensä luvussa 4 siitä, miten tunnistaa Jumalan Hengen ja Antikristuksen hengen. Jumalan Henki on kuitenkin suurempi kuin Antikristuksen henki. Antikristus on suuri eksyttäjä. 

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/05/mista-tunnistaa-jumalan-hengen.html

"Oli kylmä" yö...

"Oli kylmä, ja siksi palvelijat ja vartijat olivat sytyttäneet hiilivalkean ja lämmittelivät sen ääressä. Myös Pietari seisoi heidän joukossaan lämmittelemässä." Joh. 18:18 KR-92

Tuo kylmä yö osui silmiini eilisaamuna kun olin etsimässä seuraavalla sivulla olevaa kohtaa. En liene aiemmin tainnut niin kiinnittää huomiota siihen yön kylmyyteen.

Nyt oltiin siinä ulkona kylmässä, yöllä, tulen ääressä lämmitellen. Muutama tunti aiemmin oltiin valmisteltu pääsiäisateriaa, ja sitten kokoonnuttu yhteen nauttimaan sitä. Oli jo monenlaisia outoja asioita ehtinyt tapahtua ennen tätä hetkeä, ja nyt oltiin tässä, eikä tiedetty mitä tuleman piti.

"Minne tahdot meidän valmistavan sen?" - oltiin kysytty Jeesukselta. Hän neuvoi, ja oltiin kohdattu se *vesiruukkua kantava mies...! Häntä seuraten oltiin saatu löytää paikka juhlalle. Siellä Jeesus oli sitten pessyt heidän jalkansa; mikä oli täysin tavatonta. Heidänhän olisi paremminkin tullut pestä Mestarinsa jalat! Mutta Jeesus vaati saada tehdä sen. Sitten outoa oli ollut Juudaksen häipyminen jonnekin, ja Jeesuksen puheet kavaltajasta, ym. Ja sitten oli ollut se miekkatapauskin.

Kiitosvirren jälkeen oltiin sitten lähdetty Getsemaneen. Siellä Jeesus oli ollut kovin ahdistunut. Ja kohta oli tullut se "Juudas"kin sinne - johdattaen oikein sotilasjoukkoa perässään. Aivan uskomatonta! Ja he - ne sotilaat, veivät Jeesuksen pois.

Mietittävää riitti... Mihin joutui se Pietarin miekka, jolla korva yhdeltä pois sivallettiin...? Mutta siinä tilanteessakin vielä Jeesus paransi sen tyypin. Sai mies korvansa takaisin! Varmasti Pietarin mielessä kiehui ja kuohui. He kaikki olivat karanneet siitä, kuka minnekin. Joku heistä oli jättänyt vaatteensakin, ja paennut ilman niitä... 

Mutta nyt oltiin tässä, näillä kylmän yön tulilla. Eikä tiedetty, mitä oikein tulossa olisi... Toivottavasti sentään päästäisivät pian Jeesuksen pois kuulusteluista. Pietari kenties pohti; että onneksi Johannes oli  tuttu ylipapin kanssa, niin ihan sillä, Johanneksen siivellä - noin sanotusti, minäkin pääsin tänne odottamaan mitä tapahtuu.

"Simon Pietari ja eräs toinen opetuslapsi menivät Jeesuksen perässä. Tuo toinen oli ylipapin tuttu ja pääsi siksi Jeesuksen mukana ylipapin palatsin pihaan. Pietari jäi seisomaan portin ulkopuolelle, mutta opetuslapsi, joka tunsi ylipapin, meni puhumaan porttia vartioivalle palvelustytölle ja toi Pietarin sisälle pihaan." Joh. 18:15-16 KR-92

Pietarilla on varmaan epämukava olo muutenkin kuin vain kylmän takia: tyttö oli kysynyt, oliko hänkin niitä Jeesuksen opetuslapsia...? Tietenkään hän ei myöntänyt, mutta nyt oli inhottava olo senkin takia...

---

* Vesiruukkua kantava mies... Tuli mieleen, että Jeesus on itsekin kuin vesiruukkua kantava mies: muita palvelee, elävää vettä tarjoilee, ja häntä olisi tarkoitus seurata, jotta juhlapaikkakin löytyy. 

Kun sama peitto silmillä...

Tuosa on toisen blogini tämänaamuinen. Siinä on ensin niistä Jeesuksen puheista, jonka tähden monet lakkasivat kulkemasta hänen kanssaan... He tosiaan suuttuivat niistä puheista. 

 https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/05/kuka-opetti-paavalille-niita-uuden.html

Mutta uusia tuli, kun ymmärrys lisääntyi. Jopa niilläkin, jotka suuresti vihasivat uskovia...

Saulus Tarsolainen, uutena miehenä apostoli Paavali kirjoitti joskus kansastaan: "... sillä vielä sama peite, vanhan liiton kirjoituksia luettaessa, pysyy pois ottamatta, sillä vasta Kristuksessa se katoaa. Vielä tänäkin päivänä, kun Moosesta luetaan, on peite heidän sydämensä päällä; mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran tykö, otetaan peite pois." 2. Kor. 3:14-16 (v. -38 käännös)

Turhan tähdenkö hän olisi siihen suostunut?!

Tämä kuin jatkona eiliseen. Sen näkee isompana halutessaan tuosta linkistä toisen blogini puolelle:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2026/05/turhan-tahdenko-se-kaikki-olisi-ollut.html

Tämän aamun tekstit olivat minusta sykähdyttäviä; ilahduttavia, armollisia!

Kahvinikin ehti keittimeen lähes jäähtyä, kun vasta "kynän sauhuamisen" jälkeen vein kahvikuppini keittimeen ääreen ottaakseni siitä... ☕☺️

Armollista päivää, ja Jumalan "kukkasia" iloksesi:)

Äitienpäiväkirjoitus: "Minä tiedän" - sanoo Isä...

En tiedä, miksi se minuun nyt niin kovasti vaikuttikin, että tosi kovasti oli mielessä se; kun eilen luin uutisen, että oli Juuassa kuollut juuri eilen 12 v. poika, joka oli ajanut mopolla joltain metsätieltä toiselle tielle ja auton alle jäänyt. En tiedä, oliko tällä äitienpäivälläkin nyt lisävaikutusta siihen; ja silläkin kun muistin 80-/90-lukujen vaihteesta naapurintytön joka äitienpäivänä äkisti sairastui ja sitten kuoli. Nyt jokatapauksessa tänäkin aamuna kyseisen pojan asia, ja perheensä, on ollut hyvin paljon mielessäni. En vain päässyt irti siitä. Asia on niin surullinen. Niinkuin oli sekin taannoin lukemani, kun kaksi tyttöä skuutilla olivat ajaneet, ja auton kanssa kolaroivat. Toinen tytöistä kuoli. (Tähän minun onkin syytä todeta, että minun olisi viisainta lopettaa uutisten lukeminen tyystin!) Puhuin sitten Isä-Jumalallekin tuon pojan ja perheensä asiaa, ja samalla yleensäkin muidenkin jotka ovat joutuneet lapsensa menettämään tavalla tai toisella. Ja mitä moninaisimmin tavoin sellaista voi tapahtua, ja monessa ikävaiheessa. Kun näitä suruja Taivaan Isälle puhuin mielessäni, on kuin hän olisi sanonut: - Minä tiedän... Ja niin hän kyllä tietääkin. Ihan omakohtaisesti, kun joutui menettämään oman Poikansa Jeesuksen, esikoisensa, ristille naulattuna. Taivas pimeni sinä päivänä... Mutta asia ei jäänyt siihen; tuli ylösnousemus - haudasta nousu! Ja niinpä emme mekään jää hautaan, vaan nousemme ylös kun käsky kuuluu. Koti odottaa, juuri sen takia, että Jeesus kuoli kaikkien syntiemme tähden. 

"Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi." 1. Johanneksen kirje 4:10  v. -38 käännös

---

Taivaallinen Isä - Hän  on armollinen Isä. Armollinen, Voimakas, Valtias!

Nämä olivat aamun luettavissa:

"... Jeesus nosti katseensa kohti taivasta ja sanoi: "Isä, hetki on tullut. Kirkasta Poikasi, että Poika kirkastaisi sinut." Joh. 17:1 KR-92

"Te ette kuitenkaan elä oman luontonne vaan Hengen alaisina, jos kerran Jumalan Henki asuu teissä. Mutta se, jolla ei ole Kristuksen Henkeä, ei ole hänen omansa.   Jos Kristus on teissä, teidän ruumiinne tosin on kuollut synnin vuoksi, mutta Henki luo elämää, koska teidät on tehty vanhurskaiksi.   Jos siis teissä asuu Jumalan Henki, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, niin hän, joka herätti Kristuksen kuolleista, on tekevä eläviksi myös teidän kuolevaiset ruumiinne teissä asuvan Henkensä voimalla." Roomalaiskirje 8:9-11 KR-92

Kuva: Lapsuuteni joulukoriste. Löytyi eilen varastosta. Olin luullut, että on jo vallan kadonnut, tuokin, niistä monista joita joskus oli...