Isä ompeli housut 50 vuotta sitten!

Taannoin varastossa käydessä osui silmiini lapsuudenaikaiset housuni, jotka isä teki minulle kesällä 1968.

Onneksi housut ovat säilyneet näinkin kauan. Ovat vielä  melko hyvässä kunnossakin. Pari palkeenkieltä tosin on ommeltu.

Äiti oli sinä kesänä sairaalassa useammman viikon. Siskoni oli tuloillaan:)  Äidin sairaalassaoloajan olimme isän kanssa kahden. Asuimme Lempäälässä. Vuokraisännän perhe asui talon toisessa päässä ja leikkikaverinani oli mm. talon tytär. Eräänä päivänä olin tehnyt huomion, että Marjo oli saanut uudet housut. Olin huomioni isälle kertonut ja aamulla minullakin oli uudet housut! Isä oli tehnyt ne nukkuessani.

Ei isä mikään räätäli ollut, mutta oli sen verran opetellut ompelemaan, että moinen homma hoitui, kuten myös teltanteko äidin lakanoista. Näihin housuihin isä oli käyttänyt kaavana jotain vanhoja housuja. Koko on sellainen päälle 4-vuotiaan.

Minulla oli ollut pienempänä samasta kankaasta kesämekko sinisenä ja punaisena. Toinen oli ollut erään tätini tekemä. No, on helppo arvata, kumpi sitten oli ollut se äitini tekemä mekko.

Kun  näin nuo housut varastossa taannoin, iski minulle kova hinku tehdä jotain samanlaisesta kankaasta. Olihan housuille tullut 50 vuotta ikää. Sopivaa kangasta vain ei meinannut löytyä. Vihdoin osui kirpparilla silmiini iso naisten pusero, jossa oli osa sopivanoloista kangasta. Puseroa mielin, mutta pallokankainen osa olisi riittänyt vain etukappaleeseen. En tykännyt takaosan neliökankaasta niin paljoa, että olisin halunnut sitä lainkaan yläosaan. Muutin suunnitelmaa ja teinkin hameen.

Hame on oikein laiskan naisen versio. Leikkasin kauluksen pois,  olan auki ja samalla hihat keskeltä.  Laitoin kuminauhan entiseen helmakäänteeseen. Entisen yläosan puolestaan vedin siksakilla ja se on nyt helma. Puseron hihat ovatkin nykyään hameen sivuhelmassa rimpsuna.

Tämä juttu sopi erityisen hyvin tähän Toivon nimipäivään. Isä aina leikillään leuhki liputuspäivällään... kun on puolustusvoimain lippujuhla.