Saunaton

Sain aiheen tähän kirjoitukseen, kun Sessellä oli mielenkiintoinen kirjoitus heidän savusaunastaan. Joka kuulemma on oikein "miesluola". Sen jutun jälkeen  kommenteissa jotkut muistelevat omia savusaunakokemuksiaan. Meidän huusholli on kummajainen siinä mielessä, että meillä ei ole saunaa laisinkaan. Kylpyhuone hoitaa homman.

Hyvin harvoin olen saunaa kaivannutkaan. Joskus kuitenkin olisi kiva, jos omassa kotipihassa semmoinen olisi.

Jäin miettimään tätä sauna-asiaa. Mistä se johtuu, etten ole oppinut sitä saunatouhua niin rakastamaan? Jos menen johonkin kyläpaikkaan, en ole odota saunomista.

Kenties yksi syy siihen on, ettei minulla ole lapsuudestani sellaisia jatkuvia hyviä saunaperinteitä.

Kiilholman koulun ulkorakennus. Siinä  sauna rakennuksen keskellä.

Tämä  navettarakennuskin piti saunaa keskellään.

Mehän asuimme monenlaisissa vuokra-asunnoissa, joiden taso vaihteli. Kehnoimmissa ei ollut saunaa, ei edes kaivoa. Siinä keltaisessa pikkumökissä, josta puuttuivat peräti nuo molemmat, kylpeminen hoidettiin mökin keittiössä ja sinkkisaavi teki ammeen virkaa... Vesi kannettiin naapurin kaivosta muutaman sadan metrin päästä, mutta saattaa olla, että kylpyvettä haettiin läheisestä ojastakin. Pyykkitouhuihin äiti sitä ainakin myös käytti.

Saavi tallella yhä.

Seuraava vuokramökki oli ihan naapurissa, tien toisella puolella. Se oli astetta parempi, kun siinä oli ulkorakennuksessa saunakin. Rakennus oli pärekattoinen vanhus, jonka toinen pääty piti sisällään mm. sen ulkohuussinkin. Monista lapsuuteni asuinpaikkojen saunoista en muista saunasta mitään. Tästä saunasta  muistan jopa sisustaa.  Tuota saunaa ei sopinut kuivilla kesäkeleillä lämmitellä...

Pärekattoinen ulkorakennus, jossa sauna vasemmassa päädyssä.

Saunapääty kuvan oikeassa yläkulmassa.

Tuon kämpän jälkeen muutimmekin kerrostaloon. Yhteinen sauna ei houkutellut. Jonkun kerran muistan, että sielläkin kävimme, mutta suurimman osan ajasta meillä ei välitetty saunavuoroa pitää. Miksi mennä saunaan, kun on kylpyhuone...?:) Kun muuttomme kerrostaloon oli jo tiedossa, isä tuumikin, että hän asuu kylpyhuoneessa...

---
Vuodet kuluivat ja asuimme uudessa rivitalo-osakkeessa, joka olikin viimeinen huusholli, jossa lapsuudenperheeni kanssa olimme kaikki vielä siinä. Siinä oli tietenkin sauna, jossa joskus tuli käytyäkin, mutta mitään ehdotonta saunankaipuuta se ei herättänyt.

Kun sitten meillä isännän kanssa oli ensimmäinen omakotitalomme, oli siinä vanha sauna ison ulkorakennuksen toisessa päässä. Siinä kylvettiin ja pestiin pyykit koneella. Saunaa piti sen tähden pitää jonkin verran lämpinä talvellakin,  ettei vesiputket jäädy. Se hoitui sähköllä. Meillä elettiin pikkulapsi- ja vauva-aikaakin silloin, joten siinäpä sitten kuljettiin mukulat kainalossa saunan ja talon väliä tietyin välein:)  Taloon rakennettiin kuitenkin pikkuruinen suihkutila, joten loppui saunominen. Pyykinpesu saunalla kuitenkin jatkui. Jos olisimme siinä talossa asuneet pidempään, olisi siitä saunasta voinut tulla ihan mieluinenkin paikka, sillä se oli tunnelmallinen. Melko tumma sisältä ja kivilattialta juoksivat vedet ulos pienen reiän kautta seinän viereltä.

No, täällä nykyisessä talossamme meillä kyllä oli aluksi sauna. Se tila muutettiin asuintilaksi. Enempi sitä lisätilaa kaivattiin kuin saunaa.

Oikealla  entinen saunan ikkuna.

Tämmöinen saunamuistelus... Riittäköön tämä tästä aiheesta,  vaikka kai niitä sanoja ja muistoja olisi saunasta vielä hieman riittänytkin:)