Pieni lesti

Tämän pikkuruisen lestin ostin joskus viime vuoden puolella kirppikseltä muutamalla kymmenellä sentillä. Pitäähän  entisellä "suutarilla" lesti olla... No, en ole suutari, edes entinen, mutta kenkiä kumminkin ommellut viitisen vuotta kenkätehtaalla. Tällainen pieni lesti oli helppo ostaa, ei vie paljon tilaa säilytellessä, vaikka ihan turha tavara sinänsä nyt onkin.

Kärki tuohon on koottu monesta pienestä palasta.

Tulipa vain mieleeni, että olisikohan tuota lestiä saatettu käyttää supikkaiden tekoon? Kärjen muoto ainakin on vähän samanoloinen.

Lapsuudenperheeni kaikista jäsenistä itseasiassa jokainen oli jossain vaiheessa kenkätehtaassa  työssä. Äiti pisimpään, puhutaan vuosikymmenistä. Minä ja siskoni olimme molemmat. Isäkin oli ollut nuoruudessaan Tampereella kenkätehtaalla työssä jonkin aikaa.

Ja vielä vähän  oikeaa suutarointia: isän veli, sodassa jalkansa menettänyt Vihtori, oli kuulemma pitänyt suutarinliikettä Tampereella.  Vihtorista on  nähtävissä kuva tässä.



Kenkätehtaassa ammttiliittoon kuuluvat jäsenet olivat aiemmin jäseninä Kumi- ja nahkatyöväen liitossa. Sen jäsen olin aikanaan minäkin ja liiton merkki on tuo  punainen kenkä-rintakoru. Nyt tuntuu kivalta, että on tullut tuokin koruntapainen säilytettyä.

Myöhemmin tuo ammattiliitto yhdistettiin Kemianliittoon,  ja äidillekin tuli sitten joskus sen liiton lehti, nimeltä Reaktio. Kemianliittokin on jo yhdistetty johonkin muuhun.



----

Semmoinen kenkiä sivuava oli juttu tällä kertaa.

Mukavaa viikkoa itsekullekin kengälliselle - 
ja vaikka kengättömällekin! 

Nythän on ollut uutisissakin juttua, kuinka hyvää tekee kulkea paljain jaloin...