Rajavartijoiden toivotus...

Ylen uutisten videossa Ukrainan Mariupolissa olevien rajavartijoiden laulunsa jälkeen lausumasta toivotuksesta minua kosketti erityisesti tämä: 

"... rauhaa ja Jumalan armoa kaikille..." 

Heillä oli rohkeutta sanoa niin. Tehtäisiinköhän tätä samaa omassa maasssamme...? Heidän laulunsa ja toivotuksensa syy oli  Rajavartijoiden päivä, jota Ukrainassa vietetään huhtikuun viimeisenä päivänä, eli juuri tänään.

Mahtaakohan omassa maassamme olla rajavartijoiden päivää?* Jos ei ole, olisi varmaan syytä olla!

Ylen videon näkee tästä:

https://areena.yle.fi/1-62395275

---

* En ainakaan löytänyt rajavartijoiden päivää omassa maassamme olevaksi... 

Noihin aikoihin... ja näihin?

"Noihin aikoihin kuningas Herodes ryhtyi väkivaltaisiin toimiin muutamia seurakunnan jäseniä vastaan. Hän mestautti Jaakobin, Johanneksen veljen, ja huomattuaan sen olevan juutalaisille mieleen hän vielä käski vangita Pietarin; silloin vietettiin juuri happamattoman leivän juhlaa.

Herodes pani Pietarin telkien taakse ja määräsi häntä vartioimaan neljä nelimiehistä sotilasvartiostoa. Hän aikoi asettaa Pietarin pääsiäisen jälkeen kansan eteen. Niin siis Pietaria pidettiin vangittuna,

mutta seurakunta rukoili lakkaamatta Jumalaa hänen hänen puolestaan.

Sen päivän vastaisena yönä, jona Herodes aikoi asettaa Pietarin oikeuden eteen, Pietari nukkui kahden sotilaan välissä. Hänet oli sidottu kaksin kahlein, ja lisäksi vankilan ovella oli vartiomiehet.

Mutta yhtäkkiä hänen edessään seisoi Herran enkeli ja huone oli täynnä valoa,

ja enkeli töytäisi Pietarin hereille sanoen: "Nouse kiireesti." Kahleet putosivat Pietarin käsistä. Enkeli sanoi: " Vyötä vaatteesi ja pane kengät jalkaasi." Pietari teki niin, ja enkeli sanoi: " Heitä viitta harteillesi ja seuraa minua." Pietari lähti enkelin mukaan.

Hän ei kuitenkaan ymmärtänyt, että se, mitä hänelle tapahtui, oli totta, vaan luuli sitä näyksi. 

He ohittivat ensimmäisen vartion, sitten toisen ja tulivat rautaportille, joka vei heidät kapungille. Se aukeni heille itsestään, ja niin he astuivat ulos ja lähtivät kulkemaan kujaa pitkin. Yhtäkkiä enkelinoli poissa.

Silloin Pietari tajusi, mistä oli kysymys,

ja sanoi: "Totisesti, nyt minä tiedän, mitä tapahtui! Herra lähetti enkelinsä ja auttoi minut Herodeksen käsistä, pelasti minut kaikesta siitä, mitä tämä kansa toivoi minulle tapahtuvan." 

Apostolien teot, luku 12, jakeet 1-11.  (v. 1992 Raamatunkäännös)

---

En epäile vähääkään sitä, etteikö jossakin päin maailmaa tapahtuisi jotain vastaavaa nytkin. Toivon, että saamme tietää niistä.  Mutta vaikka meille ei sellaisia viestejä kantautuisikaan, on syytä muistaa, että Jumala on kykenevä tarttumaan asioihin ja tilanteisiin monin erilaisin tavoin, vaikka me emme sitä ymmärrä, tai näe.

Pietari pelastui, iloksi itselleen -  ja niille, jotka olivat niin kovasti rukoilleet hänen puolestaan. Mutta miksi hän välttyi kuolemalta, julman kuninkaan hirmuvallalta, siinä hetkessä, mutta uskonveli Jaakob joutui juuri ennen sitä kokemaan kuoleman? Oliko syynä seurakunnan heikko rukous? Tai peräti rukoilemattomuus? En luule niin. Jumala tosin oikean vastauksen osaisi antaa. Mutta oletan syyn olleen siinä, että Jaakobin työ oli nyt tehty. Pietarille oli vielä varattu hommaa, nyt ei vielä ollut hänen hetkensä! 

Valaiskoon Isä Taivaan tänä harmaana päivänä - ja aikana, omalla valollaan päiviämme; ihan siihen asti kuin meillä kullakin niitä on! 🙂✝️🙏☀️ 

Tähän päivään...

Vihollinen, eli saatana, on tullut tappamaan ja tuhoamaan. Mutta Jeesus tuli antamaan iankaikkisen elämän. Ja sen hän teki kuolemalla itse puolestamme. Hedelmistään puu tunnetaan... Toinen vain ottaa, toinen antaa!

Jeesuksen sanoja: "Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys. Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä." Johanneksen evankeliumi 10:10-11

---

Tulin vilkaisseeksi uutisotsikoita jo aamusta. Ja pelkät pari otsikkoa ja yksi kuva teksteineen riitti minulle, sillä niin surullista se oli. Sitten tulikin mieleen yllä olevat ajatukset... ja etsin jakeen Jeesuksen omista sanoista.

Kakolaan linkittyviä

Tämän jutun  olin kirjoittanut jo lähes  kuukausi sitten ja nyt poimin sen tähän:

Olipas kummallista. Nimittäin tässä jonain päivänä luin yhden pienen kirjan, joka oli Kakolan entisen vankilanjohtajan, Totti Karpelan, kirjoittama. Yhdeltä istumalta luettava pieni kirja*, jossa tarinoita Kakolaan liittyvistä ihmisistä. Vankeja useimmat, mutta oli siinä yhden papin meneminenkin pelottavan miehen selliin. * (Lukemastani kirjasta lisää jutun lopussa)

Mutta se alkuuun mainitsemani kumma juttu, oli se, että heti seuraavana päivänä osui silmiin Seurakuntalainen -sivustolta juttu Mathilda Wredestä. Jutussa mainittiin, että Mathilda Wrede kävi myös Kakolassa. Sitä en olisi muistanutkaan, sillä kuvittelin, että jos hänen oli tapana käydä vaikka Helsingin vankilassa.  Itse jutun aihe oli se, että Mathilda Wredestä on tekeillä musikaali.

https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/vankiladiakonian-uranuurtaja-mathilda-wredesta-musikaali/

Mutta siihen lukemaani kirjaan palatakseni, olin kirppikseltä joskus bongannut sen kirjan. Tuskin olisin moiseen kirjaan muuten tarttunut, ellei Kakolalla olisi minulle mitään muuta merkitystä, kuin että se on vankilan nimenä tuttu.  Mutta olenhan siellä vieraillut itsekin v. 1979. Olen kirjoittanut siitä tässä jutussa: 

https://vaaranlaella.blogspot.com/2016/05/tavaran-tarina-vankilakirjeita-ja.html 

---

*Totti Karpela. Sudet, lampaat ja paimenet. "Tarinoita Kakokan muurin molemmin puolin". Kustannusosakeyhtiö Sammakko 2008. 

Ihan luettava se oli, mutta yhden tarinan jätin  lukematta,  koska huomasin siinä sellaisia aineksia, että se olisi minulle voinut jäädä ikävänä mielikuvana mieleen pyörimään.

---

Ja tämänpäiväisenä (27.4.2022)  loppukommenttina juttuun, voisin kertoa, että kirja on nyt kiikutettu muiden tavaroiden muassa kirppikselle. Ei minulla ole syytä sitä säilytellä. Mutta voi tietysti olla, että se on yhä siellä, kun myymättömät tavarat pois haetaan.

Ja vanhassa jutussa mainitusta kirjoituskoneesta sanoisin, että se on yhä varastossa muovisäkissä, eikä sille ole tehty sinne laiton jälkeen yhtään mitään. Yhä sitä uhkaa jätekasa.

Tänä aamuna ilahdutti ☀️

Kyllä auringon valolla, tai sen puutteella, on suuri merkitys ihmisen elämään! Kun aurinko näkyy, tuntuu mielikin usein valoisammalta. Ikäänkuin kaikki olisi enemmän mahdollista. Napsin sitten auringon valosta innostuneena nämä pari tämän jutun kuvaakin. Eilinen oli niin harmaa, ettei ollut mitään vetoa edes ulos, vaikka siellä sitten illalla kävinkin. 

Tänä aamuna lukuvuorossa olleisiin jakeisiin oli valittu sellaiset kohdat, joissa myös valolla ja näkemisellä oli suuri merkitys. 

Yhdessä ennustettiin hänestä, joka tulee avaamaan sokeita silmiä ja päästämään vankeja vapauteen. Toisessa  sokealle annettiin kirjaimellisesti näkö Jeesuksen toimesta. Kolmannessa avattiin silmiä sillä tavoin, että kuningas tajusi, kuka on todellinen Jumala. Ja neljännen kohdan Tuomaksen kysymyksen takia päädyin lukemaan vielä toisaalla ollutta Tuomaksen sanomista ja sitä tapausta, jolloin kuollut sai avata silmänsä jälleen. * 

Tuomas saa aiheen ihmetellä Jeesuksen sanomisia: "Tuomas sanoi hänelle: "Herra, emme me tiedä, minne sinä menet. Kuinka voisimme tuntea tien?" Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani." Joh. 14:5-6 KR-92 

"...tartu kiinni iankaikkiseen elämään, johon olet kutsuttu..." 1. Tim. 6:12 (vanhempi käännös)

---

*

Jesaja 42:6,7, Markus 10:49, 

Daniel 2:24-49, Johannes 14:1-6,

Johannes luku 11

Ja sitten seuraavan päivän päinvastainen yllätys... Kassalla sekin

Niin ne päivät eivät ole samanlaisia keskenään. Torstaina saatiin kassalla yllättäen kukkasia, ja seuraavana päivänä, eli eilen, jouduttiin jättämään kassalle jotakin, eli ostokset! Kortit ei toimineet. Myöhemmin kävi ilmi, että toisesta oli pankki vetänyt välistä omat kulunsa saldon tarkistamisen jälkeen. Toisen toimimattomuus on vieläkin arvoitus. Saldo tarkistettiin jupakan jäljkeen, joten siitä se ei johtunut. Oltiin sentään ehditty jotain ostoksia tehdä ennen sitä ikävää kokemusta. Ja se toinen korttihan toimikin, kun oli oikea saldo tiedossa. Mutta kaikenkaikkiaan, näistä jäi ikävä jälkimaku, jonka vaikutus tuntuu vielä tänäkin aamuna. Sain kyllä tänä aamuna päivän sanasta lukeakseni jakeita, jotka kehottivat rauhallisuuteen ym. Ja hyvä niin. 

Yllätys kaupan kassalla

Olimme jo kassalla siinä vaiheessa, että  ostoksia ladeltiin kassiin. Yhtäkkiä siihen tuli toinen kaupan väkeen kuulunut nainen toimittamaan jotain asiaa sille kassalla istuvalle. Hän oli tullessaan laskenut siihen kassapöydälle ison kassillisen narsisseja. Ja sitten hän kääntyi katsomaan minua ja kysyi: "Otatko kukkasen?" Olin ihan ällistynyt. Luulin ensin että hän tarkoittaa, että ostanko siitä sellaisen. Mutta kävi ilmi, ettei niitä myyntiin oltu tuotu, vaan ihan annettavaksi! Olin niin iloisesti yllättynyt tuosta. Kuvassa näkyvät keltaiset saappaat eivät ole minun, vaan lainaan toisinaan tyttären saappaita:)

Mutta eiliseltä oli muutakin saatua. Nimittäin korjaamolta.  Oli kesärenkaiden vaihto. Meille oli etsitty ensi talvea varten vaihdossa tulleet, mutta meidän nykyisiä huomattavasti paremmat talvirenkaat!  Siitäkin saa olla kiitollinen.🙏 Renkaiden hinnat kuulemma kovasti nousussa...

Nuo tapahtuivat siis eilen, eli torstaina.

Tänä aamuna oli lukemissani jakeissa nämä saamisetkin mieleen tuovaa: 

"Kirjoituksissa sanotaankin: - Hän nousi korkeuteen vangit voittosaaliinaan, hän antoi lahjoja ihmisille. Eikö se, että hän nousi korkeuteen, merkitse, että hän oli laskeutunut alas, aina maan alimpiin paikkoihin?" Kirje efesolaisille 4:10-12 KR-92 

Toki tuossa on enemmän kyse suuremman luokan asioista, kuin kukista ja autonrenkaista, mutta tällaisiakin voidaan saada. ☀️

---

Tästä pääsee toisen blogini juttuun, jossa myös lahja-asiaa; mutta siitä näkymästä, että sinä voit olla tietämättäsi Jumalan lahja jollekin ihan pelkällä olemassaolollasi:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2022/04/yllattavia-lahjoja.html

Kokeilinpa sitäkin...

Hankikantosilla tänä aamuna. Ensin isolla, avoimella aukiolla, jossa oli niin kova pinta,  että se kesti oikein hyvin. Mutta kun lähdin puiden keskelle, niin siellä jalansija petti ensimmäisen kerran. Eikä se siihen yhteen, eikä kahteenkaan kertaan siellä  jäänyt. Lopulta saappaani juuttui syvään hankeen niinkin lujasti, että se piti käsin montusta kiskoa. Onneksi olin jo hyvin lähellä tietä siinä vaiheessa.

Mutta tässä jokin päivä sitten kokeilin jotain ihan muuta... Olin ennenkin yrittänyt, vaan ei ollut onnistunut minulta. Nyt sain toimimaan: 

Tarvitsin tuota taas tänään itsekin, kun monenlaiset asiat tuntuu kiristävän pinnaa.

Eilisen kuva... Enkeli tulee haudan ovelle

Kuva, jonka eilen tein, mutta jota jo eilen korjailin, koska en ollut siihen tyytyväinen. Tänäänkin vielä jatkoin korjailua. Mutta lopullisen silauksensa siihen antoi keittiöön osunut aurinko - ja kuvaan tulleet varjot! ☀️ 

Tässä alla kuva sellaisena, kuin se ilman varjoja ja aurinkoa omana itsenään on. Aika "pliisu" verrattuna ylläolevaan...

Jeesus kuitenkin nousi haudasta! 

Kun Isä RAKKAUDELLA häntä karttavaa etsii!

Me tahdomme piiloutua, kiertää hänet mahdollisimman kaukaa. Emme tahdo tietää hänestä mitään, emme varsinkaan joutua vastakkain hänen kanssaan. Luulemmehan hänen meitä rangaistusmielessä etsivän. 

Mutta ei hän meitä sen vuoksi etsi. Hänhän tahtoo meidän vihdoin tajuavan, että olemme hänelle äärettömän rakkaita. Hän haluaa sanoa, että voimme tulla ihan rauhassa sieltä piilostamme. Ja hänen sylinsäkin on koko ajan valmis ottamaan vastaan meidät, hänen kätensä silittämään meitä, ja äänensä puhumaan rauhan ja sovinnon sanoja. Sovintohan on jo tehty. Hänen  puoleltaan ainakin. 

Ja sitäpaitsi, mitä pahoja sitten olemmekin tehneet, sen Isä on aina tiennyt. Hänellähän olisi ollut syytä meitä rangaistakin, mutta eihän hän sitä enää meille tee. Rangaistuksemmehan on jo pois. Isoveljemmehän otti jo aikaa sitten kärsiäkseen sen meidän puolestamme.

"Minne voisin mennä sinun henkesi ulottuvilta, minne voisin paeta sinun edestäsi." Psalmi 139:7 KR-92 

Joh. 3:16

"Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, 
että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, 
joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen,
vaan saisi iankaikkisen elämän."
Johannes 3:16 KR-92

Voipuuro ja mehukiisseli

 

Siinä oli myöhäisempi iltaruoka, kun yhtenä alkuviikon päivänä alkuillasta ei tullut ruokaa laitettua, Joensuusta kun tultiin. Siellä oli kyllä hampurilaiset syöty. Kotona sitten myöhemmin rupesi tekemään mieli jotain erilaista. En kovin usein tuollaisia tee, mutta nyt ei ollut edellisestä voipuuronteosta kovin pitkää aikaa. Siksi kai se ylipäätään mieleen tulikin. Ja mehukiisseliinkin oli sopivasti mehua. Sekään ei ole ihan jokapäiväistä.

Voipuurolla on muitakin nimiä. Yksi niistä on samettipuuro. Ja samettisen tuntuista se tosiaan onkin:)

Voipuurolle löytyy ohjeita vanhoista keittokirjoista, mutta myös netistä. Minä tutkailin useampia ohjeita ja muokkasin itselleni sopivan kokoisen määrän tehtäväksi. Se minua ihmetytti ohjeissa, kun joissakin puuroa kypsytetään 20 min. ja jossakin 10 min. Toisissa myös maito kuunennettiin ensin, toisissa ei. Valkkasin tietysti lyhyemmän kaavan molempiin. Oman puuroni tein isohkossa pinnoitetussa paistinpannussa, koska soveltuvaa kattilaa ei ollut käytettävissä. Puolen litran nestemäärään tehty oli käypäinen pannulleni ja myös muutoin. Neljälle tehtiin, kolme söi, ja puuroa jäi se yksi annos. Se sopii hyvin kylmänäkin syötäväksi, vaikka sen kiisselin kanssa. 

Näin minä sen tein: (sopiva annos neljälle)

100 g rasvaa (Floraa käytin)

1/2 litraa maitoa (oli rasvaton versio)

1 dl vehnäjauhoja

suolaa

Ensin sulatin rasvan ja siihen lisäsin jauhot,  (en koko satsia yhdellä kertaa humauttanut). Kun jauhot oli hyvin sekoittuneet rasvaan, aloin pienin erin sekoittaa maitoa joukkoon. Kun maito on hyvin sekoittunut, laitoin taas vähän lisää. Kun kaikki maito on lisätty, oli puuroseos aika löysää. Lisäsin suolan. Vielä kypsensin puuroa sekoitellen 10 min. Sinä aikana puuro myös sakenee.  

Koristelaatikoita

Eniten minua sykähdyttää lasten aikoinaan värkkäämät koristeet! Joitakin täytyisi vähän kohennellakin, on irronnut tipun nokkaa ja jänösen korvaa, tai jonkun tipusen pyrstösulat voi puuttua.

Tilivelvollisena

Tämä on saman päivän jakeista, kuin mistä olin edellisen juttuni aiheen saanut, (toisessa blogissani, linkki alla*). Sen päivän toinen jae oli tämä: "Jumalalta ei voi salata mitään. Kaikki, mikä on luotu, on avointa ja alastonta hänelle, jolle meidän on tehtävä tili." Hebr. 4:13 

Tili, siitä voi tulla monenlaista mielikuvaa. Minulle siitä tuli mieleen niinkuin jonkin kaupan, vaikkapa nyt ruokakaupan tili, jolle voi velaksi ostaa. 

Mitenkähän paljon meidän tilillemne Jumalan edessä onkaan kertynyt velkaa? Emme edes tiedä, miten paljon. Ja se lopulta on suurempi, kuin kykenemme edes kuvittelemaan. Isot "summat" ehkä muistamme, mutta kaikesta "pienestäkin" kertyy äkkiä isosti maksettavaa.

Ja nyt sitten käy ilmi, summa onkin niin järkyttävä jo, ettei ole mitään mahdollisuuksia näköpiirissäkään millä maksaa. Mitenkäs nyt käy? Meneekö velkamme "ulosottoon", ja menetämme kaiken, mitä luulimme omistavamme. 

Mutta nytpä käykin niin, että hän, jolle velkaa olemme, tuleekin itse avuksemme! Hän maksaa velan itse! Onko moista ennen kuultu! Mutta nyt on, koska niin oli Taivaan ja maan  Herra; Jumala itse, päättänyt, ja Poikansa kanssa sopinut, että tahtovat auttaa meidät pinteestä. Ja niin tehtiin! ✝️ 

Ristillä syntivelkamme jo kuitattiin maksetuiksi.

Puhkea jo sieluni kiittämään!☀️

---

---

* Toisen blogini juttuun:

 https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2022/04/miksi-pysyin-poissa.html

Pajunkissoja ja postiasioita

Tämänpäiväinen piirustus on saanut aiheensa jonain hetkenä tulleesta postin mainoksesta! Siis siitä lehdykästä, jonka sisällä on muuta mainospostia. Teilläkin ehkä jollain majailee jossain postikasassa vielä sellainen, jossa oli kaunis kuva pajunkissoista.  

Mutta minä  värkkäsin jo jokunen päivä sitten siitä lehdykän kuvasta itselleni pienen kirjoitusalustan keittiön pöydälle. Pysyy pöydän pinta parempana ja pajunkissat on kivoja katsella. Tuota sitten piirustusmallina käytin.

Yhden valkoisen mainospyörylän leikkasin kuvan oikeasta yläkulmasta pois ja muuten yli jääneistä kuvanosista kokosin siihen sopivat palat, ettei niin silmää häiritse. Kirjoitusalustan taustalle liimasin pizzalaatikosta pahvin.

 

Mutta vielä postiasiaan palatakseni. Tänään näin postilaatikosta hakemastani Uusi Tie -lehdestä sen tiedon, että lehden ilmestymispäivä on muuttunut torstailta perjantaihin, sillä tämän kuun alusta postin jalelupäivät ovat muuttuneet. Nyt ne ovat maanantai, keskiviikko ja perjantai. Ja kevyemmät jakelupäivät kuulemma tiistai ja torstai. Tämä oli nyt hyvä uudistus Postilta!  Ilmankos se lehti olikin nyt laatikossa. Ja juuri postilaatikon sisältöä kaivellessani näin sen postiautonkin palailevan näiltä kulmilta isolle tielle.  

Outo linnun ääni yllättäen sisätiloissa...

Kun kesken yhden homman kuului yllättävä linnun ääni...

 ---

Linnun äänen kuuntelun lisäksi, muutoin minulla oli tänään yhden hameen korjaus/siistimishomma meneillään. Mutta se keskeytyi myös  siihen, että sähkölinjaa parantelemassa olleet sähköfirman miehet joutuivat katkaisemaan tunniksi sähköt. No, nyt sitten sopisi vaikka laittaa se käsittelyssä ollut hame pesukoneeseenkin😀🐦🎼 

Hänen maailmansa oli kääntynyt nurin

"Maria seisoi haudan ovella ja itki. Siinä itkiessään hän kurkisti hautaan ja näki, että siinä, missä Jeesuksen ruumis oli ollut, istui kaksi valkopukuista enkeliä, toinen pääpuolessa ja toinen jalkopäässä.

Enkelit sanoivat  hänelle:

"Mitä itket, nainen?" 

Aamun lumienkeli

Hän vastasi: "Minun Herrani on viety pois,

enkä tiedä, minne hänet on pantu?"

Tämän sanottuaan hän kääntyi ja näki Jeesuksen seisovan takanaan, mutta ei tajunnut, että se oli Jeesus.

"Jeesus sanoi hänelle: "Mitä itket, nainen?

Ketä sinä etsit?"

 

Maria luuli Jeesusta puutarhuriksi ja sanoi:

"Herra, jos sinä olet vienyt hänet täältä, niin sano, minne olet hänet pannut. Minä haen hänet pois." 

Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Maria".  Maria kääntyi ja sanoi: "Rabnuuni!" - se on hebreaa ja merkitsee: opettajani."

Johannes 20:11-16 KR-92

---

Jotenkin tätä tilannetta lukiessa  mieleen tuli myös ne, joiden maailma on nyt kääntynyt nurin. Monet  eivät tiedä, missä omat rakkaat ovat, ovatko kuolleet,  ja jos, niin mihin heidät on pantu. 

Toivottavasti moni saakin vielä iloisia ja yllättäviä jälleennäkemisiä! 

---

Aamulla omalla tiellä jo kotiinpäin tullessa katselin ensin tienvarren pehmeän näköistä hankea. Sitten mieleeni juolahti, että en ole tänä talvena oikein mitään talven iloja kokeillut, en edes yhtä lumienkeliä tehnyt. No sittenpä laittauduin tekemään sen. 🙏  

Arkiaamun lohtua

Heräsin jotenkin ankein mielin. Jossain vaiheessa mielessä alkoi taas soida sanoja joululaulusta. (Heinillä härkien): 

"...ristillä rinnalla ryövärin, nukkuu uhri puhtahin...". 

Se tuntui jotenkin lohdulliselta. Mutta tarvittiin lisää. Sitä oli päivän sanassa:

"Kun he vielä puhuivat tästä, yhtäkkiä Jeesus itse seisoi heidän keskellään ja sanoi. "Rauha teille." He pelästyivät suunnattomasti, sillä he luulivat näkevänsä aaveen. Mutta Jeesus sanoi heille: "Miksi te olette noin kauhuissanne? Miksi teidän mieleenne nousee epäilyksiä? Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani: minä tässä olen, ei kukaan muu. Koskettakaa minua, nähkää itse. Ei aaveella ole lihaa eikä luita, niinkuin te näette minussa olevan." Näin puhuessaan hän näytti heille kätensä ja jalkansa. Kuitenkaan he eivät vielä tienneet, mitä uskoa, niin iloissaan ja ihmeissään he nyt olivat. Silloin Jeesus kysyi: "Onko teillä täällä mitään syötävää?" He antoivat hänelle palan paistettua kalaa ja näkivät kuinka hän otti sen käteensä ja söi.

Jeesus sanoi heille: "Tätä minä tarkoitin, kun ollessani vielä teidän kanssanne puhuin teille. Kaiken tuli käydä toteen, mitä Mooseksen laissa, profeettojen kirjoissa ja psalmeissa on minusta kirjoitettu." Nyt hän avasi heidän mielensä ymmärtämään kirjoitukset. Hän sanoi heille: "Näin on kirjoitettu. Kristuksen tuli kärsiä kuolema ja kolmantena päivänä nousta kuolleista ja kaikille kansoille Jerusalemista alkaen, on saarnattava parannusta ja syntien anteeksisaamista. Te olette tämän todistajat. Minä lähetän teille sen, minkä Isäni on luvannut. Pysykää tässä kaupungissa, kunnes saatte varustukseksenne voiman korkeudesta." Luukkaan evankeliumi 24:36-49 KR-92

Lainauksia erään lääkärin kirjoitusten osista -1 ja 2

"He eivät kuitenkaan tunteneet häntä, sillä heidän silmänsä olivat kuin sokaistut. ...Silloin Jeesus sanoi heille: "Voi teitä ymmärtämättömiä! Noinko hitaita te olette uskomaan kaikkea sitä, mitä profeetat ovat puhuneet? Juuri niinhän Messiaan piti kärsiä ja sitten mennä kirkkauteensa. Ja hän selitti heille Mooseksesta ja kaikista profeetoista alkaen, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu " Luukkaan evankeliumi 24:16,25-27 KR-92

"Edellisessä* kirjassani, hyvä Teofilos*, kerroin kaikesta siitä, mitä Jeesus teki ja mitä hän opetti, alusta alkaen aina siihen päivään saakka, jona hän Pyhän Hengen voimalla antoi apostoleille käskynsä, ennen kuin hänet otettiin taivaaseen. Heille hän myös kiistattomin todistein osoitti kuolemansa jälkeen olevansa elossa. Hän näyttäytyi heille neljänkymmenen päivän aikana useasti ja puhui Jumalan valtakunnasta....

 Silloin ne, jotka olivat koolla, kysyivät häneltä: "Herra, onko nyt tullut se aika, jolloin sinä rakennat Israelin valtakunnan uudelleen?" Hän vastasi: "Ei teidän kuulu tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa nojalla on asettanut. Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te olette minun todistajani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka." Kun hän oli sanonut tämän, he näkivät, kuinka hänet otettiin ylös, ja pilvi vei hänet heidän näkyvistään.

Ja kun he Jeesuksen etääntyessä vielä tähysivät taivaalle, heidän vieressään seisoi yhtäkkiä kaksi valkopukuista miestä. Nämä sanoivat: "Galilean miehet, mitä te siinä seisotte katselemassa taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teidän luotanne taivaaseen, tulee kerran takaisin, samalla tavoin kuin näitte hänen taivaaseen menevän." Apostolien teot 1:1-3,6-11 KR-92 

*Se "edellinen kirja" tarkoitti Luukkaan evankeliumiksi nimittämäämme kirjoitusta. Kirjoittaja Luukas oli lääkäri. Hän oli siis tottunut ottamaan asiat tarkkaan selville jo työnsäkin takia, ja siten myös kirjallisiin töihin. Näin hän aloitti sen ensimmäisen kirjoituksensa tuttavalleen:

"Jo monet ovat ryhtyneet työhön ja laatineet kertomuksia niistä asioista, jotka meidän keskuudessamme ovat toteutuneet, sen mukaan kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta alkaen olivat silminnäkijöitä ja joista tuli sanan palvelijoita. Niin olen nyt minäkin, otettuani alusta asti kaikesta tarkan selon, päättänyt kirjoittaa yhtenäisen esityksen sinua varten, kunnioitettu Teofilos, jotta tietäisit, kuinka luotettava sinulle annettu lupaus on." Luukkaan evankeliumi 1:1-4 KR-92

Aamun piirros

Aamun piirros sai aiheensa tästä: "Joosef meni Pilatuksen puheille ja pyysi Jeesuksen ruumista. Hän otti sen ristiltä, kääri pellavavaatteeseen ja pani kallioon hakattuun hautaan, johon ei vielä ollut haudattu ketään." Luukas 23:52-53 KR-92  (kyse oli siis Joosef Arimatialaisesta, joka oli neuvoston jäsen) 

Onko tämä nyt  sitten ikäänkuin "triptyykki", kun kerran  kolmiosainen  "hartauskuva"  on..

Alla ollaan Jeesusta kantamassa hautaan. Liekö Arimatian Joosef palkannut siihen riuskoja miehiä avukseen.

Pitihän siihen "paperin" keskiosaankin jotain saada. No enkeli sopi hyvin. Enkelillehän oli pian hommaa tiedossakin...

Ylösnousun aamu. Enkeli tulee ja vierittää kiven pois haudan suulta. Vartiossa olevat sotilaat pökertyvät joksikin aikaa kuin kuolleiksi. Enkeli istuu myös haudassa silloin, kun sinne tulee naisia, aikomuksenaan laittaa Jeesus asianmukaisesti hautakuntoon. Mutta sepä olikin jo vallan tarpeetonta siinä vaiheessa!

Kirjoitin Joosef Arimatialaisen  rohkeudesta toiseen blogiini:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2022/04/se-oli-rohkeaa.html

Kuvaa ei vielä siinä vaiheessa ollut. Arvelin etten sellaista saisikaan aikaan, mutta aihe pyöri mielessä ja päätin kuitenkin yrittää. Valkkasin "piirustuspaperi"kasastani nyt yllättäen ihan pienen "paperin", joka ei ollut ihan tavanomainen. Se on on vähän kuin laastaripaketin kokoa, mutta on kakkutarvikkeista talteen nappaistu. 

Aamuauringon säteet jäisellä ojauomalla

Ajelimme aamulla kohti Lieksaa. Matkan varrella valtatie ylittää ojan, jota monesti olen vilkaissut toivoen, että joskus saisin siitä piirroksen tehtyä. Tänään se toteutui.  Auringon säteet tulivat juuri siihen ojauoman kohdalle. 

Alusta loppuun saakka

"Niin kauan kuin päivä on, tulee meidän tehdä hänen tekojansa, joka on minut lähettänyt; tulee yö, jolloin ei kukaan voi työtä tehdä." Joh. 9:4 

Jakeen alkupuolikas oli tänä aamuna luettavissa senäkalenterista. Se tuntui jotenkin rohkaisevalta, että kuitenkin kaikenlaisissa, epätoivotuissakin olosuhteissa ja loppuun asti;  "niin kauan kuin päivä on", saadaan omalla paikallamme olla tehtävissämme. Mitä se sitten kenelläkin on, näkyvää tai tai toisten silmiin näkymätöntä.

Sittenpä menimme asioille. Oli ruokakauppaa  ynnä muuta. Ei kovin kummoista pitänyt olla, mutta minun vaatimattomat suunnitelmani eivät oikein pitäneet kutiansa ja se hermostutti minua. Kun sitten eräässä kohtaa olin autossa yksin toisia odottaessani, olin apealla ja pettyneellä mielellä. Selailin sitten niissä mietteissäni blogiluetteloa, että mitä toiset kenties ovat kirjoittaneet - ja löysin tekstin, joka heti alkuunsa tuntui puhuvan minun sydämelleni lohduttavasti. Tällaisenakin saan olla Jumalalle rakas - ja niin sinäkin! 

https://mikatuovinen.net/sana-heikolle-kristitylle/