Joutuipa vuonna -79 eräs isukki "linnaan" muutamaksi kuukaudeksi, kun oli tarpeeksi montaa kertaa joutunut poliisin haaviin ajaessaan mopolla pöhnässä. Se "linna" oli kuuluisa Kakola, jossa yleensä oli kait niitä vähän suuremman rikkeen tehneitä. Tämä isukki joutui juuri sinne siksi, että siellä oli sairasosasto, jossa hän "mopokurssinsa" suoritti. Tuota sanaa eräs isän kaveri käytti, joka samasta syystä oli omilla "kursseillaan" myös Naarajärvellä ja josta lähetti minulle siellä ollessaan kortin:)
Isä siis kirjoitti Turusta kirjeitä ja me sinne. Kävimmekin siellä ainakin kerran. Muistan, että vartijat olivat töykeän tuntuisia, mutta johtaja, joka kävijöitä ensin puhutteli, oli hyvin ystävällinen. Erään kerran isä oli äidin kirjeen mukaan laittanut minulle oman lappusen, jossa hän vinkkasi, että voisin ostaa kirjoituskoneen, joka hänen sellikaveriltaan vapautuisi pian käytöstä. Ja minähän ostin. Myöhemmissä kirjeissä isä antaa ohjeita, kuinka rahat pitää lähettää.
Tässä isä puolestaan pohtii, kannattaako meidän lähteä siellä käymään ja kuinka se kävisi päinsä. No, mehän kävimme.
Ja isähän oli meidän "mopovastaava", niin sain ohjeita myös mopoja koskien...
Siellä lienee ollut mieli maassa välillä. Niin ainakin alla olevasta kirjeestä päättelen.
Noina marraskuun päivinä tapahtui muutakin... Pappani tuli meille ja oli tarkoitus, että hän jäisi meille asumaan. Hän oli tullessaan sairas ja joutui heti kohta sairaalaan. Vain muutamien päivien kuluttua hän kuoli sairaalassa. Äiti oli tilannut paikalliselta puusepältä papalle sängyn, mutta perui sitten tilauksen kun sänkyä ei tarvittukaan... Kun isä tuli kotiin linnareissultaan joulukuussa, ei pappaa enää ollut.
Kun muutamia päiviä sitten kävin sen varaston perukoilta etsimässsä, koin ikävän yllätyksen. Koneen hieno laukku on homeessa. Minua otti niin päähän, että kun olin kuvannut koneen joka kulmalta, kiikutin koneen romukasan päälle (metalliromua, jotka odottavat kyytiä jäteasemalle) ajatuksella, että nyt tämän on sitten aika lähteä...
Mutta myöhemmin hain sen sieltä, laitoin isoon säkkiin ja vein varastoon. Aion nimittäin yrittää kiskoa koneen irti tuosta punaisesta, irrallisesta alustastaan. Ja yksi neitokainen meillä oli kuulemma ollut tyytyväinen, kun äiti ei vienytkään konetta jätekasaan...
Kai koneen tarina tekee siitä kiinnostavan.
Koskettava tarina kirjoituskoneella. Hyvä, että hait takaisin ja kiitos, että jaoit muistosi kanssamme.
VastaaPoistaKonetta ajatellessa tulee väistämättä mieleen myös nuo kirjeet. Ja kun enemmään ajattelee, tulee mieleen pappakin.
PoistaVoi vitsit, tavaroiden tarinat ovat kyllä niin upeita. Pst...Kyseinen Kakolan johtaja oli isoäitini tuttuja :) Ja Kakola on muutenkin meidän perheen asia kun mieheni isän isoisä on myös ollut siellä johtajana.
VastaaPoistaVoi ihmettä, sattuipa sitten sopivasti juuri tämän tavaran tarina sinun haasteesi:) Eräässä kirjeessään isä kirjoittaa, että hän näkee ikkunastaan laivoja satamassa. Muutamia vuosia sitten siellä Kakolassa oli kait jotkut avoimet ovet, ennenkuin siitä ruvettiin jotain tekemään. Olisi ollut kiinnostavaa päästä käymään, mutta ei ollut mahdollista.
PoistaOn sinulla muistorikas kirjoituskone vaikka ei välttämättä nuo muistot niin häävejä olisikaan. Oli ehkä kuitenkin hyvä että et jättänytkään konetta roskiin. Sillä tuntuu olevan vielä jotain kerrottavaa, näin minä koen sen :)
VastaaPoistaNaarajärvi tuli tutuksi meidän kylän pojille.
Voisikohan sitä hometta yrittää pestä homepesuaineella. Ne on kauheita myrkkyjä mutta on ainakin yksi ympäristöystävällinen ja biohajoava eli BIOkleen LEVÄ- JA HOMEPESU.
Onhan se tosiaan aika muistorikas. Naarajärven kylttien ohitse mekin aina ajellaan, kun länsirannikolle mennään. Kiitos tuosta vinkistä tuon aineen suhteen. Ei meitäkään oikein myrkyt innosta ja siksi tuo sun vikkisi oli ihan tervetullut. Tosin tuossa laukussa nuo kangasosat on ongelmalliset puhdistettavat.
PoistaHieno on kone laukkuineen:) Ja muistoja meillä on monenlaisia ja aika ne (huonommatkin)kultaa :) Minun vanhemmat kun olivat eronneet jo minun ollessani pieni ja äiti meni uusiin naimisiin ollessani 5-vuotias, isääni tutustuin uudestaan vasta yläkoulussa ollessani. sen jälkeen tuli varsinkin kortteja paljon isältä, kun hän oli laivoilla työssä :) Siitäpä tulikin mieleen, että voisi noista vanhoista korteistakin tehd joskus postauksen...
VastaaPoistaSe on tosiaan niin, että aika pyrkii kultaamaan muistoja, ainakin antamaan jonkunlaista kultareunuksta kumminkin. Tai ehkä jotain särmiä hävitttää... Tee tosiaan postaus niistä korteista. Olisi ihan mielenkiintoista lukea se.
PoistaAikamoinen tarina kirjoituskoneella. Noista kirjeistä tuli mieleen, että minulla ei taida olla montaa vanhempieni kirjoittamaa lappusta tai kirjettä tallella. Se on vähän harmi. Vanhoja kirjeitä voisi olla joskus mielenkiintoista katsella. Ainakin käsialanäytteen verran.
VastaaPoistaMinä puolestani hiukan harmittelin sitä, ettei ole tallella niitä kirjeitä joita minä isälle sinne kirjoittelin. En muista, että hän olisi sellaisia tuonut kotiutuessan. Mutta hyvä kun ovat nuo tallella.
PoistaHieno ja koskettava tarina.
VastaaPoistaHiukan epätavallinen reitti kirjoituskoneella minun käyttööni.
PoistaOnpa komee kirjoituskone,ja tarinasäilynyt muistona.Nyt kakolassa siis ei ole enää vankeja,uusi moderni vankila on tuossa 20 kilsan päässä.
VastaaPoistaJuu SAIN SÄHKÖPOSTISI, ja voin sen poistaa ettei vahingossa tule julkaistua,pistän postia kun tiedän tarkemmin suunnitelmistamme.Nyt ihastuin tuollaiseen kirjoituskoneeseen, että jos vaikka sieltä lieksasta ekokirppikseltä löytyisi sellainen.
:) Joku viehätys noissa vanhoissa kirjoituskoneissa kyllä on, vaikka paljon kätevämpää kirjoittaminen tällä nykysysteemillä onkin. Minulla ainakin, kun korjaamistarvetta jatkuvasti ilmenee. Aikanaan sitä kului korjauslakkaa ja konekirjoituskumikin kummasti kului... Toivottavasti löydät itsellesi sopivan koneen myös:)
PoistaOlipa mukava lukea koneen tarina :)
VastaaPoistaOn se aika erikoinen ja varmaan sekin vaikuttaa, etten raskinut jättää sitä sinne jätekasan päälle...
PoistaOli varmaan kurjaa joutua elämään erossa, mutta toisaalta siitä jäi muistoksi kirjeitä, joita ei muuten olisi tullut kirjoitetuksi. Meilläkin tuppaa homehtumaan varastossa säilytetyt tavarat.
VastaaPoistaOnneksi tuo ei kestänyt pitkään, olisiko ollut kolme tai neljä kuukautta. Ärsyttävää kun joutuu miettimään, että säilyykö tavarat, joita säilyttää. Aina välilla joutuu heittämään yhtä sun toisa pois, kun on menneet pilalle.
Poista