Aamun jännitysnäytelmä - kaatuuko hiekka-auto?

Meille tuotiin tänä aamuna hiekkaa. Ja kun meidän tie on kapea, mutkainen ja mäkinen, niin isolla autolla on tosi haasteellista tulla pihaan. Joskus on vaikkapa loka-auto tullut etuperin ja ollut vaikeuksissa yrittäessään kääntyä onnettoman pienessä pihassa. Vaivoin sentään on saatu aina auto kääntymään kuitenkin. Nyt tuli hiekka-auto peruuttamalla roskiksen luota asti, koska kuljettaja oli saanut ohjeen, että peruuttamalla tänne on tultava. Ei olisi tämä auto mahtunut kääntymään täällä.  Eli auto joutui peruuttamaan  päälle 300 metriä vaaralle mutkaista, kapeaa tietä nousten. Auton ääni kuului jo kaukaa ja siitä todettiin, että tosi hitaasti etenee. Kun vihdoin alkoi viimeisen mäen takaa näkyä autoa, sen vauhti lakkasi ja huomattiin auton olevan pahasti kallellaan. Olivat toisen puolen takapyörät menneet pehmeän tienreunan sivuun ja painuneet sinne. Oli aika hurjan näköistä kauempaakin katsella, että kuinka käy. Isäntä oli siellä lähellä, mutta minä en hirvinyt mennä jännittämään ihan lähistölle. Välillä kuljettaja kävi tutkailemassa tilannetta auton ympärillä. Minä rukoilin mielessäni, ettei auto kaatuisi ja isäntä oli kuulemma tehnyt samaa... Ja niin vain ihmeesti se kuljettaja sai  raskaassa hiekkalastissa olleen auton  nitkutettua pahasta paikasta takaisin tielle kaatumatta.

Ja tämä oli vasta ensimmäinen kuorma. Kuljettaja joutui tekemään hankalan peruutushomman yhteensä peräti kolme kertaa, sillä pihaan tuotiin hiekan lisäksi vielä kalliomursketta ja soraa. Kuljettajalla oli muuten paidan selkämyksessään hyvä teksti. Se oli suunnilleen näin: Olen tiellä vain työni takia...

Ja kun yhdet neitokaiset tuli koulusta, niin ensimmäinen homma tietysti oli kiivetä kasan päälle. Ja kohtapuoleen sain toppuutella, ettei siellä nyt tarvitsisi hame päällä hiekkamäkeä lasketella...