Kuusikin tarjoilee kauneintaan
Ja pihlajakin niin kaunis nupuissaan
Näistä sensijaan en ollut yhtä innostunut.
Eilisaamuna, aamuauringon suotuisassa valossa, havaitsin jälleen karhun jäjet. Siinä se oli tassutellut tienpielen pehmeässä hiekassa. Lauantaina jo satuin näkemään paljon lähempänä pihaa tienpielen mudassa yhden jäljen. Siitä se oli siirtynyt sammalikkoon. Nämä tälläiset jotenkin vähentää innostusta varsinkin aamun varhaisiin kävelyihin. Samoin myöhäisen illan auringonlaskun ihailuihin. Ainakin vähäksi aikaa, kunnes taas vähän unohtuvat.
Näissä maisemissa... Eka kuva näkyy postilaatikon suuntaan, jossa aamuisin taksia odotellaan. Ja josta suunnasta tullessa jäljet huomasin. Toinen kuva siihen suuntaan, josta aamuisin tullaan enemmän tai vähemmän virkeinä, reppuja roikottaen.
Yritin kuvata jälkiä eilen päivällä, mutta valaistus oli sellainen etteivät jäljet juuri kuvissa erottuneet. Päivällä niitä tuskin olisin huomannut muutenkaan. Otinpa siis tänä aamuna uusia kuvia ja erilaisilla asetuksilla, jotta jäljet paremmin erottuisivat.
Ja sitten vielä yksi kukkareppana takapihalta. Toisesta samanlaisesta jo nuppu syötiin, joten tämä sai pikaverkon päälleen yöksi. (Tuo lasten ämpäri ei liity mitenkään asiaan. Se vain jäi sinne.) Jäniksiä on tosi paljon.
Hienoja kuvia nuo ensimmäiset! Voi, taasko se karhu teitä pelottelee... Haminassahan sellainen oli liikkunut kaupunki-alueellakin...minä olen joskus ihan pikkuisena asunut Haminassa, vaikken siitä ajasta mitään muistakkaan :)
VastaaPoista:) Niin oli kuulemma Haminassa ollut ja kyllä täälläkin joku tallustelee. Tänäänkin läheisen metsätien savisessa kohdassa oli painuneena jäljet. Haminasta puheenollen, itse olen vain kerran siellä käväissyt.
PoistaOnpa ihanan vihreitä kevätkuvia. Hui, että oikein karhuja siellä. Täällä meilläkin päin kyllä on ollut vuosien varrella paljon karhuhavaintoja, mutta kun en itse ole nähnyt, niin en osaa ajatella että näkisinkään...
VastaaPoista:) Kyllä noitten jälkien näkeminen aina sen tekee, että vähän varuillaan on... Tänäänkin käväisimme tuolla rotkon pohjalla ja siellä varsinkin on sellaista, ettei sinne oikein yksin ainakaan tee mieli mennä, vaikka muuten olisikin mielenkiintoinen kuljettava välillä.
PoistaJoo siellähän niitä karhuja etenkin on, olen itsekkin kuvannut pentukarhun jäljet Viekin egyptinkorvessa, lieksaa siis, serkku likka joka asuu aika korvessa vunislahdessa, niin karhuja liikkuu hyvinkin läheltä pihaa. Lieksahan on aika lähellä venäjän rajaa, niin sieltä ne karhut tulevat rajoista välittämättä.t. sanosekukkasin blogista
VastaaPoistaOn tämä tosiaan sellaista karhualuetta. Metsästäjätkin ovat meille sanoneet, että täällä niitä on. Enpä toivoisi karhua nähtävän, vaikka jälkiä näemmekin.
PoistaJoko kuusessa on noin iso kerkän alku, kohta saa kerätä siirappi värkit. Samaten yllätyin pihlajan lehden koosta. Sitä on taas ollut niin paljon kiirettä, etten ole huomannut miltä luonto näyttää. Minä uskon, että olette karhuille tuttuja ja ne väistävät teitä rauhallisesti, pelästymättä. Joku luontoihminen joskus tv-ohjelmassa sano, että ihminen haisee karhun nenään tosi pahalta. En tiedä miten sekin muka on tutkittu, tais olla vain oletus, mut toivotaan paikkaansa pitävyyttä. Turvallista koulutietä ja pihapuuhasteluja.
VastaaPoistaJotenkin sitä on itsekin yllättynyt, jälleen kerran, kuinka nopeasti tuolla ulkona kaikki muuttuu. Ja noista kuusenkerkistä mullekin tuli mieleen se siirappijuttu. Meillähän nuoriso viime kesänä sitä myös vähän suunnitteli, mutta se jäi sitten kumminkin. Ja tuosta karhuasiasta juuri tänäkin aamuna mietin sitä samaa, että ehkä se täällä tallusteleva on tottunut jo meihin ja tietää missä kuljetaan ja milloin ja välttelee meitä. Kun tuossa viime lumilla oli niitä jälkiä niin selvästi oli kiertänyt tuolta vähän kauempaa talon, eikä tullut pihan kautta ihan.
PoistaKaunista herkkää vihreää. Kuusenkerkkiä pitääkin alkaa kohta keräilemään.
VastaaPoistaKuinka lähellä kotianne nuo karhun jäljet löytyivät? Huh, karhut on äkäisiä tähän aikaan vuodesta jos niillä on pentujakin.
Saapi nähdä tehdäänkö meillä kuusenkerkistä tänä vuonna jotain, siis nuoriso. Minä tuskin saan mitään aikaiseksi. Nuo kuvan jäljet oli isännän arvion mukaan n. 350 metrin päässä. Meillä on postilaatikko n. 450 metrin päässä ja ne oli ennen sitä. Lähempänäkinhän niitä on. Tuossa sadan metrin päässä oli tienpielen mudassa yksi. Ja olihan viime vuonna tuossa takapihan hiekallakin jälkiä. Karhukelloja ostettiin pari jo monta vuotta sitten, mutta ei niitä juuri tule käytettyä. Kuka nyt innolla kilisevä kello kaulassa haluaisi kulkea, kun metsään haluaa mennä rauhoittumaan. Joku metsästäjä joskus totesi, että on teillä täällä aika eläintarha... Välillä tulee tunne, että meidät pitäis aidata vissiin:)
Poista