Adressinkin voi tehdä itse

Vuosia sitten tein muutamia suruadresseja itse. Idean siihen, että niitä itsekin voisi tehdä, sain siitä, kun appeni kuoltua näin adressien joukossa erään, joka ei ollut kaupasta ostettu. Olisihan tässä viime vuosinakin tietysti aika ajoin ollut adresseille  tarvetta, mutta en ole saanut aikaiseksi. Nyt olin pitkästä aikaa sillä tuulella, että  harkitsin asiaa ja rupesin etsimään malliksi entisiä tekeleitäni. Siis niitä, joita ei syystä tai toisesta ole voitu mihinkään lähettää.

Valmis kansikuva

Löysin kaksi puolivalmista ja kaksi  sellaista, joita en vain muuten ollut kelpuuttanut sekä yhden sabluunan. Tuo sabluunaversio toimi siten, että tuon mukaan leikkasin aukot kartonkiin ja aukkoihin tuli silkkipaperi (tai sen puutteessa kreppipaperia, tms).  Nyt ei sitten kotoa  löytynyt  kuin yksi runttuinen käärö kreppipaperia, joten taitaa jäädä adressi tekemättä nytkin. Aikanaan minulla oli hyvässä tallessa (tarkoittaa lapsilta suojattuna) silkkiparerit ym. tykötarpeet näitten tekemiseen. Sitten kun en enää saanut mitään aikaan, luovutin paperit lapsille...

oma tekenäni adressisabluuna

Alla olevat ovat keskeneräisiä. Toinen piirros olisi periaatteessa jatkettavassa kunnossa, mutta eipä ole nyt taitoa jatkaa sitä. On taito niin ruosteessa. Toinen puolestaan olisi kansiosaltaan lähes valmis, mutta on kärsinyt säilytyksessä ja ei siis siksi kelpaa. Tämä olisi ollut sellainen, että sen olisin halunnut tehdä valmiiksi. Siihen olisi sopinut tuo sininen nyöri. Nyörin olin ostanut vallan muihin tarkoituksiin alunperin.

Keskeneräinen adressin kansikuva

 Tässä sitten kaksi valmiiksi tehtyä, mutta nämä eivät liene tyydyttäneet mielikuvaani  lähetettäväksi sopivasta silloin, eivätkä tee sitä nytkään. Näissä on kuva tehty vesivärillä ja kynttilää olen myös näissä hyödyntänyt; toisessa vesivärin suojakerroksena ja toisessa kuvanteossa.

Nykyään saisi nuo sisuslehtien tekstitkin koneella kätevästi tehtyä.

"Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema."   1 Kor. 15:26