Entä nyt...? Hän näkyy kävelevän tuonne nurkkaan. Siellä tuijottaa lautastaan eräs vieras, joka ei pysty iloitsemaan; hän on kyyneleiden partaalla. Juhlien isäntä saapuu hänen luokseen, katsoo häntä ja laskee kätensä hänen hartioilleen. Hän antaa käden olla siinä - hänellä ei ole kiire. Sanoja ei tarvita. Katseet kertovat, että ymmärrettiin, puolin ja toisin.
Noista juhlista ei jäänyt läsnäolijoille päälimmäisenä mieleen hyvä ruoka tai vieruskaverin vaatteet tai naapuripöydän puheenaiheet. Mieleen jäi isännän läsnäolo ja huomio jokaista läsnäolijaa kohtaan. Jokainen tunsi saaneensa jotain... Juuri sitä, mitä kaipasi; huomiota, rakkautta ja ymmärrystä. Jokainen sai sitä tarvitsemassaan muodossa. Kenelle hymy, kenelle jotain muuta. Näissä juhlissa isäntä antoi itse!
Tämmöisia ajatuksia tänään. Tämä oli ihan kuvitteellinen kertomus, mutta ajatukseni oli niissä taivaallisissa juhlissa, joista voimme saada maistiaisia jo täällä ajassa.
Ihana! <3
VastaaPoistaJostain tuontapaisista juhlista taitaisin itse tykätä:)
PoistaIhanat juhlat ja niiden täydellisissä vastikkeissa saamme kerran iloita :)
VastaaPoistaNe mahtaa olla käsittämättömät ilojuhlat sitten aikanaan, kun mikään murhe ei enää paina:)
PoistaIhana. Sopii näihin maallisiinki juhliin opasteeksi. Kaikki vieraat pitäisi rauhallisesti huomioida. Ei vilkuilla kelloa ja ympärilleen.
VastaaPoistaKyllähän se olisi hyvä kun jokainen tulisi huomioiduksi. Itse kyllä olisin varmaan melkoisen kehno juhlaemäntä... Mutta eipä sitä juuri olekaan tullut juhlia järjesteltyä:)
PoistaJuhlaa on tämäkin, kun saa katsella kaunista p-karjalan maisemaa.t. lieksasta, laitoin postia.
VastaaPoistaTäällä on kyllä tosi kaunista nyt. Laitoin sullepäin postia kanssa:)
PoistaMielenkiintoinen tarina juhlista. Osaat niin hyvin tuon kerronnan taidon :)
VastaaPoista:) Joskus tulee joku mielikuva, ja vähän niinkuin sanoilla piirtäisi jotain kuvaa.
PoistaIhana tarina. Se on näissä maallisissakin juhlissa tärkeää, että tuntee olevansa tervetullut vieras. On mukavaa kun juhlista jää hyvä fiilis. Taivaalliseen ilojuhlaan pääsyä odottelen pelonsekaisella toiveikkuudella.
VastaaPoistaJospa voitais odotella pelkällä toiveikkuudella vaan, ilman pelkoa! Mutta vaikka pelättäisiinkin, niin varmasti Hän meitäkin siunaisi juuri kuten tarvitsisimme...
Poista