Rantoja ja vettä. Kuinka sai mittakaavaa siitä paikasta.

"Kun tuli ilta, opetuslapset menivät alas rantaan,"

Kun tuon luki noin yksinään - kokonainen jaehan tuo on - tuli mieleen kesäinen järvenranta, vaikkapa Pielisen rannalla... Mutta juttu jatkui. Ei ollutkaan niin leppeä, rauhallinen kesäilta - ja soutumatka...

 "nousivat veneeseen ja lähtivät kohti

 Kapernaumia, toiselle puolelle järveä.

 Oli jo pimeä, eikä Jeesus vielä ollut

 palannut heidän luokseen. Tuuli puhalsi

 ankarasti, ja järvellä kävivät vaahtopäiset 

 aallot. Kun he olivat soutaneet

 kahdenkymmenenviiden tai

 kolmenkymmenen stadionmitan*

 verran, he näkivät Jeesuksen

 kävelevän järven aalloilla

 ja lähestyvän venettä.

 He pelästyivät.

 Mutta Jeesus sanoi heille:

 "Minä tässä olen, älkää pelätkö."

He aikoivat ottaa hänet veneeseen,

mutta samassa vene jo tuli

siihen rantaan, jonne he

olivat menossa."

Johanneksen evankeliumi 6:16-21 KR-92

Minua jäi vielä kiinnostamaan se mielleyhtymä täkäläisiin rantamaisemiin, ja niinpä katselin niitä  mittoja sitten:

*Stadionmitan pituus selitettiin toisaalla, alaviitteessä kohdassa Matt. 14:24. Se pituus oli 192 metriä. Joten: 192 m x 25 = 4800m ja 192 x 30 = 5750m, eli n. 5-6 kilometriä oli mainittu mitta siinä kohtaa, kun oltiin melkein perillä. 

Samaa luokkaa on matka Pielisen yli kohdilta Vuonislahti - Koli. Se siellä nytkin oleva jäätie, on pituudeltaan 7 km. Se on Euroopan suurin sisävesien jäätie.

Eli jos minä aluksi ajattelinkin kesäistä järvenrantaa kivineen ja kaislikoineen, niin mielikuva oli jostakin näiltä vesiltä. Samanpituisen kävelyhomman Jeesus olisi voinut tehdä vaikka tällaisilla seuduilla. Vaikka Vuonislahden uimarannalta lähteä liikkeelle Kolin suuntaan. Mutta tehnyt sen - ei aurinkoisena, kesäisenä iltana - vaan pimeässä ja myrskyssä.

Mutta tuostahan tulee vielä mieleen, että pimeissä ja myrskyissähän Jeesus saattaa joskus ihmiselle näkyväksi tulla. Mutta kyllä kivoinakin hetkinä hänet joku huomaa.

Sanonpahan vielä tämän, että mistä tilanteesta Jeesus oli lähtenyt sille pimeälle ja tuuliselle ilta/yökävelylleen: Hän oli halunnut olla jonkin aikaa yksin. Väkijoukkoja oli ollut hänen ympärillään. Oli ollut suurta hälinää, sen hänen järjestämänsä suuren leipä ja kala - yhteisruokailun jälkeen...  Hän tarvitsi hiljaisuutta sen kaiken jälkeen.

 

Lauantaiulkoilua

Oli hyvä ulkoilla, kun aurinko paistoi ja päästiin kävelemään hankikantosilla, sielläkin missä ei muuten tule käveltyä. Käveltiin suolla, metsässä ja lammen rannalla. Lammella olikin yllätykseksemme kaksi joutsenta. Kuvissa ne ei erotu, sillä niin lähelle emme päässeet, että olisin kännykälläni niistä kunnon kuvaa saanut. Siellä lammen rannoilla kävellessä sitä oli vähän "varpaisillaankin", sillä vaikka oli hankikanto, niin sitä yritti katsoa, että kävelee niissä kohdin, missä kesäiseen aikaankin on jonkinlaista maastoakin, eikä pelkkää vettä. Kesällä en uskaltaisi tuon lammen soisille ruohostoille mennä kävelemäänkään, mutta nyt oli kiva nähdä lammen avointa keskiossaa, joka olikin kovin matalanoloista vesialuetta. Kasvaa ennenpitkää umpeen koko paikka.

Meitä oli siis viisi tuolla ulkoilemassa. Yksi porukasta on kaupungissa. Isäntä aloitti ulkoilun hiekoittamalla jäisimpiä tienosuuksia.

Tyttärillä oli keskenään hauskaa. Varsinkin kun yrittivät kai tiputtaa toisiaan ojan yli menevän rungon päältä. Onneksi oja kuitenkin oli jäässä.

Vanhoja peltopaikkoja ennen lampea.

Joutsenetkin on tuolla, mutta ei niitä silmät näistä kuvista nää. Minä tuosta alemmasta kuvasta tiedän, missä ne on... pari valkoista pistettä kuvan keskellä.

Tässä toiset suunnistivat jo kotiin, ja toiset menivät vastakkaiseen suuntaan yhtä isoa kiveä katsomaan. Minä sitten keskellä kumpaakin ryhmää kuvasin:)

Ja nyt jo melkein kotona. Jäinen kotitie.

Ojapyörylät

Tyttären ottama kuva 

Keskimmäinen tytär oli viime viikolla kuvannut ojassa olevia pyörylöitä.  Sanoi niiden muistuttaneen muffinssivuokia, koska pyörylöissä oli reunatkin. Olivat kooltaan noin kämmenenkokoisia.

Jäätähän niiden on täytynyt olla, mutta jännän näköisiä ovat. Olisi itsekin kiva ollut nähdä ne ihan paikanpäällä. Miten lienevätkään muodostuneet. Tytär sanoi, että niitä tuli sieltä tien alta kulkevasta putkesta tuohon pyörimään. Eivät päässeet heti edemmäs, kun oli jäätä esteenä.

---
Siitä tyttären ottamasta kuvasta ovat nämä kaikki  muutkin kuvaversiot.

Jäistä

Kävelin tänä aamuna hankikantosilla.

 Samalla kuvailin mielestäni kauniita asioita -

kuten jääkiteitä oksilla. 

Jäisen kirkas aamu

Näihin eilisaamun kuviin...

Leppoisaa sunnuntaita!

Mitä se on? Elämä meinaan...

Olen ollut viime aikoina melko äreä ja mikään ei ole oikein huvittanut. Tänä aamuna ahdistustani Jumalalle jälleen valitin. Sitten jotain ajatuksia paperille laitoin.

Mitä se on? Tämä elämä meinaan... Joskus voi tuntua, että elämä on yksi vaikeuksien viidakko; on vaikea nähdä mihin suuntaan olisi mentävä. Tai se voi tuntua olevan jopa suuri kuluerä, tai sairauskertomus, tai mitä hyvänsä muuta, mitä kelläkin nyt on, miten kukin asian kokee. Mustaa, tai muuta synkkää voi olla elämässä pitkät pätkät ja valoisia kohtia näkyä vähän. Sen kaiken keskellä olo voi olla hyvin tukala ja miettii, mitä järkeä tässä kaikessa on.

Keskeneräistä työtä ei kannata ruveta arvostelemaan ainakaan samoin kuin valmista. Emmehän vasta tekeillä olevaa tietäkään rupea moittimaan, että onpa huono tie, vaan kestämme rakennusvaiheen hankaluudet tietäen, että kun kärsivällisesti jaksamme odottaa, saadaan ennenpitkää kulkea uutta tietä, jolla ei ole entisen ongelmia.

Keskeneräistä työtä, tai taideteosta, voi katsoa. Sitä voi kenties koskeakin;  todeta miltä se tuntuu, miltä se nyt näyttää, mutta pitää tiedostaa, että se on kesken. Valmis se on joskus myöhemmin ja silloin vasta täysin arvioitava.

Hyvin suunniteltu työ se on, joka on tekeillä...
"Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut."  Ps. 139:16

Tekeillä se on kesäkin vasta, kevät pahasti kesken. Ja täällä kun ei vielä muunlaiset kukkaset silmää ilahduta, olipahan viime viikolla jääkukkia ja  eilen aamulla muuta kaunista, lumista sellaista:)

LÄMPIMÄMPIÄ SÄITÄ ODOTELLESSA...

T: Metsäntyttö

Pielisen yli jäätietä pitkin

Meillä ipanat sai eilen iltapäivällä yht'äkkisen idean, että pitäis päästä Kolille... Tai ehkä se Kolinportti siinteli enemmän mielessä mukavine karkkeineen ja jopa itse jäätie. Kaverinsa ovat talven aikana usein Kolilla käyneet ja siten jäätiekin usein ollut esillä. Siellä on kuulemma luistinratakin. Meillä on jo mennyt monta vuotta siitä, kun viimeksi olemme jäätietä menneet ja ipanat veti tietysti esiin senkin pointin, etteivät ole koskaan jäätietä kulkeneet.  No... lähdettiinpä sitten, tarkan harkinnan jälkeen kylläkin. Siihen nimitttäin yhdistettiin sitten yhden neidon kuskaaminen Joensuuhun ja tavaraa kulki molempiin suuntiin samalla.

Kolin jäätien varresta 19.3.2017

Tästä se lähtee, virallinen jäätie Vuonislahden kylän rannasta. Vielä oli auki tie. Tuon kepin kohdalta kurvataan oikealle, eikä siis tuonne missä yksi auto  seisoo. Jos siitä ajaisi suoraan eteenpäin, voisi tipahtaa jäälle laiturin päästä...

Jäätiellä ajoon on omat sääntönsä. Vauhtia ei enempää kuin 50 km/tunnissa, mutta pysähtyäkään ei saa. Ja naapuriautoihin pidettävä etäisyyttä 50 metriä.  Ohittaakaan ei saa.  Nämä mm. ja tästä voit katsoa lisää jäätiestä: Kolin ja Vuonislahden välinen jäätie

Siinä yksi pyyhälsi ohitse ennenkuin me ehdimme ajaa sinne. Vaihdoimme rannassa kuskia koska tytärkin oli halukas ajamaan. Niinpä sitten isäntä siirtyi takapenkille ja tytär kuskin paikalle. Minä istuin kuin tatti paikallani kamera kädessä. Harmi ettei voitu jäällä pysähdellä kuvia napsimaan... joten kuvat on mitä on.

Siitä sitten nokka kohti Kolia ja semmoinen noin 7 km:n ajo järven yli. Reitti ei tosiaan mene viivasuoraan, vaan mutkittelee hieman.

Välillä näkymää vähän sivummallekin tiestä.

Tiellä oli jo sulahtaneita paikkoja.

Osa niistä oli keskemmällä tietä ja merkitty punaisilla kepeillä.

Tässä näkymää vähän tieltä sivuunpäinkin taas.

Joku vastaantulijakin oli.

Tien sivussa näkyi aurattuna tien suuntainen toinen väylä. Olisikohan se nyt sitten ollut se lasten mainitsema luistinrata?

Siellä niitä Kolin vaaroja on.

Vastaranta alkaa olla jo melko lähellä.

 Nyt kierrä vasemmalta, ettet sulaan juutu... 

Ja taas ollaan niin kuin auto kuivalla maalla...

Otin tällä  -kotoa järven yli Kolille ja siitä Joensuuhun Pielisen länsipuolella ja Joensuusta taas kotiin Pielisen itäpuolta -reissulla muitakin kuvia, mutta nämä taitaa riittää tänään ainakin. Mainittakoon, että varsinaisesti Kolilla emme käyneet nyt lainkaan. Se oli semmoinen ohiajo, koska aikaa olisi pitänyt olla sellaiseen käyntiin paljon enemmän.

---

21.3. kirjoitettuna: Tuossa vähän ylempänä kuvassa on kyltti, jossa lukee Eukontyönnön kisat.  Tänään luin Lieksan lehdestä, että ne oli ekaa kertaa nyt! Siinä siis ukko työntää eukkoa potkukelkassa 14 km, eli edestakaisin järven yli! Siinä saa ukolla olla hyvä kunto, varsinkin kun tie oli vähän pehminnyt jo, kuten kisan voittaja Suomi 100-vuotta henkisessä asussaan lehtijutussa tuumi.