Kun ei kerran kunnon valokuvaa tullut, piti yrittää toisella tavalla...

"Kurjen pariskunta aamukävelyllä"... 

Nämä kaksi henkilöä poimin erään aamun luettavista

Sakarias Luuk. 1:57-66. Johanneksen nimenanto herätti hämmennystä, eihän suvussa ennestään ollut ketään sen nimistä.

"He kysyivät viittomalla isältä, minkä nimen hän tahtoi antaa lapselle. Sakarias pyysi kirjoitustaulun ja kirjoitti siihen: "Hänen nimensä on Johannes." Kaikki hämmästyivät. Samalla hetkellä Sakarias sai puhekykynsä takaisin, ja puhkesi ylistämään Jumalaa." Luuk. 1:62-64 KR-92 

Voi vain kuvitella sitä ilon tunnetta Sakariaalla: hänellä oli nyt poika, oma lapsi! Jo se oli suuri ilo. Mutta sitten tapahtuu vielä se, että "mykän kieli riemuun ratkeaa...". Kenties se oli kuin sisällä kupliva ilon virta joka hetken kuluttua purkautui ääneen lausuttuun iloon, nauruun, ylistykseen; ja Pyhän Hengen antamiin profeetallisiin sanoihin!:

"Ylistetty olkoon Herra, Israelin Jumala! Armossaan hän on katsonut kansansa puoleen ja valmistanut sille lunastuksen. Väkevän pelastajan hän on nostanut meille palvelijansa Daavidin suvusta, niin kuin hän ikiajoista asti on luvannut pyhien profeettojensa suulla.  ... Ja sinua, lapsi, kutsutaan korkeimman profeetaksi. Sinä käyt Herran edellä ja raivaat hänelle tien. Sinä johdat hänen kansansa tuntemaan pelastuksen, syntien anteeksiantamisen." Luuk. 1:68-70,76-77  KR-92

Jaakob ( - 12 pojan isä) 1. Moos. 28;10-17

Tämä pakolainen näkee unta, jossa hänelle luvataan omaksi se maa, jonka päällä hän nyt makaa, karusti vain kivi päänalusenaan. Ja tälle yksinäiselle matkalaiselle luvataan valtava jälkeläisten määrä tulevaisuudessa, ja myös varjelus hänen matkalleen ym. suurta. Voi vain kuvitella, kuinka unestaan herännyt ponnahtaa vähän järkyttyneenäkin istumaan, ehkä hiessä kylpien ja huudahtaa sittten: "Herra on totisesti tässä paikassa enkä minä tiennyt sitä." Tämä kaikki taatusti rohkaisee häntä hänen myöhemmissä vaiheissaan, jotka eivät olleet helppoja.

"Sitten hän näki, että Herra seisoi hänen edessään ja sanoi: "Minä olen Herra, isäsi Aabrahamin ja Iisakin Jumala. Tämän maan, jolla sinä makaat, minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi. Sinun jälkeläisesi tulevat lukuisiksi kuin maan tomuhiukkaset, ja sinun  sukusi levittäytyy länteen ja itään, pohjoiseen ja etelään. Sinun ja sinun jälkeläistesi saama siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille. Minä olen sinun kanssasi ja varjelen sinua, minne ikinä menetkin, ja tuon sinut takaisin tähän maahan. Minä en hylkää sinua, vaan täytän sen, minkä nyt olen sinulle luvannut." Jaakob heräsi unestaan ja sanoi: "Herra totisesti on tässä paikassa, enkä minä tiennyt sitä." 1. Moos. 28:13-16 KR-92

Jaakobin saamat lupaukset eivät koskeneet vain häntä ja hänen aikakauttaan. Jaakobista on suora "linkki" ja "lanka" meidän omaan aikaamme: keskuudessamme elää Jaakobin jälkeläisiä. Heitähän ovat juutalaiset. Heitä on monissa maissa, mutta suuri osa on jo "tuotu takaisin" siihen omaan, Jumalan lupaamaan maahansa; Israeliin. Jaakobille ja hänen jälkeläisilleen luvattu siunaus on myös tullut meille kaikille muille kansoille Jeesuksen myötä. Hänessä meillä muillakin kansoilla on luvattu perintö - pelastus synneistämme ja paikka Taivaallisessa kodissa.

Minikirja Paaterista

Ja niin sulkeutuu tämä kirja. Kun rupesin minikirjan tekoa puuhastelemaan, niin ei Paateri suinkaan ollut mielessä ensin. Kun tein kannet ja sivut kiinnitin siihen, niin siinä vaiheessa oli ajatus, että jotain jakeita, mutta ei tullut mieleen mitään. Sitten tuli mieleen Paateri, yhden tyttömme kesätöiden paikka. 

Jeesuksen sanoista

Saa tulla sellaisena kuin on - 

 ei tarvitse itseä "kohennella" ennen sitä...  

Hän pelästyi - mutta saikin rauhan sanoman...

 

Apt. 10:4   KR-92

Cornelius oli sotilas, jonka vastuulla oli sadan miehen johtaminen. Mutta hän ei silti katsonut arvolleen sopimattomaksi rukoilla Jumalaa. 

Nyt, keskellä iltapäivää, hän näki selvästi edessään enkelin - ja pelästyi kovasti. Mitä tämä tarkoittaa, mitä sanomaa enkeli hänelle tuo?

Mutta enkelin sanoma oli rauhan viesti itseltään Jumalalta: rukouksesi on kuultu. 

Häntä myös neuvottiin, kuka voisi selvittää hänelle asioita tarkemmin. Annettiin sellainen käytännön neuvo. 

Mutta näistä voi lukea lisää halutessaan: Apostolien teot 10. 🌱☀️

Kyläteiden risteys

Eilen ohi kuljettu  - eilen  piirretty.  Halusin jotenkin edes saada kuvitettua sitä, mitä silmät näkee. Ei ihan yksiyhteen todellisen maiseman  kanssa, kun tänä aamuna piirroksen kannalta vielä maisemaa katsoin. Esim. pelto oli jo vähän aiemmin tien vieressä ja se oli siinä ihan vihreää vain. Muualla on ollut tuonnäköisenäkin, että mullassa näkyy vihreät alut.  Huomioni sai eilenaamulla tien oikean laidan valkoiset  koivunrungot vasten mustanpuhuvaa metsää. Ja linja-autopysäkki, jolla ei varmasti ole ruuhkaa... kun ei linja-autotkaan kulje. Ja pieni, valkoinen puukyltti kyläteiden risteyksessä osoittamassa oikeaa suuntaa. Aamuisin näillä pienillä kyläteillä saa väistellä lintuja, jotka viihtyvät metsäisten teiden reunustoilla ja pyrähtelevät viime tingassa auton edestä.  Toinen väisteltävä asia on kuopat, joita todella riittää. Joudutaan ajelemaan hiljakseen näillä teillä.

 

Näistä aineksista...

 ...tuloillaan jotain. En vain itsekään vielä tiedä, että mitä? 

Oli vain halu jotain käsityötä tehdä ja huomasin pöydälläni nuo lankakerät. Tuli vain siinä mieleen kokeilla yhdistää näitä kahta ihan erilaista lankaa.

Kun toinen sana tuntui paremmalta

 Kirjoitin vihkoon tuntojani. Sitten luin, mitä Päivän Tunnussana v. 2021 (Jumalan Sana ei mene vanhaksi)  - tarjoilisi. Siinä oli mm. jae, joka oikeastaan sopi niihin vihkoon kirjoittamiini tuntoihinkin. Jae oli tämä, v. -92 käännöksen mukaan:

"Älkää heittäkö pois rohkeuttanne, sillä se palkitaan kerran runsaasti." Valitusvirret 3:25 KR-92 

Halusin katsoa sen myös vanhemmasta käännöksestä, sillä minulle tuli vanhasta muistista sitkeästi mieleen  siihen jakeeseen toinen sana,  sen rohkeuden tilalle:

"Älkää heittäkö pois uskallustanne, jonka palkka on suuri." Val. 3:25  -33/-38 

Jonkun mielestä se varmaan ihan sama, kumpi siinä on; rohkeus vai uskallus. Mutta mielestäni "uskallus", on jotenkin lempeämpi sana kuin rohkeus. 

Pelokaskin voi kysyä:

"Uskallanko?"

 Ja sitten hän kuitenkin...

Uskaltaa.

Uskaltaa... Ehkä pidemmän kaavan mukaan. Rohkea on ikäänkuin "aina" valmiimpi kaikkeen. Hänelle olisi isompi kynnys siinä, että hän nyt heittäisi pois sen rohkeutensa. Häntäkin ehkä "vähän" pelottaa, mutta hän sanoo useammin: "Rohkeutta vaan!" Ja menee.

Jonkun mielestä tämä on varmaan ihan vain sanoilla saivartelua,  tuumii ettei noilla sanoilla käytännössä mitään eroa ole. Ehkei lopulta olekaan. Mutta yksittäisille  ihmisille  sillä voi olla ainakin pieni vivahde-ero. Minä itse "ei rohkeana" ihmisenä tykkään "lempeämmästä" vaihtoehdosta:). Sana "uskallus" on armollisemman tuntuinen. Se ikäänkuin tunnistaa ja myöntää sen pelokkuudenkin.

 Tänään on ehkä muutenkin "sanojenpyörittelypäivä", jos jatkan eilisiltaista puuhaani englanninkielistä runoa kääntäessäni. Silleen vanhanaikaisen vaikeesti sanakirjan kanssa ja olemattomalla omalla kielitaidolla, mutta suurella kiinnostuksella William Cowperin runoihin! Kun jokin kohta sitten on  sellainen, etten saa mitään tolkullista käännöstä aikaan, käytän avuksi googlekääntäjää - tai isäntää:) 

Tämänpäiväinen

 

Aamun valosta metsikön läpi - ideansa saanut. Vahaväreillä tehty. Viime kesänä oli pakko ajella aamuisin Joensuusta kotia kohti  remontin takia. Nyt ajellaan näitten kylien teillä yhden kesätyön tähden. Ja taas noukitaan ideoita kuviin, kuten viime vuonnakin. 

Etsin sitä viimevuotista tästä blogista, mutta löysinkin sen toisen blogini puolelta kesäkuun 13. päivän kohdalta. Jännästi sitä ihminen itseään toistaa, tällaisessakin:) No mitäs, kun se valo juuri tähän aikaan kesästä tällaisena näyttäytyy.

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2021/06/valo-siiviloityy-pimean-lapi.html

Eilisen kuvia metsästä

 

Suttuiset muistiinpanot merkittävästä asiasta

Eilen kirjoitettua: En kuvitellut tänä aamuna innostuvani mistään. Mutta Päivän Sana -kirjasesta luetut pari jaetta kirkasti taas asiaa, joka periaatteessa jo olikin tuttu, mutta tuli nyt esiin raikkaana kuin aluillaan oleva kesä:)

Mikä sitten huomioni niin kiinnitti? Se vanha tosiasia, että juutalaisilla, israelin kansalla, on erityisasema meidän muiden kansojen joukossa. Lukemani jae oli sana, jonka Jumala itse sanoi: "mutta teistä tulee minun pappisvaltakuntani ja pyhä kansani.' Tämä sinun tulee sanoa israelilaisille." 2. Moos. 19:5-6 KR-92 

Sitten oli vielä uskovien asemastakin luettavia. Mutta kun kerran on "papisto", on ylimmäinen pappikin. Ja hän on Jeesus. Hänen asemaansa selvittää hebrealaiskirje jakeineen.   

---

Jos jotakuta tämä kiinnostaa, niin tästä näkee nuo hebrealaiskirjeen jakeet helposti, (ja siinä pystyy sitten lukua klikkaamalla lukemaan vaikka enempikin sitä lukua halutessaan):

https://www.koivuniemi.com/raamattu?tila=laajahaku&kaikki=&jokin=Pappi+pappeina&eiole=&kirjat=heb&kaannos=fi-38 

Alakulon keskellä kesän alussa

Nyt voisi olla oikeinkin hyvillä mielin, kun nuoremmat on päässeet lomilleen. Vaan jotenkin ei. Tätä tekstin kirjoitusta edeltävät kuutisen tuntia ovat olleet jotenkin liian paljon kaikenlaista pientä arkista "silppua" täynnä. Oli tukkeutunutta pyttyä, vaatepulmia (kun yhden käyttöön aikomat farkut olikin pyykkikorissa, ei löytynyt ehjiä/sopivia sukkahousujakaan hameen kanssa, joten oli ilman), kiireinen aikataulu, auto* temppuili ja tuntui että matka tyssää ihan alkumatkaan, sitä jännitystä, ja sitten yhden  myöhästyminen tilaisuudesta, toisten odottelua kaupungilla, rahojen riittävyysmietintää ja ostosten pähkäilyä, ym. Ja yksi oli sairas, ettei päässyt edes lähtemään mihinkään. Eivät mitään niin isoa ja ihmeellistä, mutta kun useampi harmittava asia kertyy samoille tunneille, niin ottaa taas aikansa, että saa ajatuksia valoisammille raiteille. 

*Auton kanssa oli niin, että se sitten vain lakkasi temppuilemasta. Rukous oli lyhyt, jotenkin siihen tyyliin vain sanottu pyyntö, että Jeesus auttaisi sillä pääsemään eteenpäin. Isäntä oli myös illalla rukoillut, että auto kestäisi siihen saakka, kunnes saadaan uusi.

Aamulla olin kirjoittanut vihkoon mm. näin:

PIENIÄ YKSITYISKOHTIA/SUURIA LINJOJA 

"...taivashan on meren yllä...

... hallitsija sen..." * 

---

Vaikka oma elämä olisi seilausta pikkupurtilolla sekavalla merellä,  on sillä kaikella hallitsija silti.

* Jostain hengellisestä laulusta.