Kun toinen sana tuntui paremmalta

 Kirjoitin vihkoon tuntojani. Sitten luin, mitä Päivän Tunnussana v. 2021 (Jumalan Sana ei mene vanhaksi)  - tarjoilisi. Siinä oli mm. jae, joka oikeastaan sopi niihin vihkoon kirjoittamiini tuntoihinkin. Jae oli tämä, v. -92 käännöksen mukaan:

"Älkää heittäkö pois rohkeuttanne, sillä se palkitaan kerran runsaasti." Valitusvirret 3:25 KR-92 

Halusin katsoa sen myös vanhemmasta käännöksestä, sillä minulle tuli vanhasta muistista sitkeästi mieleen  siihen jakeeseen toinen sana,  sen rohkeuden tilalle:

"Älkää heittäkö pois uskallustanne, jonka palkka on suuri." Val. 3:25  -33/-38 

Jonkun mielestä se varmaan ihan sama, kumpi siinä on; rohkeus vai uskallus. Mutta mielestäni "uskallus", on jotenkin lempeämpi sana kuin rohkeus. 

Pelokaskin voi kysyä:

"Uskallanko?"

 Ja sitten hän kuitenkin...

Uskaltaa.

Uskaltaa... Ehkä pidemmän kaavan mukaan. Rohkea on ikäänkuin "aina" valmiimpi kaikkeen. Hänelle olisi isompi kynnys siinä, että hän nyt heittäisi pois sen rohkeutensa. Häntäkin ehkä "vähän" pelottaa, mutta hän sanoo useammin: "Rohkeutta vaan!" Ja menee.

Jonkun mielestä tämä on varmaan ihan vain sanoilla saivartelua,  tuumii ettei noilla sanoilla käytännössä mitään eroa ole. Ehkei lopulta olekaan. Mutta yksittäisille  ihmisille  sillä voi olla ainakin pieni vivahde-ero. Minä itse "ei rohkeana" ihmisenä tykkään "lempeämmästä" vaihtoehdosta:). Sana "uskallus" on armollisemman tuntuinen. Se ikäänkuin tunnistaa ja myöntää sen pelokkuudenkin.

 Tänään on ehkä muutenkin "sanojenpyörittelypäivä", jos jatkan eilisiltaista puuhaani englanninkielistä runoa kääntäessäni. Silleen vanhanaikaisen vaikeesti sanakirjan kanssa ja olemattomalla omalla kielitaidolla, mutta suurella kiinnostuksella William Cowperin runoihin! Kun jokin kohta sitten on  sellainen, etten saa mitään tolkullista käännöstä aikaan, käytän avuksi googlekääntäjää - tai isäntää:)