Jonkun "tassukan" jälkiä - ja postilaatikolle parempaa pääsyä

Aamulla oli n. -15 astetta pakkasta, iltapäivällä noin puolitoista. Aurinkokin paistoi ja taivas oli sininen. Lähdin ulos. Otin roskapussit pulkkaan, lapio käteen ja kännykkä oli taskussa. Sillä oli ensiksi käyttöä kun jonkun tassuttelijan jäljet huomasin tienvierustalta menevän metsään. Kulkiessani katselin niitä tiellä ja napsin muutamia kuvia. Mikä lie taaskin ollut. 

Roskikselle päästyäni otin sen edestä muutaman lapiollisen lunta, jotta roskisauto saa siitä satsin kyytiin. Edellisellä kerralla oli jäänyt ottamatta, kun oli ollut lunta liikaa. Ja aina meillä on mietintä, että niin milloinkas se roska-auto seuraavan kerran onkaan tulossa. Alkuvuodesta meiltä puuttui kalenteri, vaikka niitä oli tullut. Oli jossain kohtaa siivottu syrjään niitä, ehkä jouluksi. No sitten kun niitä olisi pitänyt ruveta käyttämään, niin ei löytynyt mistään. Mutta äskettäin ne molemmat kadoksissa olleet vihdoin tuli näppeihin jostain kasasta.

No sitten siirrytään postilaatikolle. Oli ajatus, että pitää sieltäkin käydä pääsyä parantamassa, ettei tule huomautusta, niinkuin joskus on laatikossa ollut sellainenkin kortti. Auran jäljiltä oli jäänyt laatikon eteen paljon lunta. Luulin olevan isompikin homma tehdä edes kintuille jotain jalansijaa siihen, mutta se ei ollutkaan kova homma. Lumi oli niin kevyttä, että äkkiä siitä muutaman lapiollisen otti. Ja sainpa tämän päivän postitkin samalla reissulla. Olivat tulleet jo laatikkoon.

Nyt minulla on jauheliha-perunalaatikko uunissa. Valmiista muusijauheesta sekä jauhelihasta, ja vähän soijarouhetta jauhelihan jatkoksi siihen. Se on aina vähän arvoitus mitä siitä milloinkin tulee. Viimeksi oli oikein hyvää, mutta nyt ei ilmeisesti ole ihan yhtä onnistunutta - mutta kaiketi ihan kelvollista kuitenkin. Välillä on tullut ihan liian tönkköä, eikä makukaan ole ollut kummoinen. Mitäs kun sen teko on aina vähän sävellystä...:) 

Viimeiset pari kuvaa on olkkarin ikkunasta otettuja. Lumi ihan kimalteli auringossa!

Tuli mieleen vielä, että valoisammat päivät, lisääntynyt valo ja kauniit ulkonäkymät, sininen taivas,  on minua vissiin virkistänyt. Sainhan pitkästä aikaa naputeltua ihan tämmöisen pitkähkön arkijutunkin:) 

Valoisiä päiviä itsekullekin❣️

Lumia tuli alas niin että jysähti!

Nyt on ollut lämpimän puolella ulkoasteet, n. + 2 olleet lukemat. Tänään huomasin, että oli jo "lippa" laskeutunut keittiön ikkunan eteen, ja sulamisvesi vain tippuili siitä alas. 

Tuo iso kasa talon edessä, on auran aiemmin siihen kasaamia lumia. Tänään kävi jo vetämässä loskaa pois tieltä. 

Mutta siihen ikkunalippaan... Meni edellisistä kuvista vajaa puoli tuntia, kun säikähdin sisällä kovaa jysähdystä! Tuli mielikuva jostain tykin jysähdyksestä. Siinä sitä lunta nyt tuli alas, niinkuin arvata saattoi.

Lunta, lunta ja lunta....🌨️ ja kadonneen postilaatikon metsästys

Aamulla näytti ensin tältä, kun ulos kurkistin ovesta:

No sitten tuli aura, onneksi. Mutta lunta tulee myös koko ajan lisää...🌨️

Lumitöitä on yritettävä tehdä edes sen verran, että autoa pystyisi kääntämään pihassa. 

Ongelma vain on jo nyt, että sitä kolattua lunta ei saa kunnolla oikein mihinkään enää. Lunta on jo joka puolella ennestäänkin. 

No sitten on vielä etsittävä lumen seasta kadonnut postilaatikko, joka on tuolla vaaran alla tien varressa. Ei siitä edellisten lumisateidenkaan jälkeen enää paljon ole näkynyt, mutta on siitä sentään vähän ollut näkyvissä; joten sinne on voinut lapioida polun edes. Mutta nyt pitää ensin etsiä kohta, josta laatikko löytyy. Kun kävin kävelemässä, ei ollut lapiota mukana; niinpä käsin vain kaivelemalla yritin sitä laatikon kantta näkyviin saada. Ei onnistunut. Sinne pitää palata jonain hetkenä lapion kanssa. Tämä siis etsinnässä. On tullut siitä lootasta joskus kesäiseen aikaan kuva tehtyä.

Mutta se on kiva, että enää ei ole niin kylmä👍

"Pikkuisen" on lunta tullut...

Tänä aamuna. Paljon on... Mutta onneksi oli aurakin käynyt! Tuohon oven esteeksi tulleessa oli syynä sekin lumi, joka oli tipahtanut ovikatoksen päältä.

Pitihän ne koivet käydä taaskin upottamassa lumihankeen - hankikantosilla:)

Lähdin kävelemään aamulla kouluun menijöiden kanssa samaan aikaan. Kun oli pakkasaamu, piti päästä metsäaukion hankikantosilla kävelemään. Hanki kantoi paremmin kuin olin luullut, ja niinpä tein pidemmän lenkin  kuin olin aikonut.

Tuonne alas tummaan laaksoon en aikonut mennä. Menin täällä ylempänä.

Tuolta tulin.

.

Ja toisen rinteen reunamilla mielestäni kivoja yksityiskohtia bongailin.

Sitten tulin taas valinnan paikalle... Tiesin entuudestaan, ettei tuolla soisella alueella ole yleensä ollut hankikanto kovin kestävää. Päätin kuitenkin mennä, koska eipä tuonne juuri muutoin tule mentyä.

Ja niinhän siinä kävi, että kun olin jo aika lähellä tietä, alkoi jalka upottaa oikein kunnolla. Luulin jo jossain vaiheessa, että pitääkö minun kontata se loppumatka. No, onneksi ei, mutta pienetkin näreet oli tukena ihan toivottavia. Pelkäsin vielä, että jos siellä vaikka kadotan kännykkäni johonkin lumeen, koska ylläni olleessa takissa oli avotaskut. Lunta sain kuitenkin rapsia sukistani ja kopistella saappaista tukevalle tielle päästyäni.

Tuolta tulin, ja tuonne menin. Auto piti viimeksi jättää alas, koska tie on niin jäinen. Roskistakin siirrettiin  hieman, että sen tyhjentäjä pääsee siihen paremmin käsiksi. Se olisi normaalisti tuossa oikealla kuusen ja auton vieressä.

Joissain kohtaa tien keskikohta alkaa olla sulaa, mutta toisia paikkoja on hiekoitettu varsinkin kävelijöitä ajatellen.

Kun pääsin kotipihaan, koivussa joku lintu lauleskeli  niin kesäisen tuntuisesti🐦 

Vähän huvittavaa oli, että tytöt kerkesi Lieksan keskustaan kouluun lähes 30 kilsan päähän ennen kuin minä kotiin - tältä ihan lähikierrokseltani🙂

Eilisaamun lumikenkäkävely aurinkoa ihailemaan

Eilen aamulla aurinko näytti heittävän säteitään tuolta metsän puiden takaa niin kivasti, että päätin mennä sinne niitä katsomaan. En viitsinyt mitään farkkuja ruveta ylleni vaihtamaan, joten vedin vain sisällä käyttämäni hamevaatetuksen ylle pitkän, talvisen "hametakkini" ja talvikenkien päälle lumikengät. 

Hangen pinta oli kova, mutta ei silti niin kestävä. Sen totesin, kun pihasta lähtiessäni lumikukkulalta laskeuduin alas ja menin heti nenilleni.  Ajattelin, että mitähän siitä kävelystä tulee, mutta sujui se sitten alkua paremmin. Muutamia kuvia lyhyehköstä kierroksestani nappasin. 

Semmoinen oli kuvakierroksemme☀️

T: Tuula "Metsäntytttö"🙂

Ps. Jos haluat nähdä sen eilisen  "hamevaatetukseni", joka itseasiassa tänäänkin käytössä on, sen näkee täältä vaateblogista: 

https://vaatekomerolla.blogspot.com/2023/04/vihertaa-pitka-liivi-ja-hame.html