Pitihän ne koivet käydä taaskin upottamassa lumihankeen - hankikantosilla:)

Lähdin kävelemään aamulla kouluun menijöiden kanssa samaan aikaan. Kun oli pakkasaamu, piti päästä metsäaukion hankikantosilla kävelemään. Hanki kantoi paremmin kuin olin luullut, ja niinpä tein pidemmän lenkin  kuin olin aikonut.

Tuonne alas tummaan laaksoon en aikonut mennä. Menin täällä ylempänä.

Tuolta tulin.

.

Ja toisen rinteen reunamilla mielestäni kivoja yksityiskohtia bongailin.

Sitten tulin taas valinnan paikalle... Tiesin entuudestaan, ettei tuolla soisella alueella ole yleensä ollut hankikanto kovin kestävää. Päätin kuitenkin mennä, koska eipä tuonne juuri muutoin tule mentyä.

Ja niinhän siinä kävi, että kun olin jo aika lähellä tietä, alkoi jalka upottaa oikein kunnolla. Luulin jo jossain vaiheessa, että pitääkö minun kontata se loppumatka. No, onneksi ei, mutta pienetkin näreet oli tukena ihan toivottavia. Pelkäsin vielä, että jos siellä vaikka kadotan kännykkäni johonkin lumeen, koska ylläni olleessa takissa oli avotaskut. Lunta sain kuitenkin rapsia sukistani ja kopistella saappaista tukevalle tielle päästyäni.

Tuolta tulin, ja tuonne menin. Auto piti viimeksi jättää alas, koska tie on niin jäinen. Roskistakin siirrettiin  hieman, että sen tyhjentäjä pääsee siihen paremmin käsiksi. Se olisi normaalisti tuossa oikealla kuusen ja auton vieressä.

Joissain kohtaa tien keskikohta alkaa olla sulaa, mutta toisia paikkoja on hiekoitettu varsinkin kävelijöitä ajatellen.

Kun pääsin kotipihaan, koivussa joku lintu lauleskeli  niin kesäisen tuntuisesti🐦 

Vähän huvittavaa oli, että tytöt kerkesi Lieksan keskustaan kouluun lähes 30 kilsan päähän ennen kuin minä kotiin - tältä ihan lähikierrokseltani🙂