Kun kissa tai koira muuttui lampaaksi tai joksikin - virkkausvärkkäys

Piti kokeilla yhtä juttua. Tehdessäni mietin, että millä minä sen edes täyttäisin. Sitten muistin, että jossain taisi olla joku pieni rippu jotain täytettä - ja niin olikin. Riitti ja jäikin vielä pikkuisen.

Tämä virkkuu... Muutama aalto lisää taas🌊

Virkkumallina kopio omasta piirustuksesta.

Tämä on jo niin kaukainen projektin aloitus, että mietin eilen, tuleekohan tämä koskaan valmiiksikaan...Vai käykö niin, että lapset joskus löytävät äitinsä tavaroista tämmöisenkin tekeleen, joka ei näköjään tullut valmiiksi😀 No tiedä sitä sitten, mutta nyt vaikuttaisi olevan taas vähän kiinnostusta tähän:) 

Samantapaisen työn sain joskus aiemmin valmiiksi: https://vaaranlaella.blogspot.com/2018/12/virkattu-kuva.html

Kun vanha myssy kaipasi jotain

Olin tehnyt tämän myssyn vuosia sitten, mutta käyttö on jäänyt tosi vähäiseksi. Osin ihan siitäkin syystä, ettei tämä ole lämmin, vuoriton kun on. Mutta yksi syy nihkeyteen on ollut sekin, ettei se muutenkaan ole miellyttänyt. Myssyn malli ei ole minun naamataululleni paras. Ja sitä epäsopivuutta on vielä oikein korostanut tuo leveä valkoinen raita, joka on ihan kiva pelkkää myssyä silmäillessä, mutta ei minun otsallani. Yritin siihen eilen jotain keksiä, ensin kirjomalla raidan päälle punaista ja sinistä. Ei ollut hyvä. Sittenpä vain solmin punaisen pienen nauhan, joka on ollut jonkun paperisen lahjakassin kantimena. Ja sen päälle sitten pistin  yhdestä rasiasta löytämäni vanhan Tukholma-rintaneulan. Jos se oli minun tätini peruja, niinkuin muistelen, niin ehkä se täti oli saanut sen  siskoltaan tuliaisena. Toisen tädin tytär kun kotiutui jo kauan sitten Ruotsiin. Ruotsissa tosin  on isännänkin sukua samaan tapaan. Ja niin varmaan on monellakin suomalaisella. Eipä yhden "korun" lisääminen myssyä juuri  muuttanut muuksi, mutta kului siinä mukavasti vähän aikaa asiaa pähkäillessä ja värkätessä:)  

Siinä vielä myssy Reettan päässä, niin näkyy siinä oleva tupsukin:) 

Juustovormu-härpäkkeet Reettan harteilla

Olen nyt saanut tehtyä kaksi etukappaleiden yläosaa ja takakappaleen yläosan (jos tästä siis joku jakku joskus tulee). Ompelin tehdyt kappaleet olalta kiinni toisiinsa. Nyt ei tarvi enää kiehkuroita virkata, ja johan niihin ehdinkin kyllästyä. Mutta jos tästä jakkua aion, niin minun pitäisi tuolla raidoitusvirkkuulla tehdä muut puuttuvat osat. Hieman hirvittää, että kuinkahan onnistuu noihin tehtävien alaosien mitoitus, että ne saa sitten kohdistettua jo tehtyihin osiin siististi... Nimittäin jo noissa oli ongelmia, sillä virkkuukäsialani on niin epätasaista ja löysää; alkuun oli ollut kireämpää ja lopussa hyvinkin löysää. Kappaleet oli aika muotopuolia ja niiden raidoitukset piti kuitenkin sovittaa oikeisiin kohtiin. No, venytin ja tiivistin, niin sillä ne jotenkin saatiin paikalleen. Ei näyttäisi kovin haittaavan nyt. Mutta mitä tapahtuu, jos ja kun, joskus tuota pestään? No, se on sen ajan asia sitten.

Jos minua ei huvittaisikaan enempää tehdä tätä, niin tuota voisi käyttää vain tuollaisena hartiakoristeena, jos laittaisi eteen solmintanyörin. Tai voihan sen kiinnittää vaikka jollain soljellakin.

Sovitin minä sitä itsellenikin... 

Virkkuu: "Juustovormu - jakku" siitä voisi tulla...

Tämä olisi ensimmäinen osa virkkuusta "Juustovormu-jakku". Mutta en ole lainkaan varma, että se jakku tosiaan näkee päivänvalon joskus. Vaikka kyllä sen haluaisin, kun siihen käsityökirjassa* ihastuin. Mutta jos ei tule jakkua, voisi tulla liivi, jne... Pelkään intoni lopahtavan kesken, tai langan. Minä käytän tähän 9-säikeistä kalalankaa, kun sitä olin noin vuosi sitten ostanut jonkun kaupan alesta kaksikin rullaa. Mutta enpä oikein osaa arvioida, mihin se riittää sitten. Rupesin vain kokeilemaan sillä, kun ei muutakaan ollut. Ja yllätys oli, että kun tuota minulla olevan käsityökirjan ohjeella (joka muuten oli tosi niukka nykykirjojen ohjeisiin verraten) rupesin kokeilemaan, näyttääkin että siitähän onkin tullut suunnilleen sen kokoinen, kuin sen olisi pitänyt ohjeen mukaisella langalla tehtynäkin olla. 

Jakkuun virkattaisiin ensin nuo yläosat, joita eteen kaksi; ja taakse yksi alemmaksi ulottuva. Sitten  jakun alaosa ja hihat tuota raitavirkkuuta. Ja vielä kaulus. Jakku olisi lyhyttä vyötärömallia.

*Mary Oljen kauneimmat käsityöt/WSOY 1997. Jakun oli suunnitellut ja ohjeen laatinut Seija Harkonmaa. Mutta pitsimalli "Juustovormu" oli jo vanhemmissa Mary Oljen kirjoissa. Kenpä enää tietäisi, mistä sekin alunperin on...

---

Pari minun työkuvaani tuon tekemisestä tässäkin jutussa:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2022/11/ajatukset-siina-pidettava-virkkuun.html

"Juustovormu-jakun" näkeminen käsityökirjassa sai minut innostumaan

Jakun ohje kiinnitti huomioni käsityökirjassa*, sekä kuvan perusteella - koska oli erikoisempi jakun malli - mutta myös mallinimensä vuoksi. Olihan mummuni kotoa meille periytynyt samaa virkkausmallia oleva pitsipeitto, jonka ikä alkaakin jo likennellä sataa vuotta. Mummu oli saanut sen kotoaan. Mummu meni naimisiin v. 1935 ja peitto* lie valmistunut sitä ennen. Mummun veljenvaimo oli virkannut sen. 

Jakku alkaa näin...

Nämä yllä olevat  kiehkurat ovat aloitus jakkuun, mutta kiehkurainen reunus koristaa myös  Juustovormu-peiton reunoja, mutta kiehkurat ovat lyhyet. Alla peittoon kuuluvia paloja. Vasemmalla alkuperäinen peittoon kuulunut pala, ja oikealla minun joskus tekemäni, joka ei ihan vedä veroja alkuperäiselle. 

Kyseinen pitsipeitto on nähtävissä tässä jutussa:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2017/08/perintopeitto-juustovormu.html

---

*Käsityökirja oli Mary Oljen kauneimmat käsityöt/WSOY 1997. Taannoinen kirppislöytö. Kirjassa oli monipuolisesti esitelty erilaisia käsityötapoja. Tähän kirjaan on siis koottu Mary Oljen eriaiheisista kirjoista ns. parhaimpia paloja. 

  

Virkkuuaikomus - jo kauan keskentekoisena ollut

Tämä virkattu tyttö - tai virkattuna jo vanha nainen harmaasta tukasta päätellen - joka rantavedessä kivellä seisoo, perustuu joskus tekemääni piirustukseen. Tytön virkkasin jo aikoja sitten, ja liekö jo blogissakin joskus ollut, vaikka en kylläkään juttua täältä vielä löytänyt. Taannoin sain ensimmäistä aaltoa vähän aikaiseksi ja vähän vihreää tuohon kiveen. Tuota irtonaista aaltoa olen sovitellut kiven molemmille puolille, mutta saa nähdä mihin se sitten lopulta tulee päätymään.

Nytkään en ruvennut uusia aaltoja tekemään, en ollut sillä päällä. Pistin vain tekeleet takaisin purkkiinsa odottamaan jotain innostuksen hetkeä.

Tämä on sellainen jämälankaprojekti, joten värit eivät ole välttämättä ihan toivotut. Niinkuin tyttökin muuttui vanhaksi naiseksi, kun ei sitä sopivaa tukanväriä muutoin ollut.  Mutta aaltojen tekemiseen löytyy kyllä erilaisia sinisen rippusia ja valkoisia on myös.

---

Tässä se aiempi rannalla viihtyvä, joka on valmiiksi asti virkattu ja ennenkin blogissa esiintynyt:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2018/12/virkattu-kuva.html

Pientä edistystä...

Joh. 3:16

 

Yksi pieni lisäpala sopi nyt kiinnittää tähän. En kyllä yhtään tiedä, mikä tästä lopulta on tulossa, sillä virkkaan vaan ja vaihtelen väriä aina välillä. Olisin oikeastaan halunnut tähän kyllä enemmänkin erilaisia jaemerkintöjä; vaikka jostain psalmeistakin joku, mutta niitä on vaikea virkkuuseen suunnitella, en jaksa. Ellei sitten jossain vaiheessa tule innostusta ja voimia johonkin yritykseen taas.

"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä." Joh. 3:16

Jeesus on varsinainen Vip-henkilö! Niinkuin piispa Häkkinen totesi puheessaan tuossa Seurakuntalaisen jutussa:

https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/piispa-hakkinen-omatekoiset-kasitykset-jeesuksesta-ovat-uhka-kirkossamme/ 

Korjausprojekti...

En kyllä mitenkään innolla alkanut tähän korjausprojektiin, joka näytti ihan toivottomalta hommalta. 

Mutta kun sitä korjausta oli jo kaksikin tytärtä toivonut, niin piti jo ruveta vakavasti miettimään sopivan langan löytämistä. Löysinkin muutama päivä sitten Citymarketista Novitan puuvillalankakerän, joka näytti sopivalta, niin värinsä, kuin vahvuutensakin puolesta.

Tein myös jo ensimmäiset kokeilut korjaukseksi. Korjasin ensin kokeeksi pari reunan pienimmistä rei'istä, ja samalla mutisin omassa mielessäni kuinka kamalaa homma on. Mutta rupesin sitten kuitenkin yrittämään vielä tuollaista kahden palan väliäkin korjaamaan. Mietin virkkuutakin, että  jos siihen olisi virkannut uudet kapoiset välivirkkuut, mutta se oli huono idea. Virkkuukoukkua oli vaikea puskea tiiviin osan läpi. Niinpä päätin yrittää ompelemalla. On siinä jäljessä  toivomisen varaa, mutta tuolla systeemillä peitto voitaisiin saada kuitenkin kasaan jotensakin kelvollisesti. 

Ja kun alkuun pääsin, ei homma tuntunutkaan ihan yhtä mahdottomalta enää. Mietin jopa, että siinä nyt on sitä käsityötä tehtäväksi; ja että eipä tarvinnutkaan ostaa Lidlistä sitä kiinnostavan näköistä värkkäyspakettia:)

Äitini osti aikanaan tuon pitsipeiton vanhimmalle tyttärelle. Tämä on siis 2000-lukulainen. Toivottavasti en tätä korjaile montaa vuosikymmentä... Kuten sitä nuorena, noin 40 v. sitten aloitettua korjausta, johon aloin innolla virkata uusia ruutuja meillä lapsuuskodissani aikanaan olleeseen pitsipeittoon, joka oli peräisin mummuni kotoa. Sekin oli hajonnut käytössä lapsuuskodissani. Siitä ei enää montaa ruutua puuttuisi, mutta homma on yhä kesken... 

Perintöpeitto "Juustovormu":

https://vaaranlaella.blogspot.com/2017/08/perintopeitto-juustovormu.html

---

Ja tästä näet halutessasi muita virkkuujuttuja tästä blogista:

https://vaaranlaella.blogspot.com/search/label/virkkaus

Saa nähdä mikä tästä tulee...

Yksi tyttäristä ehdotti minulle kesällä, että tekisin hänelle neuleen; sen tyyppisen, kuin minulla itselläni yksi neule on. Ostin Prismasta lankaa, sellaista, josta olen tykännyt, ja josta  olen ennenkin hartioille laitettavaa tehnyt. Tuttuus veti. Mutta jälkikäteen harmittelin, että olisi pitänyt ottaa sitä toista, joka oli huomattavasti ohuempaa. Nyt joudunkin sitten itse kehittelemään sitä, kuinka saisin jotain aiotun muotoista, mutta eri tavalla ja paljon paksummasta langasta tehtyä. 

Alkuun olen päässyt. Mutta nyt piti jo kädenteiden aukkoja varten virkata kainaloiden kohdalle ketjusilmukat. Ja nyt minua jännittää, kuinka alaosa lähtee alkuun; miten saan ylipäätään sen sopivasti muotoiltua, liekö hihojen kohta tarpeeksi röyhelöinen ja ettei selkäosaan vain tulisi liikaa löysyyttä. Ihan alimmaksi tulisi sitten poikittain virkattu, resoria muistuttava kaitale.

Tästä voisi kehitellä vaikka vyön

Virkkasin joitakin aikoja sitten yksinkertaista ruudukkonauhaa. Kun olin sitä jo isohkon pätkän tehnyt, mietin, että mitä siitä voisi tehdä. Mallailin vyötäröllekin, ja kun vähän puuttui siitä pituudesta, virkkasin vähän lisää. No, nytpä siitä voisi tehdä vyötärölle jotain. Vielä vähän kukkaköynnöstä siihen värkkäsin koristukseksi. Vyö siitä voisi tulla. Mutta se vaatisi alle vaikka mustan pohjakankaan ja kiinityssysteemit. Ne täytyy jättää nyt odottamaan, mutta on kivempi säilöä tuota, kun tietää siitä jotain voivan tehdäkin.

Ehkä se vyöidea tuli yllä olleesta mustapohjaisesta ruusuhameesta ja samoista väreistä muutenkin.

Ja minä se vaan pitsiä virkkailen...

Niinpä virkkailen. Kun kotona ei voi olla, eikä omalla autollakaan mihinkään pääse. Päädyimme kuitenkin automme korjauttamiseen. Se aika on ensi viikolla. Sen autoliikkeen pihalla, jonne automme jäi, kun oli näköjään korjaamokin. Eipä tarvitse miettiä, miten auto siirretään sieltä pois. Onneksi on tuota virkkauslankaa!

Mikä siitä tulee? Jotain nättiä yritän hartioille virkata. Varmaan oli vaikutusta silläkin, kun muutamina päivinä katseltiin Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo -sarjaa dvd:ltä. Siinähän heillä on usein jotain kevyttä ja kaunista harteilla.

---

Pitsi valmiina asusteena vaateblogissani:

https://vaatekomerolla.blogspot.com/2021/07/pitsia-hartioille.html

Pitsinvirkkuuta

Sain tyttäreltä muutaman virkkuulankakerän. Aikomus oli tehdä pyyheliinaan vanhantyylisesti pitsit päihin. Olin jo katsonut mallia yhdestä pyyhkeestä, jossa oli mielestäni helpon näköinen malli. Vaan ei ruvennut minulta ihan oikeanäköistä syntymään useasta aloituksesta huolimatta. No, otin vinkkiä siitä silti. Ja loppuosa piti itse keksiä. Yksi pitsi valmis, toinen tekeillä. Mutta sopisi tuo muuhunkin kuin pyyhkeen päähän; puseron pääntiehen olisi sopiva myös.

En vain saanut tuosta punaisesta mallista riittävää käsitystä. Ruutukuvioista kehkeytyvät reunakolmiot ei minulla onnistuneet. Olisi pitänyt kai enempi paneutua asiaan. Mutta nyt ei ollut innostusta niin paljon. Piti helpompaa keksiä. Meillä on nyt isännän kanssa rempan välipäivä, joten joudan pitsiä virkkaamaan, mutta en tahdo mitään monimutkaista mallia tai silmukoiden tarkkoja laskemisia.

Pitsinpalasta tuli kaularöyhelö

Joskus jossain elokuvissa varsinkin saattaa nähdä kaulassa koristeena röyhelön. En sellaista tarvitse, mutta sellaisen päätin pitsipalasta tehdä. Vähän mietin, että pitääkö siinä joku nauha olla, vai jollain korullako ne kiinni yleensä ovat. Löysin pitsinvirkkuuboxistani aiemmin virkkaamani pienen nauhanpätkän, joka olikin juuri sopivan pituinen käytettäväksi tähän projektiin. Siihen laitoin nappikiinnityksen, joka tulee niskapuolelle. Kullanvärinen nappi tuli myös ommeltua röyhelöön koristeeksi.

Tämä vaatii parikseen jonkin korkeakauluksisen puseron. 

Ylläni ollut sinikuvioinen on muuten sopiva, mutta koska siinä on jo etumuksessa punainen nauha,

 joka kuuluu toispuoleiseen kaulukseen, ei se tämän puseron kanssa ole sen vuoksi paras pidettävä. 

Puseron näkee kokonaan tästä: Käsinompeluprojekti: Pusero 80-luvun kaavalla

Nyt se valmistui... Pitsiliina v. 1981 ohjeella

Nyt se on valmis! Siihen meni aikaa noin parisen kuukautta. En löytänyt mistään muistiinpanoista merkintää aloituksesta, mutta löysin kuvan kesäkuun puolivälin tienoilta, jolloin kyseiseen työhön käyttämistäni lankakeristä toinen oli vielä kiinni ihan muussa työssä,  ja toinen kerä vapaana. Muistelen niin, että siihen kohdille se aloitus ajoittuu.

Kuvissa halusin hiukan matkia sitä kuvaa, joka Eevaneule -lehdessä liinasta oli. Siinä oli liinan päälle aseteltu kultaköynnös. Ja kun meiltäkin niitä löytyy, niin  kuvaanhan se piti saada. Liina on hieman liian iso tuolle pöydälle. Tyttärellä on vaaleampi ja isompi pyöreä pöytä, jolle liina olisi paremmin varmaan sopinut, mutta enhän minä nyt sitä malttanut odottaaa, että sille pöydälle olisin liinaa päässyt asettelemaan.

 Nämä kaksi alinta kuvaa otin heti liinan valmistuttua kokeeksi aivan siloittelemattomasta liinasta.

Kovin arkinen kuvauspaikka, sillä vieressä on mm. kenkiä, tervamaalia ym. Kyseinen pöytä kun sattuu majailemaan tällä hetkellä eteisessä. Samassa paikassa otin ylemmätkin kuvat siloitellusta liinasta, mutta mm. tervamaalipurkki jätettiin niissä kuvan ulkopuolelle.

Lanka oli  Coatsin pitsinvirkkuuboxista. Langasta oli tehty jo aiemmin mm. pitsikaulus.

Tästä liinasta piti ohjeen mukaan tulla n. 55 cm halkaisijaltaan, mutta minulla siitä tuli n. 66 cm. Lanka kuitenkin ja virkkuukoukku olivat aikalailla oikeanlaista. Tähän sanottiin ohjeen mukaista lankaa menevän 100 g. Suunnilleen se minulta varmaan meni, kun ensin käytin yhden vajaan kerän, ja toisesta sitten vielä piti ottaa viimeisiin kerroksiin. Ohje tähän oli Eevaneuleesta nro 7/1981. Kyseinen lehti on joskus ollut Taivalkoskella kirjastossa, sillä niin osoitelappu sanoo.