Kesäkekkerit -piirros

Tämä liittyy niihin juhliin. Jotensakin tuohon tapaan oli alue juhlintaan laitettu. Pöydillä oli enempi kaikkea, mutta piirsin noin muutaman kipposen pöydille, joissa jotain. 

Tuonne takapihan takimmaiselle alueelle oli juhlinta keskitetty. Sinne miesväki kantoi pitkän keittiön pöytämme. Vasemmalla on sininen, vanha puutarhapöytä, joka on talon entisen omistajan eli isännän ukin 90-luvulla ostama; kuten tuo, jo vinksallaan oleva vanha keinukin. Noiden puutarhakalusteiden ostoretkellä muistelen meidän olleen isännän ukin kanssa mukana silloin kauan sitten Joensuussa. Mukana silloin yksi pieni tenava.  Sen vanhan puutarhapöydän päällä oli nyt likellä sataa vuotta jo varmaan oleva pöytäliina Hauholta, äitini mummon kutoma. 

Tässä tätä naputellessa tein huomion, että noita ruokapöydän tuolejahan on oikeasti meillä vain neljä, ei kuutta. Eli liekö sitten yksi eteisen pieni penkki ollut tuolla myös, koska muistelen jossain kohtaa laskeneeni istumapaikkoja olevan juuri sopivasti aikuisten määrään nähden. No, piirros ei ole valokuva; enemmänkin joku vähän hatara tunnelma- ja muistikuva:)

Tällaista täältä tänään. Voikaahan hyvin❤️

---

Juhlapäivästä oli kirjoitettuna tässä: 

https://vaaranlaella.blogspot.com/2026/05/kiitos-lieksa-juhlassa-soi-ihan.html

Yön valokuvia - ja vanha öljyvärityö talosta

Menin poikkeuksellisen myöhään nukkumaan, oli jo yö. Muut jäivät vielä valvomaan. Sängynlaidalle istahtaessani katsoin ikkunoista jännittävän näköisiä näkymiä... Piti nousta hakemaan vielä kamera.

Tämä alin kuva näyttää samaa, jota iltaisin usein huvittuneena silmäilen: ihan kuin meillä olisi  tuollainen "pergola", tms. tuossa takapihalla valkoisine seinineen. Ne syntyvät sinne pimeänä aikana heijastuksena olohuoneen seinistä.

---

Mutta yökuvien lisäksi nyt tältä aamulta kuva. Siinä on tekemäni öljymaalaus v. 2001. Siinäpä on juuri talon takapiha. Kuvaan tuli nyt näin aamulla hieman ylimääräistä valonsädettä, kuin  taivaalta,  kun oli lamppu siinä ihan lähellä.

Jostain tuolta suunnalta metsästä, jonka allaoleva kuva näyttää, aikoinaan valaistua taloa katselin, ja sain idean yrittää siitä kuvaa tehdä.

Ja nyt onkin jo aamun valo:)

Pihan värit tänään - ja vähän muutakin väriä

 

Tänään otetut kuvat.

Jostain näistä niin mieluusti tekisin vesiväreillä kuvan... Mutta haaveeksi varmaan jääkin. Nimittäin joitakin päiviä sitten aloitin jo yhtä. Isolla sudilla vetelin jo muutamia vetoja... Enkä ole jatkanut sitä siitä, mihin se jäi. En muista keskeytyikö se johonkin muuhun touhuun, vai suoraan siihen etten tiennyt miten jatkaisin kuvan tekemistä. 

---

Muuten on piirustelua ollut ohjelmassa, kun olen tehnyt uutta versiota vuosia sitten tekemästäni pelistä, jonka jouduin joitakin aikoja sitten heittämään roskiin säilytyksessä pilalle menneenä. Tässä nyt tekeillä olevaa...

Saa nähdä mikä siitä tulee... Tietysti ajattelen, että olisinpa piirtänyt vanhasta ensin kuvan läpi...  Uutta tehdessä, ajatus oli ensin tehdä niin samanlainen kuin entinen oli, mutta ei se niin mene. Ei ole ihan samanlainen kuitenkaan. Entiset säännöt kyllä toimivat uudessa myös. Noita pyörylöitä on muuten yllättävän paljon. Laskin että olisi ollut yhtä tai kahta vaille 200. Ilmankos alkoi pyörylöiden väritys välillä kyllästyttää.

Ja tässä vanha kuva siitä alkuperäisestä, jo pois pistetystä. 

 

Ja kun nyt piirustuksista tässä puhutaan, niin tässä vielä se meneillään olevan tammikuisen piirustusnäyttelyn ilmoitus kirjastossa. Ilmoitus on tehty kirjastossa yhdestä minun piirustuksestani. Tämä on nyt siis toinen kerta, kun minulla on piirustuksia näytillä. Pääosin eri tekeleitä kuin ekalla kerralla.

Päätön lintu, ja muita eilisiä pihakuvia - Ja taas tänään - karhu!

On sillä kivilinnulla pääkin, mutta ei valitettavasti kiinni olevana...

Varjo näyttää komeammalta kuin sen aiheuttaja

Kivet pysyy hengissä kastelemattakin 

Sininen miellyttää silmää - ennen ja nyt

Pinkit lasten kumpparit. Sopii äiteenkin jalkaan - ja raitakiviä... Jo mukulana kiviä keräsin, kultaa kuviteltiin löydetyn, jos jotain kiiltävää näkyi.

Kerätty vartavasten raitakiviä...

No tämä silmänilo, toinen kukkivista

Pupu parka, ja muut parat

Sinistä sen olla pitää... ehkä. Ennen ja nyt

.

Melkein pihasta,  kun ekan mäen alla on.... 

Ja siten, käytännössä melkein pihassa... 

... tuossa vasemmalla tytär sen karhun silloin taannoin bongasi; kun näillä tienoin sen näki, tuolla pihatien mäen päällä seisten tänne alas katsoi...

Eilen tein pienen kävelyn, alas postilaatikolle asti, mutta en siitä toiselle tielle lähtenyt, jonne normaalisti olisin jatkanut.

Koska kyllä se minulla kävelyhaluihin vaikuttaa, kun koko ajan on mielessä, että jos sieltä karhu taas jostain pönkii esiin. Tarkkailee ympäristöä sillä silmällä, eikä sillä mikä muutoin olisi. Tuntuu että se kävelyn ilo on poissa. 

Ja kuitenkin kävely olisi minulle mieltäkin hoitava asia. Kävellessä mieli usein virkistyy, tuulettuu...

------

Tämänpäiväistä! Karhu jälleen...

Lisäys puolenpäivän jälkeen: Äsken, noin puolisen tuntia sitten tullut asia: tytöt olivat kaverinsa kävelemässä, eivät ehtineet edes sinne asti mihin minä eilen. Minä eilen postilaatikolle, he siihen vaaran alle, jossa meidän roskikset on. Ja siinä risteävällä pikkutiellä, josta alkaa se meidän oma tie ja nousu vaaralle, he yht'äkkiä näkivät lähellä karhun. Vaikka olivat jutelleet kävellesssään.  Ei näyttänyt samalta karhulta, mikä taannoin oli... Nyt oli pienempi. 

Että silleen... En siis turhaan miettinyt, mitä sieltä tienpielistä voi tulla esiin.

 

Sitruunaperhosia...

Niitä lenteli eilenkin useampiakin. Isäntäkin näki niitä eilen ulkona ollessaan. Minä vain keittiön ikkunasta olen niitä bongaillut. Tänään teki mieli kuvittaa sitä asiaa, vaikka enhän minä kuvasta tietenkään sellaista saanut, kuin olisin halunnut. Mutta onpahan nyt joku kuvitelma.

Tältä näyttää täällä tänään etupihalla...

Ja tästä toisesta keittiön ikkunasta puolestaan on niitä sitruunaperhosia tullut katseltua... Ihan eri näköistä kuin etupihalla. Ja muuten; tuo valokuvakaan ei näytä ihan samaa, kuin mitä silmä näkee. Oikeasti näkymä on hieman valoisampi.

Lunta, lunta ja lunta....🌨️ ja kadonneen postilaatikon metsästys

Aamulla näytti ensin tältä, kun ulos kurkistin ovesta:

No sitten tuli aura, onneksi. Mutta lunta tulee myös koko ajan lisää...🌨️

Lumitöitä on yritettävä tehdä edes sen verran, että autoa pystyisi kääntämään pihassa. 

Ongelma vain on jo nyt, että sitä kolattua lunta ei saa kunnolla oikein mihinkään enää. Lunta on jo joka puolella ennestäänkin. 

No sitten on vielä etsittävä lumen seasta kadonnut postilaatikko, joka on tuolla vaaran alla tien varressa. Ei siitä edellisten lumisateidenkaan jälkeen enää paljon ole näkynyt, mutta on siitä sentään vähän ollut näkyvissä; joten sinne on voinut lapioida polun edes. Mutta nyt pitää ensin etsiä kohta, josta laatikko löytyy. Kun kävin kävelemässä, ei ollut lapiota mukana; niinpä käsin vain kaivelemalla yritin sitä laatikon kantta näkyviin saada. Ei onnistunut. Sinne pitää palata jonain hetkenä lapion kanssa. Tämä siis etsinnässä. On tullut siitä lootasta joskus kesäiseen aikaan kuva tehtyä.

Mutta se on kiva, että enää ei ole niin kylmä👍

Tämänpäiväisestä tilannekuvitusta

 

Parempi pyy... pihassa

 ...ainakin joskus nähtävänä:)

Toiseksi alimmassa kuvassa niitä on kaksikin. Se asia huomattiin vasta kuvia katsoessa.

Tällaisia niistä mehitähden kukista tuli

Tällä mehitähdellä on nyt lapsiakin tuossa vieressä. Silloin kun tuo meille tuli, niin hetikohta siitä oli irronnut pieniä mehitähtiä ja tippunut rappurallin rakoihin. Kukaan ei viitsinyt niitä sieltä ottaa pitkään aikaan. Tässä taannoin ne sitten otettiin, ja kas kummaa, niihin oli kasvanut siellä pienet juuret! No, tytär sitten siirsi ne emonsa viereen.

Tämä mehitähti tarjosi meille kyllä varsinaisia yllätyksiä:) Tällainen oli se oli aiemmin, "antennit pystyssä". Mutta ilman mitään erikoisuuksia se oli silloin, kun se ostettiin. Mutta melkein heti se innostui sitten meillä esittämään parastaan.

Ei se ostettaessa tuommoinen ollut!

Vinkeän näköinen mehitähti, joka ostettaessa oli ihan "tavallisen" näköinen. Mutta kohtapuoleen kaupasta kotiin tuotuna, se kasvatti tuommoisen. Ihan kuin siinä joku heiluttelisi, että: "Hei, minä olen täällä."

Tämä oli keskimmäisen tyttären ostos. Tyttäret on meillä innostuneet pihapuuhista. Ovat ostaneet monenlaisia kasveja, ja muutoinkin pihalla puuhastelleet. Toisinaan jopa saaneet minutkin sinne vähän jotain tekemään:)

Vähän ruostetta väliin

Puuhastelin tässä taannoin sen "katiskaksi" nimeämäni aitauksen takapihalle. Ideaa siinä ajatuksessa oli enemmän, kuin mitä toteutus on. Kuvitelmaani kuului, että verkon vieressä kasvaisikin jotain; joko pajua, tai jotain köynnöstä. Mutta harvoinpa ne  kuvitelmat ihan toteen käy. Mutta laitoin sentään ruosteiseen purkkiin  vähän rikkaruohoa vihreyttä tuomaan.

Tällainenhan se "katiska" oli. Sinnehän on itseasiassa myöhemmin laitettu tonkan viereen tuolikin, jossa olisi toisinaan ihan kiva istuskellakin, jollei hyttyset tms. syö...

Tässä oli se juttu, jossa siitä "katiskasta" aiemmin  oli; kylkiäisenä mm. ruosteinen maitotonka ja lommoiset kahvipannut.