Pykäläkorven syyskuu

 

Eiliseltä kävelyltä noukittu aihe... Kävellessäni harmittelin, kun ei tullut otettua kameraa mukaan, kun oli niin ihanan näköinen tienvieruskoivikon värivaihtelu:)

Kertakaikkiaan... meille!

Muutama aamu sitten tulin miettineeksi tuota sanaa, kun mieleen tuli se ajatus, että Jeesus kertakaikkiaan otti pois syntimme. En liene aiemmin ajatellut, että sanassa on kaksi osaa, jotka yhdessä muodostavat vahvan sanan: kerta ja kaikkiaan. Jeesus teki sen yhden ainoan kerran, kun kuoli synnittömänä meidän kaikkien puolesta. Se on sellainen lahja, kuin kuolemaantuomitun puolesta meneekin joku toinen henkensä antamaan. Se annettiin meille! Jokainen halukas saa ottaa vastaan sen arvolahjan! 

Harmi vain, että usein me  emme  osaa oikein uskoa ja luottaa siihen, ja arvostaa sitä, kun emme olleet itse paikanpäällä näkemässä sitä kaikkea... Asia ei silti siitä muutu, vaikka se on tapahtunut meidän silmiemme näkemättä. Paikalla on ollut kyllä runsaasti muita silminnäkijöitä ja niistä asioista on kirjoitettu muistiinpanoja. 

Kirkastakoon nyt kuitenkin päiväämme ajatus siitä, että syntimme on jo kannettu ristille Jeesuksen toimesta, ja sen lahjan saa itselleen ottaa jokainen joka vain haluaa☀️

"Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt". Johanneksen evankeliumi 6:29 

"... häneen te uskotte, vaikka ette nyt häntä näe ja riemuitsette  sanomattomalla ja kirkastuneella ilolla," 1. Pietarin kirje 1:8

Jeesuksen maan päällä ollessa oli vielä temppeli, jossa papit uhrasivat ihmisten syntien tähden joka päivä uhreja. Ja kerran vuodessa vielä ylimmäinen pappi meni sinne kaikkeinpyhimpään niin omien syntiensä kuin kansankin syntien tähden. Mutta nyt on Jeesus.

"Kun Kristus kuoli, hän kertakaikkisesti kuoli eroon synnistä. Kun hän nyt elää, hän elää Jumalalle." Room. 6:10

"Toisin kuin muiden ylipappien, hänen ei tarvitse päivittäin uhrata ensin omien syntiensä ja sitten kansan syntien sovittamiseksi  Hän on antanut kertakaikkisen uhrin uhratessaan itsensä." Hebr. 7:27

"Hän ei tuonut uhrina pukkien eikä sonnien verta, hän on uhrannut oman verensä. Näin hän on kertakaikkisesti täyttänyt tehtävänsä, astunut sisään kaikkeinpyhimpään ja hankkinut meille ikiajoiksi lunastuksen." Hebr. 9:12

"Rakkaat ystävät! Hartaasti olen halunnut kirjoittaa teille yhteisestä pelastuksestamme, ja nyt sain aiheen kehottaa teitä taistelemaan sen uskon puolesta, joka pyhille on kertakaikkisesti annettu." Juud. 1:3

---

Tässäpä vielä hyvin lohdullinen kirjoitus pastori Mika Tuoviselta:

https://mikatuovinen.net/taysin-armahdettu-ja-samalla-haavoitettu-jumalan-lapsi/

Ilmaisten linja-autokyytien perjantai eli "Auton vapaapäivä 2023"

Tämä tieto ja tilanne tuli minulle aivan yllättäen tyttärien toimesta. Näitä on ollut kuulemma ennenkin, mutta jos olen kuullut, niin ohi on mennyt tai tehokkaasti unohtunut. Näitä on ollut eri kaupungeissa, ja Joensuun seudulla ns. Waltti-liikennealueen kuntiin suuntautuva liikenne kuului siihen, kuten esim. Lieksa. 

https://jojo.joensuu.fi/-/waltti-bussilla-paasee-maksutta-perjantaina-22-9-2023:

Päätin sitten mennä tyttöjen mukana kun kerran kysyttiin, vaikka valmistautumisaikaa ei jäänyt juurikaaan. Tytöt kun tulivat koulusta kotiin, niin puolentoistatunnin päästä piti olla uudestaan linja-auton kyydissä. Mutta minä kun olin sitä alkuillan lähtöaikaa ja myöhäistä paluuta vähän miettinyt ja huomannut, että Joensuun keskustassa esim. Kauppakeskus Iso Myy ja Sokos menevät jo klo 19 kiinni, niin tuumin etteihän siitä tule mitään... kun saapuisimme Joensuuhun klo 18 aikaan ja mainitut paikat olisi vain tunnin auki! Mitäs sitten tekisimme Joensuun pimeässä illassa, kun paluukyyti lähtisi noin klo 21? No lähdin sitten tyttöjen seuraksi kuitenkin. Sainkin huomata perillä, ja reissuhan oli ihan kiva ja virkistävää vaihtelua:)  Ruokapaikkoja ja kahviloita oli auki. Ja ehdittiinhän niitä ennen käydä vaatekaupoissakin katselemassa mitä kivoja juttuja olisi tarjolla. Ja käveltiinkin hieman kaupungin valoissa, varsinkin kun Ilosaaren kautta mentiin linja-autoa odottelemaan, vaikka toriltakin olisi päässyt. Mutta kun meillä oli sopivasti aikaa:)

Tässä kuvakierrosta reissusta.

Alkumatkaa ihan. Enpä vielä tiennyt, että ihan kiva reissu siitä tulee.

Alemmassa kuvassa tapahtui kuskin vaihto linja-autoissa. Joensuun suunnasta tulleen auton kuski tuli meitä kyytimään ja hän olikin meillä sitten iltamyöhällä myöskin palatessa. 

Uimaharjussa on pyramidi risteyksessä, ollut noin parikymmentä vuotta. Pomarkussakin on kunnantalon edessä.

Joensuun uusi hieno kauppahalli!

Kolme kulkijaa...

Kyllä oli kaunis valaistus! Napsin useita kuvia, koska voihan olla niin, etten toiste tuolleen kuljeskele Joensuun pimeässä illassa. 

Pitkät koivet - ei kun varjot☀️

Ilosaaren kaarisilta.

Oli ihanasti valaistut puut! Mutta pelottavaa oli hieman se, että molemmilla puolin kävelytietä oli synkeät vedet, ei mitään kaiteita...

Ja kohta kotiinpäin taas.  

Kuulin sellaisenkin tiedon, että jotkut olivat kuulemma matkustaneet aamulla toiseen suuntaan, eli lähteneet tutustumaan Lieksaan👍

---

Kiitokset haluaisin välittää kaikille asianosaisille jotka tällaisen päivän on mahdollistaneet!☀️

Pikkuruinen "pitsilehti" 🍃🍂

 

Tämä oli löytyi sienikiposta, kun perattiin tyttären kanssa kantarelleja, joita juuri metsästä tuotiin🌲

Rohkaiseva juttu erään ihmisen elämästä

Linkki Seurakuntalaisessa olleeseen juttuun miehestä, jota pidettiin toivottomana tapauksena: 

https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/sodankylan-kaanaanmaassa-asuu-armahdettu-mies-ilman-uskoontuloa-olisin-tuskin-enaa-elossa/

Reissulaisena - ja pieni neuletyö, joka osoittautui luultua vaikeammaksi minun tehtäväkseni

Olen ollut kotoa poissa melkein viikon, mikä on sinänsä jo aika harvinaista. Ja se vasta erikoista onkin,  että me isännän kanssa oltaisiin eri paikoissa, koska yleensä olemme aina kaikkialla yhdessä. Nyt kuitenkin tulin tyttären perheen luo etelään pojan kyydissä ja isäntä jäi kotiin meidän nuorempien kanssa. Minunkin oli tarkoitus palata pojan kyydissä kotiin parin yön jälkeen, mutta täälläpä vielä olen. Olen saanut seurata vauva-arkea täällä. Joku päivä sitten kävimme tyttären kanssa kävelemässä läheisessä puistossa, toisena päivänä olimme koko perheen voimin kauppakierroksellakin.

Olin ottanut myös kotoa mukaani jo kotona aloitetun käsityön, jota olen sitten täälläkin tehnyt.  Kyseessä on pieni neuletakki noin 60 vuotta vanhasta kirjasta: Kodin neuvokki, neuleita nuorimmille. Olisi ollut kiva, jos olisin saanut sen täällä valmiiksikin, mutta kyllä siitä kotiinkin jää tehtävää. Eilen jouduin purkamaan toisesta etukappaleesta sen, mitä olin eilen saanut aikaiseksi. En ollut riittävästi tarkistanut, että kaikki olisi mennyt samaan malliin kuin toisessa kappaleessa oli.  No nyt onneksi on jo saavutettu se, mitä oli purettava eilen.

Mikä moka etukappaleissa...

Nyt näyttää paljon paremmalta:)

---

19.9.2023 Kotona kirjoitettua: Hohhoijaa... Huomasin joku päivä sitten, kun olin saanut tuon alemmassa kuvassa olevan keskeneräisen kappaleen valmiiksi, että pieleen meni taas! Silmukoita on ilmeisesti liikaa tuossa kuvion loputtua, eli ensimmäisen kuvan pieleen menneeksi luulemani, olikin ilmeisesti oikein... Nämä seikat selvisivät minulle, kun halusin kokeeksi harsia tehdyt kappaleet toisiinsa nähdäkseni miltä näyttää. No eipä näyttänyt hyvältä:(   Kaulaa varten ei olisi jäänyt juurikaan tilaa. Joudun siis nuo etukappaleet tekemään uudestaan tuosta kuvion viimeiseltä kierrokselta alkaen. 

No eipä olekaan hyvä noin...

Tämä vanhasta  kirjasta tekemäni pieni neuletakkiyritelmä ei mitenkään houkuttele uusiin kokeiluihin niin vanhoilla ohjeilla... koska näköjään tarvitsen nykyaikaisemmat neuleohjeet, jotta niistä tulee sitä mitä pitääkin🙄

Pastakastiketta ja piirakkaa

En ole mielestäni pitkään aikaan kokenut mitään onnistumisia ruoanlaitossa, mutta tänään sain vaihteeksi aikaan ihan hyvän pastakastikkeen☀️ Näistä aineksista, joita meiltä nyt kotoa löytyi, se onnistumisen  kokemus tekeytyi:

- 300 g possu-nautajauhelihaa ruskistin

- (suolaa/valkopipp. laitoin, ei varmaan tarvi)

- 1 lihaliemikuutio

- 390 g tomaattimurskaa (basilika/oregano)

- loraus vettä 🍅murskapurkin huuhtelusta

Mutta ei se eilenillalla pykäämäni omenapiirakkakaan ollut hullumpi, jonka tein 70-luvun lopun kouluvihkoni ohjeella. Näkyi olleen niitä ihan ensimmäisiä leipomavihon ohjeita, kun oli siinä toisena. Omenia olimme saaneet isännän siskolta. Piirakan ohje oli tällainen:

(Olin jo aikaa sitten suurentanut ohjeen tuplakokoon uunipeltiä varten.)

- 300 g margariinia

- 3,5 dl sokeria

- 5,5 dl vehnäjauhoa

- 4 munaa

Pinnalle: omenia, kanelia, sokeria

(Piirakkavuokaan tehdessä oli muut määrät kukin vihossa 160 g ja munia 2.)

Sekoita kaikki aineet keskenään ja laita taikina matalaan voideltuun vuokaan. Laita pinnalle omenoita, kanelia ja sokeria. Paista 200 asteen lämmössä 20-30 min.

Meilläpä ei ollutkaan kaapissa kanelia. Sitä harmitellessani löysin kaapista strösselit, joilla sain vähän lisää väriä piirakkaan, joka muutoin näytti turhan kalpealta.

Piirakkahomma ei eilenillalla innostanut minua yhtään. Mutta rupesin siihen, koska tälle päivälle tarvittiin joku tarjottava kahvin kaveriksi. Meillä kun tänään kävi metsäalan mies metsää katsomassa🌲 Hänellä oli mukanaan kiva apulainen, joka oli karvaturri koira🐕.