sunnuntai 28. helmikuuta 2021

Kokeilehan lukaista vienankarjalaista tekstiä, sitähän ihan ymmärtää:)

Kokeilehan lukaista vienankarjalan kielellä kirjoitettua tekstiä. Löysin Raamattu.fi -palvelusta sinne laitetun uusimman  käännöksen: UT vienankarjalaksi. Oli hauska lukea tekstiä vaikkapa Kaanaan häistä...  "Hiät kuanassa". Tuo kyllä mieleen täkäläisen murteenkin, vaikka joukossa on tietysti aivan erilaisiakin sanoja. Tuossa alla linkki, josta pääsee lukemaan.

Raamattu.fi/Iivanan jevanheli 2 (Johanneksen evankeliumin luku 2)


Tässä kuvitukseksi kuva, jonka joskus olen piirtänyt liittyen samoihin häihin.


---

Löysin juttuluonnoksista tämmöisen. Olin jo lokakuulla sen taltioinut, ja sitten unohtanut sinne. Eikä ihme, sillä se oli tullut aikanaan kirjoiteltua väärään blogiin, eli löysin sen Metsien kätköistä -blogini jutuista. No, tässäpä se nyt sitten tarjoillaan oikeammassa paikassa tutustuttavaksi. 

 Metsien kätköistä -blogi. Linkki sinne: Metsien kätköistä


lauantai 27. helmikuuta 2021

"Rakennuspiirustuksia" - autiotalo ja "linna"

Ei kylläkään ihan sellaisia, joita sillä sanalla yleensä tarkoitetaan. Ensimmäinen on erään autiotalon kuvallinen "ennallistaminen", ikäänkuin siihen asuun, jonkatyylinen sillä oli, ennenkuin ulkorakennus lumen alla romahti, ja talon eteinen painui vinksalleen. Ja valokuvakin näkyy menneen vinksalleen, kun ulkorakennus noin vinossa on... 



Toinen piirustus yrittää olla kuvitus eräästä paikallisesta isosta  kivirakennuksesta, jonka nimen loppuosassa on komeasti ihan "linna"-sanakin. Sen keltaiset kiviseinät oli jotenkin niin piirusteluun houkuttelevat.





perjantai 26. helmikuuta 2021

Näyttää rannekkeelta...

Näyttää, vaan ei ole. Sukanvartta tässä yhä tehdään, mutta jos sattuisi paidanhihat olemaan liian lyhyet ja olisi seiskaveikkalankaa, niin 48 silmukan luonnilla pääsisi hyvästi alkuun:) 




Mutta mulla on siis toinen sukka jo valmis ja toisen varsi tällä mallilla.



sunnuntai 21. helmikuuta 2021

Teroittimen kokoinen minikirja


Joitakin viikkoja sitten tehty. Siinä on 12 sivun verran toivon, lohdun ja rohkaisun sanoja. Tässä ensimmäinen sivu.


Ja sitä seuraavat. Klikkaa kuvia isommiksi jos niiden teksti ei kunnolla muuten näy.













Noin, nyt tuli kirja luettua. Tänä aamuna kuvailin noita sivuja. Tykkäisin oikeastaan tehdä noita lisää. 




perjantai 19. helmikuuta 2021

"Väriterapiaa" kuvien ja sukanteon muodossa

Toissa-aamuna kaipasin "väriterapiaa". Niinpä sitten ensin kaivoin vesivärit esiin. Halusin sutia paperille turkoosia ja keltaista, ikäänkuin tulppaaneita. Kolme yritystä tein, mutta mikään ei oikein vastannut toiveitani. Tässä niistä viimeisin, jossa ei ole edes turkoosia, vaan sinistä.


No, sitä kaipaamaani väriyhdistelmää ei  tarvinnut jättää kuitenkaan. Minullahan oli jouluna tyttäriltä lahjaksi saamani lankakerät, joista jo saadessani ajattelin, että keväämmällä tehdään niistä. Niinpä siis nyt on tullut se aika. Aloitin niistä eilen sukkien teon. Olin piirrellyt vaatekirjaseeni vähän mallikuvaa aikomuksesta. 

Ensin aloittelin sukkaan kuviota ihan kirjoneuleena, mutta hylkäsin sen idean. Oli  vaikea säätää kuvioidun osan kireys oikeaksi, enkä olisi voinut tehdä sukista haluamani pituisia. Purin kuviot pois tässä  vaiheessa, mutta ajattelin palata niihin, kun sukat ovat valmiit. Silloin niihin voisi silmukoita jäljentäen tehdä kuviot, jos se vielä siinä vaiheessa kiinnostaa. Kuviossakin olisi vielä säätämistä, sillä niiden oli tarkoitus näyttää tulppaaneilta... En ole tottunut mitään neulekuvioita suunnittelemaan; on vaikea tietää millaiselta piirretty aikomus  näyttää neuleessa.



Nyt teenkin ensin vain raitoja. Ja sukista niin pitkät, että ulottuvat polven alle, kun kerran lankaakin on runsaasti. Joka onkin ihan luksusta tavalliseen verrattuna. Turkoosi ja keltainen ovat Seitsemää veljestä, niitä lahjalankoja. Vihreä ei ole villaa, mutta se sopii värinsä puolesta tähän. Ei ehkä ihan viisas veto laittaa sitäkin tähän, kun ei ole samaa lankaa, enkä tiedä kuinka se sukissa tulee käyttäytymään... mutta toivottavasti ihan kiltisti:)



tiistai 16. helmikuuta 2021

Vain yksi heistä jäi... - omasta suvusta poimittua

Luin sukupapereita. Sieltä jäi puhuttelemaan erään esi-isäni perheen elämä. He elivät 1800-luvulla ja heillä oli 7 lasta.  Vain yksi sen esi-isäni perheen lapsista, se nuorimmaisin, jäi elämään niin pitkään että perusti aikanaan perheen, jäi isännöimään suvun taloa,  ja sai lapsia ja lapsenlapsia, jne ... nykypäivään asti.  Jos hänkään ei olisi jäänyt elämään, ei  olisi minua eikä hyvin suurta joukkoa muita ihmisiä, joista suurinta osaa en edes tunne ollenkaan. Ja kuitenkin yhä vieläkin on se sama tila samalla suvulla. Ja niin on ollut  mainittua esi-isääni ennenkin. Se on ihmeellistä.

Se tuntui ihmeeltä, että se yksi jäi... Josta suku sitten jatkui. Mutta yhtälailla se on ihmeellistä, että suurten lapsikuolleisuuden vuosien aikana, sairauksien, nälänhädän, sodan, yms. keskellä kukaan selvisi. Ja selviää. Elämämme on kuitenkin arvokas, mikä sen pituus sitten kenelläkin on ollut, tai on. Me olemme kaikki ihmeitä!

"Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen." Psalmi 139:14 KR-92

Jokainen meistä; joka ainoa ihminen - on suuri ihme! Älä unohda sitä sinäkään, sillä kaikki ovat arvokkaita, ovat Jumalan tekoa. Sinä myös, vaikka et itse osaisi yhtään itseäsi arvostaa, tai vaikka tuntuisi ettei sitä kukaan muukaan tee. Jumalalle olet arvokas, Hän näkee sinut oikein.




lauantai 13. helmikuuta 2021

Uutta oppimassa

Olen parisen viikkoa opetellut käyttämään uutta puhelinta. Ollaan siis siirrytty pelkän näppäinpuhelimen käytöstä nykyaikaiseen luuriin. Tällä, jolla nytkin naputtelen, olen kirjoitellut jo useitakin edeltävien päivien blogijutuista. Mutta kätevintä se isommalla koneella on. Mutta netin selaamiseen tämä on kiva, varsinkin jos isäntä  katsoo isommalta vekottimelta vaikkapa jotain urheilua:)  Puheluihin tykkään edelleen käyttää enempi pientä näppäinpuhelinta.

Mutta tässä yksi tämän aamun löytöni: 

päivänsana@mobiililikirkko

Siellä olikin päivän jakeen yhteydessä hyvin lohdullinen rukous kaikille epäonnistuneiksi itsensä tunteville. Kun toisen kerran menin sinne sitä katsomaan, huomasin jakeen olevan saman, mutta rukous oli eri. Mutta sitten tein sen havainnon, että rukous vaihtuikin aina erilaiseen,  myös siellä olevaa kuvaa napsauttamalla.



Kuva on tältä aamulta. Nytpä lopetan tällä erää. Johan tässä saikin ihan kyllikseen kirjoitusvirheitä korjailla...






keskiviikko 10. helmikuuta 2021

Uusi mielenkiintoinen sivusto

Löysin tänään uuden mielenkiintoisen, kristillisen uskon kysymyksiä käsittelevän sivuston, jonka löydön haluan jakaa teillekin. Sen nimi on Janoinen lammas - elämän suurten kysymysten äärellä. Sen osoite on:

 janoinenlammas.fi.

Siellä on videomuodossa käsitelty erilaisia kristillisen uskonelämän kysymyksiä, hyvin monista aiheista. Tutustu itse, mitä löytyy, sillä en itsekään ole kuin vasta päältä vilkaissut. Mutta ilolla tämmöistä uutta tervehdin, sillä ei näitä tämäntapaisia liikoja ole tarjolla.




tiistai 9. helmikuuta 2021

Kaikki jotka koskivat - paranivat

Siinä ei totisesti aikailtu. Oli nähty kylällä sellaista väkeä, joka ei ollut sen kylän asukkaita. Tuijoteltiin hetki heitä, mentiin ehkä lähemmäksi - ja tunnistettiin, kuka siinä oli. 

- Hei, nääksää noita miehiä tuolla?
- Nii, mitä sitte? On kait joku rakennusporukka.
- Hö, kato ny tarkemmi. Ei nua mitää sellasii o. Mennää lähemmäs kattoon niitä.
---
Uteliaat on saapuneet lähistölle...

- Hei, tiäks mitä, tuoha on ihan taatusti se Jeesus, joka on parantanu paljo väkee.
- Mist sää sen tiädät?  Voiha tua olla joku muuki...
- Ei o. Muistan nii hyvi, ku mulle kerrotiin tuntomerkit, miltä hää näyttää ja millanen porukka häne kanssas o.
- Ooks sää ny iha  varma?
- Aivav varma!
- Mut jos sää oot siittä nii varma, ni sithä meijä kannattaa heti kutsuu toisetki tänne!
- Totta, ny äkkii toimee...
 
(Ja niin lähti tieto liikkeelle, että Jeesus oli tullut kylään)
---

(Ja nyt on sitten saapunut väkeä paljon siihen lähistölle. Kutsu on käynyt, ja siihen on heti suhtauduttu tosissaan, lähdetty paikalle. Ja niinpä joku "rohkea" uskaltautuu kysymään Jeesukselta, että josko saataisiin koskea vaikka hänen viittansa tupsuun, niin sairaat voisi parantua vaikka sillä tavoin... Ja Jeesus myöntyy siihen. Ehkä juttu etenee sitten niin, että Jeesus kulkee siinä väkijoukon keskellä, kaikkien lähettyvillä, ja käsiä ojentuu hänen puoleensa kaikkialta...)

Noin kuvittelin tilannetta tuossa yllä.  Voisi olla, että aikalaiset sanoisivat minulle, etteihän se ihan noin ollut... Saattoihan tuossa alla oleva Raamatuun muistiinmerkitty kohta siitä, kuinka Jeesus tunnistettiin, tarkoittaakin sitä, että Jeesus oli siellä jo tuttu ennestään. Mutta näihin allaoleviin jakeisiin sanallinen kuvani yritti perustautua: 

"Kun sen paikkakunnan miehet tunsivat Jeesuksen, he lähettivät sanan joka puolelle, ja hänen luokseen tuotiin kaikki sairaat. He pyysivät häneltä, että saisivat edes koskea hänen viittansa tupsuun. Kaikki, jotka koskivat, paranivat." Matt. 14:35-36 JKR

Minua puhutteli tässä se, että kaikki jotka koskivat - paranivat. Ei siinä ruvettu erottelemaan, että kuka nyt olisi kelvollinen siihen...

Kuva on vanha, mutta sopii tähänkin juttuun, sillä: "Kuljettuaan [järven] yli he nousivat maihin Gennesaretissa." Matt. 14:34 JKR



Siihen juttuun, johon kuva alunperin on piirretty, pääsee tästä linkistä: Kyllä oli pelottava mies!

Ja samoista jakeista kuin tämänpäiväinen juttu, oli toisessa blogissani, mutta toisenlainen teksti ja erilaiset kuvat: klikkaa tästä.




maanantai 8. helmikuuta 2021

Talvi ja tulppaanit


Talvi ja tulppaanit - kiva yhdistelmä. Tytär sai kimpun työharjoittelupaikastaan:)


sunnuntai 7. helmikuuta 2021

Kotonaankin väheksytty

"He loukkaantuivat häneen. Jeesus sanoi heille: "Profeetta ei ole missään niin väheksitty kuin kotikaupungissaan ja kodissaan." Matt. 13:57 JKR

Kuvitellaan vähän. Jeesus on tullut kotiinsa käymään. On istuttu syömään kaikkien kotona olevien kesken. Eräitä siinä olevia ärsyttää. Ärsytyksen aihe on tuo yksi... Tuo vanhin veli, joka on jälleen palannut reissuiltaan. Kotonakin olisi tekemistä, mutta mies vain kulkee pitkin maata saarnaamassa kuin jokin profeetta! Miksi ei hän täällä kotikaupungissaan tee niitä tekoja? Tai täällä kotona. Olisihan täälläkin parannettavaa.

Siinä istutaan hiljaa. Noita ajatuksia ei ole vielä sanottu ääneen, mutta ne ovat purkautumaisillaan esiin aivan kohta. Ensi merkkinä siitä on yhden veljen töksäyttävä toteamus: "Palasit sitten taas kotiinkin reissultasi..." "Mihin ne kaverisi jätit?", sanoo toinen. Jeesus ei sano mitään, mutta katsoo äitiinsä merkitsevä katse silmissään. He molemmat tietävät, ettei keskustelu tähän jää. Maria katsoo levottomin silmin toisiin poikiinsa, yrittäen ikäänkuin katseellaan hillitä kiivaita poikiaan. Mutta turhaan. Kohta alkaa se sanallinen ryöpytys Jeesusta kohtaan. Jotkut yrittävät tehdä sen hienovaraisesti, mutta tulos on yhtäkaikki sama. Jeesus kuuntelee ensin rauhallisesti, mutta lopulta hän sanoo: "Te ette tiedä, mistä puhutte.", ja poistuu pöydästä. Ja  äitinsä jää kaipaavin ajatuksin saattelemaan häntä mielessään. Ja toisille pojilleen sanoo, että olisivat voineet vähän hillitä sanojaan... sillä onhan hän erityinen. Mutta loppuosaa hän ei sano ääneen, vain mielessään. Onhan tästäkin ennen puhuttu.

---

"Hän tuli kotikaupunkiinsa (Nasaretiin) ja opetti ihmisiä heidän synagoogassaan. Nämä olivat ihmeissään ja kyselivät: "Mistä hänellä on tämä viisaus ja nämä voimateot?"  Eikö tämä ole se rakennusmiehen poika? Eikö hänen äitinsä ole nimeltään Maria ja hänen veljensä Jaakob, Joosef, Simon ja Juudas? Eivätkö hänen sisarensa ole kaikki meidän parissamme? Mistä sitten hänellä on tämä kaikki?" He loukkaantuivat häneen. Jeesus sanoi heille: "Profeetta ei ole missään niin väheksitty kuin kotikaupungissaan ja kodissaan." Heidän epäuskonsa tähden hän ei tehnyt siellä montakaan voimatekoa." Matteus 13:54-58 JKR

Myöhemmin, sitten kun Jeesus oli jo kuollut, noussut kuolleista ja noussut taivaaseen, Jumalan, todellisen Isänsä luo, oli hänen veljiensäkin mieli osoittautunut muuttuneen. Jaakobin mainitaan olleen johtohahmo sellaisessa seurakunnassa, joka julisti Jeesusta. Jokin oli Jaakobinkin tehnyt vakuuttuneeksi siitä, kuka Jeesus todellakin oli - ja on: Jumalan Poika. Messias. Syntisten Pelastaja.






lauantai 6. helmikuuta 2021

Siitä tuli ihan hyvä keitto

Eilen syötiin nuudeleita, niitä joissa on mausteet mukana. Niistä tapaa aina jäädä jotain; jonkin verran nuudelia, ja vähintäänkin lientä. Niinpä nyt sitten tein pikakeiton. "Heitin" kattilaan sekaan pakastettuja pikkuporkkanoita, makeita maissinjyviä ja viipaloituja nakkeja. Mausteita ei tarvittu, sillä liemessähän oli mausteet. Keittoaika oli lyhyt sillä porkkanat vaativat sen pisimmän keittoajan, eli 5 min. 








Siitä piti tulla kettu...

Niinpä piti. Ensimmäinen versio oli muodoltaan ehkä enempi lampaan tai koiran näköinen... Purin sen, ja tein uudestaan. Vähän parempi tuli tästä, samalla mallipiirroksella tehtynä. 





Mutta vielä olisi kehittämistä, niin mallikuvassa, kuin siinäkin, että saa silmukat sopivaan kireyteen, ettei niitä tarvitsisi jälkikäteen korjailla. Sehän juuri oli yksi vika ekassa versiossa, että liian kireällä oleva kuvio veti muodon oudoksi. Tässä taas jouduin jälkikäteen kiristelemään nurjalle löysiä kuvion sivusilmukoita. Jotenkin se lankojen kireyden säätö on tällaisessa vaikeampi kuin tavan kirjoneuleessa joka jatkuu koko kerroksen mitalta.





Sitä en kyllä tiedä mihin tämän tilkun käytän, mutta ehkä sille joku paikka löytyy.




tiistai 2. helmikuuta 2021