Puu(tar)hastelua

Keväällä ajattelin, etten tee takapihalla yhtään mitään. Tein kumminkin, kun tulin ostaneeksi istukassipuleitakin. Pitihän ne  maahan saada. Ja kun ei vanhin neito ole tänä kesäkautena ollut lähimailla, tuli tunne, että kai sitä pitää kuitenkin jotenkin yrittää yllä pitää edes niitä, mitä hän viime vuonna sinne laittoi. Ja kun viimevuotisia siemenpussejakin oli, niitäkin tuli hyödynnettyä. Näitä siis aiemmin kesällä.

Mutta nytkin puu(tar)hasteltiin tyttöjen kanssa takapihalla eilen ja tänäänkin. Se alkoi kyllä ihan siitä, kun taannoin tulimme nuorenmiehen ehdotuksesta katselleeksi ohjelmaa Puutarhan pelastajat. Mainitun ohjelman tiimoilta on ihan "pihallisia" ajatuksia pyörinyt taas päässä. Yksi varaston seinällä seisoskellut kanaverkon rullalla oleva pätkäkin sai yhden idean pyörimään päässäni, mutta sen totetuttaminen ei vielä käynyt päinsä kylläkään. Sepä olikin innostava ohjelma, kun sai tämmöisen sisäkissankin ulos... edes muutamana päivänä. Tuli nimittäin  sen tuloksena ainakin raivattua ruohot muutamien ruusupuskien ympäriltä ja takapihallakin vähän  siistintätöitä tehtyä. Ja tänään vähän kaiveltiin maatakin ja siirreltiin jokusia kasveja hieman.

Mutta kuvat tämän jutunpoikasen lisukkeena on kylläkin ihan metsästä ja tien varsilta.

Ihastuin tuohon pehmeän näköiseen tunnelmaan...

Ojakellukka

Ruiskaunokin näköinen, mutta mikä on?  Vuorikaunokki? 

Maariankämmekkä

Ihanat vanamot metsäpolulla.

Jeesus kohtasi ihmisiä

Jeesus kohtasi ihmisiä parantaen heitä, mutta myös antaen syntejä anteeksi, sekä tekemällä kuolleita eläviksi. Sain eräänä aamuna päähäni kerätä Luukkaan evankeliumista löytämäni tapaukset, joissa Jeesus kohtasi ihmisiä parantaen. Idea tuli siitä, kun satuin lukemaan Wislöffin rukouskirjasta jakeen, jossa Jeesus paransi kahdeksantoista vuotta koukistuneena olleen naisen.

Jeesus kohtasi ihmisiä kaikkialla; kaupungeissa, synagoogissa, tien varsilla, väkijoukoissa, kodeissa, ja ne kohtaamiset eivät jättäneet ihmisiä kylmäksi. Jotkut saivat avun kosketettaessa, toiset etäältä nähtynä, toiset eivät olleet edes itse paikalla. Jotkut olivat vartavasten tulleet etsimään Jeesukselta apua. Toisten osalle apu tuli aivan yllättäen. Hän voi kohdata meidätkin, milloin, miten ja missä tahansa! Oli ihminen sitten arka tulemaan hänen luoksensa, tai suureen ääneen apua huutava. Ja toiset eivät edes pystyneet itse pyytämään apua, vaan sen teki joku heidän puolestaan.

• Synagoogassa "mies, jossa oli saastaisen riivaajan henki. Tapahtui Kapernaumissa sapattina. Luuk. 4:31-37
• Kovassa kuumeessa ollut Pietarin anoppi. Kapernaum, sapattina "Simonin" (eli Pietarin) kotona. Luuk. 4:38-39
• "Sairaita, mikä missäkin taudissa". "Myös riivaajat lähtivät ulos." Luuk. 4:40-41
• "Mies yltänsä pitalissa". Kaupungissa.  Luuk. 5:12-16
• "Paransi sairaat". Luuk. 5:17
• Toisten vuoteessaan kantama halvaantunut mies, joka laskettiin katolta alas Jeesuksen eteen. Luuk. 5:18-26
• Synagoogassa "mies, jonka oikea käsi oli kuivettunut". Luuk. 6:6-11
• Paljon sairaita ja "saastaisten henkien vaivaamia" lakealla paikalla vuoren juurella. Luuk. 6:17-19
• Sadanpäämiehen kuolemaisillaan ollut palvelija. Kapernaum. Etäällä parannettavasta. Luuk. 7:1-10
• Useita taudeista, "vitsauksista", "pahoista hengistä", monelle sokealle näkö. Myös rammat, pitaliset, kuurot.  Luuk. 7:21-22
• "Muutamia naisia", joissa oli ollut pahoja henkiä ja tauteja, riivaajia. Luuk. 8:2
• Riivaajien vaivaama mies, "Legio" nimeltään. Rannalla Gerasan alueella. Luuk. 8:26-39
• "Verenjuoksua" 18 vuotta sairastanut nainen. Väkijoukossa. Luuk. 8:43-48
• Saastaisen hengen vaivaama poika. Kansanjoukosta vuoren juurella. Luuk. 9:37-42
• Riivattu, mykkä mies. Luuk. 11:14
• Synagoogassa sapattina heikkouden hengen koukistama nainen. Luuk. 13:10-13
• Fariseuksen talossa  vesitautinen mies. Luuk. 14:1-4
• Loitommalla seisseet kymmenen pitalista miestä. Kylässä. Matkalla Samarian ja Galilean rajalla. Luuk. 17:11-19
• Jerikon lähellä tien varrella ollut sokea. Luuk. 18:35-43
• Getsemanessa ylimmäisen papin palvelija, jolta joku opetuslapsista oli iskenyt pois korvan. Luuk. 22:50-51

Kun aika oli täysi

Kun aika oli täysi, tapahtui se, minkä Jumala oli päättänyt tapahtuvaksi. Enkeli sai olla hänen sanansaattajanaan: "Älä pelkää Sakarias. Rukouksesi on kuultu. Vaimosi Elisabet synnyttää sinulle pojan ja sinä annat hänelle nimen Johannes. Ilo ja riemu täyttävät sinut, ja monet iloitsevat hänen syntymästään." Luuk. 1:13-14

Sakarias ja Elisabet olivat jo vanhoja. Heidän aikansa oli jo ohi. Mutta Jumalan aika oli vasta tullut. Nyt oli tullut aika heidän rukoustensa aiheen toteutumiseen. Sakarias kysyi ihmeissään: "...Mistä voin tietää, että niin käy? Minähän olen jo vanha, ja vaimonikin on iäkäs." Luuk. 1:18

Hän sai kuulla enkelin suusta vastauksen: "Minä olen Gabriel, yksi niistä, jotka seisovat Jumalan edessä. Minut on lähetetty puhumaan sinulle ja tuomaan tätä iloista sanomaa." Luuk. 1:19  Enkeli ei kertonut satuja, ei omia höpinöitään. Sanoma tuotiiin suoraan Jumalan edestä.

Sakariaan tullessa kotiin, hän varmaankin katsoi vaimoaan uusin silmin... Ja se katse oli kuin nuoren miehen. Hänellä oli selvittämistä vaimolleen siinä, mitä hänelle oli sanottu. Suuri ilo ja ihmetys valtasi molemmat. Ja pian kävikin ilmi, että oli alkanut toteutua se, mitä oli luvattu: Elisabet oli tullut raskaaksi. He tunsivat suurta ihmettelyä tämän tosiasian edessä. Hehän tunsivat itsensä nuortuneiksi ihan.

---

---
Mies, nuoreksi kai tätä oudossa kamelinkarvavaatteessa seisovaa miestä vielä tohti nimittää, katseli taaksepäin. Tätä autiomaata hän oli kotinaan pitänyt. Täällä käyttänyt ravintonaan sen antimia: hunajaa ja heinäsirkkoja. Nyt hän kuitenkin tiesi, että aika oli täysi siihen, että hänen oli lähdettävä liikkeelle, olla se, joksi hänen pitikin tuleman: "Ääni huutaa autiomaassa..." Luuk. 3:4

Ja niin tuo mies, Johannes nimeltään, "...lähti liikkeelle ja kulki kaikkialla Jordanin seudulla saarnaten ja kehottaen ihmisiä kääntymään ja ottamaan kasteen, jotta synnit annettaisiin heille anteeksi." Luuk. 3:3

"Hänen luokseen tuli paljon väkeä Jerusalemista ja joka puolelta Juudeaa. He tunnustivat syntinsä ja Johannes kastoi heidät Jordanissa." Mark. 1:5

"Hän julisti: "Minun jälkeeni tulee minua väkevämpi. Minä en kelpaa edes kumartumaan ja avaamaan hänen kenkiensä nauhoja. Minä olen kastanut teidät vedellä, mutta hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä." Mark. 1:7-8

(Raamattulainaukset tässä tekstissä  v. -92 oleva suomennos. Käyttämäni jakeet löytyivät kätevimmin Kronologisesta Raamatusta)

---
Johannes Kastajan jälkeen tuli se odotettu, häntä suurempi: Jeesus.   Mitä Johannes sanoi Jeesuksesta? Joh. 3:22-36


Mitä Jeesus sanoi Johanneksesta: (Matt. 11:7-11).

Hyvää Juhannusta!

Raamatunjakeita aamuun ja iltaan

Löysin taannoin tuommoiset. Jälkimmäisestä löytyy jakeita päivän eri hetkiin.

Evl.fi/Päivän sana sekä Raamattua viikonpäiville | Evl.fi – Suomen ev.lut. kirkko

Piirros vuosien takaa Reposaaresta

Valokuvan perusteella piirrettynä vuonna 2002.  Löysin kirjahyllystä kirjojen takaa sinne rullattuna. Piirros on melko isokokoinen, joten muulla tavoin sitä ei voi säilytelläkään.

Tekijän "puumerkki" sillan alla.

Kyseisessä valokuvassa oli jännä rakennus  lammen rannalla Junnilan leirikeskuksen pihassa Porin Reposaaressa. Kun asuimme noin vuoden verran Reposaaressa, otettiin sinä aikana kuvia sieltä. Tuo kyseinen leirikeskuksen pihapiiri oli kaunis paikka. Tässä tietoa Junnilasta, ihan Reposaaren omilta sivuilta.

Olisin liittänyt tähän sen valokuvankin, jos olisi tiennyt, mistä kuvaa nyt etsiä ja kohtuullisella vaivalla sen tähän löytänyt... Nyt on  tyydyttävä tuohon minun luomukseeni, jossa on  otettu ainakin "taitamattomuudellisia vapauksia" ja vähän muitakin:) Joistakin piirroksista tulee itselle mieluisia. Tämä on minulle yksi sellainen.

Piirustelua on tullut viime aikoinakin jonkun verran tehtyä.

Saunaton

Sain aiheen tähän kirjoitukseen, kun Sessellä oli mielenkiintoinen kirjoitus heidän savusaunastaan. Joka kuulemma on oikein "miesluola". Sen jutun jälkeen  kommenteissa jotkut muistelevat omia savusaunakokemuksiaan. Meidän huusholli on kummajainen siinä mielessä, että meillä ei ole saunaa laisinkaan. Kylpyhuone hoitaa homman.

Hyvin harvoin olen saunaa kaivannutkaan. Joskus kuitenkin olisi kiva, jos omassa kotipihassa semmoinen olisi.

Jäin miettimään tätä sauna-asiaa. Mistä se johtuu, etten ole oppinut sitä saunatouhua niin rakastamaan? Jos menen johonkin kyläpaikkaan, en ole odota saunomista.

Kenties yksi syy siihen on, ettei minulla ole lapsuudestani sellaisia jatkuvia hyviä saunaperinteitä.

Kiilholman koulun ulkorakennus. Siinä  sauna rakennuksen keskellä.

Tämä  navettarakennuskin piti saunaa keskellään.

Mehän asuimme monenlaisissa vuokra-asunnoissa, joiden taso vaihteli. Kehnoimmissa ei ollut saunaa, ei edes kaivoa. Siinä keltaisessa pikkumökissä, josta puuttuivat peräti nuo molemmat, kylpeminen hoidettiin mökin keittiössä ja sinkkisaavi teki ammeen virkaa... Vesi kannettiin naapurin kaivosta muutaman sadan metrin päästä, mutta saattaa olla, että kylpyvettä haettiin läheisestä ojastakin. Pyykkitouhuihin äiti sitä ainakin myös käytti.

Saavi tallella yhä.

Seuraava vuokramökki oli ihan naapurissa, tien toisella puolella. Se oli astetta parempi, kun siinä oli ulkorakennuksessa saunakin. Rakennus oli pärekattoinen vanhus, jonka toinen pääty piti sisällään mm. sen ulkohuussinkin. Monista lapsuuteni asuinpaikkojen saunoista en muista saunasta mitään. Tästä saunasta  muistan jopa sisustaa.  Tuota saunaa ei sopinut kuivilla kesäkeleillä lämmitellä...

Pärekattoinen ulkorakennus, jossa sauna vasemmassa päädyssä.

Saunapääty kuvan oikeassa yläkulmassa.

Tuon kämpän jälkeen muutimmekin kerrostaloon. Yhteinen sauna ei houkutellut. Jonkun kerran muistan, että sielläkin kävimme, mutta suurimman osan ajasta meillä ei välitetty saunavuoroa pitää. Miksi mennä saunaan, kun on kylpyhuone...?:) Kun muuttomme kerrostaloon oli jo tiedossa, isä tuumikin, että hän asuu kylpyhuoneessa...

---
Vuodet kuluivat ja asuimme uudessa rivitalo-osakkeessa, joka olikin viimeinen huusholli, jossa lapsuudenperheeni kanssa olimme kaikki vielä siinä. Siinä oli tietenkin sauna, jossa joskus tuli käytyäkin, mutta mitään ehdotonta saunankaipuuta se ei herättänyt.

Kun sitten meillä isännän kanssa oli ensimmäinen omakotitalomme, oli siinä vanha sauna ison ulkorakennuksen toisessa päässä. Siinä kylvettiin ja pestiin pyykit koneella. Saunaa piti sen tähden pitää jonkin verran lämpinä talvellakin,  ettei vesiputket jäädy. Se hoitui sähköllä. Meillä elettiin pikkulapsi- ja vauva-aikaakin silloin, joten siinäpä sitten kuljettiin mukulat kainalossa saunan ja talon väliä tietyin välein:)  Taloon rakennettiin kuitenkin pikkuruinen suihkutila, joten loppui saunominen. Pyykinpesu saunalla kuitenkin jatkui. Jos olisimme siinä talossa asuneet pidempään, olisi siitä saunasta voinut tulla ihan mieluinenkin paikka, sillä se oli tunnelmallinen. Melko tumma sisältä ja kivilattialta juoksivat vedet ulos pienen reiän kautta seinän viereltä.

No, täällä nykyisessä talossamme meillä kyllä oli aluksi sauna. Se tila muutettiin asuintilaksi. Enempi sitä lisätilaa kaivattiin kuin saunaa.

Oikealla  entinen saunan ikkuna.

Tämmöinen saunamuistelus... Riittäköön tämä tästä aiheesta,  vaikka kai niitä sanoja ja muistoja olisi saunasta vielä hieman riittänytkin:)

No ny niil teil ajetaan rallia!

Yllättävä löytö tien varresta matkalla  uimarannalle: Ilmoitus tien sulkemisesta rallin takia!

Kotona tutkin asiaa netistä ja minulle selvisi, missä tätä Lieksa-rallia ajetaan. Muun muassa näitä teitä on mainittu linkissä, jossa näkyy Poliisin kuulutus luvasta teiden sulkemiseen Lieksa-rallin takia:

Kelvä-Salonkylä-Jaakonvaara
Jaakonvaara-Kuora (Särkivaara-Ihanto risteys)
Sitten mainitaan myös Vorna ja Kelvä. Rallissa on myös osuus,  jonka maali näkyi olevan Vuonislahdessa, (kaiketi Kelvä-Hassila). Siitä oli pieni lappu siellä kylätien varressa.

Sitä ajetaan siis melko lähellä sekä  niilläkin huimilla teillä, joilla mekin olimme taannoin sunnuntai-ajelulla ja  jolla reissulla osuimme myös poikkeamaan  partisaanimuistomerkille.

Mutta että Lieksa-ralli... Ihan yllätyksenä tuli. Aika kivaa varmaan niille, jotka ajaa! Saa päästellä ihan vapaasti.

Periaatteessa olisi kai mahdollista mennä norkoilemaan tuonne Kelvä-Vuonislahti -risteykseen, mutta uimarannalle ei sitten sunnuntaina* iltapuolella olekaan asiaa.

---
*16.6.2018. Eilen illalla nukkumaan mennessä tajusin, että olin tuota juttua kirjoittaessani ollut vähän viikkovillissä.  Lauantainahan se ralli on. Eli tänään.

Vähän pientä, vähän suurta...ja vihreää

Näin kesäiseen aikaan on varastosta helppo (vai muka helppo, täydestä varastosta) etsiä ja/tai sattumalta löytääkin jotain. Kuten nyt vaikkapa koulukäsityö 70-luvun lopusta. Oli yläluokilla 1976-1979, joten siltä ajalta on nämä "vauvan" kuteet. Lakista tuli niin iso, että siihen melkein taitaisi mahtua pieni vauva. Ja säilytelty tietty nämäkin nukenvaatteiden virkaa välillä tehneet "tärkeät" varhaiset aikaansaannokset:)

Kun rupean tekemään jotain vaatetta, usein käy niin, että niistä tulee jotenkin isoja, yhäkin... Tein muutama päivä sitten trikoosta puseron, joka tavallaan ihan kohtuullisesti onnistui, kun sitä vain kuvassa katselee. Mutta se tuntuu isolta. Kaavakin oli kyllä kehno, kun jonkun vaatteen mukaan joskus värkkäsin.

Kun eilen laitoin puseron päälleni, en viihtynyt siinä. Ja totesin, että tuollaiset hihat ei sovi ainakaan keittiötöihin. Kenties sille on vielä tehtävä jotain. Mutta antaa asian nyt hautua.

Pieni lesti

Tämän pikkuruisen lestin ostin joskus viime vuoden puolella kirppikseltä muutamalla kymmenellä sentillä. Pitäähän  entisellä "suutarilla" lesti olla... No, en ole suutari, edes entinen, mutta kenkiä kumminkin ommellut viitisen vuotta kenkätehtaalla. Tällainen pieni lesti oli helppo ostaa, ei vie paljon tilaa säilytellessä, vaikka ihan turha tavara sinänsä nyt onkin.

Kärki tuohon on koottu monesta pienestä palasta.

Tulipa vain mieleeni, että olisikohan tuota lestiä saatettu käyttää supikkaiden tekoon? Kärjen muoto ainakin on vähän samanoloinen.

Lapsuudenperheeni kaikista jäsenistä itseasiassa jokainen oli jossain vaiheessa kenkätehtaassa  työssä. Äiti pisimpään, puhutaan vuosikymmenistä. Minä ja siskoni olimme molemmat. Isäkin oli ollut nuoruudessaan Tampereella kenkätehtaalla työssä jonkin aikaa.

Ja vielä vähän  oikeaa suutarointia: isän veli, sodassa jalkansa menettänyt Vihtori, oli kuulemma pitänyt suutarinliikettä Tampereella.  Vihtorista on  nähtävissä kuva tässä.



Kenkätehtaassa ammttiliittoon kuuluvat jäsenet olivat aiemmin jäseninä Kumi- ja nahkatyöväen liitossa. Sen jäsen olin aikanaan minäkin ja liiton merkki on tuo  punainen kenkä-rintakoru. Nyt tuntuu kivalta, että on tullut tuokin koruntapainen säilytettyä.

Myöhemmin tuo ammattiliitto yhdistettiin Kemianliittoon,  ja äidillekin tuli sitten joskus sen liiton lehti, nimeltä Reaktio. Kemianliittokin on jo yhdistetty johonkin muuhun.



----

Semmoinen kenkiä sivuava oli juttu tällä kertaa.

Mukavaa viikkoa itsekullekin kengälliselle - 
ja vaikka kengättömällekin! 

Nythän on ollut uutisissakin juttua, kuinka hyvää tekee kulkea paljain jaloin...

Kasetti

Mitähän sinun mieleesi tulee ensimmäisenä sanasta kasetti? Ennen se tarkoitti vain musiikkia. Nykyään se voi olla muutakin. Musiikki  minulla  pyöri tänään mielessä ja erityisesti kasetilla olevat  Loirin laulamat Eino Leinon runot. Päätinkin ottaa kuunneltavakseni kyseisen kasetin. Olin ostanut sen "nuorna ollessani" ja aikanaan  kuunnellut todella paljon. Löysin kasetin helposti, sillä se oli sisällä hyllyssä. Tuo hylly (tai oikeammin seinälle kiinnitetyt, muoviset kasettilokerot), on tavallaan "unohdettu" kahden huoneen väliin, talon jatkokohtaan, hirrenpäitten väliin. Mutta siinä se toivomani kasetti nyt kumminkin oli, hyllyn viimeisenä. Hyllyssä on vain kaksi paikkaa tyhjänä ja nekin tekorehujen takana piilossa. Varastossa olisi lisää kasetteja.

Kun otin kasetin käteeni, huomasin siinä siistimisen tarvetta, muutakin kuin ne pölyt yms. jotka kuvassakin näkyy. Siinä oli yksi hämähäkinraato kotelon reunassa. Kuinkahan monta vuotta liekään siinä ollut...

Mutta Loiri ei suostunut laulamaan minulle kuin muutaman sanan. Kun ensin pähkäilin miten soittimeni kasettipuoli, jota en ole montaakaan kertaa vuosien varrella käyttänyt, toimiikaan ja isäntä sen lopulta käynnisti, alkoi kuului vaikuttava musiikki. Mutta ilo loppui lyhyeen. Kasetti alkoi mongertaa. Se on tuttua kaikille kasetteja kuunnelleille. Nyt ei mennyt sentään nauhat jumiin koneen sisälle, mutta muuten vain ei tuo vuodelta 1978 oleva kasetti enää suostunut soimaan kunnolla. Olin todella harmissani. Pitäisi saada cd, jossa nuo samat kuunneltavat olisi. Toivoakseni sellainen on saatavissa jostain, sillä juuri Loirin esittämänä ne ovat minulle "oikein":)

Nuorenahan sitä musiikin taltioimista kasetille  harrastin minäkin. Voisi olla hauska tehdä ihan oma juttunsa siitäkin joskus:)

Mutta, koska ei ollut haluamaani kuunneltavaa nyt, etsin luettavaa. En sitten löytänyt juuri niitä runokirjojakaan, joita halusin. Löysin kumminkin yhden, joka oli:  "Lukemisto uudempaa suomalaista kirjallisuutta".  Se oli WSOY:ltä kolmastoista painos vuodelta 1948, toimittanut E.A. Saarimaa.

Siitä sitten vähän lueskelin  sitä "uudempaa".  Leinoa ja vähän muutakin.

Isä ompeli housut 50 vuotta sitten!

Taannoin varastossa käydessä osui silmiini lapsuudenaikaiset housuni, jotka isä teki minulle kesällä 1968.

Onneksi housut ovat säilyneet näinkin kauan. Ovat vielä  melko hyvässä kunnossakin. Pari palkeenkieltä tosin on ommeltu.

Äiti oli sinä kesänä sairaalassa useammman viikon. Siskoni oli tuloillaan:)  Äidin sairaalassaoloajan olimme isän kanssa kahden. Asuimme Lempäälässä. Vuokraisännän perhe asui talon toisessa päässä ja leikkikaverinani oli mm. talon tytär. Eräänä päivänä olin tehnyt huomion, että Marjo oli saanut uudet housut. Olin huomioni isälle kertonut ja aamulla minullakin oli uudet housut! Isä oli tehnyt ne nukkuessani.

Ei isä mikään räätäli ollut, mutta oli sen verran opetellut ompelemaan, että moinen homma hoitui, kuten myös teltanteko äidin lakanoista. Näihin housuihin isä oli käyttänyt kaavana jotain vanhoja housuja. Koko on sellainen päälle 4-vuotiaan.

Minulla oli ollut pienempänä samasta kankaasta kesämekko sinisenä ja punaisena. Toinen oli ollut erään tätini tekemä. No, on helppo arvata, kumpi sitten oli ollut se äitini tekemä mekko.

Kun  näin nuo housut varastossa taannoin, iski minulle kova hinku tehdä jotain samanlaisesta kankaasta. Olihan housuille tullut 50 vuotta ikää. Sopivaa kangasta vain ei meinannut löytyä. Vihdoin osui kirpparilla silmiini iso naisten pusero, jossa oli osa sopivanoloista kangasta. Puseroa mielin, mutta pallokankainen osa olisi riittänyt vain etukappaleeseen. En tykännyt takaosan neliökankaasta niin paljoa, että olisin halunnut sitä lainkaan yläosaan. Muutin suunnitelmaa ja teinkin hameen.

Hame on oikein laiskan naisen versio. Leikkasin kauluksen pois,  olan auki ja samalla hihat keskeltä.  Laitoin kuminauhan entiseen helmakäänteeseen. Entisen yläosan puolestaan vedin siksakilla ja se on nyt helma. Puseron hihat ovatkin nykyään hameen sivuhelmassa rimpsuna.

Tämä juttu sopi erityisen hyvin tähän Toivon nimipäivään. Isä aina leikillään leuhki liputuspäivällään... kun on puolustusvoimain lippujuhla.