Puutteellista...

Puutteellisuus turhauttaa. Minä tykkään piirtää. Sekin yksi taiteen laji. Sanotaan kai taiteen olevan yksi ilmaisukeino. Tulipa mieleen, että jos sitä sellaisena ajattelee, niin siinä, kun ei saa kuvistaan aikaiseksi sitä, mitä tahtoo, on jotain samankaltaista, kuin jos joku ei osaa kunnolla kieltä, jota kuitenkin joutuu käyttämään. Ei ole sanoja sanoa sitä, mitä sydän sanoo. Joku ei näe kunnolla, toinen ei kuule, joku ei pysty liikkumaan, yms. Onko sellaista ihmistä, joka ei tunne puutteellisuutta missään? Aika harvassa ne sellaiset kaiketi on. Mutta jos joku sellainen olisi, häneltä puuttuisi kai ainakin itsetuntemusta vielä...

Mutta tässä taas yksi sudinhuiskinta, josta omasta mielestäni tuli kuitenkin jollain lailla jännä, vaikkakaan ei sellainen kuin olin aikonut. 

Tästä saa jokainen itse päättää missä lintu seisoo, lumessa vai vedessä. Ja mikä mahtanee moinen linnunkuvatus edes olla. Mutta oli miten oli,  mukava tätä oli hetken aikaa tehdä:)

---

Olin jo maaliskuun puolivälissä tehnnyt tämän jutun, mutta oli jäänyt julkaisematta silloin. Nyt se oli helppo julkaista, kun ei enää muista, mitä sitä oikein edes tavoitteli silloin:)

 

Armon sanoja Jeesukselta - meidänkin sydämeemme asti!

Kuin risoille potkukelkoille, puusepältä, joka sanoisi, teitä ei heitetä pois...

"Jeesus palasi Hengen voimassa Galileaan. Sanoma hänestä levisi kaikkiin ympärillä oleviin seutuihin." Luukas 4:14 JKR  "Kaikki todistivat hänestä hyvää ja ihmettelivät niitä armon sanoja, jotka lähtivät hänen suustaan..." Luuk. 4:22 JKR

Armon sanoja! Mikään ei ole painolastien ja suoritusten alla rääkkääntyneelle sydämelle suloisempaa, kuin armon sanat:  "Sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi." 

Jeesuksella oli, ja on, valta antaa syntejä anteeksi. Juuri sitä varten Jeesus maailmaan tuli, että syntinen, jollaisia me jokainen olemme, saisi todellisen levon sydämeensä. Jeesus antaa sellaisen levon, että ihminen voi levätä niistä synnin aiheuttamista sydämen syytöksistä, sekä omista suorituksista ja saavutusyrityksistä  Jumalan puoleen. Silloin Jumala itse kurottuu ihmisen puoleen ja sanoo, että "minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun". 

Armorikasta  sunnuntaita!

ja ihan arkipäiviinkin samaa...

Konttinsa ja koiransa kanssa...

En tiedä, onko tämä se sama muinainen matkailija*, joka jo aiemmin samoilla alueilla oli, mutta silloin  katseli maisemaa vähän eri suuntaan. Nyt on koirakin mukana. Ehkä hän tykästyi näihin maisemiin; ei liikaa ihmisiä ympärillä ja kulkuyhteydetkin hyvät, kun kerran veneellä jokea myöten pääsee. Ja kalaa saa vesistöstä ruoakseen.  Ja voihan sitä tietysti ansalankoja viritellä korpeen, niin saa vaihtelua sapuskaan. 

Nykyään notkoissa on soita. Ja niitä Lieksankin alueella on runsaasti. Monet isot suot on varmasti aikoinaan olleet järviä. Monesti katselen niitä, ja niiden lähellä olevia paikkoja miettien, millaisia kulkijoita entisillä rannoilla on vesille katsellut. Täällähän on myös kivikoita, joiden sanotaan olevan muinaisrantoja. Jotkut niistä ovat paljon korkeammalla kuin vedenpinnat  nykyisin.

---

* Se aikaisempi muinainen matkailija oli kuvitettuna tämän  blogin jutussa viime kesäkuussa.

Metsän puolelle...

Kenenkäs tenavia sitä oikein ollaan?

Kenenkäs poikia/tyttöjä sitä oikein ollaan? Lapsena saattoi joskus kuulla tuonkaltaisen kysymyksen jonkun aikuisen suusta, joka ei oikein tiennyt, kenen tenava hänen edessään oli. Sukua tutkineet ovat tutustuneet mielenkiinnolla omiin juuriinsa. Ja yleensä tiedonhalu vain kasvaa, ja jossain  vaiheessa harmittelee, kun ei enää tiedäkään, kuka oli tämän, tai tuon, äiti/isä. Jeesuksellakin oli sukuselvitykset suvustaan. Ne olivat isäluetteloita. On puhuttelevaa lukea, kun luetteloa lähdetään menemään alkupisteeseensä päin, että mihin se viimein johtaa; Aadamin jälkeen: "...tämä Jumalan". Jumala loi Aadamin. Aadam oli siis Jumalan poika. Aadam sai poikia, Seetin mm. Hänestä oli Jeesuksen suku lähtöisin. Ja me kaikki -  Jumalasta lähtöisin.

Luukas 3:28:

 "...tämä Jumalan." -33/-38,

 "...tämän Jumala." KR-92, JKR

---

"Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä..." Apt. 17:26

"...ovat kaikki alkuisin yhdestä. Sentähden hän ei häpeä kutsua heitä veljiksi." Hebr. 2:11 

Jos uskoo että Jumala on, silloin on otettava tosissaan myös se, mitä Hän itsestään Raamatussa ilmoittaa.

Hyvää lauantaita sinulle!

Hyvän mielen aamu - ja sen piirros

Heräsin vaihteeksi ihan hyvillä mielin. Usein aamut ovat toisenlaisia, jotenkin ahdistavia, kun kaikenlaiset huolet hyökkäävät mieleen. Mielessäni soi nyt tämä aamuna heti  sanoja vanhasta virrestä ikäänkuin rukouksena ja siunauksena alkavaan päivään. Siitä voi lukea toisesta blogistani, jos huvittaa.

Kun olin käynyt aamukävelylläni, eli tyttöjen kanssa jonkin matkaa kulkenut, palailin sitten kotiin päin. Lauleskelinkin vähän kävellessäni. Kotiin päästyäni minulla oli halu piirtää, vaan ei mitään ideaa. Vain ajatus, että jotain ikäänkuin Jumalan ylistykseksi olisi halu tehdä. Kuinka sellaiseen voi aiheen keksiä!?  Otin kuitenkin paperin ja vesivärit esiin, ja jostain se aihe alkoi muotoutua.

Jumalan on taivas. Hänen on maa. Ja kaikki, mitä siinä on.

---

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2021/04/vanha-virsi-soi-siunaavana-rukouksena.html

Karanneen rantapallon metsästys

Metsämökin eukko lähti postilaatikolle. Sieltä palaillessaan hän on päättikin rämpiä metsän kautta, siitä kohtaa, missä lumettomana aikana polku sijaitsee. Aluksi kulku onnistui oletettua paremmin, mutta hetken päästä jalka ilmeisesti upposi oletetun polunkohdan ulkopuolelle, koska jalka vajosi huomattavasti syvempään - ja alkoi jo tuntua vettä päässeen saappaaseenkin. Vesi tirsui varpaissa. Eukko kyllä  tiesikin, etteivät saappaat olleet aivan ehjät.

Puoliväliä polkua lähestyessään, eukkonen näki jotain todella outoa: vähän matkan päässä polun vieressä nökötti rantapallo. Pallo itsessään oli tuttu, mutta viimeksi se oli nähty joskus syksyllä talon lähettyvillä. Eukko otti senkin nyt kantaakseen vaatimattoman postinipun lisäksi. Häntä vähän huvitti ajatus siitä, että jos joku olisi nähnyt hänet siellä, olisi katselija varmaan ihmetellyt, että mikähän hullu eukko tuo on, kun kanniskelee lumisessa metsässä rantapalloa.

Kotipihaan päästyään eukko kävi heittämässä pallon takapihalle, kun arveli pallon siellä parhaiten pysyvän. Itse hän joutui vielä rämpimään takaisin polulle etsimään toista hanskaansa, jonka huomasi kadonneeksi. Siellähän se oli polun puolivälissä, siinä vetisessä kuopassa, josta pallon oli mukaansa napannut. Onneksi hanska ei ollut kastunut kuin vähän vain.

No, sittenpä oli seuraava aamu ja kaupungille lähtö. Jonkin matkaa kotitietä kun oli ajeltu, niin mikäpäs se siinä tienpielessä taas oli: sama rantapallo. Ei nyt joudettu sitä hyysäämään, ajettiin vain ohi. Kun sitten kaupunkikierrokselta palailtiin, todettiin pallon edenneen tietä pitkin. Oli jo kohtuullisen lähellä eilistä löytöpaikkaakin. Nyt auto pysäytettiin ja eukko nappasi pallon syliinsä ja istahti sen kanssa autoon. Kotipihaan saavuttua sitten mietti, mihin mokoman karkulaisen äkkiä käsistään saisi. Ei löytynyt heti sopivaa kolosta sille. Niinpä se voi lähteä taas karkumatkalle niin kauan, kunnes joku sulkee sen varastoon. 

Ja tämä tarina on tosi; eiliseltä ja tältä päivältä. Sen eukko olisi mieluusti nähnyt, millaisen kierroksen rantapallo talon takaa teki tielle päästäkseen. 

Hyvät vahvistimet

Vaikka se oma rukous, tai kiitos, tuntuisi niin pieneltä pihinältä, että hädin tuskin omat korvatkaan sitä kuulee, kuullaan se taivaassa silti  suurena äänenä.

Puu kaatuu! - Lisää kääntötilaa pihalle

Tänään pistettiin nurin kaksi isoa koivua pihapiiristä, kun tuttavapariskunta  tuli avuksi siinä hommassa. Nyt saadaan pihaan enemmän kääntötilaa autoille. Muuten puita tuskin olisi raskittu kaataakaan.

🌳🪓

"Te etsitte Jeesusta..."

 "... "Älkää pelästykö. Te etsitte Jeesusta,  Nasaretilaista, joka oli ristiinnaulittu. Hän on noussut ylös, ei hän ole täällä. Tässä on paikka, johon he hänet panivat. Menkää ja sanokaa hänen opetuslapsilleen ja Pietarille: 'Hän menee teidän edellänne Galileaan. Siellä te saatte nähdä hänet, kuten hän teille sanoi'." Mark. 16:6-7 JKR

"Ylösnousemisensa jälkeen Jeesus varhain aamulla viikon ensimmäisenä päivänä ilmestyi ensiksi Magdalan Marialle josta oli ajanut ulos seitsemän riivaajaa." Mark. 16:9 JKR

"Jeesus ilmestyi vihdoin myös niille yhdelletoista heidän ollessaan aterialla. Hän nuhteli heidän epäuskoaan ja heidän sydämensä kovuutta, kun he eivät olleet uskoneet niitä, jotka olivat nähneet hänet ylösnousseena. Hän sanoi heille: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Uskoon tullut ja kastettu on pelastuva, mutta epäuskoisena pysynyt tuomitaan kadotukseen." Mark. 16:14-16 JKR

"Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun." Joh. 14:1 JKR (Jeesuksen sanat ennen kuolemaansa)

Raamatunkohtaan piirretty kuva

Luin ihan jokin päivä sitten psalmia 18. Se on kuningas  Daavidin kirjoittama. Siinä oli siitä, mitä hän oli kokenut, kun hän oli ollut vainottu. Daavid pelastui ihmeellisesti häntä uhkaavalta tuholta. Daavidhan oli runoilija; virsien tekijä ja soittaja. Hänen psalminsa on runollinen, mutta jos oikein olen käsittänyt hänen kirjoituksensa, Jumala teki silloin luonnossa poikkeuksellisia asioita, ja niistä sain aiheen kuvaan.

En tietenkään saanut kuvaan sellaista tunnelmaa, jota psalmin sanat mieleeni piirsivät, mutta olen ilahtunut siitä, että kuitenkin jotenkin sain tilannetta kuvatuksi.

Tuleva kuningas Daavid seisoo kuvassa pikkuruisena hahmona, ilman väriä vieläpä. Luonnonvoimat halusin värittää: mm. "paksut pilvet", salamat, palavat hiilet, tuuli, jne. Daavid  sanoo myös: 

"Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä..." Psalmi 18:17

Herra pelasti hänet mahdottomasta tilanteesta. Daavid oli rukoillut:

"Kuoleman paulat piirittivät minut, turmion virrat peljästyttivät minut. Tuonelan paulat kietoivat minut, kuoleman ansat yllättivät minut. Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa ja huusin avuksi Jumalaani..." Psalmi 18:7

Tuosta Daavidin rukouksesta tuli ihan mieleen Jeesus, hänen pitkänäperjantainaan... Jeesus tosin tiesi jo ennalta mitä hänelle tulee tapahtumaan, ja minkä vuoksi: rakkaudesta jokaiseen ihmiseen!

Polku kallioille vie...

Isäntä avitti meillä kallioille pääsyä lapioimalla kahtena päivänä polun hankien läpi kalliolle:)

Näissä kuvissa osa polusta on vasta "rämpimisviheessa".

Tässä jo lapioitua osuutta.

Puun juurelle on muodostunut sulaan lumeen pieni sydän.

Tuonne se polku vie...

Vähän polun varrelta poimittua.

Se oli siis Misu-kissan koppi 20 vuotta sitten.

Ja nämä loput on sitten ihan tien varrelta napsittuja.

Ja palataan vielä vähän  polkuun:

Ei  se isännän työ meidän ilahdutukseksemme siihen kuljettavaan polkuun  jäänyt, vaan hän oli  vieläpä vienyt sinne kalliolle tuolin, joka kesällä oli takapihalla. Ja siihen tuoliin oli vielä laitettu lämmike, jotta istuinhetki oli mukavampi. Jatkossa sen lämmikkeen voi napata mukaansa eteisestä, jos tietää kallioille menevänsä vähän istuskelemaan.🙂