Metsämökin eukko lähti postilaatikolle. Sieltä palaillessaan hän on päättikin rämpiä metsän kautta, siitä kohtaa, missä lumettomana aikana polku sijaitsee. Aluksi kulku onnistui oletettua paremmin, mutta hetken päästä jalka ilmeisesti upposi oletetun polunkohdan ulkopuolelle, koska jalka vajosi huomattavasti syvempään - ja alkoi jo tuntua vettä päässeen saappaaseenkin. Vesi tirsui varpaissa. Eukko kyllä tiesikin, etteivät saappaat olleet aivan ehjät.
Puoliväliä polkua lähestyessään, eukkonen näki jotain todella outoa: vähän matkan päässä polun vieressä nökötti rantapallo. Pallo itsessään oli tuttu, mutta viimeksi se oli nähty joskus syksyllä talon lähettyvillä. Eukko otti senkin nyt kantaakseen vaatimattoman postinipun lisäksi. Häntä vähän huvitti ajatus siitä, että jos joku olisi nähnyt hänet siellä, olisi katselija varmaan ihmetellyt, että mikähän hullu eukko tuo on, kun kanniskelee lumisessa metsässä rantapalloa.
Kotipihaan päästyään eukko kävi heittämässä pallon takapihalle, kun arveli pallon siellä parhaiten pysyvän. Itse hän joutui vielä rämpimään takaisin polulle etsimään toista hanskaansa, jonka huomasi kadonneeksi. Siellähän se oli polun puolivälissä, siinä vetisessä kuopassa, josta pallon oli mukaansa napannut. Onneksi hanska ei ollut kastunut kuin vähän vain.
No, sittenpä oli seuraava aamu ja kaupungille lähtö. Jonkin matkaa kotitietä kun oli ajeltu, niin mikäpäs se siinä tienpielessä taas oli: sama rantapallo. Ei nyt joudettu sitä hyysäämään, ajettiin vain ohi. Kun sitten kaupunkikierrokselta palailtiin, todettiin pallon edenneen tietä pitkin. Oli jo kohtuullisen lähellä eilistä löytöpaikkaakin. Nyt auto pysäytettiin ja eukko nappasi pallon syliinsä ja istahti sen kanssa autoon. Kotipihaan saavuttua sitten mietti, mihin mokoman karkulaisen äkkiä käsistään saisi. Ei löytynyt heti sopivaa kolosta sille. Niinpä se voi lähteä taas karkumatkalle niin kauan, kunnes joku sulkee sen varastoon.
Ja tämä tarina on tosi; eiliseltä ja tältä päivältä. Sen eukko olisi mieluusti nähnyt, millaisen kierroksen rantapallo talon takaa teki tielle päästäkseen.
Hauska! :D
VastaaPoista:) Se oli minustakin niin hullunkurista, kun siellä metsässä sen pallon kanssa lumessa kahlasin. Mulla oli tarkoitus parempi kuva piirtää, mutta kun tulikin juttu kirjoitettua ensin, niin kuvasta tuli tuollainen pikaversio kuvitukseksi.
PoistaKohta se on taas karkumatkalla, jos et sulje sitä vaikka leikkimökkiin :) Ne on hyvin karkaavaisia tuulen mukana..
VastaaPoistaNiin minäkin arvelen:) Vielä se tosin yllätyksekseni istuu näköjään potkukelkassa,johon sen aamupäivällä laitoin. Mutta ehkä se aikookin harhailla yöllä...
PoistaTuostapa tuli mieleeni, minä löysin rantapallon NIVEA luki siinä, niin metsästä, täällä kun tuulee aina, niin mistä asti lie tullut se pallo, jätin sen sinne metsään,
VastaaPoistaniin seuraavalla kerralla sitä ei enää ollut samassa paikassa.
Kappas, mikä löytö sullakin:) Meillä kävi vuosia sitten Vuonislahden uimarannalla niin, että aallot ja tuuli yhteistyössä vei yhden lasten rantapallon meiltä saavuttamattomiin. Joku saattoi sitten löytää sen joskus ties mistä kaislikossa.
PoistaDziękuję Ci:)
VastaaPoista