Konttinsa ja koiransa kanssa...

En tiedä, onko tämä se sama muinainen matkailija*, joka jo aiemmin samoilla alueilla oli, mutta silloin  katseli maisemaa vähän eri suuntaan. Nyt on koirakin mukana. Ehkä hän tykästyi näihin maisemiin; ei liikaa ihmisiä ympärillä ja kulkuyhteydetkin hyvät, kun kerran veneellä jokea myöten pääsee. Ja kalaa saa vesistöstä ruoakseen.  Ja voihan sitä tietysti ansalankoja viritellä korpeen, niin saa vaihtelua sapuskaan. 

Nykyään notkoissa on soita. Ja niitä Lieksankin alueella on runsaasti. Monet isot suot on varmasti aikoinaan olleet järviä. Monesti katselen niitä, ja niiden lähellä olevia paikkoja miettien, millaisia kulkijoita entisillä rannoilla on vesille katsellut. Täällähän on myös kivikoita, joiden sanotaan olevan muinaisrantoja. Jotkut niistä ovat paljon korkeammalla kuin vedenpinnat  nykyisin.

---

* Se aikaisempi muinainen matkailija oli kuvitettuna tämän  blogin jutussa viime kesäkuussa.