Vanha Sorja-kaava - oli vähällä joutua roskiin

Olin Joensuussa yhdellä tunnetulla kirppiksellä. Kaivelin muovikorissa olevia kaavoja. Niitä oli paljon. Yht'äkkiä käsiini tuli sieltä kaavapakettien välistä kiinnostavan näköinen, tavallista vanhempi kaava. (Oli siellä muutama muukin vanha).

Minun esiin vetämäni paketti oli vain kovin ohut. Rupesin heti epäilemään, etteivät kaikki osat ole tallella ja tutkin asiaa. Oikeassa olinkin, sillä mekosta oli vain yksi ainoa kaavan osa paketissa, eli helma. Sitten keksin, että tutkinpa korin koko sisällön, sillä joskus olen nähnyt irrallisia osia siinä. Ja kas, sieltähän löytyi irrallisia, ryppyisiä osia, jotka olivat samannäköistä paperia, kuin löytämässäni kaavapaketissa. Menin kassalle ja siellä selitin mikä on ongelma; kuuluvatko kaavat pakettiin. Niitä sitten siinä kassalla yhdessä myyjän kanssa tutkittiin ja todettiin, että löytämäni osat eivät tähän pakettiin kuuluneet, koska tähän kaavaan ei kuulunut erikseen leikattavia hihoja. Sanoin sitten, että en kaavaa otakaan, kun eivät kaikki osat ole tallella. Mitäpä teki myyjä? Hänpä rempseästi otti iralliset osat pöydältä hyppysiinsä, samalla rypistäen ne, ja heitti roskakoriin. Samoin hän nappasi kaavapaketin ja teki sille samoin. Minä silmät pyöreinä katselin ja kysäisin vähän kauhistuneena jokseenkin näin, että "Et kai sää heitä niitä roskiin?" Ja niinhän hän teki. Sitä en todellakaan halunnut, joten kiireesti ilmoitin sittenkin ostavani sen kaavan. Hän noukki sen takaisin pöydälle ja hinnaksi määräsi 0,30 euroa. Mutta sinne roskiin jäi jostakin kaavasta sitten yläosat: hihakappale, etu- ja takakappaleet ja jokin vyötärölle kuuluva osa. Harmitti sitten autolle mennessä, etten vaatinut niitäkin sieltä vielä esiin otettavaksi.

Tässä kaavassa on tuo yläosa aika yksinkertainen, koska ei niitä erikseen leikattuja hihojakaan ole. Toivon, että voisin joskus kehitellä tähän itse sen yläosan kaavatkin ja tehdä mekon tämän mallin mukaan, kun muuten ompeluohjeet kuitenkin olivat paketissa tallella.

Mitä tästä opin?  Tutki itseksesi, ovatko osat tallella, äläkä ainakaan vie irrallisia osia kassalle! Eivät kaikki välitä tämmöisistä, vaikka vanhoja ovatkin. Eikä kirppiksillä kaiketi ole kellään aikaa paneutua tutkimaan tuommoisia yksityiskohtia, että jos jokin osa on irrallaan, niin etsittäisiin sille mahdollisesti oikea paikka. Itseäni vain jäi harmittamaan, sillä voihan olla, että nyt joku harmittelee jostain kaavapaketista puuttuvia osia.

Onko tuo kaava 50-lukua?

Vanhalla mallilla ja maulla... Kummallisen kaavanosan arvoitus

Olipa kerran eräs rouvashenkilö, joka oli saanut käsiinsä vanhoja käsityölehtiä. 80-lukulaisia olivat. Niistä jokin sattui näyttämään kovin tutulta. Siinähän oli samanlaisia puseroita, joista hän joskus nuorena oli erään tehnytkin. Hänen päässänsä alkoi raksuttaa, kunpa voisi tehdä taas samanlaisen. Hänellähän oli tarkoitukseen sopivaa kangastakin pöydällään. Kirpparilta hankittuna kuten yleensäkin.
Mutta voi, lehdessä ei ollut enää kaavoja tallella. No, hän muisti, että samaisten lehtien joukossa oli toinenkin lehti, jossa oli vähän samantapaisia malleja. Hän löysikin sen ja kaivoi heti kohta leivinpaperirullansa esiin kaavojen jäljentämistä varten. Kovin kauaa hän ei jaksanut sitä pakertaa. Mutta muutama kaava tuli jo tehtyä. Yksi  kylläkin näytti vähän oudolta, mutta ei hän sitä sillä kertaa jäänyt miettimään.
Hänen isäntäkultansa nimittäin oli päättänyt tilata rouvalleen Huutonetistä sellaisen lehden, jossa oli rouvan kaipaamat kaavat tallella. Rouvansa oli nimittäin löytänyt sellaisen lehden sieltä kuvia katsellessaan  ja näyttänyt siipalleen. Nyt rouva sitten päättikin odottaa niitä oikeanlaisia kaavoja, jotka nopeasti saapuivatkin. Taas hän kävi kaavojen piirtoon. Ei hän nytkään kaikkea heti piirtänyt. Lehtiä ja kaava-arkkeja levitellessään hän mietti samalla sen jo aiemmin piirtämänsä kummallisen kaavan arvoitusta. Pitkään hänellä meni kaava-arkkien arvoitusta ratkoessa, mutta selvisihän se lopulta.
Se kummallisen näköinen piirretty kaava, ei ollutkaan laisinkaan puseroa! Se oli osa kylpytakista. Kaava-arkissa oli paha virhe: oikea kaava olikin toisella puolella kuin sanottiin ja merkintään mainittu värikin oli väärä. No, nyt rouvalla ei puuttuisi kylpytakin kaavoistakaan kuin vain hiha vissiin... Rupeaisikohan sitä etsimään kylpytakkikangastakin?  Siis sitten, kun pusero kenties on joskus saatu aikaiseksi.

Puseroon hänellä olisi aikomus käyttää tuota sinikuvioista kangasta, jota kuvassa näkyy.

Mukavaa päivänjatkoa:)

Taidetta alle eurolla

Osui tässä aamulla silmiini kesäkuisia kuvia. Siellä oli  tämäkin Kontin perimmäisen nurkan tuunauspisteestä ostettu tuntemattoman taiteilijan työ. Hintaa tästä otettiin muutama kymmenen senttiä... paperitavaran hinta, painon mukaan. Halvalla menee.

Minulle tulee tästä aina mieleen Koli, koska tässäkin on korkeat vaaran rinteet.

Tekijä on minun mielestäni ollut taitava,  vaikka väritys taulussa onkin erilainen kuin kuuluisassa esikuvassaan. Tästä pääset näkemään Eero Järnefeltin Raatajat rahanalaiset ja lukemaan mitä sen syntyvaiheista kerrottaan.

Joskus voi ihan pelkkä sumukin näyttää savulta, kuten tässä kuvassa, joka elokuussa oli blogissa:  Melkein kuin savua.  Kuin sellainen Luojan taiteen näyttely:)

Kangaslöytöjä

Tämän päivän kangaslöytöni kirpparilta olivat yhteishinnaltaan vain 3 euroa. Ostamassani satsissa oli muutama sellainen, joita olin Löytöpuodissa käynyt kääntelemässä jo muutaman kerran. Ei niinkään hinnan takia, vaan tilan. Siis säilytystilan - ja itseasiassa mielentilankin... Jos on semmoisella tuulella, että "emmää niistä kumminkaan mitään saa tehtyä" tai "ei ne sovi oikeen mihkään", niin eihän niitä sitten kannatakaan ostaa. Nyt tänään nekin käännellyt lähti kotiin ja monta muuta mukana.:)

Tähän ylläolevaan varsinkin ihastuin kovin. Se on rypytettyä sifonkia ja sitä on riittävästi, että siitä saa vähän runsaammankin hameen tehtyä. Tosin... ei mulla nyt tietysti ole mitään tarvetta uusille sifonkivirityksille, mutta kun tämä on niin kaunis. Olisihan sääli jättää pilaantumaan:) Ellei tämä ompelija sitten pilaa sitä - iik!

Sitten niissä suosikeissani oli myös tuollainen tummansinipohjainen, pitsikuvioinen, kevyt kangas, jossa sivussa teksti John Kaldor.  Lienee jotain viskoosia tai puuvillaa. Tämän kankaaan  kuvittelin mielessäni jonakin yksikertaisen mallin mekkkona. Ei kyllä tarvetta sillekään...

Sitten tuossa yllä näkyy myös parimetrinen kangaspala, joka toi mieleeni verhon. Minä keksin, että siitähän voisi tehdä torkkupeiton. Tytär kun näki sen, tuumasi sen sopivan pöytäliinaksi. Saa nähdä, mitä siitä sitten tuleekaan.

Tässä ovat yhteiskuvassa löytöni. Vain yksi vetoketju puuttuu, se oli jäänyt lojumaan toisaalle. Tuon vaaleanpunaisen pitsipalan otin mahdollisia - vaikkapa - hameenhelmoja varten. Siitä tytär sanoi, että siitä tulisi kiva pitsihame. Ja totta tosiaan, niin tulisikin. Mustasta kankaasta, jossa on sinisiä liituraitoja voisi tulla kapea hame. Toivottavasti se idea toteutuu, sillä aiemmin kirpparilta ostamani musta kapea hame  (katso tästä) on kyllä hiukan pieni. Sinisestä, mukavantuntuisesta satiinista saisi puseron.

Puseron voisi saada vihreäraitaisestakin kankaasta. Sitten on tuo sini-punaraitainen kangas. Sen saatan käyttää päiväpeiton korjausprojektiin, eli uuden päälisen tekoon. Samaan projektiin, tai vaikka puseroon, voisi sopia myös harmaasävyinen kangas, joka  näyttää ruudulliselta.

Se päiväpeittoprojekti koskee tätä päiväpeittoa. Siinä on jo isot osat kertaalleen uusittu ja nyt ne uusitutkin osat ovat alkaneet hajota. Hoh, hoijaa...

Ruutushoppailua vai hypistelyä

Joskus nuoruudessa sitä pienen kirkonkylän  pari näyteikkunaa tuli aina tarkkaan tutkituksi. Näitä katsottavia oli Kemikalio ja Trikoo eli kempsu, jonka ikkuna oli kiinnostavin vaatteineen. Sieltä myös käytiin ostoksia tekemässä, niin vanhasta myymälästä kuin myös saman rakennuksen tilalle tulleessa uudessa putiikissa. Putiikin pitäjä oli tyylikäs ja erittäin mukava, myös nuorille asiakkaille. Toinen ikkuna, jota kävelyillä käytiin vilkaisemassa, oli Riihimäen kauppa. Ajat kuitenkin muuttuvat. Ei ole kirkonkylissä enää katsottavia näyteikkunoita. Eikä juuri pikkukaupungeissakaan entisaikojen kirkonkylää enempää.

Sitten tulivat kuvastot. Niitä meillekin tuli useita. Oli Josefsons (yhdistettiin Ellokseen), Ellos, Hm, Halens ja joitakin muita. Niitä odotettiin ja  katseltiin tarkkaan ihan ostomielessäkin. Varsinkin erillisiä aleluetteloita. Mutta kuvastot toivat myös huvia, sillä niitä oli mukava keittiön pöydän ääressä kahvikupin kera tutkailla. Vaikka ei olisi mitään ostanutkaan, niin ainakin näki vähän mitä vaaterintamalla on meneillään. Alkuvuodesta tuli aina kevätkuvasto ja kesällä talvikuvasto. Nyt ei ole noilta mainituilta näkynyt mitään, eikä oikeastaan niin kauheasti ole väliksikään. Eräänkin firman kuvasto oli syksyllä muuttunut sellaiseksi, että siinä ei ollut tuotteista mitään tietoa. Oli vain hinta ja tuotenumero ja katso netistä lisää...

Se ruutushoppailu sitten. Aina välillä ajattelen, että katsoisin - joko huvikseni tai tarpeeseen - nettikaupoista jotain. Kovin vähäiseksi on jäänyt pelkkä katseleminenkin, saati sitten ostaminen. Eilen tuli eräältä firmalta tekstiviestinä tarjous, joka oli melko kiinnostava. Sen verran sain äsken aikaiseksi, että kävin heidän sivuillaan. Mutta... en erityisemmin tykkää valkata ensitöikseni kategorioita... hintaluokkia... katsella vain hiukan postimerkkiä suurempia kuvia... ja miettiä mikä niistä olisi isompanakin kuvana kiinnostava katseltava...  Lopetin lyheen.

Taidan palata - tai oikeastaan olen sen jo tehnytkin - hypistelyaikakauteen. Eli siis menen vaikka  markettiin tai kirpparille ja voin näpeissäni heti tuntea aikomani ostoksen ja nähdä sen silmissäni luonnollisessa koossa. Tosin yksi huono puolikin löytyy: kukaan malli ei näytä,  miltä se päälläni näyttää, vaan se pitää itse sovittaa:(   Hillitsee vähän ostohaluja ainakin näin talvisaikaan, ellei sitä sitten tee jo vaikkapa rahanpuute.