Kaksi aivan eri tyylistä kuvaa

 

Tyytyväisiä kummatkin, löytäjä ja löydetty:) 

Kadonnut lammas pääsi paimenen kannettavaksi ja paimen hymyilee, kun löysi sen.

Tätä olin viikkoja tai kuukausia aiemmin luonnostellut lyijykynällä - ja sitten hylännyt sen. Löysin sen piirustuskasastani ja se tuntui puutteistaan huolimatta nyt mielenkiintoiselta täydennyskohteelta. En ollut merkannut tähän mitään tekoaikaa, koska se oli jäänyt hylkytavaraksi. Nyt se sai päiväyksenkin.

Tämä toinen sitten - "talvipäivän aurinko" - sai alkunsa eilisen ulkona kävelystä. Kaukaisimmat vaarat aurinko oli värittänyt oranssihtavaksi, kun muuten maisema oli valkoinen ja siniharmaa. Olin niin ihastuksissani siitä:) Mutta eihän tuo allaoleva pikapiirros sitä tunnelmaa kykene ollenkaan välittämään. Mutta onpa itselleni muistona siitä näkymästä kuitenkin. Tänään oli muuten myös hyvin samantapaista kauneutta, kun kauppareissulle ajelimme. Ihana aurinko teki taidetta☀️

Saapuminen jouluaattona

60 vuotta sitten jouluaattona oli vanhemmillani varmaan ollut aika hässäkkä päivä. Sairaalasta oli ilmoitettu, että se viikkoja aiemmin syntynyt olisi nyt jouluaattona kotiin haettavissa. Kun nykyäänkin on vauvan kanssa omat hommansa, vaikka nykyaika on tuonut kaikenlaista helpotusta moniin arkisiin asioihin, niin vuosikymmeniä sitten kaikki oli työläämpää. Eniten minua on mietityttänyt varsinkin pyykinpesu silloin - ei ollut pesukonetta... Mutta tämä pohdinta ei nyt ollut se jutun varsinainen aihe, vaan eilen tekemäni jännä huomio menneen ja nykyisyyden kohtaamisesta. Eilen nimittäin, jouluaattona, meille isovanhemmille saapui ensi kertaa kylään se lapsenlapsemme - kun oli kulunut tasan 60 v. siitä omasta jouluaaton saapumisestani. Hänet olimme jo aiemminkin tavanneet, mutta nyt ensi kertaa meillä kotona! Ja tulipa vielä mieleen sitten sekin, että kerranhan mekin  saamme tavata Hänet - sen  kaikkien jouluaikojemme päähenkilön, ja myös Taivaallisen Isämme - siellä kotona heidän luonaan... Onhan se sitten ihan erityistä!

"Mitä te siinä keskenänne puhutte?"* - kysyi Jeesus

Se Jeesuksen kysymys oli ihan arkiseen asiaan*, kun hänen kaverinsa keskenään puhuivat. Joululaulu esittää: "arkihuolesi kaikki heitä"  pyytäen meitä heittämään ne pois mielestänne.  Niinpä, niitä poispistettäviä kyllä piisaisikin. Mitähän kaikkea olenkaan jo tänä aamuna ehtinyt miettiä...?! Haluaisin virittää mieleni toivomaani rauhallisuuteen ja iloon, mutta kaikenlaiset asiat, jotka eivät edes kuulu jouluaikaan tai tähän päivään, vaan jopa johonkin tietämättömään tulevaisuuteen, alkavat pyöriä mielessä kuin epätoivottavaa musiikkia itsestään pyörittämään alkava soitin. Vaikea hiljentää se. Pitäisi viedä se soitin "virittäjälleen", ellei peräti korjaajalle ihan. Ja kukahan se sitten olisi? Sehän olisi joulun päähenkilö ihan: Jeesus. Ehdinpä jo muuten miettiä sitäkin, että voisikin kenties olla parempi puhua Jeesuksen syntymäjuhlasta noin yleisesti ja julkisesti, kuin käyttää sanaa joulu, joka nykyään on suurelle osalle ihmisiä aivan jotain muuta kuin millään tavalla Jeesukseen liittyvä. Mutta me perässään kulkevat kuitenkin vietämme joulua hänen syntymänsä vuoksi. Jeesus ei kuitenkaan ole määrännyt mitään kaavaa siihen juhlan viettoon.  Mutta me saamme julistaa Hänen saapumistaan!🌟

* Kaverit olivat unohtaneet leivän. Ja siihen pähkäilyyn Jeesus tokaisi: "Mitä te siinä keskenänne puhutte..."  Sepä muistuttaa meitäkin siitä, että kyllä Hän meidänkin puheenaiheemme ja huolemme tietää aivan tarkalleen.  (Vapaasti muisteltuna tässä.  Sanatarkasti löytyy tapaus: Matteus 16:8 sekä Markus 8:17) 

---

Tästä pääsee halutessaan lukemaan myös toisen blogini tämänaamuisen:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2023/12/han-nakee-merkkivalot-esteiden-lapikin.html

Kuka oli "taivaan Jumalan lain tuntija"?

Tässä yhdestä muistilappusestani löytämäni juttunen, jonka tänä aamuna pistin toiseen blogiini:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2023/12/kuka-oli-taivaan-jumalan-lain-tuntija.htm

Sillepä sattui olemaan jatkoakin, (jonka olin aikanaan julkaisut tässä blogissani):

https://vaaranlaella.blogspot.com/2023/08/se-oli-allistyttava-jattimuutto-ja.html 

"Mutta kun hän tätä ajatteli..."

"Mutta kun hän tätä ajatteli..." - vanhemman; v. -38 käännöksen mukaan, alkaa Matteuksen tekstissä jae 20... 

Ja mikä havahtuminen se Joosefille olikaan, että se kaikki olikin todellista... mitä oli sanottu! Siinä unessa... ✨

Eilisaamuista Lieksaa

 

Eilisaamuna, kaupan eli S-marketin edustalta. Vähän ennen klo 8.  autossa istuen kuvat nappasin.

Siinä oltiinkin taas* tuon Lieksan läpi kulkevan pituuspiirin kohdalla, joka noiden alemmassa kuvassa olevien kahden vaaleansinisen kaaren välistä kulkee. Näin olen joskus kauan sitten jostain lukenut. Lieköhön Lieksan Lehti ollut, enpä enää sitä muista. Minusta tämä - jo 25 vuotta kotikaupunkinani ollut Lieksa - voisi paremmin pitää esillä tuota, ainakin minun mielestäni jännää asiaa, että mikä tuon, muutoin monille  merkityksettömäksi  jäävän taideteoksen idea ja merkitys oikein on.  Sitä ei minulla sitten ole tiedossa, että onko tuo kaupungin vai kaupan aluetta, tuo tuossa parkkipaikan ja kadun välissä.

Mutta nyt hyvää perjantaita ja tulevaa viikonloppua, ja tätä joulunalusaikaa, itsekullekin "säädylle"🙂 - niin Lieksassa kuin muuallakin🌟

---

* Siinä oltu ennenkin:)

https://vaaranlaella.blogspot.com/2020/09/tamanaamullista-vahan-eilistakin.html

Siihen osutaan usein silloin, jos kaupan etupuolelle parkkeerataan. Yleisimmin ollaan kuitenkin ihan toisella puolella kaupparakennusta.

Epätavallisemman heräämisen tuomia ajatuksia

Eilen oli heräämiseni vähän erikoisempi. Havahduin siihen, että minulle sanottiin: "Auraaja!" Ja mitä minä sitten siihen? Yritin olla ikäänkuin mahdollisimman näkymätön, etten sinne ulos ikkunasta näkyisi... Hetken päästä avasin silmäni kurkistamaan, ja siellä näkyi ikkunasta auraajan touhusta jotain, kun oli auransa osa ylhäällä lunta nostamassa... Tähän liittyi vielä sekin, että kun silmäni avasin, ihmettelin ikkunoista näkyvää yllättävän valoista näkymää. Kunnes hetken kuluttua havahduin siihen, ettei ulkona ole mitään auraajaa, ei ole ollutkaan. Eikä kukaan ollut minua herättänyt. Eli unenhorteessa isännän ääni muka, jonka olin kuullut, ja sitten sen kaiken nähnyt. Kun en heti tajunnut, että mikä ja mistä se kaikki on; koska olin vielä herättyänikin osin siinä unimaailmassa, se "herätys" siinä unen ja valveen rajamailla oli niin erikoinen kokemus ja todentuntuinen, että oli ikäänkuin ihan vaikea asettua oikeaan käsillä olevaan todellisuuteen. Kun sitten katsoin kellonaikaa, oli se hyvin lähellä tavallista heräämisaikaani, jos herätys olisi ollut laitettuna. Ulkona näkyi olevan kuutamo, vaikkakin vain kuunsirppi teki sen erikoisen valoisuuden. 

Mutta se kaikki tuntui jotenkin puhuttelevalta, kun sitä erikoista heräämistä siinä heti pohti. Tuli mieleen, että kerran saamme kokea erikoisen herätyksen, kun Jeesus tulee noutamaan omiaan. Jos sattuisimme siinä hetkessä olemaan unessa, niin siinä voisi olla jotain vähän senkaltaista ihmettelyn tuntua myös, että mikä valo tuolla on? Mitä tapahtuu, minut käskettiin heräämään ja nousemaan ylös? Ja sitten havahtuu siihen, että nyt se kaikki todella tapahtuu, tällaiselta se siis tuntuu, ja näyttää.

Kerran se on todellisesti tapahtuvaa kuitenkin. Sitä emme tiedä, olemmeko vastaan ottamassa sen Jumalallisen herätyksen maan povesta, vai täälläkö vielä ollen, mutta kerran se toteutuu. Odota sitä! Jeesus tulee kuten lupasi. Raamatussa puhutaan niistä ajoista, ja kehoitetaan nostamaan pää, kun tiettyjä asioita tapahtuu, ja jotka Raamattu sanoo olevan kyseisen ajan merkkejä. Mutta mitään päivämääriä ei voi ihminen laskea. Ne ajat ovat Jumalan hallussa.

Aamen. Maranata! Tule Herra Jeesus! - Mutta jos vielä viivyt, anna armossasi monien tulla tuntemaan sinut, Jeesus!

---

(Kuva ei ole tältä päivältä)

---

Tästä pääsee halutessaan lukemaan myös sen, mitä kirjoitin vihkoon tänä aamuna, ja siitä sitten blogiin sen:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2023/12/aralle-avuntarvitsijalle.html

Kaikkiko oli hyvin...?!

Naiselta kysyttiin, oliko hänellä kaikki hyvin? Entä hänen miehellään - ja pojallaan? Nainen vastasi, että hyvin oli... (Niin suomalaiskansalliseen tapaan; kun kysytään: "Mitä kuuluu?", ja me vastaamme: "Ihan hyvää", vaikka niin ei olisikaan.)*  Mutta palataan siihen naiseen. Oliko hänellä oikeasti kaikki hyvin? No, ei todellakaan, poika oli kuollut! Ja nainen sanoo, että kaikki on hyvin. Mutta hän ei halunnut ruveta asiantilaa selvittämään muille, kuin yhdelle ihmiselle - ei edes miehelleen(!),  kun lähti avunhakumatkalle - vaan vain sille, jolta halusi tulla apua kysymään. Nainen oli kyseisen pojan aikanaan saanut Jumalalta, profeetan rukouksen avulla. Ja nyt hän halusi samasta lähteestä avun! Nainen ei halunnut profeetan apulaisellekaan kertoa asioiden oikeaa laitaa, vaikka profetta nimenomaan oli lähettänyt hänet naista vastaan, ja vointia tiedustelemaan - kun oli nähnyt naisen tulon. 

Mutta profeetan eteen päästyään, aloitti nainen kertomuksensa: "Pyysinkö minä sinulta poikaa...?"

Lue 2. Kun. 4:8-37  (v. -92 suomennos)

* Niin suomalaiseen tapaan; kun kysytään: "Mitä kuuluu?", ja me usein vastaamme: "Ihan hyvää", vaikka niin ei olisikaan. Ja  samankaltaista käytäntöä on muillakin kansoilla.  Liekö ollut tuon naisen asuinalueillakin ihan jo maan tapa? Mutta oli miten oli; ne meidän - ei asioiden oikeaa laitaa - kuvaavat sanakäänteet kuvaavat sitä, ettei tohdita oikein kertoa. Joko ei haluta nolostuttaa, ikävystyttää, kuormittaa, kysyjää, tai nolostellaan omaa tilannettamme. Tai ei haluta toisten puuttumista asioihimme. Myönnytys on joskus jo se, jos suusta saadaan ulos: "No mikäs siinä" (oma suosikkini😊), tai "No siinähän se...". Sekin vaikuttaa, kuinka tutuksi, ja asioista jo ennestään perillä olevaksi kysyjä koetaan. Ja miten arveltaisiin kysyjän suhtautuvan, jos rupeaisimme pelkän "hyvän" sijaan vähän muuta selittämään. Meissä kun on myös arkuutta etteivät toiset hyviksi tarkoittamillaan neuvoilla saisikin meitä pahoille mielin. Ihmisissäkin on tietysti eroja. Jotkut ovat hyvin avoimia, toiset sulketuneita. Itse kuulun tuohon jälkimmäiseen. Kummassakin on hyvät ja huonot puolensa. Mutta Jumala meidät kaikki kyllä täydellisesti tuntee❤️

No, rupesinpa jaarittelemaan...  Mutta kertomuksen nainen kuitenkin  sai avun. Satuin  aamulla lukemaan hartauskirjasta  jakeen: 2. Kun. 4:26; eli juuri se, jossa naiselta tiedusteltiin miten menee, ja josta sitten sai alkunsa mietteeni.

Hyvää 1. adventtisunnuntaita sinulle☀️

Mistä te siinä...?

"Ja hän sanoi heille: "Mistä te siinä kävellessänne puhuttte keskenänne?"

Niin he seisahtuivat murheellisina muodoltansa. Ja toinen heistä, nimeltä Kleopas, vastasi ja sanoi hänelle: "Oletko sinä ainoa muukalainen Jerusalemissa, joka et tiedä, mitä siellä on näinä päivinä tapahtunut?" Hän sanoi heille: "Mitä?" 

Niin he sanoivat hänelle: "Sitä, mikä tapahtui Jeesukselle, Nasaretilaiselle, joka oli profeetta, voimallinen teossa ja sanassa Jumalan ja kaiken kansan edessä, kuinka meidän ylipappimme ja hallitusmiehemme antoivat hänet tuomittavaksi kuolemaan ja ristiinnaulitsivat hänet. Mutta me toivoimme hänen olevan sen, joka oli lunastava Israelin. Ja onhan nyt kaiken tämän lisäksi nyt jo kolmas päivä siitä, kuin nämä tapahtuivat. Ovatpa vielä muutamat naiset joukostamme saattaneet meidät hämmästyksiin. He kävivät aamulla varhain haudalla eivätkä löytäneet hänen ruumistaan, ja tulivat ja sanoivat myös nähneensä enkelinäyn, ja enkelit olivat sanoneet hänen elävän. Ja muutamat niistä, jotka olivat meidän kanssamme, menivät haudalle ja havaitsivat niin olevan, kuin naiset olivat sanoneet; mutta häntä he eivät nähneet."

Niin hän sanoi heille: "Oi, te ymmärtämättömät ja hitaat sydämeltä uskomaan kaikkea sitä, minkä profeetat ovat puhuneet! Eikö Kristuksen pitänyt tätä kärsimän ja sitten menemän kirkkauteensa?" Ja hän alkoi Mooseksesta ja kaikista profeetoista ja selitti heille, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu. Ja kun he lähestyivät kylää, johon olivat menossa, niin hän oli aikovinaan kulkea edemmäksi. Mutta he vaativat häntä sanoen: "Jää meidän luoksemme, sillä ilta joutuu ja päivä on laskemassa." Ja hän meni sisään ja jäi heidän luoksensa. Ja tapahtui, kun hän oli aterialla heidän kanssaan, että hän otti leivän, siunasi, mursi ja antoi heille. Silloin heidän silmänsä aukenivat, ja he tunsivat hänet. Ja hän katosi heidän näkyvistään. Ja he sanoivat toisillensa: "Eikö sydämemme ollut meissä palava, kun hän puhui meille tiellä ja selittti meille kirjoitukset?" 

Lääkäri Luukkaan muistiiin kirjoittamaa 24:17-32

Voi vain kuvitella miten innostuksen puna alkoi hehkua niiden kahden kasvoilla jo siellä tiellä, kun he kuulivat sen kolmannen kulkijan selitystä - mutta vielä suuremmin heidän kasvonsa ja sydämensä hehkuivat innostuksesta sen aterian jälkeen!

Innostutaan mekin!☀️