Kaikkiko oli hyvin...?!

Naiselta kysyttiin, oliko hänellä kaikki hyvin? Entä hänen miehellään - ja pojallaan? Nainen vastasi, että hyvin oli... (Niin suomalaiskansalliseen tapaan; kun kysytään: "Mitä kuuluu?", ja me vastaamme: "Ihan hyvää", vaikka niin ei olisikaan.)*  Mutta palataan siihen naiseen. Oliko hänellä oikeasti kaikki hyvin? No, ei todellakaan, poika oli kuollut! Ja nainen sanoo, että kaikki on hyvin. Mutta hän ei halunnut ruveta asiantilaa selvittämään muille, kuin yhdelle ihmiselle - ei edes miehelleen(!),  kun lähti avunhakumatkalle - vaan vain sille, jolta halusi tulla apua kysymään. Nainen oli kyseisen pojan aikanaan saanut Jumalalta, profeetan rukouksen avulla. Ja nyt hän halusi samasta lähteestä avun! Nainen ei halunnut profeetan apulaisellekaan kertoa asioiden oikeaa laitaa, vaikka profetta nimenomaan oli lähettänyt hänet naista vastaan, ja vointia tiedustelemaan - kun oli nähnyt naisen tulon. 

Mutta profeetan eteen päästyään, aloitti nainen kertomuksensa: "Pyysinkö minä sinulta poikaa...?"

Lue 2. Kun. 4:8-37  (v. -92 suomennos)

* Niin suomalaiseen tapaan; kun kysytään: "Mitä kuuluu?", ja me usein vastaamme: "Ihan hyvää", vaikka niin ei olisikaan. Ja  samankaltaista käytäntöä on muillakin kansoilla.  Liekö ollut tuon naisen asuinalueillakin ihan jo maan tapa? Mutta oli miten oli; ne meidän - ei asioiden oikeaa laitaa - kuvaavat sanakäänteet kuvaavat sitä, ettei tohdita oikein kertoa. Joko ei haluta nolostuttaa, ikävystyttää, kuormittaa, kysyjää, tai nolostellaan omaa tilannettamme. Tai ei haluta toisten puuttumista asioihimme. Myönnytys on joskus jo se, jos suusta saadaan ulos: "No mikäs siinä" (oma suosikkini😊), tai "No siinähän se...". Sekin vaikuttaa, kuinka tutuksi, ja asioista jo ennestään perillä olevaksi kysyjä koetaan. Ja miten arveltaisiin kysyjän suhtautuvan, jos rupeaisimme pelkän "hyvän" sijaan vähän muuta selittämään. Meissä kun on myös arkuutta etteivät toiset hyviksi tarkoittamillaan neuvoilla saisikin meitä pahoille mielin. Ihmisissäkin on tietysti eroja. Jotkut ovat hyvin avoimia, toiset sulketuneita. Itse kuulun tuohon jälkimmäiseen. Kummassakin on hyvät ja huonot puolensa. Mutta Jumala meidät kaikki kyllä täydellisesti tuntee❤️

No, rupesinpa jaarittelemaan...  Mutta kertomuksen nainen kuitenkin  sai avun. Satuin  aamulla lukemaan hartauskirjasta  jakeen: 2. Kun. 4:26; eli juuri se, jossa naiselta tiedusteltiin miten menee, ja josta sitten sai alkunsa mietteeni.

Hyvää 1. adventtisunnuntaita sinulle☀️