"Oli kylmä" yö...

"Oli kylmä, ja siksi palvelijat ja vartijat olivat sytyttäneet hiilivalkean ja lämmittelivät sen ääressä. Myös Pietari seisoi heidän joukossaan lämmittelemässä." Joh. 18:18 KR-92

Tuo kylmä yö osui silmiini eilisaamuna kun olin etsimässä seuraavalla sivulla olevaa kohtaa. En liene aiemmin tainnut niin kiinnittää huomiota siihen yön kylmyyteen.

Nyt oltiin siinä ulkona kylmässä, yöllä, tulen ääressä lämmitellen. Muutama tunti aiemmin oltiin valmisteltu pääsiäisateriaa, ja sitten kokoonnuttu yhteen nauttimaan sitä. Oli jo monenlaisia outoja asioita ehtinyt tapahtua ennen tätä hetkeä, ja nyt oltiin tässä, eikä tiedetty mitä tuleman piti.

"Minne tahdot meidän valmistavan sen?" - oltiin kysytty Jeesukselta. Hän neuvoi, ja oltiin kohdattu se *vesiruukkua kantava mies...! Häntä seuraten oltiin saatu löytää paikka juhlalle. Siellä Jeesus oli sitten pessyt heidän jalkansa; mikä oli täysin tavatonta. Heidänhän olisi paremminkin tullut pestä Mestarinsa jalat! Mutta Jeesus vaati saada tehdä sen. Sitten outoa oli ollut Juudaksen häipyminen jonnekin, ja Jeesuksen puheet kavaltajasta, ym. Ja sitten oli ollut se miekkatapauskin.

Kiitosvirren jälkeen oltiin sitten lähdetty Getsemaneen. Siellä Jeesus oli ollut kovin ahdistunut. Ja kohta oli tullut se "Juudas"kin sinne - johdattaen oikein sotilasjoukkoa perässään. Aivan uskomatonta! Ja he - ne sotilaat, veivät Jeesuksen pois.

Mietittävää riitti... Mihin joutui se Pietarin miekka, jolla korva yhdeltä pois sivallettiin...? Mutta siinä tilanteessakin vielä Jeesus paransi sen tyypin. Sai mies korvansa takaisin! Varmasti Pietarin mielessä kiehui ja kuohui. He kaikki olivat karanneet siitä, kuka minnekin. Joku heistä oli jättänyt vaatteensakin, ja paennut ilman niitä... 

Mutta nyt oltiin tässä, näillä kylmän yön tulilla. Eikä tiedetty, mitä oikein tulossa olisi... Toivottavasti sentään päästäisivät pian Jeesuksen pois kuulusteluista. Pietari kenties pohti; että onneksi Johannes oli  tuttu ylipapin kanssa, niin ihan sillä, Johanneksen siivellä - noin sanotusti, minäkin pääsin tänne odottamaan mitä tapahtuu.

"Simon Pietari ja eräs toinen opetuslapsi menivät Jeesuksen perässä. Tuo toinen oli ylipapin tuttu ja pääsi siksi Jeesuksen mukana ylipapin palatsin pihaan. Pietari jäi seisomaan portin ulkopuolelle, mutta opetuslapsi, joka tunsi ylipapin, meni puhumaan porttia vartioivalle palvelustytölle ja toi Pietarin sisälle pihaan." Joh. 18:15-16 KR-92

Pietarilla on varmaan epämukava olo muutenkin kuin vain kylmän takia: tyttö oli kysynyt, oliko hänkin niitä Jeesuksen opetuslapsia...? Tietenkään hän ei myöntänyt, mutta nyt oli inhottava olo senkin takia...

---

* Vesiruukkua kantava mies... Tuli mieleen, että Jeesus on itsekin kuin vesiruukkua kantava mies: muita palvelee, elävää vettä tarjoilee, ja häntä olisi tarkoitus seurata, jotta juhlapaikkakin löytyy. 

Kun saa julkisuutta ja mainetta, jota ei tavoiteltu...

Moni ihminen saattaa saada mainetta, jota ei todellakaan kaivannut. Mutta niin vain kävi. Mutta useimmilla kielteinen maine ei kenties yllä kovin kauas. Mutta on niitä myös, joilla se yltää jopa hyvin kauas. Yksi sellainen oli Juudas. Kaikille on varmaan tuttua, jos sanotaan: "Aikamoinen Juudas!" tai "Senkin Juudas!", tai muuta sellaista. 

Raamatussa kerrotaan, kuinka Juudaksen saama maine sai alkunsa. Juudas oli toiminut Jeesuksen ja hänen opetuslastensa rahapussin haltijana. Varmaan hän oli hyvä säästämään rahaa - ja kenties sen hankkimisessakin hyvä. Mutta ehkä hän rakastui rahaan liikaa, ja se houkutti häntä  käyttämään sitä omiin tarkoituksiinsa. Se oli vaarallista ja johti hänet perikatoon.

Mistä muuten tulee sana perikato? En ole perehtynyt siihen, en koskaan miettinyt sitä. Mutta nyt tuli mieleen ihan tällainen ajatus, että Juudas ei ainakaan perinyt taivasta... Sen vuoksi mihin hänen toimintansa johti. Hänhän myi Jeesuksen niille, jotka halusivat saada Jeesuksen pois heitä häiritsemästä.

Mistä kaikki sai alkunsa? Juudas osaisi itse selittää elämäänsä ja ajatuksiaan. Mutta arvailuna on nyt, että kaipuu rahan perään näytteli suurta osaa hänen elämässään. Mutta silti, mikä sai hänet tekemään niin kamalan teon, että hänelle merkittävän ja läheisen ihmisen kavalsi? Voimakkaimmin asian sanoittaa Raamattu. Siellä mainitaan, että saatana meni Juudakseen...

Läheltä kaikkea seurannut Jeesuksen toinen opetuslapsi, Johannes - sanoo - muka köyhistä välittäneestä Juudaksesta:

"Tätä hän ei sanonut siksi, että olisi välittänyt köyhistä, vaan siksi, että oli varas. Yhteinen kukkaro oli hänen hallussaan, ja hän piti siihen pantuja rahoja ominaan." Joh. 12:6 KR-92

Oliko rahan saamisen halu ollut se portti, jota saatana käytti, ja josta se pääsi Juudaksen sydämen valtaamaan niin, että hän oli valmis oman opettajansa ja Mestarinsa sen tähden myymään Jeesuksen vangitsijoille/tuomitsijoille?

Jokatapauksessa, saatana meni Juudakseen. Johannes kertoo siitä näin, viimeisellä pääsiäisaterialla huomioita tehneenä, kun Jeesus Juudakselle ojensi leipäpalan:

"Silloin, heti kun Juudas oli sen saanut, Saatana meni häneen. Jeesus sanoi hänelle: "Mitä aiot, tee se pian!" Joh. 13:27 KR-92

Luukas kertoo myös siitä, kun Juudas kavalsi Jeesuksen. Hän kertoo siitä hetkestä, kun Juudas halusi ottaa kavallusrahat  vastaan: "Silloin meni Saatana Juudakseen, jota kutsuttiin Iskariotiksi; hän oli yksi kahdestatoista opetuslapsesta." Luuk. 22:3 KR-92

Juudas sai tällä teolla nimensä historiaan... Tuskin hän kuitenkaan tämänkaltaista mainetta tavoitteli, että hänen nimeään käytettäisiin sanontana kuvaamaan muitakin kavaltajia ja pettureita; näin sanoen: - Senkin Juudas!

Mitä Juudas olisi sanonut tai tehnyt, jos olisi nähnyt seuraukset toiminnastaan? Olisiko ollut järkyttynyt niiden kauaskantoisuudesta? Olisi varmasti!  Jeesuksen kuolemakin järkytti häntä. Juudas päätti omat päivänsä omakätisesti.

Kun kaikkea tätä miettii, se vetää vakavaksi; saa pohtimaan omien tekojen vaikuttavuuksia. Olkoon Jumala armollinen ja varjelkoon meidät pahasta!

Mutta meidän syntiemme sovitukseksi Jeesus suostui ristinkuolemaan. Maksoi velkamme sillä. Sen saa lahjana ottaa vastaan jokainen, joka sen tahtoo itselleen✝️☀️

Sähläystä...

Joskus joutuu ajattelemaan, että "kaikki on kauheeta sähläystä" eikä "mistään tuu yhtään mitään". Näin siis ajattelin taas tänä aamuna, kun kahvinporoihin - (kun ostetussa multapussisssa oli muurahaisia eilen) - laittamani siemenet toisessa kipossa meni nurin piirustustarvikelaatikkooni. Onneksi suurin osa pysyi istutusastiassa. Painelin sitten vain tasaiseksi sen, mikä oli kasaantunut astian toiseen laitaan. Näin tuli samalla osa siemenistä joutuneeksi "mullan" peittämäksi; ja peittää pienellä multamäärällä ne olisi kuulunutkin... Jota en tehnyt, koska kaikki "multa" eli eiliset kahvinporot, joita oli kahvinkeittimestä eilen illalla jäänyt, oli jo käytetty siementen istutusalustaksi.

Todellakin, tänään vasta... 🧐🫣 Tämmöistä tämä meillä on🐥

Mutta jäin miettimään. Mitä jos, joskus se "kaikki kauhea sähläys" tai muu sellainen "mistään ei tule yhtän mitään", onkin juuri niin kuin olla pitää? Että siitä tulee jotakin, niin on ollut tarkoitus - Jumalalla? Hänen tarkoituksensa, suunnitelmansa, toteutuu. Se, joka on jotain niin paljon enemmän ja kauemmas, kuin mitä me käsitämme. Me ollaan vaan joku osa sitä, ei mitään "tähtiä" tai "pääosan esittäjiä". Mutta muuten tärkeä osanen siinä.

Poissa sukunsa sijoilta....

Jotenkin taas tänä aamuna nämä suvun sijoilta  ja/tai lapsuuteni sijoilta etäällä, "poissa", olemiset tuli mieleen. Jotenkin lohduttavina koin vanhan Päivän Tunnussanan eilisen ja tämän päivän tarjolla olevat jakeet:

"Minä iloitsen kansastani. Ei siellä enää kuulu itkun ääntä, ei valitusta." Jes. 65:19 KR-92

Jeesuksen sanat: "Tekin tunnette nyt tuskaa, mutta minä näen teidät vielä uudelleen, ja silloin teidän sydämenne täyttää ilo, jota ei kukaan voi teiltä riistää." Joh. 16:22 KR-92

"Jumala, sinä olit opastajani jo kun olin nuori, ja tähän päivään asti olen saanut kertoa ihmeistäsi." Ps. 71:17 KR-92

"Simeon otti lapsen käsivarsilleen, ylisti Jumalaa ja sanoi: -- Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut. Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi." Luuk. 2:28-30 KR-92

---

Raamatussa puhutaan paljon suvusta. Siitä löytyy paljon jakeita. Myös tällainen: 

"Koska me siis olemme Jumalan sukua..." Apt. 17:29 KR-92 Ja tuohon jakeeseen oli viitteenä tämä (Jeesuksen sukuluettelosta): "tämän Enos, tämän Set, tämän Adam, tämän Jumala." Luuk. 3:38 KR-92

Siinä oli kyse, kuka on kenenkin isä. Huomioitava on, että ensimmäisen ihmisen isä oli Jumala! Siispä meidänkin jokaisen sukumme on Jumalasta lähtöisin... Aika huikeaa! Samalla lohduttava näkökohta; sillä silloinhan olemme aina "sukumme" sijoilla, olemme missä tahansa.

Vaikka meistä usein saattaa tuntua siltä, niinkuin eräs jae sanoo; Sananlaskuissa: "Kuin pesästään paennut lintu, on mies paossa kotipaikoiltaan." Snl 27:8 v. -33 käännös. Ja vuoden -92 käännös sanoo näin: "Kuin lintu, joka jättää pesänsä, on ihminen, joka lähtee omilta mailtaan." Snl. 27:8 KR-92

Olemme varmaan kaikki Jumalan edessä enemmän tai vähemmän, pesästämme lentoon lähteneitä poikasia, mutta tarkoitus on palata Isämme luo jälleen. Ihan jokaista odotetaan kotiin taas❣️

Pöydällä oleva iso, vanha liina, on äitini mummun tekemä. On siinä saanut kangaspuita kolkuttaa; liina koostuu kahdesta kaitaleesta ja sauma keskellä pitkittäin. Olisi siitä esiäiti iloissaan kaiketi, jos katselisi, että:

"Onko tuo se minun tekemäni? Voiko olla? On se! Kappas vaan! Jopas ovat vielä ihan eri vuosituhannella pistäneet liinan pöytään."😀

Ihminen vs. Jumala? Kumpi voittaa...

"Mieheksi ja naiseksi

hän heidät loi

ja siunasi heidät

ja antoi heille nimen

i h m i n e n*, 

silloin kun 

heidät 

luotiin."

"* Hebreaksi a a d a m." 

1. Mooseksen kirja, 5:2   (v. -38 käännös) 
(Samansisältöinen on uudempikin, v. -92 käännös.)

Miksi kirjoitin tämän jakeen ylipäätään? 

Uutistenluku toi mieleen.

Onko nykyinen sukupolvi olevinaan niin paljon viisaampi, kuin kaikki meitä tuhansien vuosien ajalta edeltäneet sukupolvet ovat olleet, että halutaan muuttaa tällaiset perustavaa laatua olevat asiat oman mielen mukaan? 

Halutaan, niinkuin eräs kohta Raamatussa toteaa, että: "... pyrkii muuttamaan ajat ja lain..." Daniel 7:25 v. -33 käännös

Nyt joku ehkä sanoo: - Mitä hullua, nuohan ovat ihan muinaisia asioita, mitä tuossa on!

Mutta eivät ole vain sitä. Sillä Raamattu puhuu  yhtäpitävästi lopun ajan tapahtumista Ilmestyskirjassa. Jos katsot noita Danielin kirjan 7. luvun alla olevia viitteitä, huomaat siellä viitteiden joukossa mainitun myös Ilmestyskirjan.

En varsinaisesti haluaisi kirjoittaa näistä, mutta jos kukaan ei kerro, kuinka ihmiset saavat tietää...?  Ei näitä ainakaan koulussa opeteta. Raamattua luultavasti pidetään jonain omituisena tarinakirjana. Mutta se kertoo ihmiskunnan alun -  ja lopun. 

Jumala kuitenkin loi ihmisen ikuisuusolennoksi. Ihminen ei vain maadu olemattomiin. Ruumis kyllä tekee sen, mutta ihmiselle on varattu uusi olemus, Luojansa luona.

Jeesus varmisti paikan jokaiselle, joka haluaa Häneen luottaa ja ottaa lahjan vastaan. Pääsiäisen aikaan ollaankin juuri näiden asioiden äärellä. Ihan jokaisen puolesta Jeesus kuoli. Hän oli kuitenkin ylösnoussut, mutta ei enää kuolevaisena. Hän ilmestyi kuolemansa jälkeen elävänä. Siihen ylösnousemukseen me uskomme. Myös omalla kohdallamme. 

- Jeesus elää!

---

Boanerges -yhtye lauloi nuoruuteni aikaan kasetillaan laulua: "... mun Jeesus elää, siksi elää tahdon..." 

  

Se löytyy nykyään netistä kuunneltavaksi ja sanatkin luettavaksi. 

Boanergesin musiikki kuulostaa minusta nykyään yhtä innostavalla, kuin se oli silloinkin. 16-vuotiaana sain vinkin kirjeenvaihtokaverilta,  Ruotsissa asuvalta suomalaispojalta, jonka ilmoituksen olin bongannut  Hyvä Paimen -lehdestä. Siitä on lähes 50 vuotta. Vaikka kirjekaveruus ei kestänyt pitkään, hänen suosittelemansa musiikki jäi minulle hyvin mieluisaksi.

Avointa taivasta - ja aukkoja puiden välissä

Tänä aamuna en vain ollenkaan halunnut istua tähän tavanomaiselle paikalleni keittiön pöydän ääreen, jossa nyt (klo 7.44) naputtelen. Järjestelin itselleni istumapaikan, sen sinä hetkenä "parhaimmin" vähäisen valon näyttävän ikkunan ääreen. Pöytänä toimi keräysastia, pyykkikori; johon kierrätettävät muovit ja kartongin säilön. Matalan jakkaran otin istuimekseni.  Siinä paikalla saatoin nähdä avointa taivasta. Olin herännyt jonkin verran turhan aikaisin. Keittiöön tullessani kaipasin valoisampaa näkymää. Olin kulkenut olohuoneen ikkunan ohi, jossa näkyi harmaa taivas ja pimeän oloinen metsä. Keittiö tarjosi parempaa, mutta tavan paikassani keittiön pöydän ääressä en todellakaan halunnut istua. Valoisaa piti nähdä. 

Vihkooni kirjoittelin: "Avointa taivasta - ja aukkoja puiden välissä. Niitä tarvitsee ihminen. Niinkuin minä kirjaimellisesti tänä aamuna. En halunnut jäädä istumaan tavanomaiselle paikalleni keittiön pöydän ääreen, vaan ravasin ikkunoiden ääressä keittiössä, ja lopulta otin paikakseni kohdan, jota ei ole varustettu oleiluun. Pöytänäni on nyt yksi keräysastia (pyykkikori) ja istuimena sen ääressä jakkara. Ja kirjoitan tätä pitäen kirjaa sylissäni. Ei kovin hyvät tai kehuttavat "kalusteet" haluamassani paikassa. Mutta voin vain pääni kohottamalla nähdä avointa taivasta, ja sen kauneutta, kun aurinko ottaa alaa. Valon, avoimen taivaan näkeminen, antaa jotain hyvää; virkistää, kuin vähissä olevan akun lataus. Ja saa "katseen" suuntaan jossa on kaiken valon lähde - Jumalaan." 

"Kansa, joka pimeydessä istui, näki suuren valkeuden, ja jotka istuivat kuoleman maassa ja varjossa, niille koitti valkeus." Matt. 4:16 (v. -38 käännöksestä)

Rukous on puhetta Jumalalle... Minä kirjoitin valon näkemisestä ilahtuneena vihkoon: "Kiitos Jeesus, että sain tänä aamuna iloita sinun valostasi; sain ihailla auringon kasvavaa valoa ulkona. ... Kiitos virvoituksesta, jota olet minulle valosi kautta taas tänäkin aamuna antanut.) 

"Sinun luonasi on elämän lähde, sinun valostasi me saaamme valon." Ps. 36:10  (v. -92 käännöksestä)

---

Kaivoin muutama päivä sitten näitä vanhoja tipuja esiin.

Oli vähän niinkuin "tipukorjaamo", kun piti vähän laitella joillekin uutta nokkaa tai "jalkoja". 🐥

Äitiasioita

Kirjoitin muutama päivä sitten tästä aiheesta vihkooni. Oli ollut sellaiset asiat ns. "framilla" eli mielessä. Oli ollut siinä kohtaa mielessäni päivä, kun aikoinaan tulin toista kertaa äidiksi. Sitten  aamulla availlessani luettaviani, osui silmään se "Marian ilmestymispäivä".  Siinäkin yksi äitiasia. Se osui silmääni vanhasta Päivän Tunnussanasta.  Siinä vanhassa kirjasessa oli myös painettuna yksi säe virrestä 53; säe 3: "Nuori äiti Maria kuulee lupaukset, uskoo, että täyttyy kaikki ennustukset."  https://virsikirja.fi/virsi-53-nuori-neitsyt-maria/

Jeesuksen äidin ilmoitettiin tulevan raskaaksi, ja  kenties se tapahtui juuri siinä ilmoitushetkessä. Se ilmoitushetki kerrotaan Raamatussa  kohdassa Luukkaan evankeliumi 1:26-38. (Siihen linkki alempana).

Ja sitten sen jälkeen tapahtui: 

"Muutaman päivän kuluttua Maria lähti matkaan ja kiiruhti Juudean vuoriseudulla olevaan kaupunkiin. Hän meni Sakariaan taloon ja tervehti Elisabetia. Kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hypähti lapsi hänen kohdussaan ja hän täyttyi Pyhällä Hengellä. Hän huusi kovalla äänellä ja sanoi: "Siunattu olet sinä, naisista siunatuin, ja siunattu sinun kohtusi hedelmä! Kuinka minä saan sen kunnian, että Herrani äiti tulee minun luokseni? Samalla hetkellä kun tervehdyksesi tuli korviini, lapsi hypähti riemusta  kohdussani. Autuas sinä, joka uskoit! Herran sinulle antama lupaus on täyttyvä!" Luuk. 1:39-45 KR-92

Ja sitten Maria vuorostaan puhkeaa kiittämään Jumalaa: " - Minun sieluni ylistää Herran suuruutta, minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani..." Luuk. 1:46-47

Ja sitten sanotaan; että: "Maria viipyi Elisabetin luona noin kolme kuukautta ja palasi sitten kotiinsa."  Luuk. 1:56 KR-92

Marian kotiinpaluu tapahtui näin ollen Elisabetin synnytyksen aikoihin. Kenties hän näki sen, Johanneksen syntymän;  koska 6. raskauskuukaudella Elisabet oli Marian tullessa ja Maria viipyi siellä 3 kk. Maria näki omin silmin sen enkelin hänelle ilmoittaman Elisabetin raskaudentilan ihmeen, joka kerrotaan Luukkaan 1. luvussa, jakeessa 36; siinä enkeli ilmoitti Elisabetin tilan!  Vanhan naisen raskaudentilan, josta oletettiin ettei hän nyt ainakaan enää voisi saada lasta. Varmaan tämä rohkaisi myös nuorta Mariaa oman äitiyshaasteensa kanssa... Kuinka kukaan uskoisi häntä? Mutta Elisabetin edeltäkäyminen lupauksen täyttymisen tiellä, rohkaisi varmaankin omalta osaltaan. 

"Taivaassa on Jumala, joka paljastaa salaisuudet." Dan 2:28 KR-92

"Kristuksessa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä." Kol. 2:3 

---

MARIAN SAAMA ILMOITUS ENKELILTÄ

Luuk. 1:26-43 KR-92: 

https://www.raamattu.fi/raamattu/KR92/LUK

Nämä asiat mieltää helposti jouluun kuuluvaksi... Mutta Jeesuskin tässä kun on myös kyseessä - hänen syntymänsähän se  Marialle ilmoitettiin - hänpä juuri hyvinkin liittyy pääsiäiseen!✝️❣️

Näin pääsiäsen alla...

Näin pääsiäisen alla saatetaan taas joissain medioissa pykätä "uutisia" siitä, että mikä se olikaan Jeesuksen alkuperä - eli kyseenalaistetaan Raamatun oma ilmoitus siitä.

Mielenkiintoista on, että Jeesus esitti kerran niille oman aikansa viisaille itse kysymyksen tästä aiheesta:

"Fariseusten ollessa koolla Jeesus kysyi heiltä: "Mitä ajattelette Messiaasta? Kenen poika hän on?"

He vastasivat: "Daavidin."

Silloin Jeesus kysyi heiltä: "Miksi Daavid sitten Hengen innoittamana kutsuu häntä herraksi?  Hän sanoo: - Herra sanoi minun herralleni:  Istu oikealle puolelleni. Minä kukistan vihollisesi, panen heidät jalkojesi alle.   Jos kerran Daavid sanoo Messiasta herraksi, kuinka Messias voi olla hänen poikansa?"

Kukaan ei pystynyt vastaamaan hänelle, eikä yksikään siitä päivästä lähtien enää rohjennut kysyä häneltä mitään." Matt. 22:41-46 KR-92

Siinä fariseusten edessä seisoi ilmielävänä, silmin nähtävänä se vastaus; Jeesus, Marian synnyttämäksi annettu Jumala Poika, jonka juuret ihmissuvun puolella juontuvat kuningas Daavidin! Jeesus oli Daavidin Herra, koska on Jumalan Poika. Ihmisen puolelta myös Daavidin poika. 

Ei vaan osattu ottaa todesta todellista, koska se oli niin suurta...

Sana rististä: "hullutus?" Vai aivan jotain muuta: "Jumalan voima"?

Mitä on sanottava siitä, että entinen Saul, Jeesukseen uskovien vainoaja, kääntyi äkkiä; ja laittoi entiseen vihansa kohteeseen kaiken toivonsa? Hulluksiko hän tuli?

Hänelle kävi yllätys tiellä: Suuri valo, joka sai hänet kaatumaan, ja ääni, joka kysyi: "Saul, Saul, miksi vainoat minua?"* - sai hänet kääntämään elämässään kaiken ylösalaisin. Uskon kohteeksi vaihtui se, mitä hän ennen vihasi. Mitä me olisimme siinä tilanteessa tehneet, olisimmeko toisin toimineet?

https://vaaranlaella.blogspot.com/search?q=Saul

Saulille - joka vaihtoi uskon kohteen myötä nimensäkin Paavaliksi, tuli uskosta, nimenomaan tähän hänelle kysymyksen esittäneeseen Jeesukseen - voima: Hän kirjoitti siitä näin: 

"Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima." 1. Korinttolaiskirje 1:18  v. -38 käännöksen mukaan. 

Se sama voima oli kaatanut hänet sillä tiellä... Sen ristillenaulatun, kuolleen,  ja  ylösnousseen Jeesuksen voima jota Saul todella vihasi. Ja vihasi kaikkia  siihen  uskovia. Sille Saulille hullutus tulikin voimaksi, kun hän oli uutena miehenä; Paavalina, nimeä myöten. Aika ihmeellistä.  Aikamoinen voima. Sama voima on vaikuttamassa yhä. 

Tekee kelvottomista kelvollisia, koska se ristillä toisten puolesta kuollut antoi elämäänsä siinä toisten hyväksi.❤️✝️☀️

*Apostolien teot 9:4

---

Näitä mietteitä tuli mieleen, kun pääsiäinen lähestyy. Kaupoissa kulkiessa olen silmäillyt pääsiäiskoristeita. Ja kivoja tipuja, pupuja, ja muita kauniita, kivoja koristeita onkin silmään osunut. Mutta niitä katsellessa on kaivannut myös jotakin, joka toisi muistettavaksi myös pääsiäisen suurimman ja tärkeimmän sanoman: yksi kuoli meidän kaikkien puolesta: Jeesus. Jotta meidän syntimme olisivat hänen kuolemassaan sovitetut.

---

https://vaaranlaella.blogspot.com/search?q=Saul

Kuningas tulee ratsain

"Iloitse, tytär Siion!

Riemuitse, tytär Jerusalem!

Katso, kuninkaasi tulee.

Vanhurskas ja voittoisa hän on,

hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla,

aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa."

Sakarja 9:9 KR-92

Pelästyivät - kun luulivat aaveeksi! Ja aamun piirustus.

"Kun he vielä puhuivat tästä, yhtäkkiä Jeesus itse seisoi heidän keskellään ja sanoi: "Rauha teille." He pelästyivät suunnattomasti, sillä he luulivat näkevänsä aaveen.

Mutta Jeesus sanoi heille: "Miksi te olette noin kauhuissanne? 

Miksi teidän mieleenne nousee epäilyksiä? Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani: minä tässä olen, ei kukaan muu. Koskettakaa minua, nähkää itse. Ei aaveella ole lihaa eikä luita, niin kuin te näette minussa olevan." Näin puhuessaan hän näytti heille kätensä ja jalkansa. 

Kuitenkaan he eivät vielä tienneet, mitä uskoa, niin iloissaan ja ihmeissään he nyt olivat. Silloin Jeesus kysyi: "Onko teillä täällä mitään syötävää?" He antoivat hänelle palan paistettua kalaa ja näkivät, kuinka hän otti sen käteensä ja söi.

Jeesus sanoi heille: "Tätä minä tarkoitin, kun ollessani vielä teidän kanssanne puhuin teille. Kaiken sen tuli käydä toteen, mitä Mooseksen laissa, profeettojen kirjoissa ja psalmeissa on minusta kirjoitettu." Nyt hän avasi heidän mielensä ymmärtämään kirjoitukset.

Hän sanoi: "Näin on kirjoitettu. Kristuksen tuli kärsiä kuolema ja kolmantena päivänä nousta kuolleista, ja kaikille kansoille Jerusalemista alkaen, on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista.

Te olette tämän todistajat. Minä lähetän teille sen, minkä Isäni on luvannut. Pysykää tässä kaupungissa, kunnes saatte varustukseksenne voiman korkeudesta."

Evankeliumi Luukkaan mukaan 24:36-49  (v. 1992 Raamatunkäännös)

---

Aamun piirustus, kuvitukseksi toisen blogini tekstiin. Annoin kuvalle nimeksi "hypistelijät". Lapset saivat tulla Jeesuksen syliin ja hypistellä:)

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2025/04/siis-todella-lapset.html

,

Vieraan näköisenä, "hahmoltaan vieraana"

"Tämän jälkeen Jeesus ilmestyi hahmoltaan vieraana kahdelle heistä, kun he olivat kulkemassa pois kaupungista. Myös nämä menivät viemään toisille sanaa, mutta heitäkään ei uskottu." Mark. 16:12-13 KR-92  (pidemmin Emmauksen tien kulkijoiden kokemus selostettuna löytyy: Luuk. 24:13-35 KR-92)

---

"Tämän jälkeen Jeesus taas ilmestyi opetuslapsilleen, nyt Tiberiaanjärvellä. Se tapahtui näin:" Joh. 21:1 KR-92 (katso pitkä selostus: Joh. 21:2-19 KR-92)

"Jeesus sanoi: "Tulkaa syömään." Kukaan opetuslapsista ei rohjennut kysyä: "Kuka sinä olet?", sillä he tiesivät, että se oli Herra." Joh. 21:12 KR-92. (Johannes tunnisti hänet ensimmäiseksi, jo veneessä. j. 7)

--- 

"Tämän sanottuaan hän kääntyi ja näki Jeesuksen seisovan takanaan, mutta ei tajunnut, että se oli Jeesus." Joh. 20:14 KR-92.  Jeesus ilmestyi Marialle haudalla. Mutta hän - Maria, (ei Jeesuksen äiti,) luuli puutarhuriksi...    (Pidemmin Joh. 20:11-18)

Vieraan näköinen? Ehkä niin. Mutta puheistaan ja tekemisistään he hänet tunnistivat. 

Nähtiin, kuultiin, kirjoitettiin

 

Olen viipyillyt näissä pääsiäisen tapahtumissa. Tämä olin vihkoon kirjoittanut, ja varmaan aikonut sen blogiinkin... Oliko se jäänyt mielestäni jotenkin kesken, vai enkö vain syystä tai toisesta ruvennut tuota tekstiä naputtelemaan koneelle. Oli miten oli, nyt se on tuossa noin, karusti esillä.

 

Jeesuksen ylösnousemus🌟

"Sapatin päätyttyä, viikon ensimmäisen päivän koittaessa, tulivat Magdalan Maria ja se toinen Maria katsomaan hautaa. 

Äkkiä maa alkoi vavahdella ja järistä, sillä Herran enkeli laskeutui taivaasta. Hän tuli haudalle, vieritti kiven pois ja istuutui sille. Hän oli hohtava kuin salama ja hänen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi. Vartijat pelästyivät häntä niin, että alkoivat vapista ja kaatuivat maahan kuin kuolleet. Enkeli kääntyi naisten puoleen ja sanoi: 

"Älkää te pelätkö. Minä tiedän, että te etsitte ristiinnaulittua Jeesusta. Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista, niin kuin itse sanoi. Tulkaa katsomaan, tuossa on paikka, jossa hän makasi. Menkää kiireesti sanomaan hänen opetuslapsilleen: 'Hän on noussut kuolleista. Hän menee teidän edellänne Galileaan, siellä te näette hänet.' Tämä oli minun sanomani teille.

Naiset lähtivät heti haudalta, yhtaikaa peloissaan ja riemuissaan, ja riensivät viemään sanaa Jeesuksen opetuslapsille. Mutta yhtäkkiä Jeesus tuli heitä vastaan ja tervehti teitä. He menivät hänen luokseen, syleilivät hänen jalkojaan ja kumarsivat häntä. Silloin Jeesus sanoi heille: " Älkää pelätkö! Menkää sanomaan veljilleni, että heidän pitää lähteä Galileaan. Siellä he näkevät minut."

Naisten ollessa matkalla muutamat vartiomiehistä menivät kaupunkiin ja kertoivat ylipapeille kaiken, mitä oli tapahtunut. Silloin nämä kokoontuivat neuvottelemaan yhdessä vanhimpien kanssa  ja päättivät antaa sotilaille suuren summan rahaa. He sanoivat sotilaille: "Sanokaa, että hänen opetuslapsensa tulivat yöllä, kun te nukuitte, ja varastivat hänet.  Ja jos tämä tulee maaherran korviin, me kyllä lepytämme hänet ja järjestämme niin, ettei teille koidu ikävyyksiä. Sotilaat ottivat rahat ja tekivät niin kuin heille oli sanottu. Heidän kertomustaan on juutalaisten keskuudessa levitetty tähän päivään asti."

Evankeliumi Matteuksen mukaan 28:1-15 KR-92

"minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani." Luuk. 1:47 KR-92

Jeesuksen äidin sanat ennen Jeesuksen syntymää. Näihin sanoihin mekin saamme suurella ilolla yhtyä🤩

---

Saamme. Ei ole pakko. Mutta nyt iloitsen siitäkin, että tunnen iloa. Useinhan on ihan muuta minun luonteellani. Mielessäni soi myös riemullisen laulun sanoja, vanhalta kasetilta, jota eilen kuuntelin. Siitä myöhemmin erikseen...

Pääsiäisen kuvia

 

Mitä hänen mielessään liikkuikaan sinä välipäivinä...

 

Simon - Pietari - Keefas,  kaikki nämä nimet puhuvat samasta ihmisestä, jota Jeesus nimesi kallioksi. Mutta kallioksi hän ei varmasti tuntenut itseään tänä pääsiäisajan päivänä kaksituhatta vuotta sitten! Varmasti hänen mielessään takoi se piinaava ajatus, että hän kielsi Jeesuksen... Ja nyt Jeesus on kuollut. Ajatus ei varmaan jättänyt häntä rauhaan hetkeksikään. Muistikohan hän siinä ollenkaan, sitä lohduttavaa yksityiskohtaa Jeesuksen sanomisissa, että kun sinä kerran palajat, niin vahvista veljiäsi... 

Mutta sekin päivä vielä tuli. Simon Pietarilla tuli silloin olemaaan omakohtaista kokemusta, jolla lohduttaa muita samankaltaisissa ahdingoissa olevia. Hän tiesi, että Jeesuksella riittää rakkautta erilaisiin ansoihin takertuneille. Jeesus tietää kaiken; ja kykenee, ja myös haluaa, vapauttaa ansassa olevan vapauden iloon.

Mikä kärsimys! Pitkä... perjantai...

"Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?  Minä huudan sinua avuksi, mutta sinä olet kaukana.

 

Jumalani, minä kutsun sinua päivisin, mutta sinä et vastaa. Yöt kaikki huudan apua saamatta rauhaa. 

Sinä ole pyhä, sinä olet kuningas, sinulle soivat Israelin ylistysvirret. Sinuun ovat turvanneet isämme ennen. Sinuun he turvasivat ja pääsivät suojaan, sinua he huusivat ja saivat avun, sinuun he luottivat eivätkä pettyneet.

Mutta minä olen mato, en enää ihminen, olen kansani hylkäämä, ihmisten pilkka.

Kaikki ilkkuvat, kun minut näkevät, pudistavat päätään ja ivaavat minua: "Hän on turvannut Herraan, auttakoon Herra häntä. Herra on häneen mieltynyt, pelastakoon siis hänet!"

Herra, sinä minut päästit äitini kohdusta ja annoit minulle turvan äitini rinnoilla. Syntymästäni saakka olen ollut sinun varassasi, sinä olet ollut Jumalani ensi hetkestä alkaen.

Älä ole kaukana nyt, kun hätä on lähellä eikä kukaan minua auta. Sonnien laumat piirittävät minua, villit Basanin härät minut saartavat, kuin raatelevat pedot ne uhkaavat minua, kuin karjuvat leijonat, kita ammollaan.

Voimani valuu maahan kuin vesi, luuni irtoavat toisistaan. Sydämeni on kuin pehmeää vahaa, se sulaa rinnassani.

Kurkkuni on kuiva kuin ruukunsiru, kieleni on tarttunut kitalakeen.

Maan tomuun sinä suistat minut kuolemaan!

Koirien lauma saartaa minut, minut ympäröi vihamiesten piiri. Käteni ja jalkani ovat runnellut, ruumiini luut näkyvät kaikki. Ilkkuen he katsovat minuun, jakavat vaatteeni keskenään ja heittävät puvustani arpaa.

Herra, älä ole niin kaukana! Anna minulle voimaa, riennä avuksi!  Pelasta minut miekalta, pelasta henkeni koirilta, pelasta minut leijonien kidasta, pelasta villihärkien sarvista!

Silloin minä julistan nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä.

Ylistäkää Jumalaa, te Herran palvelijat! Jaakobin suku, kunnioita häntä, palvele vavisten Israelin kansa! Ei hän halveksinut heikkoa eikä karttanut kurjaa, ei kääntänyt pois kasvojaan vaan kuuli, kun huusin. Sinua minä ylistän seurakunnan keskellä. Sinun palvelijoittesi edessä lunastan lupaukseni."

Psalmi 22:2-26 KR-92

Kuningas Daavid oli kirjoittanut tämän psalmin. Mitä hänen mielessään onkaan liikkunut siinä hetkessä, kun hän psalmiaan on kirjoittanut... Laulua, jossa kuvataan suurta tuskaa... Kuin olisi seurannut, kokenut - paljon hänen oman aikansa jälkeen tulevan jälkeläisensä - Jeesuksen - kärsimyksiä ristillä... 

✝️

Mutta kaikki ei päättynyt siihen... hiljaisuuteen. Kuolemaan.

Oli vain tauko...

---

Se oli aamupuolta päivästä, kun Jeesus naulattiin ristiin.

https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/perjantai-18-4-2025/

Kiirastorstai

"Kun hetki koitti, Jeesus kävi aterialle yhdessä apostolien kanssa.

Hän sanoi heille: "Hartaasti olen halunnut syödä tämän pääsiäisaterian teidän kanssanne ennen kärsimystäni. Sillä minä sanon teille: en enää syö pääsiäisateriaa, ennen kuin se saa täyttymyksensä Jumalan valtakunnassa." Hän otti käsiinsä maljan, kiitti Jumalaa ja sanoi: "Ottakaa tämä ja jakakaa keskenänne. Minä sanon teille: tästedes en maista viiniköynnöksen antia, ennen kuin Jumalan valtakunta on tullut."

Sitten hän otti leivän, siunasi, mursi ja antoi opetuslapsilleen sanoen: "Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni."

Aterian jälkeen hän samalla tavoin otti maljan ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka vuodatetaan teidän puolestanne."

Luuk. 22:14-20  KR-92

---

Tässä olisi vielä tarjolla toisen blogini tämänpäiväinen juttu. Siinä yksi näkymä kuluneen viikon arkeemme, jossa koettiin saaduksi Jumalan apua, vaikkakin ihan eri tavalla kuin itse olisi osattu kuvitella:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2025/04/jokapaivainen-huolenpito-ja-kiitoksen.html

Mitä myös tulisi seuraavana päivänä - eli kiirastorstaina - tapahtumaan... Muutama yksityiskohta huomisen tapahtumista

 

Korva irti! 

MUTTA SENKIN JEESUS VIELÄ PARANSI. Se oli viimeinen hänen parantamisteoistaan, ennen  hänen kärsimystään, kuolemaansa ja ylösnousemustaan.

Ja kuinka se korva irtosi...? Ynnä muuta tapahtui? Miekalla se tuli sivalletuksi irti, yhden kiivaasti reagoineen Jeesuksen opetuslapsen toimesta. Hän aikoi taistella Jeesusta pidättämään tulleita vastaan. Mutta Jeesus käski hänen panna miekkansa tuppeen...

Mutta kaikkea tätä ennen: oli yksi toinen Jeesuksen kavereista ryhtynyt oppaaksi Jeesusta pidättämään tulleille... Saatuaan siitä 30 hopearahaa. Oli sopinut suudelmalla näyttävänsä vangitsijoille, kuka paikalla olevista on se Jeesus...

Mutta sitten oli vielä yksi tapahtuma, joka jäi varmaan siinä hälinässä vähän vähemmälle huomiolle. Se on ollut täpärä tilanne, jolla on vältetty yhden Jeesuksen seuraajan kiinni joutuminen... Hän riistäytyi irti vangitsijoistaan, ja samalla jäi hänen vaatteensa... Kukahan hänet auttoi siitä pulasta? Vai löysikö itse ylleen jotain? Näitä ei ole nähty tarpeelliseksi meille selitellä.

Ja sehän oli täyttä puppua, mitä he väittivät. Ja totuuden väänsivät valheeksi.

Olivat kuulemma oikein todenneet... 

"Me olemme todenneet, että tämä mies johtaa kansaamme harhaan. Hän kieltää maksamasta veroa keisarille..." Luuk. 23:2 KR-92

Vai kielsi Jeesus! Hah, katsotaanpa: Sitä oli erään kerran oikein vasiten tultu urkkimaan ja yritetty saada Jeesus lankaan puheistaan. Pieleen meni: 

(Ollaanpa sitä oikein kaunopuheisiakin siinä...) Luuk. 20, jakeet 21-25 KR-92:

"Miehet sanoivat hänelle: "Opettaja, me tiedämme, että sinä puhut ja opetat oikein. Sinä et tee eroa ihmisten välillä, vaan opetat Jumalan tietä totuuden mukaisesti. 

  (Kuulkaa nyt, mitä lirkuttelua...)  

Onko oikein, että me maksamme keisarille veroa vai ei?

 

Jeesus huomasi heidän juonensa ja sanoi: Näyttäkää minulle denaarin raha. Kenen kuva ja nimi siinä on? "Keisarin", he vastasivat. Silloin Jeesus sanoi heille: Antakaa siis keisarille mikä keisarille kuuluu ja Jumalalle mikä Jumalalle kuuluu." 

Luuk. 20, jae 21-25 KR-92 

Vastaus sai kieroilijat ymmälle. Ei onnistunut se juoni.

"... Ja väittää olevansa Messias, kuningas." Luuk. 23:2 KR-92

Ja entäpä se Messias - Kuningas 👑 sitten?  Sitä Jeesus todella oli, ja on! Ei tule olemaan muita sellaisia kuninkaita. Jumalan omaisuuskansa; juutalaiset* edelleen odottavat, ja varmaan ihmettelevät, että miksi heidän Messiaansa ei ole vieläkään näyttäytynyt...? He eivät tunteneet Kuningastaan silloin, kun hän ensimmäisen kerran tuli. Heillä oli silloin oma käsityksensä siitä, millainen hänen olisi pitänyt olla. Pomo tuli, mutta väki ei tunnistanut  häntä halvoissa kuteissa. Mutta Jumalalla oli se kaikki kyllä tiedossaan ja suunniteltuna. Se oli siksi, ettei pelastus synneistä tule Mooseksen lain noudattamisella. Sitä kun ei kukaan täyttänyt silloin, eikä täytä. Se vaan osoitti ihmisen heikkouden ja kelvottomuuden ja avun tarpeen. Ihminen itse ei sitä vaan meinaa käsittää, ilman Jumalan apua. Kuningas tuli silloin - pelastamaan sen, mikä oli kadonnut synnin vankilaan. Mutta meille jokaiselle on annettuna siinä - hänen ristinkuolemassaan - synnit anteeksi,  koska syyllisyys on poistettu, rangaistuskin kärsitty. Jeesus otti kontolleen sen kaiken! Hän täytti kaikki vaatimukset. Mutta kaikille se ei kelpaa. On muka liian helppoa, tai mitä muuta lie, kenenkin mielestä. Mutta Kuningas tuli - silloin Pelastajana. Seuraavan kerran hän ilmestyy Kuninkaana, kunniassaan; joka asema hänellä on ollut aikojen alusta asti.

---

* Jaakobin, eli "Israelin" jälkeläisiä. Israel on nimi, jonka Jumala itse Jaakobille antoi:  "Jaakobin palattua Mesopotamiasta Jumala ilmestyi hänelle vielä uudestaan ja siunasi hänet. Jumala sanoi hänelle: - Nimesi on Jaakob, mutta nyt saat uuden nimen: kutsuttakoon sinua Israeliksi. Niin hän sai nimen Israel." 1. Moos. 35:9-10 KR-92  Jaakobilla oli 12 poikaa, joista yksi nimeltään Juuda. Siitä  nimi juutalaiset; joka nimitys on peräisin siltä ajalta, kun kansa oli jakautunut kahteen osaan ja soti keskenään.