Taulu v. 2001: Punkaharjun Valtionhotelli

Meillä on tänään kaiveltu varastojen sisältöä. Sieltä tuli esiin myös vuosia sitten tekemäni taulu, joka esittää Punkaharjun Valtionhotellia. Olimme siellä aikanaan kaksikin kertaa tuetulla lomalla. Ensiksi päärakennuksen yläkerrassa ja toisella kerralla ns. Keisarinnan huvilan alakerran kahdessa huoneessa. Mallia kuvaan otin silloin aikanaan postikortista. Tänään kun katsoin tuon hotellin tietoja (nyk. Hotelli Punkaharju) niin yksi esittelykuva ainakin oli samalta puolelta rakennusta, kuin piirtämässäni kuvassa, eli rakennuksen taustapuolelta päin.

Punkarjun Valtionhotelli

Tuohon olin nähnyt todella  vaivaa saadakseni siitä mahdollisimman hyvän kuvan tehtyä. Nykyään ei taitaisi minulla enää olla samalla lailla malttia, vaan tekemiseni on enemmänkin sellaista kiireisempää huiskimista.

Pieni lukuehdotus

Tässä olisi pieni lukuvinkki, erityisesti sellaiselle, joka minun laillani helposti huolestuu kaikesta:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2022/08/jospa-elaisin-ihan-tata-paivaa-tanaan.html 

Ainakin yritin

 

Pieni selitys tälle yritelmälle. Olen ihaillut valtatien varrella metsälämpea.  Mutta kun siitä autolla ohi kiidetään, ei siinä paljon ehdi mieleen painaa, millainen sen kuuluisi piirroksessa olla. No niinpä tämä ei olekaan sellainen. Mutta siitä olen tyytyväinen, että kokeilin kuitenkin. Sain  tekemisen iloa.

Otti oikein majapaikakseen..

Tänä aamuna minua hätkähdytti yksi jae, jonka luin: "Kun ihmiset näkivät tämän, he sanoivat paheksuen: "Syntisen miehen talon otti majapaikakseen." Luuk. 19:7 KR-92

Vanhempi käännös sanoo, että "meni majailemaan." Nämähän ilmaisut tarkoittavat sitten sitä, että Jeesus ei vain käynyt siinä talossa syömässä. Itseasiassa Jeesus "kutsui" itse itsensä siihen taloon vieraaksi. Hän tiesi, että talon isäntä ei itse rohkenisi häntä pyytää.

Ihmiset paheksuivat Jeesuksen majapaikkaa, koska eivät hyväksyneet talon isäntää. Mutta Jeesus oli juuri siellä, missä hänen pitikin olla.

Millaistahan majapaikkaa me nykyajan ihmiset paheksuisimne?  Vastaus riippuu siitä, keneltä  kysyy, koska meillä saattaa olla ihan erilaisia käsityksiä paheksuttavista asioista.  Mutta yksi asia on varma: meidän jokaisen koti on syntisen miehen tai naisen koti, mutta sen takia Jeesus haluaakin tulla sinne. 

---

Raamatussa Jeesuksen vierailema talo oli  Sakkeuksen, joka oli kiskonut liikaa maksuja ihmisiltä.  Jeesuksen osoittama lempeä, rakkaudellinen huomio Sakkeukselle, sai kuitenkin aikaan jotain sellaista, jota ihmisten paheksunta, karttaminen ja moite ei ollut saanut aikaan. Muutosta ei varmasti paheksuttu. Mutta ihmeteltiin, että miten se saattoi tapahtua...

 

Pientä edistystä...

Joh. 3:16

 

Yksi pieni lisäpala sopi nyt kiinnittää tähän. En kyllä yhtään tiedä, mikä tästä lopulta on tulossa, sillä virkkaan vaan ja vaihtelen väriä aina välillä. Olisin oikeastaan halunnut tähän kyllä enemmänkin erilaisia jaemerkintöjä; vaikka jostain psalmeistakin joku, mutta niitä on vaikea virkkuuseen suunnitella, en jaksa. Ellei sitten jossain vaiheessa tule innostusta ja voimia johonkin yritykseen taas.

"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä." Joh. 3:16

Jeesus on varsinainen Vip-henkilö! Niinkuin piispa Häkkinen totesi puheessaan tuossa Seurakuntalaisen jutussa:

https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/piispa-hakkinen-omatekoiset-kasitykset-jeesuksesta-ovat-uhka-kirkossamme/ 

"Löytöretkellä" - kirjasta

Kalevi Lehtinen oli pappi ja evankeliumin julistaja. Ja sitä hän teki sillätavoin, että se oli ihmisläheistä. Hänellä oli ollut omalla uskontaipaleellaan omat kipuilunsa ja kysymyksensä, ja sen vuoksi hän saattoi olla avuksi monelle keskusteluissa, julistuksessa ja kirjoittaessaan.

Poimin tähän jotain kirjan antia.  

"Kristus seisoo ovella". Joku ehkä miettii, mistä tietää, onko Jumalan lapsi? Mitä pitäisi sen asian eteen tehdä? Mitä tehdä, että Jeesus tulisi ovesta sisään? On kolme mahdollisuutta: käskeä hänen häipyä ovikelloa rimputtelemasta, jatkaa omia hommia ja pistää stereot kovemmalle ettei ovikellon ääni kuulu, tai mennä ovelle ja kutsua Jeesus tervetulleeksi sisään. No, mitä Jeesus tekee? Hän tulee. Ei hän sano, että "Ähäkutti, menitpäs lankaan! Huvikseni tässä vain koputtelen." Hän tulee, jos hänet tahdotaan tulevaksi.

Mutta miksi hän ei ole tullut, vaikka kuinka olen rukoillut? Se oli erään tytön ongelma, jonka Kalevi tapasi. Tytöstä ei ollenkaan tuntunut siltä, että Jeesus olisi hänen rukouksistasn huolimatta tullut hänen elämäänsä, vaikka hän sitä kipeästi kaipasi. Kalevi kysyi tytöltä: "Valehteleeko Jeesus?" Siihen tyttö vastasi: "Ei tietenkään". Sitten Kalevi keksi kysyä: "Sanooko Jeesus näin: 'Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, hän kokee suloisia tunteita'?" Tyttö alkoi tajuta, että Jeesus oli jo tullut hänen elämäänsä. "Ihminen voi käyttää hyväkseen ainoastaan sitä, minkä tietää omistavansa"

Kirjassa todetaan, että "me suomalaiset itseemme tuijottavat suljemme herkästi itsemme Jeesuksen lupausten ulkopuolelle." Tuijotamme itseämme, ettei meillä ole tarpeeksi sitä tai tätä uskonelämää varten... ja unohdamme täysin Jeesuksen osuuden. Kalevilla oli kuulemma tapana sanoa tällaiseen ajatteluun, havahduttaakseen huomaamaan: "Niin kai se Jeesuskin lupaa, että kaikille, paitsi juuri sinulle, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi." "Jeesuksen lupauksiin ei ole poikkeuksia... Kun Raamattu sanoo "kaikille", niin se tarkoittaa kaikille."

Vielä Kalevi antoi yhden hyvän esimerkin. Ei se tee meistä yhtään vähempää vanhempiemme lapsia, vaikka meistä ei yhtään tuntuisi siltä...

Kirjalla on tosiaan hyvä nimi, sillä siinä ollaan uskonasioiden löytöretkellä todella. Pelastusvarmuus on monia mietityttävä asia. Siitäkin kirjassa ihan oma lukunsa. Esimerkki siitä luvusta: "Todellisuudessa pelastusvarmuus ei ole tunne. Mutta tunne on vain seurausta siitä, että ihminen on löytänyt pelastuksensa perustan Jumalan sanasta ja Kristuksen sovitustyöstä. ...Tunne ei lisää varmuuteen mitään. Jumalan lapsi on Jumalan lapsi, tuntee hän sen tai ei."

Jos kiinnostaa uskon perusasiat armollisessa ja lohdullisessa muodossa kirjoitettuna, niin tämä kirja tarjoaa sitä. Olen itse aikoinani ollut kuulemassa Kalevi Lehtisen puhetta Porisssa v. 1991 järjestetyssä Missiotapahtumassa, ja mieleen jäi erityisesti se armollinen tapa sanoittaa näitä asioita, vaikka en puheista enää mitään muistakaan.

Kirja on kirppislöytö. Tämä 3. painos v. 1999. 

---

Olisin paremmin halunnut tuoda kirjan antia esiin, mutta en osaa kirja-esittelyjä kirjoitella. Halusin kuitenkin jotain niistä maistaisista, joita eilen kirjasta itse lueskelin, tarjota muillekin. Ja vinkkinä, että jos kirja tulee jossain vastaan, se on ulkoasuaan  kiinnostavampi ja kannattaa napata mukaan. Voi tehdä löytöjä siitä:)

Kertomus uutisvideolta, kun perhe pelastui...

Mies Harkovasta selittää Ylen uutisvideossa, raunioituneen talon pihalla, pelastustöiden keskellä, pelastajiin viitaten,  että "he pelastivat vaimoni ja lapseni". "Raahasivat kaikki ulos. Luojan kiitos, näin kävi." Sitten hän viittaa erääseen asuntoon, että siinä oli nuori mies ja nainen, mutta hän tiedä, miten heille kävi. Iäkäs nainen saatiin raunioista esiin, mutta hän ei enää hengittänyt. Videolla hän myös tarkemmin kertoo perheensä tapahtumista: poika oli ollut nukkumassa yläkerrassa,  tytär äitinsä kanssa alakerrassa, ja mies itse oli ollut sohvalla. Kolme minuuttia ennen räjähdystä hän oli mennyt ulos... Ja toteaa sitten, että "Ehkä Jumala jotenkin pelasti minut". 

https://yle.fi/uutiset/3-12314941

En tiedä miten pitkään video linkissä toimii, siksi selostin tapahtumia tuohon.

Kun tuuli meinaa viedä siivet..

 

....mutta onneksi tuuli asettui ja siivet pysyivät paikallaan:)

---

Tässä on toisen blogini tämänpäiväinen; suloinen kohtaaminen erään naisen ja Jeesuksen välillä, vaikka lähtöasetelmat eivät olleet lainkaan suotuisat...:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2022/08/se-oli-suloinen-kohtaaminen-sen-naisen.html

Näkymättömästä esiin...

Raavin sukkapaketin mustaan pahviin heiniä. Kun pinta rikkoutui, laitoin rikottuun pintaan väriä vahaväreillä.  

Tämän sisään voisi tulla vaikka sivuja, joissa olisi rohkaisevia jakeita vaikkapa, tms. Kansi vaatii vielä myös miettimistä.

Mutta koska niitä heiniä olen taas viime aikoina tienpielissä ihaillut, tuli toinenkin ajatus kuvan tekemiseen. Mutta ei ollutkaan mustaa askartelukartonkia meillä. Otin sitten vaaleanvihreän, sillä ajatuksella, että kynttilällä vedän siihen heiniä ja sitten sudin mustaa päälle. Teinkin niin, mutta kuvasta ei sinänsä ole mihinkään...

...mutta se on tässä sen takia, koska sen tekeminen synnytti sanoja:

Ja mitä tulee esiin, kun 

Jumala vetelee  viivojaan

näkymättömällä kynällä 

näkymättömiä viivoja

Ihmettelemme, emmehän näe mitään

pyytelemme häntä näyttämään

ja sitten tuskailemme

kun mustalla värillä

koko paperin täyttää

ilman muuta väriä

Mutta mustan seasta

erottuukin nyt

hennot vaaleat korret

teos tuli näkyväksi

näkymättömällä ja mustalla

---

Tässä vielä linkki, jossa on luettavana William Cowperin sellainen runo, jossa on se ajatus, että Jumala on taiteilija, ja hän salassa tekee suunnitelmiaan:

Light shining out of darkness/He will make it plain 

God moves in mysterious way...:

https://mypoeticside.com/show-classic-poem-6443 

William Cowperin runo parantamisesta

William Cowperin runoja löytää netistä. Hän oli Jane Austenin aikalainen. Austenin tarinoista sainkin ensikosketukseni Cowperin runoihin. Kuvittelin sitten, että voi mennä kirjastosta lainaamaan runojaan luettavaksi. Kiven alla ovat, erityisesti suomeksi, tyyliin; joku yksittäinen runo jossain kirjassa suomennettuna. Mutta minulla oli kova hinku päästä tutustustumaan Cowperin runoihin! Sain onneksi kirjastosta hyvän vinkin, että niitä löytää netistä:) Olen nyt vääntänyt olemattoman kielitaitoni, sanakirjan ja varavoimana googlekääntäjän kanssa yhdeksän ja puoli runoa. Yksi vain puolikkaana, koska kyseisen runon kolme alkusäettä oli suomennettu erääseen pieneen kirjaan, jonka joskus kirpparilta ostin.

Mutta näitten pitkien alkupuheitten jälkeen käännökseni William Cowperin runoon "Jehovah - Rophi. I am The Lord that healeth thee." (Exodus, xv. 26):

Jumala - Parantaja. Olen Jumala, joka parannan sinut.

Paranna meidät, Immanuel!  Täällä olemme

odottaen kosketuksesi tuntemista;

syvästi haavoittuneina sielut korjaustasi

ja Pelastaja, sellaisia me olemme.

Meidän uskomme on voimaton, me tunnustamme

hämärästi sanaasi luotamme,

mutta säälitkö vähemmän meitä väsyneitä?

Kaukana olemme sinusta, Herra!

Muista häntä joka kerran anoi

vapisten avun saadakseen;

"Herra, minä uskon", kyynelehtien huusi,

"Oi, auta minun epäuskoani!"

Hän myös, joka kosketti sinua tungoksessa,

ja parantumisen hyve salassa vietiin,

oli vastauksesi: "Tyttäreni, mene rauhassa,

sinun uskosi on tehnyt sinut ehjäksi."

Salattuna keskellä ihmisjoukon tungeksinnan,

hän pyytää halusi katseesi välttäen;

ja jos hänen uskonsa oli luja ja vahva,

oli vahva epäilynsä myös.

Hänen laillaan toivoen ja pelokkaina tulemme,

sinua koskettaaksemme, jospa saisimme;

Oi, älä lähetä meitä epätoivoisina kotiin,

älä ketään parantamatta pois!

---

Tuosta alta näette runon englanninkieliset sanat. Etsikää netistä lisää, voitte vaikka innostua itsekin:) 

 

Toivoisin, että joku kielenkääntäjä ryhtyisi suomentamaan Cowperin runoja, että niitä saataisiin suomeksi kirjasta lukea!

Tämä runo on yksi suosikkini. Ja tällä hetkellä silläkin tavalla ajankohtainen  aihe, kun on keskiviikkona saadut lääkekuurit menossa. Mutta joka vaiheessa sitä pelokkaat kaipaavat sitä Ylintä Parantajaa.

Ostin tänään tämän kirjan. Siinä on lieksalaistakin tekstiä...

 Minulla on jo aiemmin tullut ostettua kaksi tätä "sarjaa" olevaa kirjaa, joissa on pappien hartauskirjoituksia. Tämä kirja v. 1996.

Kun oli tämä kirja näpeissä siellä Fidalla, huomasin tässä olevan Lieksan entisen kirkkoherra Olavi Nykäsen tekstiä myöskin. Häneltä oli kaksi tekstiä tässä kirjassa.

Toinen hänen teksteistään oli otsikoitu: "On riemu kun saan tulla". Siinä kyseinen kirkkoherra, silloinen rajaseutupappi v. 1965, asui Jongunjoen rajaseutukirkon huoneistossa. Eräs vanha nainen oli sairastanut syksyn eikä ollut päässyt kirkkoon. Mutta uudenvuoden jälkeen hän pääsi. Ja kun pappi aamulla oli viemässä kukkia kirkon somistukseksi, siellä tämä jälleen kirkkoon päässyt lauloi jo  yksikseen kiitosvirttä: "On riemu kun saan tulla...". Se oli papille vaikuttava hetki.

Sitten, noin viitisentoista vuotta myöhemmin ollaan jo Lieksan keskustassa. Palaneen kirkon paikalle on rakennettu uutta kirkkoa. Nyt oli ovet avattu kansalle pariksi päiväksi kirkkoon tutustumista varten. Pieni jono odotti jo ovella. Jotkut vanhemmat ihmiset olivat jännittäneet, että ehtivätkö he vielä uuden kirkon nähdä... Nyt he näkivät. Mutta ensimmäiset painautuivat ihan ensiksi penkkiin painaen päänsä rukoukseen, ja vasta sitten alkoivat tutkia näkemäänsä.

---

Kun olin kyseisen kirjan tekstin lukenut, minulle tuli mieleen, että onko sellainen Jongunjoen rajaseutukirkko vielä olemassa? Etsin tietoa, ja sitä löytyi Lieksan kirkon sivuilta. Kyseisestä kirkosta käytetään myös nimiä Nurmijärven kirkko, tai - seurakuntatalo.

Linkistä näkee myös tuon kirkon kuvan ulkoa, sekä kauniin sisätilan: 

https://www.lieksanseurakunta.fi/kirkot-ja-tilat/kirkot/nurmijarvi 

Olipa kiva kun sain löytää näin lisävalaistusta kirjasta löytämääni tekstiin. Kaksi vanhinta lastamme olivat aikanaan  kirkkoherran vaimon kerholaisina:) 

Ylellä oli puhetta ihmisoikeuksista ... mutta vain isomman osalta

Moni on varmaan kanssani eri mieltä, mutta en voi olla ihmettelemättä, minne unohtui syntymättömän lapsen ihmisoikeudet? 

Lapsi ei ole mikään äidin osa, joka voidaan niin päätettäessä poistaa, kun äidillä on kuulemma  ihmisoikeudet omaan kehoonsa... Mutta lapsi on lainsuojaton pitkän aikaa alussa.

Ymmärrän kyllä hankaluudet, jos lapsi ilmoittelee tulostaan, vaikka häntä ei odotettu. Voi olla hyvin monia syitä. Enkä rupea ketään tuomitsemaan ratkaisuistaan. Mutta nostan hattua niille naisille, jotka synnyttävät lapsensa, antavat lapsen elää; siinäkin tapauksessa ettei ehkä voi, tai halua, syystä tai toisesta pitää itse lasta. Joku toinen kenties iloitsee hänestä suuresti. 

Miksi tartuin tähän aiheeseen, Jotenkin minua ahdistaa suunnitelmat, joita kuulemma on, että olisi entistä helpompaa evätä lapselta elämä.  Toivon että mahdollisimman moni rohkaistuisi lapsen synnyttämiseen, vaikka ei voisi itse häntä kasvattaa.

Ihmettelen hallituksenkin  linjaa, että on varaa tälläisiin aioittuihin uudistuksiin, kun muutoin valitetaan sitä, että lapsia syntyy liian vähän...

Ja sanon vielä tämän, moni ei pidä ihmistä eläintä kummempaa, (ja siitä varmaan nykysuuntaus juuri kumpuaakin), mutta ihminen on Jumalan luoma olento - ikuisuusolento, jota eläimet eivät ole.

Rautainen lehtiteline

 

Löytyi eilen kirppikseltä hintaan 10 euroa! Tavaraa menee, ja sitä tulee. Veimme eilen itse juuri myyntiin tavaroita, ja ennenkuin niitä saatiin laittaa paikoilleen, löytyi tuo ihanuus. Meillä on muutoinkin oltu viehättyneitä erilaisiin  metallikiehkuroita sisältäviin esineisiin:)

Jumalan valonäytös

Marmatin tänä aamuna mielessäni, ettei meille tule valoa, mutta tuolla kauempana sitä näkyy. Lähistön puut ovat tiellä. Mutta annas olla, hetken päästä minulle annettiin oikein valonäytös tänne sisälle, etten muista ennen sellaista.  (Olen voinut unohtaakin.)  Vihreän lasin kautta sen kuva muodostui pöydän taakse seinään. Oli hieno esitys ja minua ilahduttava ja puhutteleva. Ja tämä vain hetkeä marmatukseni jälkeen, kun aurinko pääsi siirtymään hieman ja luomaan säteensä keittiön ikkunasta sisään, suoraan keittiön pöydän yli. 

Ja halutessaan sen voi katsoa "elävänä kuvana" miten puunlehdetkin ja oksat siinä varjoina liiikehtivät.

---

Tälläkin kirjoituksella on vastinparinsa toisessa blogissani, tämän valonäytöksen sytyttämä sekin☀️

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2022/08/varjo-ja-asian-olemus.html