Kalevi Lehtinen oli pappi ja evankeliumin julistaja. Ja sitä hän teki sillätavoin, että se oli ihmisläheistä. Hänellä oli ollut omalla uskontaipaleellaan omat kipuilunsa ja kysymyksensä, ja sen vuoksi hän saattoi olla avuksi monelle keskusteluissa, julistuksessa ja kirjoittaessaan.
Poimin tähän jotain kirjan antia.
"Kristus seisoo ovella". Joku ehkä miettii, mistä tietää, onko Jumalan lapsi? Mitä pitäisi sen asian eteen tehdä? Mitä tehdä, että Jeesus tulisi ovesta sisään? On kolme mahdollisuutta: käskeä hänen häipyä ovikelloa rimputtelemasta, jatkaa omia hommia ja pistää stereot kovemmalle ettei ovikellon ääni kuulu, tai mennä ovelle ja kutsua Jeesus tervetulleeksi sisään. No, mitä Jeesus tekee? Hän tulee. Ei hän sano, että "Ähäkutti, menitpäs lankaan! Huvikseni tässä vain koputtelen." Hän tulee, jos hänet tahdotaan tulevaksi.
Mutta miksi hän ei ole tullut, vaikka kuinka olen rukoillut? Se oli erään tytön ongelma, jonka Kalevi tapasi. Tytöstä ei ollenkaan tuntunut siltä, että Jeesus olisi hänen rukouksistasn huolimatta tullut hänen elämäänsä, vaikka hän sitä kipeästi kaipasi. Kalevi kysyi tytöltä: "Valehteleeko Jeesus?" Siihen tyttö vastasi: "Ei tietenkään". Sitten Kalevi keksi kysyä: "Sanooko Jeesus näin: 'Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, hän kokee suloisia tunteita'?" Tyttö alkoi tajuta, että Jeesus oli jo tullut hänen elämäänsä. "Ihminen voi käyttää hyväkseen ainoastaan sitä, minkä tietää omistavansa"
Kirjassa todetaan, että "me suomalaiset itseemme tuijottavat suljemme herkästi itsemme Jeesuksen lupausten ulkopuolelle." Tuijotamme itseämme, ettei meillä ole tarpeeksi sitä tai tätä uskonelämää varten... ja unohdamme täysin Jeesuksen osuuden. Kalevilla oli kuulemma tapana sanoa tällaiseen ajatteluun, havahduttaakseen huomaamaan: "Niin kai se Jeesuskin lupaa, että kaikille, paitsi juuri sinulle, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi." "Jeesuksen lupauksiin ei ole poikkeuksia... Kun Raamattu sanoo "kaikille", niin se tarkoittaa kaikille."
Vielä Kalevi antoi yhden hyvän esimerkin. Ei se tee meistä yhtään vähempää vanhempiemme lapsia, vaikka meistä ei yhtään tuntuisi siltä...
Kirjalla on tosiaan hyvä nimi, sillä siinä ollaan uskonasioiden löytöretkellä todella. Pelastusvarmuus on monia mietityttävä asia. Siitäkin kirjassa ihan oma lukunsa. Esimerkki siitä luvusta: "Todellisuudessa pelastusvarmuus ei ole tunne. Mutta tunne on vain seurausta siitä, että ihminen on löytänyt pelastuksensa perustan Jumalan sanasta ja Kristuksen sovitustyöstä. ...Tunne ei lisää varmuuteen mitään. Jumalan lapsi on Jumalan lapsi, tuntee hän sen tai ei."
Jos kiinnostaa uskon perusasiat armollisessa ja lohdullisessa muodossa kirjoitettuna, niin tämä kirja tarjoaa sitä. Olen itse aikoinani ollut kuulemassa Kalevi Lehtisen puhetta Porisssa v. 1991 järjestetyssä Missiotapahtumassa, ja mieleen jäi erityisesti se armollinen tapa sanoittaa näitä asioita, vaikka en puheista enää mitään muistakaan.
Tämä on tosi hyvä kirja. Kalevi Lehtinen osasi avata asioita niin, että ne todella tajuaa. Pitäisikin lukea tämä joskus uudestaan, siitä on nimittäin pitkä aika kun olen lukenut.
VastaaPoistaJoitakin aikoja sitten löysin tuon kirpparilta, ja osasin arvella, että on hyvä kirja:) Minun mielestäni meillä on ollut joku toinenkin Lehtisen kirja, mutta nyt on lähes kaikki kirjat varastossa.
Poista