maanantai 26. kesäkuuta 2017

Kirjepaperit

Muutama viikko sitten ostin Joensuun Kontista nämä kirjepaperilehtiöt. Ihastuin varsinkin niiden kansiin, jotka toivat mieleen lapsuuteni kirjepaperit.  Näillä ei ollut huima hinta; 0,50 euro/kpl. Molemmissa on tietysti viivoin varustetut paperit ja toisessa on vieläpä kirjoituspaperi varustettu kauniilla kukan kuvalla.


Kovin harvoin kirjoitan  nykyään mitään kirjeitä, tai korttejakaan. Tänä aamuna oli kuitenkin kirjoitushetki. Kirjoitin äidille kirjeen.

Niitä mainittuja lapsuuteni kirjepapereitakin minulla on tallessa. Niistä pitänee tehdä joskus juttu erikseen, koska ne pitää etsiä jostain varaston tai laatikon kätköistä...

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Kultakuorinen

Kyllä voi näköjään ötökkäkin olla kaunis... vaikka yleensä inhoankin kaikkia sellaisiksi laskettavia:)


Kaikissa näissä kuvissa on sama kuoriainen, jonka nimestä minulla ei ole aavistustakaan. Nimesin sen kultakuoriseksi, koska sen kuori näyttää joissakin kuvissa aivan kullan väriseltä. Toisissa se taas on upean vihreä.


Alla olevassa kuvassa onkin pihlajankukilla suuri suosio, kun kolme liikkuvaista siinä on...



 Kaunista sunnuntaita sinulle!

lauantai 24. kesäkuuta 2017

Juhannuspäivä - ja blogini on 3-vuotias!

Kolme vuotta sitten aloittelin tämän touhun. Se juhannuspäivä oli silloin tiistaina. Aloitukseni oli melkoisen lyhyt - ja kuvaton. Aika hyvin uumoiluni blogini aiheista on pitänyt paikkansa. Tästä näet sepustukseni silloin: Nyt se tapahtui.

Hiukan kitukasvuinen on tämä kolmivuotias. Lukijoita ei ole kovin paljon, mutta toisaalta, on niitä, jotka lukevat, olematta lukijoiksi kirjautuneena. On ollut hienoa huomata, että monet siis ovat lukeneet ja viitsineet  kommentoida juttujani tänä aikana. 

Siitä ISO KIITOS TEILLE! 
 Tässä saatte metsäiseen tapaan kauniit pihlajankukat:)



Mikä on sitten blogini (ja blogieni) tulevaisuus... jää nähtäväksi. Tykkään kyllä juttuja kirjoittaa näin aamusella, toisten nukkuessa vielä, kuten tätäkin kirjoittaessa teen. Toisaalta koen, että minulla on vähän puhti poissa ja toistan vain itseäni. Nykyään vieläpä monet seuraavat asioita facebookissa ja monissa muissa samantapaisissa, joissa en itse ole mukana, joten olen ikäänkuin jälkijunassa koko ajan. Mutta toisaalta, eipähän tuo haitanne, jos itsellä piisaa kiinnostusta juttuja tehdä ja toisilla lukea niitä. Voihan se olla, etten osaisi olla aamuisin ilman tätä touhua vielä.

 Ja nyt seuraakin kuvakavalkadi lähipäivien ajalta... 
ainakin kuvien laiton olen tänä aikana oppinut:) 


 Allaolevassa viehätti tuo valo noissa lehdissä.


Seuraava onkin...


 ...kaupunkilaiskuva Joensuusta. 
"Mäkkärin" pihassa  kuvasin pensaita. Olisiko tuo Norjanangervo? 
Jotain tuollaista meillä oli aikanaan Luvialla tönömme pihassa ja tykkäsin siitä.

 Kuvauskohteeksi riittää joskus vesipisara haavanlehdellä.



 Yksi iltaotos ikkunasta. Lintukirjasta katsoimme tuolle pitkänokalle sopivan nimenkin, 
mutta enhän minä sitä nyt enää muista.



Yksi  pihapihlajista. Tässä kiviaidanteessa niitä sisiliskoja oli viime kesänä  paljon.



Tämä ns. ensimmäisestä mäestä. Kovin on risaiset lehdet.



Metsätähdistä sanoi yksi neitokainenkin tykkäävänsä:)



 Ei ne kivetkään aina harmaita ole...



Siinä olisi polku...


...jolle mieluusti olisi muina vuosina mennyt
 ja muutenkin metsässä kulkemista oikein odottanut.
 Nyt ei huvita.
Totuttelen ajatukseen, että nyt täälläkin voi saada punkin niskaansa mistä tahansa...


 Kaukana häämöttävät vaarat.
Mielimaisemaani.



 Näistä tykkään...
vaikka moni näitä inhoaa.




 Itselleni ovat inhokkeja kaikenlaiset ötökät...
mutta otin kuvan tästä silti.

 Vesipisaran ja ötökän yhteiskuva.







Hyvää juhannusaikaa sinulle!
T: Metsäntyttö

torstai 22. kesäkuuta 2017

Puhaltaako muutoksen tuulet?

Meillä on ollut tänä kesäkautena puhetta välillä siitä, että voi olla jotain muutoksia tulossa meidän elämäämme. Se on sellainen tunne, joka on voimistunut vähitellen. Voihan olla, että kaikki pysyykin ennallaan, mutta olemme vähän odottavalla kannalla kuitenkin joidenkin asioiden suhteen. Ja olemme myös sopineet rukoilevamme niiden asioiden puolesta.


Itse olen sellainen mieluusti tutussa pysyttelevä, mutta elämässä tapahtuu muutoksia väistämättä joskus, haluaa sitä tai ei. Jos muutoksen tuulet  puhaltavat, toivoisin niiden olevan lähtöisin Jumalan suunnitelmista eikä vain omasta touhotuksesta ja hätäilystä.

"...sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi."  Fil. 2:13

Ylläoleva jae tuli mieleeni. Siinä tosin on kyse pelastuksen asiasta, mutta sopinee kaiketi se moniin muihinkin tahtomisiin ja tekemisiin. Meidän muutoshalussamme on vasta esillä jonkinmoista tahtomista... sellaista, ettei kuitenkaan oikein tiedä mitä tahtoisi, joten tekeminen asioiden muuttamiseen puuttuu vielä täysin. Odotetaan sitten... kuitenkin jonkinlaisessa "hälytysvalmiudessa", että kun jotain ilmenee, se ei yllätä täysin.

---
Kun taannoin Joensuussa pensaita kuvailin, siihen "pyrki" liikennevalot mukaan. Sitten innostuinkin, että sehän onkin ihan hyvä. Sain punaiset ja vihreät, mutta odottelun väriä, oranssia, en vain onnistunut nappaamaan. Samalla kun se punaisen kaveriksi syttyi, ja yritin kuvan napata, se jo vaihtuikin vihreäksi. Se ei oranssi palanut yksistään, vaan punaisen kaverina.

Tämmöistä tänään... juhannuksen alla. 

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Ja Joensuun asemalta nousi kuin savua... höyryjuna!

Sinä perjantaina, kun oli monien koulujen loppujuhlallisuuksia, olimme mekin liikkeellä sen asian tiimoilta. Siihen  ajoon tuli pieni poikkeama, kun havaitsin, että Joensuun rautatieasemalta näytti tulevan ikäänkuin jotain savuntapaista... Siellähän oli höyryjuna!

No, minä siitä kiireesti  kesken matkan kävin napsimassa muutaman kuvan.















Ja sitten kun satuimme seuraavanakin perjantaina olemaan liikenteessä Joensuussa, ihmettelin, että taas siellä on joku vanha juna... Onko ne ruvennut jatkuvasti kulkemaan? Jälkeenpäin minulle selvisi nämä vanhojen junien kulkemiset täältä: Rautatieaiheinen tapahtumakalenteri

Kun näimme tuon kuvan junan Joensuussa, oli kyseessä Suomi 100 vuotta - juhlajuna! Tuosta kalenterista näkyy, että se perjantain ajo sanotaan peruuntuneen veturivian takia.  En nyt muista kellonaikaa, mutta illalla se asemalla oli ja veturista tullut höyry minut asemalle veti katsomaan.

No, seuraavana perjantaina ihmettelemäni juna oli saksalainen tilaushöyryjuna, josta myös näkee tietoa tuosta samasta linkistä. Seuraavana päivänä, eli lauantaina, olisi ollut mainio tilaisuus päästä höyryjunan kyytiin, jos vain olisimme aiemmin tienneet. Juna nimittäin kulki  Joensuun ja Lieksan väliä myös ja juuri vähää aiemmin, ennen kuin se oli Vuonislahteen saapumassa, olin näitä museojunajuttuja netistä tutkimassa...



Onpa kuitenkin tämänkaltaista junaliikennettä luvassa lisääkin. Syksyllä pääsisi ihan Lieksassa keskustasta Pankakoskelle. 

http://www.steamrail.fi/

Yllä olevasta linkistä näin:)


tiistai 13. kesäkuuta 2017

Nyt nähtiin karhu!

Nyt se sitten nähtiin omin silmin meidän nurkilla:  KARHU!  Isäntä oli juuri vienyt nuoren miehen ison tien varteen linja-autolle, kun hän takaisin tullessaan näki postilaatikkomme lähettyvillä karhun. Hän tuli kiireesti autolla pihaan ja haki meidätkin katsomaan. Ehdimme sitten kotona olevatkin sen karhun nähdä ja saada kuviakin. Sieltä se tienpielestä pönki tielle. Siinä hetken meni auton edellä ja sitten meni metsään sinne puolelle tietä, jossa meidän kotimme sijaitsee...







Tämä tapahtui tunti sitten... Siellä se sitten jossain metsässä meidän talon lähettyvillä nyt pyörii. Eipä mennä tänään postilaatikolle kävellen.

lauantai 10. kesäkuuta 2017

Kyläreissulta poimittua

Mikkeli on muuten kiva kaupunki. Olimme  parin yön kyläreissulla Mikkelissä. Me muut tulimme takaisin sieltä jo, mutta tytär jäi vielä sinne.  Siellä ollessamme satuin lukemaan paikallisen luterilaisen seurakunnan lehteä. Siinä oli myös palsta, jossa ihmiset saivat kertoa oman tarinansa. Minua puhutteli siinä numerossa  olleen naisen tarina. Se oli kertomus siitä, kuinka nainen pelastui elämälle, vaikka hän oli jo alkanut toteuttaa suunnitelmaansa päättääkseen elämänsä oman käden kautta. Hänen kertomuksensa oli  siis Mikkelin seurakunnan Polku -nimisessä lehdessä. Lehden voi lukea myös netissä, ja laitan tähän linkin siihen. Kyseinen juttu oli sivulla 6 nimellä Rakkauden pisara:

Mikkelin seurakunta/Polku/Rakkauden pisara

Jutun tekstin siinä saa isoon, luettavaan kokoon, kun napsauttaa juttua.

Tämmöistä oli  siis ohjelmassa tällä viikolla. Nyt onkin sitten kotoisat pyykkivuorten selvittelyt tiedossa. Nyt jo yksi koneellinen pyörii.

Kuvien ottaminen jäi tällä kertaa tosi vähiin. Muutama kuva vain tuli otettua kyläpaikassamme, joten mitään matkakuvia ei ole jutun koristeeksi. Tuo vanha syreenikuva sopii kuitenkin tähän, koska kyläpaikassammekin oli syreenien kukinta juuri aluillaan:)

maanantai 5. kesäkuuta 2017

Ja aurinko pimeni

Näin alkukesän aikaan on mielessä kuuman  aurinkoiset päivät. Entä jos johonkin sellaiseen päivään tulisi yllättävä pimeys... Enkä nyt tarkoita sellaista synkeää pilvisyyttä, joka joskus voi vaikka kesäisenä ukkospäivänä tulla. Tarkoitan aivan yön pimeyttä keskellä kirkasta päivää.



Näin tapahtui kerran, kauan sitten. Eikä ollut  pelkästään yön pimeys, vaan sen aikana tapahtui muitakin pelottavia asioita; oli maanjäristyksiä ja kallioita halkeili. Ja hautausmailla tapahtui merkillisiä asioita.

Ja siinä - synkistä synkimmän yön pimeyden ja kaiken muun pelottavan keskellä - tapahtui suuria! Itse Jumalan Poika antoi  henkensä...  meidän... edestämme! Saimme pimeyden ja synkeyden keskellä lahjan, jonka arvoa emme oikein edes käsitä.

Sitten iltapäivällä  alkoi pimeys häipyä.  Ihmiset alkoivan puuhastella tavanomaisia touhujaan. Ja kaikki oli kuitenkin aivan toisin. Synnit oli kannettu ristille. Velka oli poissa... myös meidän.

Allaolevista linkeistä Koivuniemen Raamattuhakuun voit lukea v. 1933/1938 Raamatun kertomana näistä tapahtumista:
Luukas 23,   Matteus 27.

---
Sain kimmokkeen kirjoittaa tämän, kun satuin lukemaan yhdestä hartauskirjasta jakeen, jossa oli  jae Luukkaan evankeliumista, jossa puhuttiin siitä yllättävästä  pimeydestä. Se lukemani jae oli peräisin v. 1992 Raamatunkäännöksestä. Vaikka muuten suosin v. 1933/1938 Raamatunkäännöstä, niin siinä vanhemmassa Raamatussa ei tule niin selvästi esiin se, mikä hetki päivästä oli, kun asia ilmaistaan erilaisin sanakääntein. Puhutaan siinäkin tosin auringon pimentymisestä kyllä. Näin kun kesä on jo  mielessä, niin asia jotenkin hätkähdytti ja sai pohtimaan niitä sen päivän tapahtumia.

Uusi Tie -lehdestä saamani  Raamattu puolestaan  ilmaisee asian näin: "Oli jo noin kuudes tunti. Silloin (keskipäivällä) tuli yli koko maan pimeys, jota kesti yhdeksänteen tuntiin asti."
 Luuk. 23:44

"Kuudennesta tunnista* alkaen tuli pimeys yli koko maan, ja sitä kesti yhdeksänteen tuntiin asti." Matt. 27:45

Siinä Raamatussa on Matteus 27:45 kohdalla alaviitteenä: "Juutalaiset laskivat päivän 12 tuntia auringon noususta. Kuudes tunti oli siten keskipäivän aika."

---

Ja vielä tämä: Tänä aamuna oli Suomen Raamattuopiston päivän sanassa ajatus: "Antaisimmeko hänelle senkin taakkamme, josta pidämme kaksin käsin kiinni ja josta emme enää edes tiedä, miten laskea irti?" 

Tänään: Päivän sana tänään/Suomen Raamattuopisto

sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Uutta ja vanhaa




Uutta ja vanhaa -

aika sekamelska...

  hyvin ne  siihen silti kaikki sopii.




Ja muurahaisia... 

Huomasin yllä olevan kuvan muurahaiset
vasta kotona kuvia katsellessani.


Ne olivat 
pienessä pajupehkossa
  vesikuopan reunalla.


 Hyvää sunnuntaita sinulle!