Kolme vuotta sitten aloittelin tämän touhun. Se juhannuspäivä oli silloin tiistaina. Aloitukseni oli melkoisen lyhyt - ja kuvaton. Aika hyvin uumoiluni blogini aiheista on pitänyt paikkansa. Tästä näet sepustukseni silloin:
Nyt se tapahtui.
Hiukan kitukasvuinen on tämä kolmivuotias. Lukijoita ei ole kovin paljon, mutta toisaalta, on niitä, jotka lukevat, olematta lukijoiksi kirjautuneena.
On ollut hienoa huomata, että monet siis ovat lukeneet ja viitsineet kommentoida juttujani tänä aikana.
Siitä ISO KIITOS TEILLE!
Tässä saatte metsäiseen tapaan kauniit pihlajankukat:)
Mikä on sitten blogini (ja blogieni) tulevaisuus... jää nähtäväksi. Tykkään kyllä juttuja kirjoittaa näin aamusella, toisten nukkuessa vielä, kuten tätäkin kirjoittaessa teen. Toisaalta koen, että minulla on vähän puhti poissa ja toistan vain itseäni. Nykyään vieläpä monet seuraavat asioita facebookissa ja monissa muissa samantapaisissa, joissa en itse ole mukana, joten olen ikäänkuin jälkijunassa koko ajan. Mutta toisaalta, eipähän tuo haitanne, jos itsellä piisaa kiinnostusta juttuja tehdä ja toisilla lukea niitä. Voihan se olla, etten osaisi olla aamuisin ilman tätä touhua vielä.
Ja nyt seuraakin kuvakavalkadi lähipäivien ajalta...
ainakin kuvien laiton olen tänä aikana oppinut:)
Allaolevassa viehätti tuo valo noissa lehdissä.
Seuraava onkin...
...kaupunkilaiskuva Joensuusta.
"Mäkkärin" pihassa kuvasin pensaita. Olisiko tuo Norjanangervo?
Jotain tuollaista meillä oli aikanaan Luvialla tönömme pihassa ja tykkäsin siitä.
Kuvauskohteeksi riittää joskus vesipisara haavanlehdellä.
Yksi iltaotos ikkunasta. Lintukirjasta katsoimme tuolle pitkänokalle sopivan nimenkin,
mutta enhän minä sitä nyt enää muista.
Yksi pihapihlajista. Tässä kiviaidanteessa niitä sisiliskoja oli viime kesänä paljon.
Tämä ns. ensimmäisestä mäestä. Kovin on risaiset lehdet.
Metsätähdistä sanoi yksi neitokainenkin tykkäävänsä:)
Ei ne kivetkään aina harmaita ole...
Siinä olisi polku...
...jolle mieluusti olisi muina vuosina mennyt
ja muutenkin metsässä kulkemista oikein odottanut.
Nyt ei huvita.
Totuttelen ajatukseen, että nyt täälläkin voi saada punkin niskaansa mistä tahansa...
Kaukana häämöttävät vaarat.
Mielimaisemaani.
Näistä tykkään...
vaikka moni näitä inhoaa.
Itselleni ovat inhokkeja kaikenlaiset ötökät...
mutta otin kuvan tästä silti.
Vesipisaran ja ötökän yhteiskuva.
Hyvää juhannusaikaa sinulle!
T: Metsäntyttö