Näin tapahtui kerran, kauan sitten. Eikä ollut pelkästään yön pimeys, vaan sen aikana tapahtui muitakin pelottavia asioita; oli maanjäristyksiä ja kallioita halkeili. Ja hautausmailla tapahtui merkillisiä asioita.
Ja siinä - synkistä synkimmän yön pimeyden ja kaiken muun pelottavan keskellä - tapahtui suuria! Itse Jumalan Poika antoi henkensä... meidän... edestämme! Saimme pimeyden ja synkeyden keskellä lahjan, jonka arvoa emme oikein edes käsitä.
Sitten iltapäivällä alkoi pimeys häipyä. Ihmiset alkoivan puuhastella tavanomaisia touhujaan. Ja kaikki oli kuitenkin aivan toisin. Synnit oli kannettu ristille. Velka oli poissa... myös meidän.
Allaolevista linkeistä Koivuniemen Raamattuhakuun voit lukea v. 1933/1938 Raamatun kertomana näistä tapahtumista:
Luukas 23, Matteus 27.
---
Sain kimmokkeen kirjoittaa tämän, kun satuin lukemaan yhdestä hartauskirjasta jakeen, jossa oli jae Luukkaan evankeliumista, jossa puhuttiin siitä yllättävästä pimeydestä. Se lukemani jae oli peräisin v. 1992 Raamatunkäännöksestä. Vaikka muuten suosin v. 1933/1938 Raamatunkäännöstä, niin siinä vanhemmassa Raamatussa ei tule niin selvästi esiin se, mikä hetki päivästä oli, kun asia ilmaistaan erilaisin sanakääntein. Puhutaan siinäkin tosin auringon pimentymisestä kyllä. Näin kun kesä on jo mielessä, niin asia jotenkin hätkähdytti ja sai pohtimaan niitä sen päivän tapahtumia.
Uusi Tie -lehdestä saamani Raamattu puolestaan ilmaisee asian näin: "Oli jo noin kuudes tunti. Silloin (keskipäivällä) tuli yli koko maan pimeys, jota kesti yhdeksänteen tuntiin asti."
Luuk. 23:44
"Kuudennesta tunnista* alkaen tuli pimeys yli koko maan, ja sitä kesti yhdeksänteen tuntiin asti." Matt. 27:45
Siinä Raamatussa on Matteus 27:45 kohdalla alaviitteenä: "Juutalaiset laskivat päivän 12 tuntia auringon noususta. Kuudes tunti oli siten keskipäivän aika."
---
Ja vielä tämä: Tänä aamuna oli Suomen Raamattuopiston päivän sanassa ajatus: "Antaisimmeko hänelle senkin taakkamme, josta pidämme kaksin käsin kiinni ja josta emme enää edes tiedä, miten laskea irti?"
Tänään: Päivän sana tänään/Suomen Raamattuopisto
Huolehtimalla ja pelkäämällä ei oikein voi auttaa itseään eikä muita, mutta siitä irti päästäminen on silti vaikeaa ja pelottavaakin. Kunpa aina olisikin luja luottamus sydämen pohjaan asti siihen, että Jeesus haluaa kaiken sellaisen kantaa puolestamme ja että kuulee rukouksemme ja haluaa auttaa, niin elämä olisi paljon helpompaa.
VastaaPoistaTotta, sellainen asenne ettei pelkää, helpottaa jo paljon. Kun sellainen tilanne on päällä, voi onneksi rukoilla, että pelko väistyisi ja saisi olla rauhallinen. Ja sellaista on joskus saanut kokeakin, että on saanut sitä rauhallisuutta pelottavaan hetkeen.
Poista