Muutama viikko sitten ostin Joensuun Kontista nämä kirjepaperilehtiöt. Ihastuin varsinkin niiden kansiin, jotka toivat mieleen lapsuuteni kirjepaperit. Näillä ei ollut huima hinta; 0,50 euro/kpl. Molemmissa on tietysti viivoin varustetut paperit ja toisessa on vieläpä kirjoituspaperi varustettu kauniilla kukan kuvalla.
Kovin harvoin kirjoitan nykyään mitään kirjeitä, tai korttejakaan. Tänä aamuna oli kuitenkin kirjoitushetki. Kirjoitin äidille kirjeen.
Niitä mainittuja lapsuuteni kirjepapereitakin minulla on tallessa. Niistä pitänee tehdä joskus juttu erikseen, koska ne pitää etsiä jostain varaston tai laatikon kätköistä...
HArmi, kun nykyisin ei enää lähetellä oikein kunnon kirjeitä. Kauniita ovat nuokin.
VastaaPoistaSe on tosiaan harmi. Olisi kiva saada postilaatikkoon nykyäänkin sellaisia:)
PoistaYllätin ehkä vuosi sitten muutaman kaverin ja kaukaisemmankin tutun lähettämällä kirjeen tai kortin. Sain vastauksia, ilahtuneita. Voisin toteuttaa saman uudestaan.
VastaaPoistaSe in hyvä idea:) Itsekin olen miettinyt sitä, että varsinkin äidilleni voisin kirjoittaa vähän useammin ihan kirjeitä.
PoistaKirjeet olisivat kyllä kivoja. Kortteja lähettelen joskus.
VastaaPoistaKyllä sellaisia on kiva löytää postilaatikosta:)
PoistaOli se ennen ihanaa, kun sai ja kirjoitti paljon kirjeitä! Lapsena ja nuorena minulla oli paljon kirjekavereitakin. Nykyäänkin kirjeitä olisi kiva saada, mutta itse olen ainakin niin laiska, etten jaksa enää niitä kirjoittaa... Harmi! Ihania muuten nuo löytämäsi kirjepaperipakkaukset! :)
VastaaPoistaIhastuin itsekin kovin noihin kirjepapereihin:) Minullakin oli lapsena jokunen kirjekaveri. Ja tuon isännän kanssahan meillä tutustuminen alkoi kirjetouhulla. Siihen nähden nykyään tulee tosi vähän kirjoiteltua mihinkään mitään. Sitten kun sellainen jaksamuksen tuulenpuuska käy, kuten tänä aamuna, kannattaa heti pistää toimeksi.
PoistaKomppaan edellistä kommentoijaa...itsellä oli paljon myös ennen kirjeenvaihto-kavereita, sekä suomesta että ulkomailta (jopa vajavaisella englannillani kirjoitin :) Kirjeitä oli mukava saada ja kirjoittaakkin, vanhemmiten on tullut vaan niin "laiskaksi" siinäkin suhteessa. Nyt ei ole enää kuin yksi ystävä joka kirjoittelee kirjeitä mulle ja niihinkin välillä jää vastaamatta. Välillä vastaan sitten tietskalla kirjoittaen ja tulostaen sen ja käsin vain allekirjoitus ja jotain pientä. Joten harvemmin tulee ihan käsin kirjoitettuja kirjeitä lähetettyä ja saatuakin...
VastaaPoistaOn tosiaan harmi, että nykyään kirjetouhu on käynyt tosi vähiin. Tuntuu jotenkin työläältä se käsin kirjoittaminen ihan. Ja seuraava sukupolvi ei kirjoita varmaan senkään vertaa... Koulussahan loppui muuten se ns. "kaunokirjoituksen" opetus. Juuri lapset muutama päivä sitten kertoivat, että kun isommalle sitä oli koulussa vielä ehditty opettaa, sai hän koepaperiin sillä nimensä vielä kirjoittaa. Nuorempi puolestaan ei ole siihen kirjoitustyyliin koulussa oppia saanut, vaan on itse opetellut kotona, niin hän ei saa edes koepaperin nimenkirjoitukseen sitä enää käyttää.
PoistaTuli mieleen katsoa omia säästettyjä kirjepapereita ja tehdä niistä postaus, mutta kun tää on sun aihe, niin en "uskaltanut" sitä vielä julkaista, kun en halua, että susta tuntuu että "varastin" sun aiheen :)
PoistaSesse, tee ihmeessä se juttu:) Minäkin jo etsin niitä omia vanhojani, mutta vielä ei löytynyt...
PoistaKirje äidille, miten ihana ajatus. Voitko kuvitella, että minulla on kirjeystävä Amerikassa ja on ollut jo 40 vuotta. Nykyisin kirjoitan enää kirjeen vuodessa joulukortim mukana.
VastaaPoistaMutta tuohan on mahtavaa, että yhteys on säilynyt noin kauan! Varmasti aivan harvinaista, että se säilyy noin pitkään.
Poistakauniita, halpa hinta tietysti on noissa ulkomaalaisissa papereissa, minkä maalaisia mahtavat olla ?
VastaaPoistaMuuten olen löytänyt etsimäni kirjan, teen jutun blogiin kirjan henkilöistä ja laitan kuvia, kunhan ehdin.
Olipa kiva, että etsimäsi kirja löytyi:) Kiinahan se noiden kirjepapereiden valmistusmaa oli.
PoistaHienot paperit, niitä ei tosiaan enään kaupasta saa. Kyllä äitisi ilahtuu. <3
VastaaPoista:) Joskus olen miettinyt, että ottaisin sen äidille kirjoittamisen jotenkin säännölliseksi asiaksi. Toivotaan, ettei se ajatus jäisi pelkästään vain ajatuksen asteelle...
Poista